Olen kipeänä eikä mies yhtään halua huolehtia....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräästä miehestä tuli itselleni ex-mies, kun hän työpäivän jälkeen tuli kotiin 40-asteen kuumehorkassa olevan avovaimonsa luokse ja lähti sadatellen pizzalle, kun en ollutkaan tehnyt hänelle ruokaa valmiiksi, vaikka olin ollut koko päivän kotona. Samana yönä lähdin ambulanssilla sairaalaan ja viikon sairaalassa (ilman vierailijoita) oltuani palasin käsittämättömän paskaiseen kotiin. Minulla olisi kuulemma aikaa siivota kun saikku jatkuu. Silloin siivosinkin kyllä perusteellisesti - kaiken omaisuuteni ja itseni.  

Aivan. Tasa-arvoisessa maailmassa jokaisella on valta ja oikeus huolehtia itsestään, mutta ei pakkoa eikä velvollisuutta huolehtia kenestäkään muusta aikuisesta. Naisen ei tarvitse kokata tms. miehelle ja miehen ei tarvitse paapoa, suojella tms. naista.

Ei niin. Mutta itse en halunnut elää parisuhteessa, jossa feminismistä on tehty miesten puolelta lyömäase ymmärtämättä feminismiä. Onneksi nykyisessä parisuhteessani nämä asiat perustuvat molemminpuoliseen tahtoon, ei oman edun tavoitteluun tai lapselliseen minäminä-kulttuuriin. Meillä ehtivä laittaa ruuan, terve yrittää helpottaa sairaan oloa, vahva tukee heikompaa. Ei lue laasasblogeista , että miten parhaiten saisi väänneltyä naisen asemaa heikommaksi feminismiä kirveenä käyttäen. 

Feministi on naispuolinen lassukka. Sinä olet minäminä ihminen , koska vain sinun ääripääsi on oikein.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä on osa sitä mieltä että on ok olla hakematta puolisolle lääkkeitä apteekista? Tai miksei muullekin läheiselle ihmiselle. Uskomatonta juttua....

Porvoolainen mies ei nouse sängystä , mutta on jo salilla samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ketju. Minusta on aivan asiaankuuluvaa, että kipeää ystävää/perheenjäsentä autetaan, oli kyse miehestä, naisesta tai lapsesta. Ei se ole mitään huomiohakuisuutta, paapomisen vaatimista tai avuttomuutta, jos toivoo, että terve puoliso hakee apteekista sairaalle lääkettä.

Kertoo miehen prioriteeteista kaiken, jos hänelle on tärkeämpää painua salille kuin auttaa sairasta puolisoa.

Panisin vaihtoon moisen. Elämässä voi tulla paljon isompiakin kriisejä kuin flunssa/mahatauti. Ja jos silloinkin mies itsekkäästi vain tuijottaa omaa napaansa, se on isompi ongelma. Voi tulla vakavia sairauksia, lapselle jotain akuuttia tms., ja silloinkin puolisolta tarvitaan apua ja vastuunkantoa, ei mitään rintamakarkuruutta.

Kakkua ei voi sekä pitää että syödä. JOKO kaikki aikuiset pärjäävät itse kuten féminisme on korostanut loiventaessaan naisten eroa miehiin... TAI palataan noihin keskiajan aatelilta peräisin oleviin patriarkaalisiin toimintamalleihin, joissa mies suojelee ja hoivaa avutonta, heikkoa naista.

Tasa-arvo on arjen asenteita ja tekoja. Jos halutaan oikeesti tasa-arvoinen maailma, on syytä välttää menneisyyden roolijakoja.

Lässyn lässyn. Opettele nyt hiton idiootti lukemaan. Tuossa ei ole kyse siitä, kumpaa sukupuolta ap ja hänen puolisonsa on, vaan ylipäätään puolison tukemisesta ja empatiasta. Nyt se on niinpäin, että ap vaimona on kipeä, mutta seuraavalla kerralla se voi olla se mies. Tai lapsi. Tai jomman kumman isä.

Parisuhde edellyttää yhteistyötä ja avunantoa. Jos siihen ei kykene, kannattaa jatkaa elämistä sinkkuna, niin voi keskittyä ihan tasan ja pelkästään siihen omaan napaan.

Odottaako mies itse paapomista jos on kipeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräästä miehestä tuli itselleni ex-mies, kun hän työpäivän jälkeen tuli kotiin 40-asteen kuumehorkassa olevan avovaimonsa luokse ja lähti sadatellen pizzalle, kun en ollutkaan tehnyt hänelle ruokaa valmiiksi, vaikka olin ollut koko päivän kotona. Samana yönä lähdin ambulanssilla sairaalaan ja viikon sairaalassa (ilman vierailijoita) oltuani palasin käsittämättömän paskaiseen kotiin. Minulla olisi kuulemma aikaa siivota kun saikku jatkuu. Silloin siivosinkin kyllä perusteellisesti - kaiken omaisuuteni ja itseni.  

