Mitä mieltä olette samassa työpaikassa olevista pariskunnista? Ok vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä vastaan taistelee koska pelottaa oma asema. Mies on tykätty, minä en.

Pidän hänestä niin paljon, että en halua olla este hänen urallansa. En voi tehdä mitään.

Teen pieniä juttuja nostaakseni hänen uraansa. Hän ei välttämättä sitä huomaa.

Ei, ei ja ei!! Sama koskee sukulaisia!! Vastenmielistä ja epäpätevää! Edes omassa firmassa en työskentelisi puolisoni kanssa.

Ei haittaa, jos työt sujuu normaalisti. Mä löysin mieheni työpaikalta, johon menin itse uutena työntekijänä. Ei ole kukaan koskaan valittanut aiheeseen liittyen mitään ja omastakin mielestä ollaan aina oltu ihan asiallisesti töissä. Ollaan myös tehty parina töitä ja toisen tunteminen on hyväksi siinä. Uusi työntekijä ei tietäisi, että ollaan pariskunta, jos ei muiden puheista tajuaisi.

Ehkä on hieman eri asia, jos parisuhde alkaa sinä aikana kun ollaan jo ennestään samassa työpaikassa. Mutta se aina herättää jostain syystä epäilyksiä, jos joku tarkoituksellisesti hakeutuu samaan työpaikkaan puolisonsa kanssa, varsinkin pienissä paikoissa. Silloin vaikuttaa helposti siltä, että se puoliso on päässyt töihin jollain muilla avuilla kuin pätevyydellä. Meillä on yksi pomo palkannut puolisonsa töihin ja kyseisen naisen työnkuva ei ole oikein vieläkään meille muille selvinnyt. Jotakin se kaiketi "koordinoi" ja toinen päätehtävä näyttäisi olevan merkkivaatteiden esittely työpaikalla. Jännä sinänsä, kun hän on ainoita, jotka eivät osallistu esimerkiksi asiakastapaamisiin, joissa täytyisi olla ns. siististi pukeutunut, joten en oikein ymmärrä sen muotinäytöspukeutumisen ideaa kun istuu päivät huoneessaan "koordinoimassa" ja välillä käy hiplaamassa miestään tämän työhuoneessa. Työpaikan pukeutumis"koodi" on muutenkin erittäin vapaa.

Ok, niin kauan kun ei vaikuta työskentelyyn.

Mun työpaikassa oli pari, joille kehittyi työpaikkaromanssi. Toinen pyysi siirtoa toiseen työpisteeseen toisiin tehtäviin, osasyynä urallaan eteneminen, osasyynä halu vaihtaa työpaikkaa siinä vaiheessa kun muuttivat yhteen ja kihlautuivat. 

Vaatii asennetta, hermoa ja silikonia vielä väliin.

Töissä ollaan reiluja kaikkia kohtaan, eli minimoidaan tää perhevaikutus.

Toki taistelu, jos tulee riitaa, on verisempää kuin vieraan kanssa.

Ei haittaa, jos ei ole vaikutusta työntekoon eikä kotiasioita tuoda työpaikalle. On kiusallista kuunnella vierestä sitä kinastelua ja (piilo)vittuilua jos pariskunta sattuu olemaan pikkasen riidoissa.

Sairaalassa näitä pariskuntia on aika paljon. Mies melkein 60- lääkäri ja nainen 25-30-vuotias hoitaja tai nuorempi. Ensin salaillaan suhdetta, mutta yleensä sen kaikki huomaa aika äkkiä. Naimisiin täytyy tietysti mennä ja lapsiakin hankkia ainakin yksi. Nauretaan vaan osastolla, kun päiväkodin joulujuhlassa ollaan isovanhempina ja tämä lääkärimies on pikku-Eetun isänä siellä. Huh. Lääkärillä on muuten omia lapsenlapsiakin jo. Mikäs siinä, jos innostusta riittää.

Mä seurustelen työkaverin kanssa. Meillä kyllä kaikki tietää, että me ollaan pariskunta, en ymmärrä, miksi se olisi niin tärkeää salata muilta? Me jutellaan kahvitauoilla muutenkin kaikkien "yksityisasioista", tiedetään parisuhdestatukset, lomareissut, viikonlopun hiihtolenkit ja leffassa käynnit... Emme kulje toisiamme pussaillen, mutta olisi se nyt aika outoa, jos näiden kahden vuoden aikana ei olisi seurustelu käynyt ilmi.

Kumpikaan ei ole esimiesasemassa. Seurustelu alkoi 2 vuoden työkaveruuden jälkeen.

Mikäs siinä. Minä olin töissä ensin, sitten miehenikin pääsi samaan paikkaan. Työpaikalla oli tiedossa että olemme pari. Saimme yhteensopivat työvuorot ja lomat, kuljimme yhdessä töihin ja kotiin ja ymmärsimme hyvin toistemme työhöpinät. En koskaan kokenut että olisin joutunut olemaan liikaa mieheni kanssa, päinvastoin, kivaa meillä oli tuolloin. Joskus saatettiin nopeasti puristaa toista pyllystä kun kukaan ei ollut näkemässä.

Vierailija kirjoitti:

Näistä tulee aina mieleen, että mitä sitten jos tulee ero. Siinä onkin sitten kiva jatkaa töiden tekoa. 

Me ollaan eksän kanssa samassa työssä ja eron tullessa ei päästetty sitä työpaikalle. Nykyään ollaan hyvissä väleissä, pakkokin olla lasten takia. :)

Ei todellakaan hyvä idea pienessä yrityksessä . Miten kukaan voi edes haluta samaan työpaikkaan ....kyllä vähemmästäkin toisen naamaan kyllästyy yäk yäk. Niin suuri mahdollisuus monenlaiselle vilpille . Mikäli työnantaja ottaa pariskunnan molemmat osapuolet , hän myös vastaa seurauksista .