Lue keskustelun säännöt.
Lapsilapsilapsi. Ketä kiinnostaa esim. jonkun vauvan neuvolakuulumiset? Ikävää, kun minuus häviää kakkavaippoihin.
17.02.2016 |
Tämä siis taas noussut esiin erään tuttavan fb-päivityksissä. Ei mitään muuta kuin vauva-asioita. Ymmrrän, että lapsen isovanhempia vauvan mitat ym. kiinnostaa, mutta ei hyvänen aika ketä tahansa. Mihin se järki jää?
Yhteydenpitokin jäänyt, kun lapsen kanssa ei voi tehdä mitään, eikä mennä minnekään. On niin rankkaa. Jos kysyn, mitä SINULLE kuuluu, vastauksena tulee lapsen asioita.
Itselleni oli tärkeää yhteys kavereihin myös lasten ollessa pieniä ja todellakaan en kenelle tahansa vauvajuttuja kertoillut. Elämässäni on ollut ja on muutakin lasten lisäksi.
Vuosi on on mennyt. Ehkä lapsen mennessä kouluun aikaa on hetki johonkin muuhunkin. Siis ehkä.
Lienee tuttua muutamalle muullekin?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi ihan päinvastoin. Lapsen saatuani oletin, että minä olen edelleenkin se sama ihminen kuin ennen lasta. Mua kuitenkin kohdeltiin aina vain Ollin (nimi muutettu) äitinä. Kun meille tultiin kylään, sanottiin, että oltiin Ollilla. Ollin kuulumisia kyseltiin ja minut ohitettiin.
Sain kerran synttärilahjaksi mansikoita (kesällä) ja sanottiin, että siinä on Ollille talveksi vitamiineja.
Ollin ensimmäisenä jouluna sain lahjoja, jotka kaikki liittyivät vauvaan. Vauva sai sitten erikseen myös lahjoja.
Mä vaan jotenkin hävisin vauvan myötä.
Niin, että voi se näinkin mennä :)
Ai kamala :D
Voimia Ollille tällaisessa tilanteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi ihan päinvastoin. Lapsen saatuani oletin, että minä olen edelleenkin se sama ihminen kuin ennen lasta. Mua kuitenkin kohdeltiin aina vain Ollin (nimi muutettu) äitinä. Kun meille tultiin kylään, sanottiin, että oltiin Ollilla. Ollin kuulumisia kyseltiin ja minut ohitettiin.
Sain kerran synttärilahjaksi mansikoita (kesällä) ja sanottiin, että siinä on Ollille talveksi vitamiineja.
Ollin ensimmäisenä jouluna sain lahjoja, jotka kaikki liittyivät vauvaan. Vauva sai sitten erikseen myös lahjoja.
Mä vaan jotenkin hävisin vauvan myötä.
Niin, että voi se näinkin mennä :)
Mun ystävälleni kävi vähän samalla tavalla ja rohkaisin häntä sitten sanomaan suoraan kavereilleen, että haluaa itseään kohdeltavan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Asuttiin silloin vielä eri puolilla Suomea, mutta meidän välinen yhteydenpito on aina säilynyt samalaisena vaikka hänellä onkin lapsia, avioliitto ja työura ja minä taas olen lapseton, sinkku ja opiskelija. Johtuiskohan sitten siitä, että me ollaan oltu ystäviä päiväkodista asti. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Se on toisinaan juurikin niin, että vaan kuuluu niitä lapsiasioita.
Eräs entinen kaveri aina kyseli, entä mitä Sulle kuuluu? Justhan mä kerroin, olisit kuunnellut. Hän oli lapseton ja kykenemätön ymmärtämään, että äityys on toisinaan juuri sitä lapsen ehdoilla menemistä ja tulemista. Ei se aika pitkä ole, mutta sitäkin antoisampi.Kyllästyin tuohon kaveriin, kun aina oli osoittamassa mulle, kuinka pieleen voinkaan elää elämäni.
Että kaveri oli huono kaveri, koska oli kiinnostunut siitä mitä sinulle kuuluu? :D Huomioi, että tähän kuuluu myös sun tunteesi ja ajatuksesi, ne ei välity siitä jos kerrot lapsen tekemiset.
No pitääpä kuitenkin muistaa tästä lähtien olla kyselemättä kuulumisia lapsen saaneilta kavereiltani.
Vierailija kirjoitti:
Se on toisinaan juurikin niin, että vaan kuuluu niitä lapsiasioita.
