Miksi viette lapsen huutamaan busseihin ja ratikoihin?

Lapset, toisin kuin juopot ja ap:n kaltaiset kurpat, eivät tahallaan huuda ja kilju yleisissä kulkuneuvoissa.

Kamalalta se itku ainakin kuulostaa...

Vierailija kirjoitti:

Joo, hysteerisesti huutavat kakarat saisi kyllä poistaa busseista ja muista julkisista kulkuneuvoista. Ja sama koskee tietysti myös huutavia aikuisia, nuoria ja vanhuksiakin. Humalaisia, vammaisia jne. Siis ylipäätään kaikkia jotka eivät osaa käyttäytyä ja häiritsevät muita; ikään ja ryhmään katsomatta.

Itse sairastan vakavaa paniikki- ja ahdistuneisuushäiriötä ja olen lisäksi aistiyliherkkä. Kuljen julkisilla ja olen oppinut kyllä sietämään sen, että jotkut ihmiset puhuvat tai nauravat kovaa, jopa senkin että joku lapsi saattaa joskus alkaa itkeä. Mutta yleensä nämä tilanteet ovat ohi nopeasti. Naururemakka ei kestä pitkään ja äiti rauhoittaa itkevän lapsensa nopeasti. Tämä on ok. 

Sen sijaan jos joku lapsi KOKO matkan ajan huutaa, eikä "omistaja" tee elettäkään tämän rauhoitamiseksi niin tulee todella tukala olo. Paniikkikohtaus ja pahimmillaan tajuttomuus, aivan kauhea tunne kaikenkaikkiaan. Sama myös kun kyse on huutavista teini-ikäisistä. 

En odota että kaikkien ihmisten pitäisi elää vain minun sairauksien mukaan mutta odotan että jokainen osaisi käytöstavat julkisella paikalla. 

Lapsia huudattavat vanhemmat ja/tai itse möykkäävät ihmiset ovat todella itsekkäitä kusipäitä jotka eivät tiedä mitään esim. paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta tai aistiyliherkkyydestä, autismista jne. 

Mites kun se mun huutava lapsi on kans pahasti aistiyliherkkä? Kyllä se vaan on niin että koko yhteiskunta ei voi pyöriä sun herkkyytesi ja ongelmien ympärillä. Niinkuin en odota että se pyörisi mun aspergerpiirteitä ja pahasti aistiyliherkyyksiä omaavan lapsen ympärillä.

Vaan pikkuhiljaa totutan häntä "normaaliin" elämään

Mikä siinä auton ostamisessa on niin vaikeaa? Paljon kätevämpikin pienten kanssa. En tosiaan luopuisi autostani! Lapset ovat 1,5v ja 4v. Enpä voisi kuvitella kulkevani bussilla kun on autoon mahdollisuus 😁

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä auton ostamisessa on niin vaikeaa? Paljon kätevämpikin pienten kanssa. En tosiaan luopuisi autostani! Lapset ovat 1,5v ja 4v. Enpä voisi kuvitella kulkevani bussilla kun on autoon mahdollisuus 😁

En tiedä missä periferiassa oikein asut, mutta omalla autolla meneminen ei ole aina järkevää, eikä ainakaan kätevää. 

Meillä on Helsingin keskustassa asunto. Talon kellarissa on autotalli. Menen hissillä lasten kanssa autotalliin, saan lapset köytettyä turva-istuimiin, lähden ajamaan kohti neuvolaa. Jään 50m päässä autotallista ensimmäisen kerran jumiin valottomaan risteykseen. Sen jälkeen seison ruuhkassa kolmessa risteyksessä, ja kun lopulta pääsen perille, kierrän kortteleita kymmenisen minuuttia ja löydän pikkuriikkisen parkkipaikan, johon meidän auto on ainakin hankala parkkeerata, kamerat tai ei. Saan lapset vihdoin ulos autosta ja pääsemme neuvolaan. Aikaa tähän on kestänyt kotiovelta 35minuuttia. 

Vrt. lähden lasten kanssa kotoa hissillä, menen ulos ja kävelemme 50m sporapysäkille. Matkaamme sporassa mukavasti kaikki yhdessä, voin auttaa avaamaan tai sulkemaan takkia yms. Leikimme itsy bitsy spideria jne. Jäämme oikealla pysäkillä pois ja kävelemme neuvolaan. Aikaa kotiovelta 15min. 

Ei ollut vaikeaa ostaa autoa. Ei tippaakaan. Mies antoi minun valita merkin, mallin, värin ja sisustuksen ja valitsi itse kaikki ylimääräiset kamerat ja kromilistat yms. Meillä on itse asiassa kolme autoa, 1 Suomessa ja 2 toisessa kotimaassamme. Kaikkien osto oli helppoa. Kummassakaan kaupungissa ei ole "kätevää" mennä autolla minnekään. Nykissäkin käytämme joko julkisia, taksia tai miehen työautoa kuskeineen.

Tietysti jos asuu jossain keskellä ei mitään vaikka Pohjanmaalla tai kaupungissa, jossa julkinen on hankala ja parkkipaikkoja enemmän, esim. Los Angelessa niin kai se auto on aika välttämätömyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomikakarat ovat hirvittävän huonokäytöksisiä kaikkialla. Olen ulkosuomalaisena huomannut tämän ilmiön. Mm. brittilapset jos alkavat kiukkuilla bussissa (mitä käy harvoin), äiti ohjaa lapsen huomion heti muualle tiukasti mutta ystävällisesti, turhia lässyttämättä. En tiedä johtuuko suomikersojen karmeus huonosta kasvatuksesta vai siitä että äiti puhuu aina itsestään kolmannessa persoonassa lässyttäen, vai siitä että lapsille ei aseteta _yhtään mitään_ rajoja...

Sen olen huomannut että jos menen suomimamman kanssa kahville ja hän tuo kakaransa mukanaan, menee suomimamman koko aika pikku hirviölle lässyttämiseen kun pikku Joni-Pekka-Kauliina nyt ei vaan millään pysy rattaissa vaan kahvilan sotkeminen on niin paljon kivempaa. Kun menen kahville esim. ranskalaisen tai englantilaisen äidin kanssa, lapsi istuu nätisti paikallaan puuhaillen omiaan.

Suomalaiset lastenkasvatussuositukset kaipaavat kipeästi päivittämistä.

Oh please. Olen asunut miehen töiden vuoksi mm. Lontoossa ja nyttemmin New Yorkissa, miehen kotikaupungissa. Välillä asumme Helsingissä kun mies työskentelee Moskovassa.

Et ole koskaan Briteissä käynytkään, jos englantilaiset kasvattavat lapsiaan paremmin kuin suomalaiset! Missään, ja toistan, missään ei näe sellaista meininkiä kuin Briteissä. Lapset juoksevat suuna päänä autojen eteen, äidit eivät välitä, vaan näyttävät keskisormea ja huutelevat törkeyksiä kuljettajille jotka yrittävät  saada lapsia pois tieltä. Jo kolmevuotiaat lapset juoksentelevat yksinään teillä ja pihoilla valvomatta. Ei tällaista Suomessa, tai Yhdysvalloissa näy. 

Olen asunut Briteissä viimeiset kaksitoista vuotta. En tiedä millaisella alueella olet käynyt. Ehkä juntimpi porukka on tuollaista, en tiedä, mutta perusbrittiäidin lapset osaavat käyttäytyä hyvin.