Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja miten puuttua 12-vuotiaan karkinsyöntiin ja sen salailuun?
15.02.2016 |
Olen viime aikoina huomannut, että 12-vuotiaan huoneen paperikorissa on usein tyhjiä karkkipapereita. Tyhjensin myös jokin aika sitten hänen erään laatikkonsa (kirpputoritavaroita etsien), jonka sisuksista löytyi useita tyhjiä karkkipusseja. Viimeisin löytö on kun löysin lattialta kuitin, josta päättelin hänen ostaneen lähes kilon karkkirasian. Karkkirasia löytyi tyhjänä hänen vaatekaapistaan, ja se on syöty ihan muutamassa päivässä.
Meillä ei ole koskaan ollut mikään niuho suhtautuminen karkkiin. Varmaan ihan tavallisen perheen tavoin meillä on ollut karkkipäiviä viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Silloin tällöin ruuan jälkeen on jälkiruokaa tarjolla ja leffakarkkeja joskus ostetaan. Lapsi on aina ollut perso makealle, mutta nyt kun hänellä on omaa rahaa käytössä, niin näyttää että välillä karkinsyönti ryöpsähtää hieman käsistä.
Olen ennenkaikkea huolissani asiasta salailun vuoksi ja toki siksi että sokeri ei nyt muutenkaan erityisen terveellistä ole kenellekään - hampaiden ja muun terveyden vuoksi. Lapsi on tunnollinen, hieman suorittajaluonteinen ja hyvin temperamenttinen. Tämän suorittajaluonteisuuden vuoksi mietin, että miten asian ottaisin puheeksi. Syömishäiriöt kun ovat ikävän yleisiä tytöillä, niin en haluaisi millään lailla demonisoida ruokaan ja ravintoon liittyviä asioita. En haluaisi tästä tehdä sen suurempaa numeroa, mutta jollain tavoin tähän täytyisi puuttua ettei tämä kierre pääsisi suurenemaan.
Kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta tai neuvoja asian suhteen?
Kommentit (32)
kilon rasia on tietty paljon. Muuten sanoisin, että muistan omasta lapsuudesta miten "koko koulu" kävi kiskalla koulun jälkeen. Oma tytär nyt 10 ja helposti kans käyvät kavereiden kanssa lähikaupasta hakemassa jotain suklaata, marjapiirakkaa, jäätelöä ja näitä kääreitä löytyy huoneesta sitten monen tytön jäljiltä. Tietenkin rajoitan vapaan rahan määrää, mutta ovat sillai reiluja, että se aina tarjoo, kellä sinä päivänä rahaa.
En erityisesti ole tästä iloinen, toisaalta olen vielä keski-iän kynnyksellä ihan normipainoinen ja terve, vaikka olen käytännössä ikävuodet 10-35 vetänyt joka päivä jotain jälkiruokaa. Sinänsä saatan antaakin ihan tarkoituksella hampurilaisrahaa, koska sen ostaminen vaatii sitä, että sitten pyöräilevät/kävelevät n. 6km, joten johan se siinä kuluu ja tulee vietettyä monta tuntia kivaa aikaa kaveriporukalla.
Mutta jos yksinään ahmii huoneessaan salaa kilon laatikon, niin pitäähän siihen jotenkin puuttua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkyykö karkin syöminen lapsessa?
Onko paino-ongelmia? Näkyykö vireystasossa verensokerin nousut ja laskut? Onko syömisen syy vain se, että on hyvää?
Tosin asian salaaminen näyttäisi siltä, että tietää "ei näin saisi tehdä".
Käsittämätöntä 😨 Miksi lapsilla on rahaa, kun sen käyttö on tuollaista? Rahat pois.
Tarkista ettei polta kannabista. Siitä tulee hurja makeanhimo.
Rajoita käytössä olevaa rahaa. Meillä on 13-vuotias tyttö, ja se karkin ja limpparin määrä menee aivan tolkuttomaksi, jos on joka päivä rahaa mukana koulussa.
Olen muuten itse selittänyt lapselleni, että mitä enemmän sokeria syö, sitä enemmän sitä haluaa ja että tietyn sokerimäärän tuottama nautinto pienenee pienenemistään, kun keho tottuu siihen. Moneen kertaan on puhuttu siitä, että jos yksi kaveri syö vain vähän sokeria ja saa sitten viikonloppuna vaikka neljäsosan suklaalevystä, on hänen nautintonsa yhtä suuri tai suurempikin kuin sen, joka syö koko ajan runsassokerisesti ja saa sitten viikonloppuna koko levyllisen suklaata. Se runsassokerinen koko levyn syöjä saa vain siihen kaupan päälle sairastumisriskin, lihomisen ja hampaiden reikiintymisen ihanuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapselle ruoka normaalirasvaisena, se hillitsee makeanhimoa.
