Lapsi ryhtyy hankalaksi joka kerta sen jälkeen kun on ollut jotain kivaa

Minkä ikäinen lapsi? Voi olla ihan jälkioireita siitä, kun on ollut hermosto kiihtynyt sen hauskan takia, ja sitten tulee karu paluu normaalitilaan. Ainakaan kovin pieni lapsi ei välttämättä osaa säädellä tunnetilojaan tuossa tilanteessa vaan sitten käyttäytyy hankalasti.

Joo. Toki kannattaa nyt sitten ankeuttaa lapsen elämä...

Jospa juttelisit asiasta lapsen kanssa. Ota syliin ja sanoita tunne: harmittaako sinua, kun kiva loppui? Kerro, ettei aina voi olla kivaa mutta tulee uutta kivaa ja aina voi kuvitella hauskoja juttuja, lukea kivoja kirjoja jne.

Ihan ensimmäinen juttu olisi kertoa lapsen ikä. 

Kannattaa sitten lopettaa niiden kivojen juttujen tekeminen ja antaminen. Kun kysyy miksi ei mennä Lintsille niin sanot että koska viimeksi Lintsin jälkeen käyttäydyit rumasti niin enää ei Lintsille mennä.

Näin säästät myös mukavasti rahaa jolla tehdä jotain kivaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Jospa juttelisit asiasta lapsen kanssa. Ota syliin ja sanoita tunne: harmittaako sinua, kun kiva loppui? Kerro, ettei aina voi olla kivaa mutta tulee uutta kivaa ja aina voi kuvitella hauskoja juttuja, lukea kivoja kirjoja jne.

SaNoOtA TuNnE. Nytvittuoikeesti hei. Painuvittuun sanoittamisies kanssa. 

Krapula. 

Ei enää kivoja juttuja lapselle jos tuo on lopputulos

Lapsen ikä? Tyttö vai poika?

Välillä lapsi haluaa lähteä itsekkin jo kotiin mutta silti alkaa tekemään kiellettyjä asioita, ei mitenkään vihaisesti vaan naureskellen. Ikää 5 vuotta.

Tuossa iässä ihan normaalia, että kiva on nostanut energia- ja tunnetasoja ja haetaan uutta nousua jotenkin, vaikka sitten pahuuksia tekemällä.

Vierailija kirjoitti:

Välillä lapsi haluaa lähteä itsekkin jo kotiin mutta silti alkaa tekemään kiellettyjä asioita, ei mitenkään vihaisesti vaan naureskellen. Ikää 5 vuotta.

ADHD

Oletko etukäteen kertonut lapselle moneen kertaan, että jos et ole kiltisti ja kunnolla, niin emme mene sinne luvattuun mukavaan juttuun tyyliin Lintsi tai Hoplop? Ja lapsi hädissään pinnistelee elonsa äärimmilleen, koska ei tiedä, mistä tekemisestä mukava juttu peruuntuu. Sitten jälkikäteen olo on kummallinen: se toteutui sittenkin! Ja lapselle tulee melkein krapulaan verratava olotila, jossa se hauskaa juttua edeltävä pelonsekainen tunnetila purkautuu. Nyt hän saa näyttää tunteitaan, nyt saa olla paha mieli, nyt ei enää ole kiellettyä itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Välillä lapsi haluaa lähteä itsekkin jo kotiin mutta silti alkaa tekemään kiellettyjä asioita, ei mitenkään vihaisesti vaan naureskellen. Ikää 5 vuotta.

Haluaa lähteä kotiin? Kotonako ei kivoja juttuja tapahdu?

Eli hän jouduttaa lähtöä. Haluaa saada periksi nyt, eikä myöhemmin.

Mikälie juoppo hänestäkin tulee, kun ei mikään ole hyvä.

Remmillä vetelisin niin oppiipahan olemaan.

Laita lapsi töihin niin herkee olemasta kivaa.

Ihan tutulta kuulostaa midän kahden lapsen osalta. Aina, jos oli jotain kivaa tehty, lapset kiukutteli ja tappeli auton takapenkillä. Kyllä ne siitä sitten rauhoittui. Eipä tullut mieleenkään rangaista lapsia siitä ja lopettaa menot ja tekemiset. Aikanaan tuo loppui ihan itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Remmillä vetelisin niin oppiipahan olemaan.

Annas kun arvan: olet lapseton sinkkumies. Tuota ohjettahan sinä tarjoilet jokaiseen ketjuun, yleensä vaan kehotat hakkaamaan vaimon. Hanki itsellesi apua, olet mieleltäsi sairas.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tutulta kuulostaa midän kahden lapsen osalta. Aina, jos oli jotain kivaa tehty, lapset kiukutteli ja tappeli auton takapenkillä. Kyllä ne siitä sitten rauhoittui. Eipä tullut mieleenkään rangaista lapsia siitä ja lopettaa menot ja tekemiset. Aikanaan tuo loppui ihan itsestään.

Eli olenko liian tiukka? Minusta kun tuntuu että olen liian lepsu. Ei tarvitse olla edes mitään ylitsepursuavan kivaa vaan ihan arkisia mukavia asioita. Miksi en näe muiden lasten käyttäytyvän samalla tavalla? Tuntuu että lapsella jää jotenkin meno päälle ja se purkautuu sitten huonona käytöksenä.