Aivan. Tasa-arvoisessa maailmassa jokaisella on valta ja oikeus huolehtia itsestään, mutta ei pakkoa eikä velvollisuutta huolehtia kenestäkään muusta aikuisesta. Naisen ei tarvitse kokata tms. miehelle ja miehen ei tarvitse paapoa, suojella tms. naista.

Ei niin. Mutta itse en halunnut elää parisuhteessa, jossa feminismistä on tehty miesten puolelta lyömäase ymmärtämättä feminismiä. Onneksi nykyisessä parisuhteessani nämä asiat perustuvat molemminpuoliseen tahtoon, ei oman edun tavoitteluun tai lapselliseen minäminä-kulttuuriin. Meillä ehtivä laittaa ruuan, terve yrittää helpottaa sairaan oloa, vahva tukee heikompaa. Ei lue laasasblogeista , että miten parhaiten saisi väänneltyä naisen asemaa heikommaksi feminismiä kirveenä käyttäen. 

Feministi on naispuolinen lassukka. Sinä olet minäminä ihminen , koska vain sinun ääripääsi on oikein.

Voi sinua, mitähän pahaa maailma on sinulle tehnyt?

marttyyyyri kirjoitti:

Mä huolehdin itse itsestäni kipeenä, näin olen tehnyt ihan nuoresta tytöstä alkaen. Kuumeessa kävellyt apteekkiin ostamaan särkylääkettä, sääri vertavuotavana polkenut pyörällä päivystykseen paikkaamaan viiltohaava sekä nilkuttanut helmikuisena  hyvin liukkaana pakkasiltana nyrjähtäneen nilkan kanssa tuntuvan matkan taxiin ja taxista päivystykseen, joten en kaipaa ketään miestä huolehtimaan kipeänä ollessa itsestäni, enkä todellakaan lähtisi kipeästä miehestä huolehtimaan, vaan huolehtikoot hänkin itse itsestään. Kerran koraloin pyörällä kulkiessani auton kanssa, ei mulla mikään paikka onneksi murtunut, mutta nilkutin vajaa pari kilsaa vääntyneen pyörän kanssa kotiin ja koko seuraavan kuukauden lonkan takia ja hoidin ruhjeita ja mustelmiani. Apua en liiemmin ole tarvinnut keneltäkään, eikä sitä kukaan ole koskaan oikein tullut tarjoamaankaan. Sitten mua humalassa hyväksikäytti viiden hengen miesjoukko, kohteli kovakouraisesti, mutta siitäkin tilanteesta sain suht pieni kokoisena naisena itse pelastettua itseni. Näiden kaikkien kokemusteni valossa, en osaa nähdä miehiä minään kunnioitettavina naisten pelastajina ja naisia vahvempina. 

Ja täytynee vielä sekin todeta, etten ole näistä kokemuksistani koskaan nostanut mitään metakkaa, juuri kenellekään kertonut ja oon ollut ihan ok sen asian kanssa, mutta sit mulla on jotain mies puolisia tuttuja, jotka itkee lähes joka ikisestä pikkuasiasta, yks _meinas_ kerran jäädä auton alle ja nosti siitä hirveän metakan, kerjäsi sääliä yms. facebookissa, ikää sillä on yli 30.v ja mä jäin 18-vuotiaana auton alle ja hoidin itse itseni (kun ei tapahtunut mitään tosi vakavaa), enkä itkenyt siitä kenellekään. :D

Entä jos nämä feminismin vihaajat miettisivät tilannetta naisparin tai miesparin kohdalla, niin ei tuo teitä hiertävä dilemma pääse rajaamaan ajattelukykyänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ketju. Minusta on aivan asiaankuuluvaa, että kipeää ystävää/perheenjäsentä autetaan, oli kyse miehestä, naisesta tai lapsesta. Ei se ole mitään huomiohakuisuutta, paapomisen vaatimista tai avuttomuutta, jos toivoo, että terve puoliso hakee apteekista sairaalle lääkettä.

Kertoo miehen prioriteeteista kaiken, jos hänelle on tärkeämpää painua salille kuin auttaa sairasta puolisoa.

