Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat pahoittivat mielensä kun meille tulee neljäs lapsi-välit poikki!
16.02.2016 |
Ei olla heiltä ikinä pyydetty mitään apua mihinkään mutta pahoittivat mielensä asiasta niin pahoin että lähtivät ovet paukkuen ja välit poikki!Miten ihmeessä tälläisestä asiasta voi vanha ihminen pahoittaa mielensä näin kovin?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Ylititte tällä holtittomalla sikiämisellä isovanhempien nimi-, syntymä-, joululahja muiden muistamisen budjetin. Uusi lapsi romahduttaa heidän taloutensa. Jokaisella kamelilla on piste, jossa selkä katkeaa. IIsovanhemmillanne se raja meni tässä.
Sillä, mitä olette pyytäneet tai jättäneet pyytämättä, ei ole mitään tekemistä loukkaantumisen kanssa. Isovanhemmilla oli oma suunnitelmansa lapsenlasten määrässä ja te pilasitte sen suunnitelman.
Tällasia isovanhempia on, että ei ole mikään vitsi ja tää on vielä hyvin vakavaa. Ei todellakaan kuulu enää 2000- luvulle, mut näitä on :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heillä on itsellä perinteinen 2 lasta.Tyttö ja poika.
Sehän oli silloin 60-70 luvulla normi ja se kolmas oli aina vahinko.
Ovat kateellisia, anoppi olisi varmaan itsekin halunnut enemmän lapsia muttei jostain syystä saanut. Anna olla omissa oloissaan.
Onko miehesi siskolla lapsia ? Jos ei kärsivätkö lapsettomuudesta ? Olisiko tällaisesta kyse ? Törppöjä joka tapauksessa.
Tuntuu vaan niin SAATANAN inhottavalta selitellä ja selitellä että ollaan ihan ok ja tosi tyytyväisiä ja onnellisia ja kaikki on kunnossa!Miksi jumankekka tässä joutu selittelemään oman elämänsä valintoja joka suunnalle?Ollaan lapsistamme todella onnellisisa ja kaikki on terveitä ja hyvinvoivia.Meillä menee taloudellisesti hyvin ja elämä reilassa!Siltikin aina jaksetaan jeesustella meidän tilannetta tyyliin että voi teitä raukkoja kun teillä noita lapsiakin on noin paljon!!Vituttaa tämä suoraan sanottuna!
Kun meidän mielestä tää on vaan niin ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vaan niin SAATANAN inhottavalta selitellä ja selitellä että ollaan ihan ok ja tosi tyytyväisiä ja onnellisia ja kaikki on kunnossa!Miksi jumankekka tässä joutu selittelemään oman elämänsä valintoja joka suunnalle?Ollaan lapsistamme todella onnellisisa ja kaikki on terveitä ja hyvinvoivia.Meillä menee taloudellisesti hyvin ja elämä reilassa!Siltikin aina jaksetaan jeesustella meidän tilannetta tyyliin että voi teitä raukkoja kun teillä noita lapsiakin on noin paljon!!Vituttaa tämä suoraan sanottuna!
Kun meidän mielestä tää on vaan niin ihanaa!
Sinä vaan lopetat ne selittelyt. Teidän perheen asiat ei kuulu muille ja piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miehen siskollakin on lapsi ja seuraava vauveli tulossa mutta en usko että siellä kehtaisivat ikinä purkautua..Kehtaavatkin tulla vielä meidän kotiin tekemään tuollaista.Inhottavaa kun mieltä tälläinen painaa..suoraan sanottuna ihan ylimääräistä.
Tiedän että pitäisi olla vaan välittämättä mutta on todella inhottavaa kun tiedän että huhhuttelevat tätä meidän asiaa kaikille muillekin ja varmasti pahansuovasti.Muutkin sukulaiset sitten äkkiä ajattelevat että meillä on jotakin hätänä ja siitäkös riemu repeää.
Ovat vielä sellaisia että puhuvat muiden asioista mielellään.Tiedämme esimerkiksi heidän naapureidensa asioista ihan kaiken!!:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä he pelkäävät että joku luulee teitä lestadiolaisiksi? :D Tosi hölmöä kuitenkin...
En tiedä teidän tapauksesta, mutta on myös tapauksia missä lisääntyminen rakennetaan sen varaan että joku, eli lähinnä ne isovanhemmat auttavat. Ettei omien voimien ole tarkoituskaan riittää. On vaan niin ihanaa saada lisää pikku vauvoja. Eikä mene jakeluun että jokainen pikku vauva tarvitsee paljon työtä, aikaa, rahaa kasvaakseen. Eikä mene jakeluun että niistä vauveleistaan on ihan itse vastuussa. Mutta siis isovanhempia voi ihan oikeasti kuormittaa se, että lapsenlapsia tulee paljon. Varsinkin jos oletus on että osa vastuusta kuuluu heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä teidän tapauksesta, mutta on myös tapauksia missä lisääntyminen rakennetaan sen varaan että joku, eli lähinnä ne isovanhemmat auttavat. Ettei omien voimien ole tarkoituskaan riittää. On vaan niin ihanaa saada lisää pikku vauvoja. Eikä mene jakeluun että jokainen pikku vauva tarvitsee paljon työtä, aikaa, rahaa kasvaakseen. Eikä mene jakeluun että niistä vauveleistaan on ihan itse vastuussa. Mutta siis isovanhempia voi ihan oikeasti kuormittaa se, että lapsenlapsia tulee paljon. Varsinkin jos oletus on että osa vastuusta kuuluu heille.
