Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja miten puuttua 12-vuotiaan karkinsyöntiin ja sen salailuun?
15.02.2016 |
Olen viime aikoina huomannut, että 12-vuotiaan huoneen paperikorissa on usein tyhjiä karkkipapereita. Tyhjensin myös jokin aika sitten hänen erään laatikkonsa (kirpputoritavaroita etsien), jonka sisuksista löytyi useita tyhjiä karkkipusseja. Viimeisin löytö on kun löysin lattialta kuitin, josta päättelin hänen ostaneen lähes kilon karkkirasian. Karkkirasia löytyi tyhjänä hänen vaatekaapistaan, ja se on syöty ihan muutamassa päivässä.
Meillä ei ole koskaan ollut mikään niuho suhtautuminen karkkiin. Varmaan ihan tavallisen perheen tavoin meillä on ollut karkkipäiviä viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Silloin tällöin ruuan jälkeen on jälkiruokaa tarjolla ja leffakarkkeja joskus ostetaan. Lapsi on aina ollut perso makealle, mutta nyt kun hänellä on omaa rahaa käytössä, niin näyttää että välillä karkinsyönti ryöpsähtää hieman käsistä.
Olen ennenkaikkea huolissani asiasta salailun vuoksi ja toki siksi että sokeri ei nyt muutenkaan erityisen terveellistä ole kenellekään - hampaiden ja muun terveyden vuoksi. Lapsi on tunnollinen, hieman suorittajaluonteinen ja hyvin temperamenttinen. Tämän suorittajaluonteisuuden vuoksi mietin, että miten asian ottaisin puheeksi. Syömishäiriöt kun ovat ikävän yleisiä tytöillä, niin en haluaisi millään lailla demonisoida ruokaan ja ravintoon liittyviä asioita. En haluaisi tästä tehdä sen suurempaa numeroa, mutta jollain tavoin tähän täytyisi puuttua ettei tämä kierre pääsisi suurenemaan.
Kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta tai neuvoja asian suhteen?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on myös alkoholistin tytär. Eksän suvussa sitä vaivaa on enemmänkin.
Karkinsyönti oli jossain vaiheessa juuri tuota, roskis oli täynnä karkkipaperia.
Meillä auttoi - ehkä - puhuminen. En puhunut lihomisesta, koska nuorella ihmisellä aineenvaihdunta on toisenlaista ja sokerista saatu energia saadaan kompensoitua sillä, ettei syö oikeaa ruokaa. Puhuin siitä, miten sokeri sotkee aineenvaihdunnan ja miten se ei ole hyvä aine.
Tai en pelkästään puhunut, me keskustelimme. Pelkään, että joskus joudun käymään saman keskustelun, mutta silloin ei enää puhuta sokerista vaan alkoholista - joka sekin on tietynsortin sokeri kemiallisessa mielessä. Mutta tyttären ja eksän riippuvuus oli niin samankaltaista, pelottavaa.
Ja ne, jotka ihmettelevät, miten ihmeessä tuon ikäinen lapsi muka pystyy hankkimaan karkkia salaa, niin ei tiedä mitään addiktioista. Jos aivoissa on riippuvuus johonkin, niin keinot kyllä keksitään. Ainoa keino on saada ihminen itse vastuuseen tekemisistään.
Minä olen alkoholistin tytär ja entinen sokeriaddikti. En tiedä lohduttaako, mutta kun sitä alkoholistin menoa joutui katselemaan muutaman vuoden, niin on jäänyt tietynlaiset "säännöt" selkärankaan. Siinä missä toiset ottaa mökillä korjaussarjaa päivällä, niin minä en voisi missään tapauksessa ajatelle ottavani mitään alkoholipitoista ennen iltaa esimerkiksi. Olen 30, joten aikaa on vielä, mutta oma lapsi sekä rajoittaa, että muistuttaa, että asiat voi hoitaa paremminkin kuin eräät hoiti.
-17-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tervettä, jos lapsi tai aikuinen syö salassa ja peittelee syömisiään. Jos sitä syömistä täytyy salailla, liittyy siihen syömiseen häpeän tunne. Selkeä varoitusmerkki syömishäiriöstä tai muuten epäterveestä suhtautumisesta ruokaan. On täysin eri asia, jos joskus vetää jonkun suklaapatukan salassa kuin se, että kääröjä löytyy kasoittain jemmasta.