Panisin vaihtoon moisen. Elämässä voi tulla paljon isompiakin kriisejä kuin flunssa/mahatauti. Ja jos silloinkin mies itsekkäästi vain tuijottaa omaa napaansa, se on isompi ongelma. Voi tulla vakavia sairauksia, lapselle jotain akuuttia tms., ja silloinkin puolisolta tarvitaan apua ja vastuunkantoa, ei mitään rintamakarkuruutta.

Kakkua ei voi sekä pitää että syödä. JOKO kaikki aikuiset pärjäävät itse kuten féminisme on korostanut loiventaessaan naisten eroa miehiin... TAI palataan noihin keskiajan aatelilta peräisin oleviin patriarkaalisiin toimintamalleihin, joissa mies suojelee ja hoivaa avutonta, heikkoa naista.

Tasa-arvo on arjen asenteita ja tekoja. Jos halutaan oikeesti tasa-arvoinen maailma, on syytä välttää menneisyyden roolijakoja.

Lässyn lässyn. Opettele nyt hiton idiootti lukemaan. Tuossa ei ole kyse siitä, kumpaa sukupuolta ap ja hänen puolisonsa on, vaan ylipäätään puolison tukemisesta ja empatiasta. Nyt se on niinpäin, että ap vaimona on kipeä, mutta seuraavalla kerralla se voi olla se mies. Tai lapsi. Tai jomman kumman isä.

Parisuhde edellyttää yhteistyötä ja avunantoa. Jos siihen ei kykene, kannattaa jatkaa elämistä sinkkuna, niin voi keskittyä ihan tasan ja pelkästään siihen omaan napaan.

Menet sitten henkilökohtaisuuksiin.

Pointti on se, että ap:n täytyy itsenäisenä aikuisena kyetä huolehtimaan itse itsestään, siihen koko itsenäisen, päätösvaltaisen yksilön idea perustuu. Ja feminismi nimenomaan on taannut sen, että aikuinen nainen voi olla itsenäinen aikuinen kuten mies.

On helppo palata menneisyyden roolijakoihin, mutta tasa-arvoisessa yhteiskunnassa on ainoastaan itsenäisiä aikuisia. Lapset ja esimerkiksi sairaalahoidokit tietysti tarvitsevat ulkoista apua, mutta kellään muulla ei ole pakkoa tai velvollisuutta kenestäkään muusta, vaan lähtökohtaisesti kaikki huolehtivat itse itsestään.

Mä en yhtään ihmettele, että tämä maa on näin kuraisessa tilanteessa. Omalle puolisolle ei voi hakea lääkkeitä, koska sen täytyy pärjätä yksinään, jos ei pärjää on heikko ja historiallisten roolien vanki. Minun käsitykseni mukaan parisuhteen lähtökohtana tulisi olla, että molemmilla on mahdollisimman hyvä olla? Turha siitä on feminismiä syyttää, mikäli itse on kykenemätön empaattiseen ja rakastavaan toimintaan? 

Tämä feministi odottelee miestään kotiin poikien laskettelureissulta, herkkuruuat ovat valmistumassa ja kuoharipullo kylmässä. Ja mies lähtisi ihan satavarmasti ostamaan minulle lääkkeitä, jos kipeäksi tulisin. 

Tosi outoja vastauksia täällä... Mitä varten te olette ylipäätään missään liitossa?

Minä ja mieheni selviäisimme elämästämme kyllä ilman toisiamme. Mutta me olemme avioliitossa siksi, että yhdessä pärjäämme paremmin ja elämä on mukavampaa toinen vierellä. Kummallakin on toive siitä, että voi toista auttaa ja tukea, etenkin silloin kun toinen ei ole vahvimmillaan ja parhaimmillaan. Mä en keksi mitään syytä, miksi en auttaisi miestäni jos siihen olisi noin helppo tilaisuus, kuin apteekissa käynti.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos nämä feminismin vihaajat miettisivät tilannetta naisparin tai miesparin kohdalla, niin ei tuo teitä hiertävä dilemma pääse rajaamaan ajattelukykyänne.

Ketään itsenäistä aikuista ei kuitenkaan ole pakko tai velvollisuus paapoa. Ennen miesten täytyi paapoa naisia ja tämä ei ole enää tätä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynainen pärjää jo itse, ei siihen miestä tarvita.

Voisiko alanuolittajat perustella? Eletään vuotta 2016. Naisella ei ole tarvetta ripustautua mieheen tai tämän avun varaan. Epätasa-arvoisissa ja sovinistisissa yhteiskunnissa nainen ei ole aivan samanlainen kuin mies (eri elimillä vain).