Vierailija kirjoitti:
. Moneen kertaan on puhuttu siitä, että jos yksi kaveri syö vain vähän sokeria ja saa sitten viikonloppuna vaikka neljäsosan suklaalevystä, on hänen nautintonsa yhtä suuri tai suurempikin kuin sen, joka syö koko ajan runsassokerisesti ja saa sitten viikonloppuna koko levyllisen suklaata. Se runsassokerinen koko levyn syöjä saa vain siihen kaupan päälle sairastumisriskin, lihomisen ja hampaiden reikiintymisen ihanuuden.
Vähän liioittelua kyllä. jos sen levyn syö suunnilleen kerralla, ei se hampaita kauheasti rasita. Se kyllä rasittaisi jos söisi vähän väliä suklaata. Lapset harvoin myös mitenkään sairastuu runsaastakaan karkin syönnistä, ja tosi harva lihookaan ellei se syöminen ihan älyttömyyksiin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen lapsen ruokavalio on noin muuten? Korvaako aterioita karkilla vai syökö sitä niiden lisänä? Onko ruoka tarpeeksi ravitsevaa ja täyttävää?
Kasvuiässä olevat lapset usein himoitsevat makeaa. Tutkimuksissa tämä korreloi veren kasvuhormonipitoisuuksien kanssa, eli lapsi kokee tarvitsevansa sitä makeaa kun kasvu on kiihkeimmillään.
Mutta, monet lapset syövät karkkia nälkäänsä. Ruokavälit ovat liian pitkät kasvavalle lapselle, ja ruoka sisältää liian vähän proteiinia lapsen tarpeisiin. Varsinkin iltaa kohden nälkä kumuloituu, ja karkki maistuu taivaallisen hyvältä koulupäivän jälkeen kun on vähän nälkä ja jano. Ei se ole sen kummempaa. Huolehdi, että lapsi syö suurimman osan päivän kaloreista ennen neljää iltapäivällä, niin että karkkia ei syödä nälkään.
Aikuiset syövät usein joka kahvitauolla jotain koska eivät jaksaisi muuten olla virkeitä ja keskittyneitä ja iltapäivällä iskisi väsähdys ja makeanhimo. Sillä tavalla verensokeri pysyy tasaisena ja jaksaa. Koululaiset syövät aamiaisen, ja siitä menee helposti se 4 tuntia lounaaseen josta helposti 5 tuntia ennen kuin seuraavan kerran syödään jotain. Vaikka kiihkeimmässä kasvuiässä oleva lapsi voi tarvita ruokaa paljon tiheämmin. Ei ihme jos iltapäivällä väsyttää ja haluttaa mässyä, illalla se nälkä ja makeanhimo on loputon. Se on vaan luonnollinen seuraus siitä että päivällä ei ole saanut syödä riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon ruokaa tarjolle ja koululaukkuun vaikka mandariineja, jos aivotyö tuppaa väsyttämään. Saa nostettua verensokeria terveellisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsessa sinänsä karkin syönti ei mielestäni erityisesti näy. Ei ole paino-ongelmia, on normaali, hoikahko tyttö. Harrastaa urheilua muutaman kerran viikossa. On luonteeltaan temperamenttinen ja vielä teinihormonit ovat alkaneet jyllätä joten en oikein osaa sanoa vaikuttaako sokeri kuinka hänen vireystilaansa.
Kun karkin syöntiä salailee, niin tosiaan tietää ettei se ole hänelle terveellistä. Ja onhan siitä toki kotonakin puhuttu. Eihän hänellä rahaa käytössä ole isoja määriä, mutta aina välillä saa mummeilta ja kummeilta muutaman euron. Samoin viikkorahaa kotoa. Tämä rahayhtälö on siinä haastava, että toisaalta lapsi pitäisi opettaa käsittelemään rahaa, mutta onhan se niinkin että jos kerran raha menee karkkiin niin kai ne sitten pitäisi ottaa pois.
Mietin sitä miten asian ottaisin puheeksi. Lapseni tuntien ensin asiasta tulee hirveä huuto. Ja itseltäni vaaditaan sitkeyttä että saan asiani kuulluksi sen jälkeen kun lapsi suostuu ottamaan asiasta jotain informaatiota vastaan. Pitänee keskustella asiasta terveyden kautta ja juuri tuon riippuvuuden kautta. Ja ehkä yrittää keksiä jotain substituutteja kun karkkia alkaa thdä kovasti mieli (purkka tms.).