Eräs entinen kaveri aina kyseli, entä mitä Sulle kuuluu? Justhan mä kerroin, olisit kuunnellut. Hän oli lapseton ja kykenemätön ymmärtämään, että äityys on toisinaan juuri sitä lapsen ehdoilla menemistä ja tulemista. Ei se aika pitkä ole, mutta sitäkin antoisampi.Kyllästyin tuohon kaveriin, kun aina oli osoittamassa mulle, kuinka pieleen voinkaan elää elämäni.
No ehkä se kaveri ei halunnutkaan tietää mitä äitiys on vaan mitä sinulle kuuluu.
Vaikutat kyllä aikamoiselta peppukipeilijältä jos pahoitat mielesi siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneet sinusta itsestään, eivätkä vaan pirjo-perttulin äitinä. Joillain saattaa olla sellainen absurdi ajatus, että ystävyys säilyisi vielä lapsensaannin jälkeenkin.
No ihan samoin olen hämmästellyt naisia, jotka elää ihan tätä samaa elämänvaihetta, mutta ikinä koskaan ei mitään lapsiaiheisia päivityksiä, ihan kuin niitä lapsia ei olisi olemassakaan tai että äitiys olisi häpeä... Seinä pursuaa kuvia uusista lenkkareista ja aterioista, juostuja kilometrejä tai minuutteja, kuntosali/ravintola/kahvila/kylpylä/risteily -paikannuksia, ystävien kanssa sitä ja tätä. Suorastaan ylikorostutetusti toitotetaan sitä muuta elämää ja minuutta, vaikka se totuus on sitä samaa paskavaipparallia kuin muillakin. Vaikka useimmiten päivitän lapsistani/perheestäni, en ole hukannut itseäni minnekään. Pienet lapseni ovat tärkeintä juuri nyt, koska eivät yksinkään pärjää. Myös suurin osa asioista tehdään yhdessä perheen kanssa, kun ei noita mihinkään off-tilankaan voi vääntää siksi aikaa kun äiti ja isä haluaa vaikka ulos syömään muiden tekemää ruokaa. Että sori, jos olet fb kaverini, tätä kestää ehkä vielä seuraavat 5v. 😁 Eiköhän se siitä kun pieninkin lähtee kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua sitten aina jaksaa hämmästyttää tämän tyyppiset aloitukset, kun ollaan sentään Vauva-lehden keskustelupalstalla. AP on eksynyt väärää oopperaan.
Vierailija kirjoitti:
Mua sitten aina jaksaa hämmästyttää tämän tyyppiset aloitukset, kun ollaan sentään Vauva-lehden keskustelupalstalla. AP on eksynyt väärää oopperaan.
=DDD
Ai kaikkia täällä käyviä pitää jokaisen Liisa-Rasmuksen asiat kiinnostaa? No way! =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo aika oli ja on vain ihanaa seurattavaa sivusta! Kuuluu asiaan, että se lapsi täyttää ihan koko elämän. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Jotkut ovat kyynisempiä.
Tuokin vaihe kestää vain aikansa, mutta sitten iloitaankin jo lasten koulumenestyksestä, huokaillaan isoksi kaavamista riparien ja inttiin lähtöjen myötä. Kunnes onkin aika höyrähtää jälleen mummuuteen ja lapsenlasten ihanuuteen.
Ainakin tässä iässä kaikkeen suhtautuu paljon pehmeämmin, eikä ihmisiin katkaise välejä siksi, että nämä ovat ihan rakkauden huumassa, höyrähtäneet uuteen harrastukseen tai vauvoihin. Aikansa kutakin 💖 vm 1970
Ap ei tässä käsittääkseni ole mitään katkaisemassakaan, vaan vaippoihin hävinnyt mamma. Ja niinpä se usein toimiikin. Sitten muutaman vuoden päästä ihmetelleen, kun kavereita ei enää olekaan. Mielestäni on kaverisuhteista täytyy pitää kiinni lapsista huolimatta. Toki, jos se ei ole tärkeää niin ei sitten. Turha vaan tulla itkemään myöhemmin yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo aika oli ja on vain ihanaa seurattavaa sivusta! Kuuluu asiaan, että se lapsi täyttää ihan koko elämän. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Jotkut ovat kyynisempiä.
Tuokin vaihe kestää vain aikansa, mutta sitten iloitaankin jo lasten koulumenestyksestä, huokaillaan isoksi kaavamista riparien ja inttiin lähtöjen myötä. Kunnes onkin aika höyrähtää jälleen mummuuteen ja lapsenlasten ihanuuteen.