Oli vuosi mikä tahansa, niin minä elän parisuhteessa, jossa huolehdimme toisistamme tarpeen tullessa. Kukaan ei pärjää yksin, absurdi ajatuskin. Tai kenelläkään ei pitäisi olla sellaista tunnetta, että pitää pärjätä yksin. Perhe, ystävät, puoliso tai naapurit toivottavasti auttavat silloin kun tuntuu, ettei itse pysty tai tarvitsee muuten vain apua. 

Hyvään parisuhteeseen kuuluu sopivassa määrin huolehtimista. Rakkauteen kuuluu, ettei toinen jätä kun eniten häntä tarvitsee . Lääkkeiden hakemisessa toisen puolesta ei ole kyse mistään pärjäämisestä vaan siitä, että haluaa toiselle hyvää ja toisen parasta. En voisi kuvitella tilannetta, että omassa parisuhteessani toinen ei lähtisi hakemaan lääkettä toiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos nämä feminismin vihaajat miettisivät tilannetta naisparin tai miesparin kohdalla, niin ei tuo teitä hiertävä dilemma pääse rajaamaan ajattelukykyänne.

Ketään itsenäistä aikuista ei kuitenkaan ole pakko tai velvollisuus paapoa. Ennen miesten täytyi paapoa naisia ja tämä ei ole enää tätä päivää.

Ahahaha, voi kuule, ennen miehet eivät kyllä naisia paaponeet. Naiset meni navettaan vaikka pää kainalossa ja illalla peittelivät miehensä sänkyyn. 

Mee itse sinne apteekkiin tai kauppaan. Aikuinen ihminen kyllä osaa hoitaa itse flunssansa ilman miehen apua. Vai miten luulit sinkkujen pärjäävän?

Jaahas, tämä ketju onkin laasalaisen ja feminismijankkaajan. En tiedä näistä paljoakaan, mutta kyllä mun kumppanilla on tarpeeksi EMPATIAkykyä käydä mun vuokseni apteekissa, kaupassa, hoitaa koti ja elukat silloin kun en siihen itse pysty, ihan niinkuin minulla hänen vuoksi. Hyvin tasavertaisia siis ollaan, ilman tuota ajattelua että pitää pärjätä yksin ja plaaplaaplaa. Ei, me tuetaan toinen toista heikolla hetkellä, nostetaan toisen hyvät puolet esiin ja ollaan läsnä, tämä onkin hienompi ajatus tasa-arvosta ja feminismistä kuin viha.

Vierailija kirjoitti:

Mee itse sinne apteekkiin tai kauppaan. Aikuinen ihminen kyllä osaa hoitaa itse flunssansa ilman miehen apua. Vai miten luulit sinkkujen pärjäävän?

Kun ei mie yhtään halua huolehtia. Kaikki eivät halua huolehtimista, vaikka olisi parisuhteessa. Itse huolehdin, mutta minua ei tarvitse hoivata.

Ap, miten ne sinkut tosiaan pärjäävät, kun nenä vuotaa ja vähän yskittääkin. Et saa säälipisteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynainen pärjää jo itse, ei siihen miestä tarvita.

Voisiko alanuolittajat perustella? Eletään vuotta 2016. Naisella ei ole tarvetta ripustautua mieheen tai tämän avun varaan. Epätasa-arvoisissa ja sovinistisissa yhteiskunnissa nainen ei ole aivan samanlainen kuin mies (eri elimillä vain).

Oli vuosi mikä tahansa, niin minä elän parisuhteessa, jossa huolehdimme toisistamme tarpeen tullessa. Kukaan ei pärjää yksin, absurdi ajatuskin. Tai kenelläkään ei pitäisi olla sellaista tunnetta, että pitää pärjätä yksin. Perhe, ystävät, puoliso tai naapurit toivottavasti auttavat silloin kun tuntuu, ettei itse pysty tai tarvitsee muuten vain apua. 

Hyvään parisuhteeseen kuuluu sopivassa määrin huolehtimista. Rakkauteen kuuluu, ettei toinen jätä kun eniten häntä tarvitsee . Lääkkeiden hakemisessa toisen puolesta ei ole kyse mistään pärjäämisestä vaan siitä, että haluaa toiselle hyvää ja toisen parasta. En voisi kuvitella tilannetta, että omassa parisuhteessani toinen ei lähtisi hakemaan lääkettä toiselle. 

Jokaisen itsenäisen ihmisen täytyy voida huolehtia itsestään. Ja jos mies alkaa kovin huolehtia naisesta, tai vastaavasti nainen paapomaan miestä, siinä helposti palataan niihin vanhoihin rooli- ja toimintamalleihin siitä, miten miehen ja naisen pitäisi toimia suhteessa toisiinsa. Oikea tasa-arvo toteutuu sitten kun vanhat roolit ovat romukopassa ja tunnustetaan miehen ja naisen samanlaisuus.