Hyviä neuvoja otetaan yhä kiitollisena vastaan.
AP
Hyvä pointti tuo ruoka. Meillä syödään mielestäni ihan ok kotiruokaa, ei eineksiä ja yritän huolehtia kasvisten ja proteiinin saannista. Mutta pitää kiinnittää vielä enemmän tuohon aamupalaan ja välipalaan huomiota.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsessa sinänsä karkin syönti ei mielestäni erityisesti näy. Ei ole paino-ongelmia, on normaali, hoikahko tyttö. Harrastaa urheilua muutaman kerran viikossa. On luonteeltaan temperamenttinen ja vielä teinihormonit ovat alkaneet jyllätä joten en oikein osaa sanoa vaikuttaako sokeri kuinka hänen vireystilaansa.
Kun karkin syöntiä salailee, niin tosiaan tietää ettei se ole hänelle terveellistä. Ja onhan siitä toki kotonakin puhuttu. Eihän hänellä rahaa käytössä ole isoja määriä, mutta aina välillä saa mummeilta ja kummeilta muutaman euron. Samoin viikkorahaa kotoa. Tämä rahayhtälö on siinä haastava, että toisaalta lapsi pitäisi opettaa käsittelemään rahaa, mutta onhan se niinkin että jos kerran raha menee karkkiin niin kai ne sitten pitäisi ottaa pois.
Mietin sitä miten asian ottaisin puheeksi. Lapseni tuntien ensin asiasta tulee hirveä huuto. Ja itseltäni vaaditaan sitkeyttä että saan asiani kuulluksi sen jälkeen kun lapsi suostuu ottamaan asiasta jotain informaatiota vastaan. Pitänee keskustella asiasta terveyden kautta ja juuri tuon riippuvuuden kautta. Ja ehkä yrittää keksiä jotain substituutteja kun karkkia alkaa thdä kovasti mieli (purkka tms.).
Hyviä neuvoja otetaan yhä kiitollisena vastaan.
AP
Lapsen saamat summat on niin pieniä, että mihin muuhun hän niitä voi muka edes käyttää kuin karkkiin? Pienillä summilla tehdään pieniä ostoksia.
Minä näen tosi vaarallisena tienä alkaa vääntämään varhaisteinin kanssa asiasta joka kuitenkin on melko viaton. Ensinnäkin, tuon ikäisen omaa tilaa pitää jo kunnioittaa. Ei sinne huoneeseen noin vain mennä penkomaan mitään kuten sinä olet tehnyt. Toisekseen, tuon ikäisellä pitää olla myös jonkinlainen henkinen oma tila, jossa harjoitella haluamista ja itsemääräämisoikeutta. Karkki on näistä ehdottomasti se viattomin keino harjoitella sitä.
Mitäpä, jos et alkaisi vääntämään asiasta, vaan antaisit asian olla? Todennäköisesti mitään pahaa ei tapahtuisi. Säästyisitte monelta tappelulta. Tyttärellesi ei tulisi tunnetta, että puutut asioihin ja suurentelet niitä, kiristät häntä (mitähän viikkorahan lopettaminen on) ja näin päin pois.
Lapsesi ei ole enää mikään pikkulapsi. Se tie on ehkä jo kuljettu jossa äidin sana on ehdoton ja jos ei sitä tottele niin lelut takavarikkoon. Se herättää lapsessa vaan entistä enemmän uhmaa.
itse ottaisin kyllä lapsen kanssa puheeksi tuon karkinsyönnin. huolestuttavaa asiassa ei sinäänsä ole se karkin mässytys vaan se, että sitä tehdään salassa eteenkin jos määrät suuria. saattaa olla merkki syömishäiriöstä, jolla vakavat seuraukset. istu alas lapsesi ja keskustele siitä, miksi syö salassa ja kuinka paljon sitä karkkia. älä syyttele vaan yritä saada selville onko tämän tavan takana jotain vakavampaa
Muistan kun olin teini niin sitä karkkia meni ihan mielettömät määrät. Joskus jopa söin kaakaojauhotkin, kun oli niin kova makeanhimo. Ruuat oli peruskotiruokaa, mutta aika hiilaripainotteista. Karkkipäivä kerran viikossa ja silloin saatiin iso pussi jota ei vaan pystynyt säästelemään. Jouluna saatu kilon konvehtirasia meni muutamassa päivässä. Ja joskus pyysin Nutellapurkin viikonloppunamiksi -.-
No en ollut enkä myöhemminkään lihonut, mutta verensokerille se teki hallaa, heittelevät vieläkin herkästi jos syön kakkua tai juon limsaa. 6vuotta sitten oli pakko lopettaa kaikki karkinsyönyi ja siivota ruokavalio, kun sormet muuttui siniseksi ja meinasi taju lähteä sokerikuorrutetun kakunpalan syömisen jälkeen.