Ainakin tässä iässä kaikkeen suhtautuu paljon pehmeämmin, eikä ihmisiin katkaise välejä siksi, että nämä ovat ihan rakkauden huumassa, höyrähtäneet uuteen harrastukseen tai vauvoihin. Aikansa kutakin 💖 vm 1970
Ap ei tässä käsittääkseni ole mitään katkaisemassakaan, vaan vaippoihin hävinnyt mamma. Ja niinpä se usein toimiikin. Sitten muutaman vuoden päästä ihmetelleen, kun kavereita ei enää olekaan. Mielestäni on kaverisuhteista täytyy pitää kiinni lapsista huolimatta. Toki, jos se ei ole tärkeää niin ei sitten. Turha vaan tulla itkemään myöhemmin yksinäisyyttä.
Välillä käy myös niin päin, että vaikkei puhuisi lapsesta hölkäsenpöläystä niin kavereita ei enää seura kiinnosta vanhemmaksi tulon jälkeen. Ei ole aina niin mustavalkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua sitten aina jaksaa hämmästyttää tämän tyyppiset aloitukset, kun ollaan sentään Vauva-lehden keskustelupalstalla. AP on eksynyt väärää oopperaan.
=DDD
Ai kaikkia täällä käyviä pitää jokaisen Liisa-Rasmuksen asiat kiinnostaa? No way! =D
Oliskohan korkea aika keksiä joku muu halventava tapa nimitellä lasta, kuin tuo iänikuinen ja tympeä, tyyliin Liisa-Petteri?
Se elämä nyt vaan pyörii sen vauvan ympärillä. Ei sitä kestä kun vuoden, kyllä se siitä tasottuu ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mjaa.
Minusta lapsen kuulumiset aika luonnollisesti on sen ekan lapsen vauva-aikana = kaverin kuulumiset. Lapsi on hänen elämänsä keskipiste, ja se on vain hyvä asia. Omistautuminen omalle lapselle on tärkeää lajin selviytymiselle...
Harvempi enää ännännen lapsensa kanssa jaksaa kauheasti touhottaa. Uutuudenviehätys karisee. Toki silloinkin lapsen vointi on tärkeä, mutta muustakin osaa jo puhua.
Jos lapsettomalla olisi jotakin, joka vie koko hereilläoloajan ja on totaalisen uutta ja ihanaa, niin hänkin kouhottaa siitä. On se sitten uusi lemmikki tai rakastettu. Ja nuo kaksi ovat kumminkin aika lailla vähäisempiä ihmisen elämässä kuin vauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! On ihan ystävyyssuhteetkin kaatuneet tähän. Eräs aikaisemmin todella läheinen kaveri sai lapsen ja sillä sekunnilla loppui kaikki kiinnostus muiden elämiä kohtaa. Aina kun nähtiin niin puhuttiin lapsesta. Ikinä ei kysynyt mitä minulle kuuluu... Ja elin sillon aika rankkoja aikoja ja olisin halunnut puhua, mutta aina kun sain suun auki juttu kääntyi taas vauvaan.. noin vuoden kestin ja sitten pistin välit poikki. Lähes kaikki tuttavat samanlaisia lapsen tulon jälkeen... Onneksi ei sentään ihan kaikki!!!
Oho, eli kaveri puhui väärin koska olisi pitänyt puhua vain SINUSTASINUSTASINUSTA. Ei sun napanöyhtän kaivelut ehkä ole niin yleisesti kiinnostavia juttuja kuin kuvittelet.
Eli sulle olis ihan ok kahden tunnin kahvittelun ajan puhua VAIN JA AINOASTAAN omasta kersasta? Miten mä luulen, että sä olet se jolla ei ole yhtään ystävää.. ehkä olet just se mun itsekäs ja nykyään katkera ex-kaveri, jolta muutkin ystävät kaikkos aika nopeasti tämän takia. Kyllä mä haluan, että mun ystävää kiinnostaa myös mun napanöyhdät, jos se olis mulle tärkeä asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on tuskaillut ihan samaa, kun työpaikan äidit vaihtavat kuulumisiaan. Olen sanonut, että voit vapaasti avata keskustelun muusta aiheesta. Ei kuulemma viitsi vaivautua. Ongelma on siis täysin itse aiheutettu. Kaikesta ei tarvitse olla kiinnostunut, mutta ihan yhtä lailla kun sun kuulumiset on vaikka sun koulua tai kotieläintä tai harrastuksia, niin ystävän elämä pyörii pienen lapsen ympärillä. Koska se elämä nyt sattuu aika pitkään todellakin pyörimään siinä, koska muuhun ei ole aikaa. Että kun kysyt MITÄ SULLE KUULUU niin toinenhan vaan vastaa sun kysymykseen. Kuuluu pelkkää lasta. Koska niin vaan on tiettyyn pisteeseen asti. Kyllä se siitä vähenee ajan myötä, kun symbioosi väljenee.