No ei lapset nyt mitään kissanpentuja ole hyvä ihminen!:D
Eikä todellakaan ole ollut tarkoitus että isovanhemmat mitenkään olisivat osallisia tässä projektissa,tää on ihan meidän oma yhteinen päätös ja ollaan aina uusi vauva uskallettu tehdä koska edellisten kanssa on mennyt hyvin ja rahaa ja voimia ja aikaa on riittänyt.Koskaan ei olla mistään kitistty eikä ole kyllä ollut tarvettakaan.
Kai ne sitten jostain syystä meitä todella häpeää..ehkä se on se että kuvittelevat muiden luulevan meitä lessuiksi!:D
Ainoa asia jonka ne on joutuneet tekemään on et omasta tahdostaan muistavat lapsia synttäreillä ja pääsevät valmiiseen pöytään särpimään kahvia ja kakkua ja juoruamaan naapureistaan..
Oma isäni kommentoi jo toisen lapsen kohdalla:"Pitääkö niitä lapsia kaikenmaailman tehdä." Ihan harkitusti tehtiin vielä kolmaskin. Joutuu nyt elämään sen asian kanssa, että on kolme lapsenlasta, mutta aika vähän on meidän kanssa missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni kommentoi jo toisen lapsen kohdalla:"Pitääkö niitä lapsia kaikenmaailman tehdä." Ihan harkitusti tehtiin vielä kolmaskin. Joutuu nyt elämään sen asian kanssa, että on kolme lapsenlasta, mutta aika vähän on meidän kanssa missään tekemisissä.
Mikähän ihme tuossakin on?En ymmärrä näiden ihmisten näkökantaa todellakaan.Varsinkin kun ei itse tarvi meilläkään isovanhempien laittaa tikkua ristiin.
Anopille valkeni, että hänen pojallaan on seksielämä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies ilmoitti kolmannesta lapsesta, anoppi alkoi antaa ehkäisyneuvoja. Onneksi en ollut paikalla (haluttiin vielä neljäskin, mies 2-lapsisesta perheestä).
Valitettavasti en voi auttaa, kun en tunne kyseessä olevia isovanhempia, mutta voisin kuvitella omien appivanhempien tekevän noin. He ovat mielessään päättäneet miten lastensa tulisi elää. He eivät pelkää tuoda julki omia näkemyksiään ja saattavat vuosiakin jankuttaa jostain asiasta. Minua ei neuvominen haittaisi, jos ehdotukset olisivat järkeviä. Appivanhempien ehdotukset yleensä ovat sellaisia, jotka sopivat heille (kahdelle aikuiselle) eikä lapsiperheelle. Eli he haluaisivat meidän tekevän kuten he ovat tehneet. "Parasta" onkin se, että nyt vanhemmiten he katuvat monia ratkaisujaan, mutta tyrkyttävät silti samoja asioita meille! Ilmeisesti sisimmässään ovat kateellisia siitä, että jotkut toimivat eri tavalla kuin he ja ne ratkaisut ovatkin toimivia! Olemme vuosien varrella oppineet ettei heidän jutuilleen juuri tarvi korvaansa lotkauttaa. Joskus kun he oikein innostuvat valittamaan "vääristä" ratkaisuistamme, otamme heihin etäisyyttä. On aivan turha olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka vain aiheuttavat pahaa mieltä yrittäessään päsmäröidä muiden valintoja.
Asiaan. Appivanhemmilla on ajan hengen mukaisesti kaksi lasta, kuten meilläkin nyt. Jos meille tulisi kolmas (tai enemmän), he olisivat varmasti syvästi järkyttyneitä. Heidän kapeaan maailmankuvaansa ei yksinkertaisesti mahdu kuin kaksi lasta/perhe. Voisiko teidänkin tapauksessa olla kyse siitä ettette noudata isovanhempien suunnitelmia ja nyt he ovat loukkaantuneet?
Mun appivanhemmat eivät reagoineet oikein mitenkään, kun ilmoitimme, että meille tulee toinen lapsi. Appi "juoksi" toiseen huoneeseen sanomatta mitään ja anoppi sanoi ilmekään värähtämättä: "onnea". Ei mitään onnen purkauksia tms. Meidän esikoinen on heidän pieni lellivauva ja kuulemma "aina ikävä". Emme ole koskaan tarvinneet rahallista apua ja hoidossa esikoinen on siellä lähes poikkeuksetta hoidossa silloin kun appivanhemmat pyytävät yökylään. Suoraan sanoen jäi paska maku suuhun. Ensimmäisestä lapsesta he olivat niin innoissaan, että eivät housuissaan pysyneet.