Vertaistukea... Ero tulossa ja sydän särkyy

Oletteko olleet yhdessä pitkään?

Kuinka pitkään miehellä on ollut mt-ongelmia ja kuinka kauan olet tiennyt niistä?

Itse erosin 4kk sitten ja voin sanoa että tilanne oli melkeen tismalleen sama kuin sulla. Oli vaan pakko ajatella omaa jaksamista ja tulevaisuutta. Pahalta tuntuu vieläkin mutta usko pois, erosta selviää. Mulla ensimmäinen viikko päätöksen jälkeen oli ihan kamala, parissa kuukaudessa selvisin pahimman yli. Tärkeintä on vaan pysyä päätöksessä..

Mäkin rakastin miestä mutta hänellä oli päihde ym muita ongelmia. Sekin auttaa kun yrittää ajatella vaan järjellä.Ne tunteet häviää sitten ajan kanssa eron jälkeen. Vaikeinta mulla oli ehkä se että tunsin syyllisyyttä ja sääliä miestä kohtaan. Mutta jotenkin tässä ollaan selvitty. Välillä jopa tosi helpottunut ja vapautunut olo kun ei tarvi enää elää sen ahdistuksen keskellä.

Paljon tsemppiä ja voimia sulle.

Parasta on sanoa asiat niin kuin ne on.

Miksi lopetat suhteen?Eikö kannattaisi olla vielä ja kantaa toista?

Ollaan oltu yhdessä vähän yli puoli vuotta. Mt-ongelmat selvisi mulle parin kkn yhdessäolon jälkeen, kun hän uskalsi kertoa niistä mulle. En ajatellut, että siinä olisi mitään pahaa,voi on kuitenkin tosi yleisiä "vaivoja" ja helposti hoidettavissa. Nyt ne on kuitenkin pahentuneet. Ahdistus ja paniikkihäiriö hänellä on ollut nyt parisen vuotta. Lisäksi hän on nyt seurassani kerran hermostunut niin, että oikein kunnolla säikähdin, pelkään että niin tulee käymään uudelleen. Minuun ei siis kohdistunut minkäänlaista väkivaltaa, mutta hän oli todella kiihtyneessä tilassa. Ihan eri ihminen, mitä yleensä.

Tämä on jatkuvaa järki vs. Tunteet kamppailua. Ymmärrän, että tästä ei tule mitään ja pitemmällä tähtäimellä mun on lähes mahdotonta kuvitella meille yhteinen tulevaisuus, koti ja lapsia. Varsinkaan kun mies tosiaan ei tavallaan myönnä tilanteen vakavuutta ja ongelmia. Asia ois eri, jos hän suostuisi lääkäriin ja haluaisi parantua.

Tunteet kuitenkin sanoo, että en haluaisi jättää häntä. En ylipäätään halua olla ilman häntä, enkö todellakaan haluaisi jättää häntä painimaan yksin näiden asioiden kanssa :(

Siinä vastaukset kysymyksiin ja kai vähän ylimääräistäkin.. Pakko saada jakaa näitä ajatuksia johonkin :( ap

Numero 4

Usko pois olen yrittänyt! Mutta noi mt-ongelmat ei katoa itsellään ja mies ei aio hakea niihin apua. Ne on siis vaan pahentuneet viimeaikoina ja ne rajottaa elämää todella paljon,

Kurja tilanne :(

Pystyttekö pitämään hetken taukoa ja asumaan vain omillanne ilman kyläilyjä tms. (vai asutteko jo yhdessä)? Jos saisi vähän etäisyyttä tilanteeseen ja pystyisi siten miettimään, haluaako oikeasti eroon toisesta kokonaan.

Tuleeko miehelle yllätyksenä, jos sanot, että haluat erota, vai oletteko jo keskustelleet aiheesta? On kova paikka kenelle tahansa, mutta lisämausteena vielä nuo mt-asiat niin voi ei.. :/

Pystyttäisiin varmaan, asutaan siis erillään. Mutta viimeksi (kerroin aloituksessa siitä kunnon hermostumisesta! Niin sen episodin jälkeen pidimme tauon ja sanoin, että ollaan viikko erossa ja katsotaan, mutta hän otti minuun toistuvasti yhteyttä ja soitteli siis paniikinsekaisia puheluita, ja päädyimme näkemään jo kahden päivän erilläolon jälkeen..) siitä asti ollaan otettu ns, babystepsejä ja edetty pikku hiljaa mutta kyllä uskon, että se tulisi hänelle silti yllätyksenä. Ap

Ääh, kamala tilanne!!:(

Sinuna en eroaisi heti. Yrittäisin selittää miehelle että hänen passiivisuutensa avun hakemisessa ei ole vastuullista käytöstä ja se vaikuttaa myös sinun elämääsi. Aseta selviä rajoja, esimerkiksi jos et ole kuukauden päästä yrittänyt päästä terapiaan, suhde on ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi lopetat suhteen?Eikö kannattaisi olla vielä ja kantaa toista?

