Lue keskustelun säännöt.
Lapsilapsilapsi. Ketä kiinnostaa esim. jonkun vauvan neuvolakuulumiset? Ikävää, kun minuus häviää kakkavaippoihin.
17.02.2016 |
Tämä siis taas noussut esiin erään tuttavan fb-päivityksissä. Ei mitään muuta kuin vauva-asioita. Ymmrrän, että lapsen isovanhempia vauvan mitat ym. kiinnostaa, mutta ei hyvänen aika ketä tahansa. Mihin se järki jää?
Yhteydenpitokin jäänyt, kun lapsen kanssa ei voi tehdä mitään, eikä mennä minnekään. On niin rankkaa. Jos kysyn, mitä SINULLE kuuluu, vastauksena tulee lapsen asioita.
Itselleni oli tärkeää yhteys kavereihin myös lasten ollessa pieniä ja todellakaan en kenelle tahansa vauvajuttuja kertoillut. Elämässäni on ollut ja on muutakin lasten lisäksi.
Vuosi on on mennyt. Ehkä lapsen mennessä kouluun aikaa on hetki johonkin muuhunkin. Siis ehkä.
Lienee tuttua muutamalle muullekin?
Kommentit (38)
Minua taas ei tuollainen ärsytä, mutta ei tosin kiinnostakaan. Ja jos käy niin, että "mitä sinulle kuuluu" -kysymyksen jälkeen saa vastaukseksi lapsen kuulumiset niin olen vaan kommentoinut, että onpa mukavaa/ikävää, mutta entä mitä sinulle itsellesi kuuluu? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ehkä niin ärsytäkään (fb-päivityksetkin voi piilottaa =) ), mutta harmittaa, kun ihmiset "katoavat".
Kyllä! On ihan ystävyyssuhteetkin kaatuneet tähän. Eräs aikaisemmin todella läheinen kaveri sai lapsen ja sillä sekunnilla loppui kaikki kiinnostus muiden elämiä kohtaa. Aina kun nähtiin niin puhuttiin lapsesta. Ikinä ei kysynyt mitä minulle kuuluu... Ja elin sillon aika rankkoja aikoja ja olisin halunnut puhua, mutta aina kun sain suun auki juttu kääntyi taas vauvaan.. noin vuoden kestin ja sitten pistin välit poikki. Lähes kaikki tuttavat samanlaisia lapsen tulon jälkeen... Onneksi ei sentään ihan kaikki!!!
Ihmisten tietotekniset taidot ja opinhalut ovat keskimäärin surkeat. Facebookiinkin olisi äärettömän helppo luoda ryhmä tai kaverilista ihmisille, joita vauvapäivitykset kiinnostavat ja joille kakkauskuulumiset ja neuvolakäyrät voisi kohdentaa. Mutta tällaisen asian opetteluun ei sitten viitsitä käyttää viittä minuuttia.
Kaverini vitsailee, että heidän lapsiperhepäivityksensä ovat parasta ehkäisyvalistusta, ja olen kyllä taipuvainen ajattelemaan samoin, tosin tosissani.
Miksi vauvoista höyryäminen niin närästää, mutta uudesta lemmikistä voi laittaa vaikka miten paljon juttua ja kuvia ja ketään ei ärsytä?
Ja joo, mulla ei ole lapsia, mutta vähän höyrähdin hetkeksi johonkin vaaleanpunaiseen usvaan, kun muutama vuosi sitten sain kissanpennun. Oli kuule FB täynnä kissakuvia ja raportoin rokotukset ja leikkaukset sinne :D :D
T: crazy cat lady
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä näiden mammojen elämässä ei alun alkaen ole ollut oikein muuta sisältöä
Kunpa Velat ja Latsukat löytäisivät toisensa. Halu jatkuvaan valitukseen yhdistäisi varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! On ihan ystävyyssuhteetkin kaatuneet tähän. Eräs aikaisemmin todella läheinen kaveri sai lapsen ja sillä sekunnilla loppui kaikki kiinnostus muiden elämiä kohtaa. Aina kun nähtiin niin puhuttiin lapsesta. Ikinä ei kysynyt mitä minulle kuuluu... Ja elin sillon aika rankkoja aikoja ja olisin halunnut puhua, mutta aina kun sain suun auki juttu kääntyi taas vauvaan.. noin vuoden kestin ja sitten pistin välit poikki. Lähes kaikki tuttavat samanlaisia lapsen tulon jälkeen... Onneksi ei sentään ihan kaikki!!!