Lapsen kohdalla mietin tarkkaan, miten tämän karkkihomman hoidan, koska sama ongelma voi olla edessä jos yhtä herkästi koukkuuntuu. Toistaiseksi meillä ei ole rajoitettu karkinsyömistä. Karkkia on pöydällä lasipurkissa ja sieltä saa ottaa kun siltä tuntuu. Tähän asti (lapsi vasta 7) on toiminut, eikä lapsi juurikaan muista niitä edes, kerran viikossa saattaa ottaa, joskus pari kertaa ja määrät on kohtuullisia (alle 10 karkkia kerrallaan vaikka ottaisi leffailtaa varten).
Toivon että näin poistan sen tunnesiteen karkkiin ja siitä tulee vain jotain jota voi joskus syödä jos siltä tuntuu. Meillä se oli lapsuudessa palkinto hyvin menneestä viikosta tai kauppareissusta. Ruoka oli muutenkin lohduke ja palkinto. Kaikkea juhlittiin ruualla ja jos oli esim riidelty isäpuolen kanssa, niin äiti toi huoneeseen jotain syötävää ja lohdutti.
Tyttäreni on myös alkoholistin tytär. Eksän suvussa sitä vaivaa on enemmänkin.
Karkinsyönti oli jossain vaiheessa juuri tuota, roskis oli täynnä karkkipaperia.
Meillä auttoi - ehkä - puhuminen. En puhunut lihomisesta, koska nuorella ihmisellä aineenvaihdunta on toisenlaista ja sokerista saatu energia saadaan kompensoitua sillä, ettei syö oikeaa ruokaa. Puhuin siitä, miten sokeri sotkee aineenvaihdunnan ja miten se ei ole hyvä aine.
Tai en pelkästään puhunut, me keskustelimme. Pelkään, että joskus joudun käymään saman keskustelun, mutta silloin ei enää puhuta sokerista vaan alkoholista - joka sekin on tietynsortin sokeri kemiallisessa mielessä. Mutta tyttären ja eksän riippuvuus oli niin samankaltaista, pelottavaa.
Ja ne, jotka ihmettelevät, miten ihmeessä tuon ikäinen lapsi muka pystyy hankkimaan karkkia salaa, niin ei tiedä mitään addiktioista. Jos aivoissa on riippuvuus johonkin, niin keinot kyllä keksitään. Ainoa keino on saada ihminen itse vastuuseen tekemisistään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti tuo ruoka. Meillä syödään mielestäni ihan ok kotiruokaa, ei eineksiä ja yritän huolehtia kasvisten ja proteiinin saannista. Mutta pitää kiinnittää vielä enemmän tuohon aamupalaan ja välipalaan huomiota.
ap
Muista huolehtia myös rasvan saannista.
Vierailija kirjoitti:
Anna lapselle ruoka normaalirasvaisena, se hillitsee makeanhimoa.
Tiedän tarkalleen mistä puhut!
Sokeri addiktin äitinä elämä on välillä kun narkkarin seuraamista. Sokeria on vaan pakko saada, vaikkapa siirapista tai hunajasta. Rahaakin pitää saada varastamalla jotta saa karkkia.
Sokerin saannin täysi lopettaminen aiheuttaa jopa vieroitusoireita. Täysi lopettaminen tarkoittaa myös sitä, että makean maku pitää jättää pois. Ei siis saa korvata sokeria millään makeutusaineella. Olemme käyneet ravitsemusterapeutilla tästä asiasta juttelemassa ja saimme tiukat ohjeet miten toimia.
Mitä vanhempi lapsi on, sitä vaikeampi valvoa. Yhdellä ojasta löydetyllä tölkillä saa jo tikkarin kaupasta.
Näen tämän addiktin samana kuin alkoholismin... Pakko on ollut rajoittaa kaikin keinoin sokerin saantia, kun veren pitkäaikaisokeri tuloksetkin oli hälyttävän korkeita!