Mitä ajattelette ihmisestä, joka on sairastunut burn outiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin burn-outiin sairastuneensa kerron ihan avoimesti tämän, en häpeä yhtään. Moni luulee, että se on vain henkinen tila, mutta oikea burn-out on myös fyysinen tila, jossa hormoni järjestelmä on mennyt sekaisin. Yleensä mukana on lisämunuaiskuoren uupumusta ja adrenaliinin sekä noradrenaliinin liikatuottoa. Myös uni kärsii, joten melatoniinin tuotanto on häiriintynyttä. Hormoni järjestelmän korjaaminen ei tapahdu hetkessä, joten se vaatii aikaa ja lepoa paljon.

Minkähän takia tämä saanut alapeukun? Teksti on täysin faktaa.

Lisämunuaisen "uupumusta" ei ole olemassakaan.

Voi olla olemassa, vaikkei ole luotu (vielä) omaan lokeroonsa diagnoosien loputtomassa sekamelskassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan vähän niistä olosuhteista missä ns burnout on tapahtunut. Monesti tuntuu että burnout on eufemismi masennukselle, josta halutaan mieluummin syyttää jotain ulkopuolista tekijää kuin oman mielen "heikkoutta".

Burn out ja masennus on kaksi eri sairautta.

No mikä sairaus on burnout? Löytyykö tautiluokituksesta ja jos niin mikä numero?

Puhutaan yleensä työuupumuksesta. " Lääketieteellisissä tautiluokituksissa työuupumusta ei määritellä sairaudeksi vaan se ilmoitetaan diagnoosin yhteydessä lisäkoodilla (ICD-10: Z73.0"

Juuri niin. Eli ei määritellä omaksi sairaudeksi vaan taustalla on aina joku toinen psykiatrinen diagnoosi...

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni burn outin sairastanut tai sitä sairastava ihminen on luuseri, joka ei ole osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Toisin sanoen, jonka kyvyt eivät ihan riittäneet siihen, mitä hän kuvitteli haltsaavansa, ja joka ei tajunnut tätä ajoissa, joka pilasi elämänsä siksi kun kuvitteli olevansa superihminen. Siksi kun ei "laittanut happimaskia ensin itselleen ja vasta sitten auttanut muita".

Sanon tämän ihmisenä, joka on kärsinyt burnoutin. Siinä ei ole mitään hienoa eikä mitään kehuttavaa eikä se ole oikeasti vastuullisen ihmisen toimintaa. Sellaisen vain, joka kuvittelee itsestään liikoja, eikä tajua kokonaisuutta.

Tuo sun itseäsi syyllistävä asenne ei oo varmaan kaikkein tervein mahdollinen. Et oo vissiin ihan tasapainossa vieläkään? Ei se haittaa, ei meistä monikaan ole.

Ihminen ei ole tyhmä, jos ei tiedä kaikkea. Eikä tarvitse pitää itseään minään tai kuvitella itsestään liikoja saadakseen itseään liian suureen stressitilaan. Joskus vaan tekee, usein tietämättömyyttään, valintoja, joista seuraa lisää stressiä elimistöön. Ihmiset eivät osaa kuunnella kehoaan niin hyvin kuin pitäisi, eikä se ole tyhmyyttä, vaan ihan tavallista nykymaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin burn-outiin sairastuneensa kerron ihan avoimesti tämän, en häpeä yhtään. Moni luulee, että se on vain henkinen tila, mutta oikea burn-out on myös fyysinen tila, jossa hormoni järjestelmä on mennyt sekaisin. Yleensä mukana on lisämunuaiskuoren uupumusta ja adrenaliinin sekä noradrenaliinin liikatuottoa. Myös uni kärsii, joten melatoniinin tuotanto on häiriintynyttä. Hormoni järjestelmän korjaaminen ei tapahdu hetkessä, joten se vaatii aikaa ja lepoa paljon.

Minkähän takia tämä saanut alapeukun? Teksti on täysin faktaa.

Lisämunuaisen "uupumusta" ei ole olemassakaan.

Niinhän sä luulet, oot varmaan joku tk- lääkäri. On se kumma, kun oma erikoislääkärini on tämän diagnoosin minulle antanut. Tunnen myös satoja muita tästä sairaudesta kärsiviä. Varmaan luulet, että kaikki mitä nyt tiedetään on tulevaisuudessakin totta? Ei sata vuotta sitten tunnettu CFS:ää, fibromyalgiaa tai homealtistustakaan. Kumma kyllä ne tänä päivänä on todistettu oikeiksi sairauksiksi. Ei vielä vähän aikaa sitten edes ymmärretty, että sika- influenssa rokotus aiheuttaa narkolepsiaa. Lääketiede kehittyy koko ajan. On aivan typerää väittää, että jotain ei ole olemassa, jota lääkärit hoitavat tänä päivänäkin potilailta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan vähän niistä olosuhteista missä ns burnout on tapahtunut. Monesti tuntuu että burnout on eufemismi masennukselle, josta halutaan mieluummin syyttää jotain ulkopuolista tekijää kuin oman mielen "heikkoutta".