Oho, eli kaveri puhui väärin koska olisi pitänyt puhua vain SINUSTASINUSTASINUSTA. Ei sun napanöyhtän kaivelut ehkä ole niin yleisesti kiinnostavia juttuja kuin kuvittelet.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näiden mammojen elämässä ei alun alkaen ole ollut oikein muuta sisältöä
Totta tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sun elämään on kuulunut lapsen ekana elinvuotena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! On ihan ystävyyssuhteetkin kaatuneet tähän. Eräs aikaisemmin todella läheinen kaveri sai lapsen ja sillä sekunnilla loppui kaikki kiinnostus muiden elämiä kohtaa. Aina kun nähtiin niin puhuttiin lapsesta. Ikinä ei kysynyt mitä minulle kuuluu... Ja elin sillon aika rankkoja aikoja ja olisin halunnut puhua, mutta aina kun sain suun auki juttu kääntyi taas vauvaan.. noin vuoden kestin ja sitten pistin välit poikki. Lähes kaikki tuttavat samanlaisia lapsen tulon jälkeen... Onneksi ei sentään ihan kaikki!!!
Oho, eli kaveri puhui väärin koska olisi pitänyt puhua vain SINUSTASINUSTASINUSTA. Ei sun napanöyhtän kaivelut ehkä ole niin yleisesti kiinnostavia juttuja kuin kuvittelet.
Missä oli VAIN?
Ja sori, ettei sun Pirjo-Petterin painot ja paskavaipat kiinnosta oikeasti ketään (ei edes mummoja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sun elämään on kuulunut lapsen ekana elinvuotena?
Ystäviä (laatuaikaa, kerrankin ei ollut kiire), matkoja, hyvää kotiruokaa ;) Ja vauvamielisten kansa perhekerhoilua. Niin ja seuraavien lasten hankintsuunnitelmia.
Työkaveri on tuskaillut ihan samaa, kun työpaikan äidit vaihtavat kuulumisiaan. Olen sanonut, että voit vapaasti avata keskustelun muusta aiheesta. Ei kuulemma viitsi vaivautua. Ongelma on siis täysin itse aiheutettu. Kaikesta ei tarvitse olla kiinnostunut, mutta ihan yhtä lailla kun sun kuulumiset on vaikka sun koulua tai kotieläintä tai harrastuksia, niin ystävän elämä pyörii pienen lapsen ympärillä. Koska se elämä nyt sattuu aika pitkään todellakin pyörimään siinä, koska muuhun ei ole aikaa. Että kun kysyt MITÄ SULLE KUULUU niin toinenhan vaan vastaa sun kysymykseen. Kuuluu pelkkää lasta. Koska niin vaan on tiettyyn pisteeseen asti. Kyllä se siitä vähenee ajan myötä, kun symbioosi väljenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirakoirakoira. Ketä kiinnostaa montako Serttiä sillä Mustilla taas oli, ymmärrän et sen koiran kasvattajaa jolta se ostettiin....
Salisalisali. Oikeesti ketä kiinnostaa oliko sulla jalkapäivä tänää tai paljonko enemmän nostit viimekuuhun verrattuna?
Ketä oikeesti kiinnostaa ärsyttääkö jotain jutuilla, joista nauttii tai joita nyt sattuu tekemään. Jos keskittyisit itse tekemään jotain mistä tykkäät? Tuskin se "oikea sinä" sen takia häviäisi mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on tuskaillut ihan samaa, kun työpaikan äidit vaihtavat kuulumisiaan. Olen sanonut, että voit vapaasti avata keskustelun muusta aiheesta. Ei kuulemma viitsi vaivautua. Ongelma on siis täysin itse aiheutettu. Kaikesta ei tarvitse olla kiinnostunut, mutta ihan yhtä lailla kun sun kuulumiset on vaikka sun koulua tai kotieläintä tai harrastuksia, niin ystävän elämä pyörii pienen lapsen ympärillä. Koska se elämä nyt sattuu aika pitkään todellakin pyörimään siinä, koska muuhun ei ole aikaa. Että kun kysyt MITÄ SULLE KUULUU niin toinenhan vaan vastaa sun kysymykseen. Kuuluu pelkkää lasta. Koska niin vaan on tiettyyn pisteeseen asti. Kyllä se siitä vähenee ajan myötä, kun symbioosi väljenee.