Siis työkaveri kuuntelee sivusta toisten keskustelua ja valittaa siitä kun aihe ei miellytä? :D
Mutta joo, itselläni on parikuinen vauva ja aika vauvapitoista on minunkin jutut... Ja arvatkaapa miksi? Samasta syystä miksi inttiläiset viikonloppulomillaan/juuri kotiuduttuaan juttelevat vain inttiasioita: se on sitä arkea jota sillä hetkellä elää.
Kun ei vielä pahemmin mitään "omaa" pääse tekemään kun toinen on vielä niin pieni ja kiinni äidissä, niin ei myöskään siis saa paljoa muita keskustelunaiheita.
Facebook on myös ollut aikalailla päivittämättä, koska pelkkää vauvajuttua sinnekin vaan menisi.
Täällä perustellaan huonotapaisuutta sillä että muutkin hölöttävät vain taukoamatta omasta keppihevosaiheestaan.
No emmehän hölötä. Ei minun ollut inttilomilla vaikeaa puhua sellaisista asioista, jotka kiinnostivat sekä minua että keskustelukumppaniani, eikä koiriin hurahtanut ystäväni puhu minulle koirajuttuja, koska hän tietää, etten ole niistä kiinnostunut.
Kyllä muut huomioon ottava keskustelija osaa valita puheenaiheensa. Tuollainen äitiysvouhotus on vain huonotapaista.
Tottakai keskustelun aiheet valitaan sen mukaan mikä on yhteinen kiinnostuksen aihe. Jopa me Facebookissa lapsistamme vouhottavat. Esimerkiksi työkavereiden kanssa jutut kääntyy työhön liittyviin asioihin vaikkakin ensin olisi henkeä.koht. kuulumisia vaihtaessa niistä lapsista juteltu, olipa toisella osapuolella lapsia tai ei. Kertoo se jotain sen toisenkin puolen rajoittuneisuudesta, jos ei yhtään kestä kuunnella ja olla kiinnostunut muista kuin niistä omista kiinnostuksen kohteista.
Omat harrastukseni -eikä työkään- kuulu niihin massaharrastuksiin, joten niissä aiheissa tulee käytyä keskustelua fbn harrastusryhmissä. Mulle Facebook on kuitenkin enimmäkseen yksi keskustelukanava lisää. Ja jos harrastuksista kertominen ei saa yhtään kommenttia, niin eipä sitä yksinkeskustelua kovin kauan jaksa. Itselläni kun ei kuitenkaan ole mitään tarvetta todistella Facebook kavereilleni olevani jotakin ja esitellä tuloksiani. Lapsista on kuitenkin aika helppo jutella kenenkä vaan, ja jos olen pitkiä päiviä yksin lasten kanssa, ja sattuu jotain hassua, tai päivä on ihan katastrofi, niin kyllä silloin tulee tarve jakaa asia muille aikuisille, jotka tietää mistä puhun. Ja kyllä, on niitä mammaryhmiäkin, mutta ne on aika kammottavia paikkoja. Tästä syystä päivitykseni ovat hyvinkin yksitoikkoisesti lapsi/perhepainotteisia, mutta en todellakaan siitä välitä! Tämä on mun elämää juuri nyt. Ja näin se on monella muullakin.
26
Ymmärrän. Yksipuolisesti ei hirveän kauan kukaan jaksa kaverisuhteita kannatella.
Kyseessä on varmaan joku vanhemman puoleinen tuore mamma?
Kai useimmilla ihmisillä on elämässään vaiheita, joiden aikana ovat todella innostuneita jostain asiasta, ja mielellään siitä puhuvat ja kertovat. Mielestäni varsinkin ystävien kesken on empaattista ja hyvää käytöstä ottaa osaa tähän intoon.
Mielestäni ei siis ole kohteliasta puhua esimerkiksi työpaikan lounasseurassa jatkuvasti lapsistaan, mutta vastasyntyneen vanhemmilta innon ymmärtää. Ja se, että vastasyntyneen vanhemmat intoilevat lapsestaan ei todellakaan tarkoita, että he olisivat menettäneet minuutensa vanhemmuudelle - jos sama jatkuu vuosikaupalla, niin sitten noin voi jo sanoa (mutta toisaalta, se on sitten heidän valintansa eikä muilla ole siihenkään puuttumista).
Ja fb-päivityksistä valittamista en kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää. Jos jonkun päivitykset ärsyttävät minua jatkuvasti, niin piilotan ne. Voin sitten klikata profiilia tai poistaa eston, jos haluan ne nähdä. En kuvittele, että kenenkään pitäisi miettiä juuri MINUA kun kirjoittaa päivityksiään, en itsekään jaksaisi miettiä, etten nyt vain missään nimessä ärsyttäisi ketään 200:sta kontaktistani.