Burn out ja masennus on kaksi eri sairautta.

No mikä sairaus on burnout? Löytyykö tautiluokituksesta ja jos niin mikä numero?

Puhutaan yleensä työuupumuksesta. " Lääketieteellisissä tautiluokituksissa työuupumusta ei määritellä sairaudeksi vaan se ilmoitetaan diagnoosin yhteydessä lisäkoodilla (ICD-10: Z73.0"

Juuri niin. Eli ei määritellä omaksi sairaudeksi vaan taustalla on aina joku toinen psykiatrinen diagnoosi...

Ja sitä voi sitten miettiä, onko ongelma burn outin kärsineessä ihmisessä, vai tossa diagnosointijärjestelmässä.

Miksi on niin vaikeaa myöntää että on mielenterveysongelmia? Miksi ne pitää somatisoida ja ulkoistaa burnoutiksi? Olisi myös kaikille mielenterveyspotilaille iso palvelus jos näin ei tehtäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan vähän niistä olosuhteista missä ns burnout on tapahtunut. Monesti tuntuu että burnout on eufemismi masennukselle, josta halutaan mieluummin syyttää jotain ulkopuolista tekijää kuin oman mielen "heikkoutta".

Burn out ja masennus on kaksi eri sairautta.

No mikä sairaus on burnout? Löytyykö tautiluokituksesta ja jos niin mikä numero?

Puhutaan yleensä työuupumuksesta. " Lääketieteellisissä tautiluokituksissa työuupumusta ei määritellä sairaudeksi vaan se ilmoitetaan diagnoosin yhteydessä lisäkoodilla (ICD-10: Z73.0"

Juuri niin. Eli ei määritellä omaksi sairaudeksi vaan taustalla on aina joku toinen psykiatrinen diagnoosi...

Ja sitä voi sitten miettiä, onko ongelma burn outin kärsineessä ihmisessä, vai tossa diagnosointijärjestelmässä.

Totta kai kaikki tutkimus pitää syrjäyttää, ettei vain joidenkin yksilöiden tarvitsisi myöntää kärsivänsä mielenterveysongelmista...

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin vaikeaa myöntää että on mielenterveysongelmia? Miksi ne pitää somatisoida ja ulkoistaa burnoutiksi? Olisi myös kaikille mielenterveyspotilaille iso palvelus jos näin ei tehtäisi.

Ei minulla ole koskaan ollut mielenterveysongelmia enkä ole koskaan ollut masentunut. Tämän on todistanut mm. neurologi, sisätautien erikoislääkäri, endokrinologi, useat yleislääkärit ja terveyskeskuslääkärit. Mitä ihmettä sinä höpötät? Burn out ja masennus ovat kaksi eri asiaa. T: Burn outista selvinnyt

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni burn outin sairastanut tai sitä sairastava ihminen on luuseri, joka ei ole osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Toisin sanoen, jonka kyvyt eivät ihan riittäneet siihen, mitä hän kuvitteli haltsaavansa, ja joka ei tajunnut tätä ajoissa, joka pilasi elämänsä siksi kun kuvitteli olevansa superihminen. Siksi kun ei "laittanut happimaskia ensin itselleen ja vasta sitten auttanut muita".

Sanon tämän ihmisenä, joka on kärsinyt burnoutin. Siinä ei ole mitään hienoa eikä mitään kehuttavaa eikä se ole oikeasti vastuullisen ihmisen toimintaa. Sellaisen vain, joka kuvittelee itsestään liikoja, eikä tajua kokonaisuutta.

Burnoutin stereotypia on omasta vapaasta halusta konttorilla tai reissussa yömyöhään hommia painava projektipäällikkö eli suomeksi sanottuna työnarkomaani joka sai mitä ansaitsi. Burnoutiin voi sarastua myös siten, että ulkoiset esimerkiksi työpaikalla tai lähipiirissä tapahtuvat muutokset ajavat tilanteeseen, jossa elimistö ja lopulta myös mieli alkaa oireilla. Siksi burnoutille ei varmaan olekaan omaa tautiluokitusta, koska lääkäriä ei kiinnosta perehtyä niihin monimutkaisiin sosiologisiin syihin, jotka ovat tilanteeseen johtaneet. On helpompaa diagnosoida se elimellinen ongelma.

Burn Out ei oikeuta palkalliseen sairauslomaan eli ilm jokainen "böörnauttilainen" on lääkärintodistuksessaan masentunut..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin burn-outiin sairastuneensa kerron ihan avoimesti tämän, en häpeä yhtään. Moni luulee, että se on vain henkinen tila, mutta oikea burn-out on myös fyysinen tila, jossa hormoni järjestelmä on mennyt sekaisin. Yleensä mukana on lisämunuaiskuoren uupumusta ja adrenaliinin sekä noradrenaliinin liikatuottoa. Myös uni kärsii, joten melatoniinin tuotanto on häiriintynyttä. Hormoni järjestelmän korjaaminen ei tapahdu hetkessä, joten se vaatii aikaa ja lepoa paljon.