Juuri näin, roolit romukoppaan ja jokainen ottaa vastuun itsestään, ei roiku kuin liaani, tai avuton lapsi, että apuaa auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynainen pärjää jo itse, ei siihen miestä tarvita.

Voisiko alanuolittajat perustella? Eletään vuotta 2016. Naisella ei ole tarvetta ripustautua mieheen tai tämän avun varaan. Epätasa-arvoisissa ja sovinistisissa yhteiskunnissa nainen ei ole aivan samanlainen kuin mies (eri elimillä vain).

Oli vuosi mikä tahansa, niin minä elän parisuhteessa, jossa huolehdimme toisistamme tarpeen tullessa. Kukaan ei pärjää yksin, absurdi ajatuskin. Tai kenelläkään ei pitäisi olla sellaista tunnetta, että pitää pärjätä yksin. Perhe, ystävät, puoliso tai naapurit toivottavasti auttavat silloin kun tuntuu, ettei itse pysty tai tarvitsee muuten vain apua. 

Hyvään parisuhteeseen kuuluu sopivassa määrin huolehtimista. Rakkauteen kuuluu, ettei toinen jätä kun eniten häntä tarvitsee . Lääkkeiden hakemisessa toisen puolesta ei ole kyse mistään pärjäämisestä vaan siitä, että haluaa toiselle hyvää ja toisen parasta. En voisi kuvitella tilannetta, että omassa parisuhteessani toinen ei lähtisi hakemaan lääkettä toiselle. 

Jokaisen itsenäisen ihmisen täytyy voida huolehtia itsestään. Ja jos mies alkaa kovin huolehtia naisesta, tai vastaavasti nainen paapomaan miestä, siinä helposti palataan niihin vanhoihin rooli- ja toimintamalleihin siitä, miten miehen ja naisen pitäisi toimia suhteessa toisiinsa. Oikea tasa-arvo toteutuu sitten kun vanhat roolit ovat romukopassa ja tunnustetaan miehen ja naisen samanlaisuus.

Ei tällä ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Kyseessä on toisen ihmisen auttaminen. Minä voisin hakea lääkkeet vaikka naapurille jos hän kokee tarvitsevansa siinä kohtaa apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynainen pärjää jo itse, ei siihen miestä tarvita.

Voisiko alanuolittajat perustella? Eletään vuotta 2016. Naisella ei ole tarvetta ripustautua mieheen tai tämän avun varaan. Epätasa-arvoisissa ja sovinistisissa yhteiskunnissa nainen ei ole aivan samanlainen kuin mies (eri elimillä vain).

Oli vuosi mikä tahansa, niin minä elän parisuhteessa, jossa huolehdimme toisistamme tarpeen tullessa. Kukaan ei pärjää yksin, absurdi ajatuskin. Tai kenelläkään ei pitäisi olla sellaista tunnetta, että pitää pärjätä yksin. Perhe, ystävät, puoliso tai naapurit toivottavasti auttavat silloin kun tuntuu, ettei itse pysty tai tarvitsee muuten vain apua. 

Hyvään parisuhteeseen kuuluu sopivassa määrin huolehtimista. Rakkauteen kuuluu, ettei toinen jätä kun eniten häntä tarvitsee . Lääkkeiden hakemisessa toisen puolesta ei ole kyse mistään pärjäämisestä vaan siitä, että haluaa toiselle hyvää ja toisen parasta. En voisi kuvitella tilannetta, että omassa parisuhteessani toinen ei lähtisi hakemaan lääkettä toiselle. 

Jokaisen itsenäisen ihmisen täytyy voida huolehtia itsestään. Ja jos mies alkaa kovin huolehtia naisesta, tai vastaavasti nainen paapomaan miestä, siinä helposti palataan niihin vanhoihin rooli- ja toimintamalleihin siitä, miten miehen ja naisen pitäisi toimia suhteessa toisiinsa. Oikea tasa-arvo toteutuu sitten kun vanhat roolit ovat romukopassa ja tunnustetaan miehen ja naisen samanlaisuus.

Ei tällä ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Kyseessä on toisen ihmisen auttaminen. Minä voisin hakea lääkkeet vaikka naapurille jos hän kokee tarvitsevansa siinä kohtaa apua. 

Epätasa-arvon vaara on olemassa silloin, jos mennään noihin vanhoihin asenteisiin ja skeemoihin. Feministien ansio on se, että nainen on itsenäinen miehen tapaan.