Just kun sanoi, ettei jaksa enää! Pitäisikö oman hyvinvoinnin kustannuksella kannatella toista? Ketä se palvelee?

Sanot että hänen täytyy hakea apua tai muuten sinä lähdet. Et ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä.

Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa onnestaan. En tiedä, kuinka selviäisin, jos mieheni esim kieltäytyisi syöpähoidoista. Eihän sitä pystyiai katsomaan vierestä. Miksi pitäisi seurata rakastamansa ihmisen mt-sairautta, jos ei edes aio hakea apua?

Olen yrittänyt sanoa, että menisi lääkäriin ja tarjoutunut menemään mukaankin, jos olisi helpompi niin, mutta ei. "Se ei kuitenkaan auta".

Ehkä noudatan teidän neuvoa ja sanon, että hakee apua, tai lähden. Äh, tiedän, että se murtaa hänet aivan täysin. En jaksaisi yhtään väittelyä, enkä taistelua. Hän ei oikein osaa kypsästi keskustella asiasta, vaan on melkein suoraan puolususkannalla ja alkaa tivaamaan.. Ehkä se saa hänet heräämään, jos tosiaan annan ehdot että menet tai lähden :/

On niin sekavat fiilikset. Haluaisin vain, että mt-ongelmat katoaisivat ja me voitaisiin alkaa elämään normaalia elämää ja olla yhdessä. Mutta kun ei. Olen niin rikki ja väsynyt tähän tilanteeseen. Rakastan tätä miestä enkö vain pysty olemaan hänen kanssaan. Huolestuttaa jo valmiiksi, miten hän ottaa uutisen, kun on niin kovin ailahtelevainen. Miksi tapasin hänet ja miksi menin rakastumaan, miksi miksi miksi :( huolestuttaa miten ikinä tulen tästä itse jatkamaan, tuntuu maailmanlopulta.

Kävin tismalleen saman kamppailun viime syksynä ap! Pitkä ja kivinen tie, mutta muista, että et voi auttaa jos ei ihmisestä itsestään löydy se kipinä parantumiseen, nyt pitää olla itsekäs ja laittaa oma onni edelle. Voimia ja halauksia!! Et ole yksin

Keskustelu tuntuu jo vähän kuolleen, mutta päivitän tänne, jos joku keskustelussa mukana ollut on vielä linjoilla. Olin miehen luona eilen, enkä saanut sanottua mitään. olen aivan turta. En pysty enää olemaan. Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa vaan. Tuntuu niin kamalalta jättää hänet. En haluaisi loukata häntä, enkä aiheuttaa pahaa oloa. Mutta eipä toista oikein kauniisti voi jättääkkään. Enkä näe tilanteessa muuta poispääsyä kuin ero. Ei tähänkään viestiin kukaan kai oikein voi sanoa mitään, mutta kirjoitampa nyt silti, muuten mun pää hajoaa.

Miten pystyn sanomaan sen hänelle, kun tiedän että se murentaa hänen koko maailmansa :(

Vierailija kirjoitti:

Miksi lopetat suhteen?Eikö kannattaisi olla vielä ja kantaa toista?

Kyllä aikuinen on vastuussa itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan! Tuollaiset kommentit on edesvastuuttomia!

Kirjoita kirje ja jätä pöydälle tai lähetä postissa! Älä soimaa itseäsi! Sinun tehtäväsi on pitää omasta hyvivoinnistasi huolta! Aikuinen mies pärjää kyllä! Parisuhde on kahden kauppa eikä mikään hoitosuhde.

Kerrasta poikki, olet jo antanut mahdollisuuden! Sitäpaitsi tuossa vaiheessa suhdetta teidän pitäisi olla onnenne kukkuloilla ka umpirakastuneita, ei siltä kuulosta!