Minkähän takia tämä saanut alapeukun? Teksti on täysin faktaa.

Niin on, mutta idiootit mielessään kieltävät sen, koska muuten he joutuisivat muuttamaan kantaansa.

Valitettavasti ajattelen "saattaa sairastua siihen uudestaan". Yleensä siihen kaatuvat ne pirtsakat ja sosiaaliset tyypit, mikä tuntuu oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Tai millaisia mielikuvia? Onko se noloa ja hävettävää, vai löytyykö ymmärrystä?

Pahalle, sillä se ei ole helppoa aikaa. Ja sitä että seuraavan kerran osaisi antaa olla armollinen itselleen ja osaisi ennakoida kun alkaa olla paha olla jotta voisi säästyä siltä että menee pohjamudissa. Niin ja että ympärillä olisi ystäviä joille saisi puhua. Ja ne kuuntelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin vaikeaa myöntää että on mielenterveysongelmia? Miksi ne pitää somatisoida ja ulkoistaa burnoutiksi? Olisi myös kaikille mielenterveyspotilaille iso palvelus jos näin ei tehtäisi.

Ei minulla ole koskaan ollut mielenterveysongelmia enkä ole koskaan ollut masentunut. Tämän on todistanut mm. neurologi, sisätautien erikoislääkäri, endokrinologi, useat yleislääkärit ja terveyskeskuslääkärit. Mitä ihmettä sinä höpötät? Burn out ja masennus ovat kaksi eri asiaa. T: Burn outista selvinnyt

Ihan mielenkiinnosta: mitä sulla luki lääkärintodistuksessa?

se on normaalia jos ongelmat kasaantuu.minulta löytyy heitä kohtaan myötätuntoa.

Mä sain sen kerran työpaikassa, jossa oli mm. persoonallisuushäiriöinen esimies. Eli nykyään tajuan, että iso syy noihin on jollain tavalla sairas työilmapiiri, mutta useimmat, joilla ei ole omaa kokemusta, luulevat ihmisen omaksi heikkoudeksi.

Mua hävettää hakea töistä sairaslomaa. Aivan kuin olisin kiitollisuuden velassa työnantajalleni, että minulla ylipäätänsä on työpaikka kun taloustilanne on mikä on. Pohjautuu siitä miten minut kasvatettiin, mikään ei ole koskaan riittävästi ja kaikesta täytyy olla niin helvetin kiitollinen, tai olet kiittämätön paska. Jonain päivänä tämä kostautuu enkä saa itseäni enää ylös sängystä.. Merkit on jo ilmassa.

Oikea burnout ei ole mt-ongelma, vaan elimellinen oireyhtymä, jossa lopulta koko elimistö on pitkittyneen stressin vuoksi aivan sekaisin. Stressihormonit ja unettomuus tekevät tuhojaan, rasva kertyy vyötärölle ilman että voit vaikuttaa siihen mitenkään ja lopulta liitännäissairaudet puhkeavat. Burnoutia ei sairastunut itse huomaa vaan usein se tulee ilmi vasta elimellisten sairauksien kautta tai sitten kun tilanne on jo ohitse ja paraneminen alkanut.

Burnoutin syntyyn ei voi itse yleensä vaikuttaa, koska se ei tule liiasta työnteosta sinänsä vaan stressistä. Myös esimerkiksi pitkittynyt suruprosessi voi aiheuttaa burnoutin. Burnoutia ei myöskään voi aina välttää, vaikka tiedostaisi tilanteen johtavan lopulta siihen. Esimerkiksi työpaikkaa ei voi aina vaihtaa, projektista lähteä ennen aikojaan tai opiskelua lopettaa kesken, vaikka tuntisi jo ettei enää kauaa jaksa. Sitten sitä vain antaa itsensä palaa loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin vaikeaa myöntää että on mielenterveysongelmia? Miksi ne pitää somatisoida ja ulkoistaa burnoutiksi? Olisi myös kaikille mielenterveyspotilaille iso palvelus jos näin ei tehtäisi.

Ei minulla ole koskaan ollut mielenterveysongelmia enkä ole koskaan ollut masentunut. Tämän on todistanut mm. neurologi, sisätautien erikoislääkäri, endokrinologi, useat yleislääkärit ja terveyskeskuslääkärit. Mitä ihmettä sinä höpötät? Burn out ja masennus ovat kaksi eri asiaa. T: Burn outista selvinnyt

Ihan mielenkiinnosta: mitä sulla luki lääkärintodistuksessa?

En ole tarvinnut lääkärintodistusta, sillä en ollut työelämässä. Olin opiskelija.