-17- kiitos vastauksestasi.
Olen siis tuo alkoholistin eksä. Eksä on sinnitellyt kuivilla jonkin aikaa, en tiedä voidaanko puhu raittiudesta vielä pitkään aikaan. Tulevaisuuteen ei näe, mutta tytöllä on edessään aika monta asiaa, mitkä pitää selvittää.
Mutta tässä addiktioista. Tuo sokeri on aito koukku ja uskoisin että periytyvä juttu. Joillekin se sokeri vaan iskee aivoissa. Eksäkin kiskoi aikanaan raitistelukausinaan sitä irtokarkkia ihan käsittämättömät määrät. Ja oli muuten hetivalmis tuomitsemaan kaikki hiilarihötöt, sokerilimsat ja jopa kalapuikot!
Kun isä ei ole enää päivittäin kuvioissa, keskustelu ja ohjaaminen on ollut helpompaa. Eksälle kasvatus oli lähinnä sitä, että käsketään ja kielletään. "Tee kuten sanon, älä tee kuten teen".
Tytär on jo yläkoulussa ja ainakin minusta tuntuu, että karkinsyönti on vähentynyt. Tai sitten sitä osataan peitellä vielä paremmin. Toisaalta kaikkea muuta naposteltavaa (kuten kasvikset) on alkanut mennä. Mikä on ehkä tilanteessa parempi. Ja päivällisellä ollaan mukana, pidän huolen että syö aamupalan.
Oma äitini jaksaa muuten jankuttaa laihduttamisesta. Se on itse ollut ikänsä dieetillä. Joo, olisihan tässä itselläkin, mistä ottaa, mutta ihan normivaatekokoihin tässä silti mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
itse ottaisin kyllä lapsen kanssa puheeksi tuon karkinsyönnin. huolestuttavaa asiassa ei sinäänsä ole se karkin mässytys vaan se, että sitä tehdään salassa eteenkin jos määrät suuria. saattaa olla merkki syömishäiriöstä, jolla vakavat seuraukset. istu alas lapsesi ja keskustele siitä, miksi syö salassa ja kuinka paljon sitä karkkia. älä syyttele vaan yritä saada selville onko tämän tavan takana jotain vakavampaa
Itse asiassa salassa syöminen on täysin ymmärrettävää kun lukee näitä äidin kommentteja ja kuvauksia hänen käyttäytymisestään. Hän siivoaa ja penkoo kohta esiteinin tavaroita ja näkee ongelmia siellä missä niitä ei edes ole.
Teet tytön kanssa sellaisen diilin, että joka kerta, kun suuhun menee syötävää, sen päälle sitten otetaan kaks xylitolipurkkaa.
Itsellä meinas ruveta hampaat reikiintymään yläasteikäisenä ihan sen takia, että vähän väliä meni suuhun karkkia, siis monta kertaa päivässä.
Mulle selitettiin sitten hammaslääkärissä tämä happohyökkäyskuvio ja se sai kyllä mut ruotuun.
Ja xylitolit ostaa tietenkin ihan omilla rahoillaan. Uskoisin, että tämän parempaa kompromissia ei nyt synny, jos kerta pelkäät noin kovasti, että saat tytöltä vähän huutoa.
Jos xylitoli ei maistu, sitten kylmästi rahat pois kunnes rupeaa maistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän ne lapset (yleensä) sairastukaan sokerinsyönnistä, mutta he petaavat kyllä itselleen melko karua aikuisuutta. Mitä enemmän rassaat verensokeria ja insuliinintuotantoa, sitä nopeammin elimistöön alkaa tulla toimintahäiriöitä. Jos et usko, katso terveystilastoja. Amerikassa jo nuorilla alkaa olla kakkostyypin diabetestä, meillä kai ei oikein vielä.
Yksi kiinnostava asia on se, että myös akne ja finnit yhdistetään hiilihydraattipitoiseen ruokavalioon. Jos tämä pitää paikkansa, sillä voisi olla arvoa nuorison keskuudessa...