Juu, mutta kun siihen yhteydenpitoon ja keskusteluun ei ole aikaa tai kiinnostusta. Joka ikinen yhteydenotto on jäänyt minuun aloitteeni varaan. Eli niitä keskusteluja ei valitettavasti lapsen syntymän jälkeen (lapsi nyt toisella vuodella) ole oikein ollut, vaikka yrittänyt olen.
Toivottavasti vähenee, mutta lapsen jäädessä luultavasti ainokaiseksi, höyryä riittää muutamaksi vuosikymmeneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! On ihan ystävyyssuhteetkin kaatuneet tähän. Eräs aikaisemmin todella läheinen kaveri sai lapsen ja sillä sekunnilla loppui kaikki kiinnostus muiden elämiä kohtaa. Aina kun nähtiin niin puhuttiin lapsesta. Ikinä ei kysynyt mitä minulle kuuluu... Ja elin sillon aika rankkoja aikoja ja olisin halunnut puhua, mutta aina kun sain suun auki juttu kääntyi taas vauvaan.. noin vuoden kestin ja sitten pistin välit poikki. Lähes kaikki tuttavat samanlaisia lapsen tulon jälkeen... Onneksi ei sentään ihan kaikki!!!
Oho, eli kaveri puhui väärin koska olisi pitänyt puhua vain SINUSTASINUSTASINUSTA. Ei sun napanöyhtän kaivelut ehkä ole niin yleisesti kiinnostavia juttuja kuin kuvittelet.
Missä oli VAIN?
Ja sori, ettei sun Pirjo-Petterin painot ja paskavaipat kiinnosta oikeasti ketään (ei edes mummoja).
Voi voi, nyt napanöyhtä hermostui. En ihmettele ettei sulla ole yhtään kaveria, eihän sua kestä edes oma äitisi.
Mulla kävi ihan päinvastoin. Lapsen saatuani oletin, että minä olen edelleenkin se sama ihminen kuin ennen lasta. Mua kuitenkin kohdeltiin aina vain Ollin (nimi muutettu) äitinä. Kun meille tultiin kylään, sanottiin, että oltiin Ollilla. Ollin kuulumisia kyseltiin ja minut ohitettiin.
Sain kerran synttärilahjaksi mansikoita (kesällä) ja sanottiin, että siinä on Ollille talveksi vitamiineja.
Ollin ensimmäisenä jouluna sain lahjoja, jotka kaikki liittyivät vauvaan. Vauva sai sitten erikseen myös lahjoja.
Mä vaan jotenkin hävisin vauvan myötä.
Niin, että voi se näinkin mennä :)
Se on toisinaan juurikin niin, että vaan kuuluu niitä lapsiasioita.
Eräs entinen kaveri aina kyseli, entä mitä Sulle kuuluu? Justhan mä kerroin, olisit kuunnellut. Hän oli lapseton ja kykenemätön ymmärtämään, että äityys on toisinaan juuri sitä lapsen ehdoilla menemistä ja tulemista. Ei se aika pitkä ole, mutta sitäkin antoisampi.
Kyllästyin tuohon kaveriin, kun aina oli osoittamassa mulle, kuinka pieleen voinkaan elää elämäni.
Minusta tuo aika oli ja on vain ihanaa seurattavaa sivusta! Kuuluu asiaan, että se lapsi täyttää ihan koko elämän. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Jotkut ovat kyynisempiä.
Tuokin vaihe kestää vain aikansa, mutta sitten iloitaankin jo lasten koulumenestyksestä, huokaillaan isoksi kaavamista riparien ja inttiin lähtöjen myötä. Kunnes onkin aika höyrähtää jälleen mummuuteen ja lapsenlasten ihanuuteen.
Ainakin tässä iässä kaikkeen suhtautuu paljon pehmeämmin, eikä ihmisiin katkaise välejä siksi, että nämä ovat ihan rakkauden huumassa, höyrähtäneet uuteen harrastukseen tai vauvoihin. Aikansa kutakin 💖 vm 1970
Jotkut vaan "höyrähtää" äitiyteen. Ei kannata ärsyyntyä.