Nosta kissa pöydälle eli suoraan vaan asiaan. Paljasta, mitä tiedät. Keskustelkaa vakavasti. Tuollaisella karkin mässytyksellä on jo syvemmät syyt kuin pelkkä makean himo. Se on korvike jostakin. Saako hän riittävästi huomiota vanhemmiltaan? Ahdistaako häntä murrosiän muutokset? Vielä hänellä ei ole paino noussut, mutta se on vain ajan kysymys, kun kiloja pöllähtää yhtäkkiä useita. Entäpä iho? Runsas makean syönti näkyy usein myös epäpuhtauksina iholla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä makeaa ei tarvitse kieltää, mutta on tietysti hyvä keskustella (ja tyttäresi varmaan jo tietää kyllä) että määrissä on hyvä pysyä kohtuudessa. Mutta esim. aterioiolla voi hyvin mielestäni olla aina jälkiruoka, se ei teen verensokerillekaan hallaa ruuan päälle.
Mutta ei missään nimessä mitään riitaa asiasta kannata nostaa tai ottaa rahoja pois. Ennemmin tuon ikäiselle vähän isompi viikkoraha, jotta voi ostaa muutakin kuin karkkia. Kun jotain ostoksia kuitenkin haluaa varmasti itsenäisesti tehdä. Jos saisi vähän isompia summia, voisi käydä ostamassa pikku vaatteen, piirtämisvälineitä, huulirasvaa tm. "meikkiä", kirjan, lehden tms.
Ette anna tytölle lainkaan rahaa, niin hän ei saa karkkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan helppoa. kirjoitti:
Ette anna tytölle lainkaan rahaa, niin hän ei saa karkkia.
jaaha, et oo nähny nuoria a) pulloja keräämässä, b) varastamassa karkkia kaupasta c) keksi ite. Sitten suututaan kahta kauheemmin, aletaan pitämään kotiaresteja, lapsesta tulee entistä angstisempi ja yksinäisempi. Nämä asiat ovat noidankehiä.
Sen sijaan suklaapatukka päivässä ei nuorta pilaa, jos hänellä muuten on asiat hyvin: kavereita, urheiluharrastus, aktiivinen elämä, rakastava perhe ja terveellistä ruokaa riittävästi.
vihamielinen suhtautuminen lapseen / nuoreen ei ole koskaan hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan helppoa. kirjoitti:
Ette anna tytölle lainkaan rahaa, niin hän ei saa karkkia.
jaaha, et oo nähny nuoria a) pulloja keräämässä, b) varastamassa karkkia kaupasta c) keksi ite. Sitten suututaan kahta kauheemmin, aletaan pitämään kotiaresteja, lapsesta tulee entistä angstisempi ja yksinäisempi. Nämä asiat ovat noidankehiä.
Sen sijaan suklaapatukka päivässä ei nuorta pilaa, jos hänellä muuten on asiat hyvin: kavereita, urheiluharrastus, aktiivinen elämä, rakastava perhe ja terveellistä ruokaa riittävästi.
vihamielinen suhtautuminen lapseen / nuoreen ei ole koskaan hyvä.
No sitten lapselle pitää antaa piiskaa koska lasten kuuluu totella vanhempiaan ja vanhempien tulee pitää lapsiaan Herran nuhteessa.
Kuulostaa multa lapsena. Olin sokeririippuvainen pienestä asti ja aloin ostaa karkkia heti kun sain viikkorahaa. Lisäksi aloin varastaa rahaa herkkuostoksiin. Lihoin paljon ja nopeasti ja olen nyt 28v opettelemassa sokerin kohtuuyyomasta syönnistä pois. Olen sairaalloisen ylipainoinen ja syytän äitiäni siitä etten saanut huomiota lapsena eikä karkinsyöntiini puututtu, vaikka lihoin silmissä ja myös äiti teki jätkyttävät karkkipaperilöydöt muutaman kerran. Mulla tosin ongelmiin liittyi yksinäisyys, vanhempien ero, äidin alkoholismi ja nuorena alkanut masennus. Teillä tilanne varmasti eri mittasuhteissa. Mutta tuo karkinsyönti kannattaa katkaista ajoissa.