Lue keskustelun säännöt.
Jaksaisipa itsekin masentuneena lähteä viikonloppulomille ja drinksuille yms... (Vakavasti masentunut bloggaaja)
Kommentit (34)
Niinpä. Rahaa olisi mutta ei ystäviä tai kiinnostusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä asia, jota en ymmärrä: miten masentunutkin voi olla "väärin". Itselläni on masennus todella aaltoilevaa, välillä olen täysin itsetuhon partaalla ja parin päivän päästä olen ihan toimintakykyinen.
Tuntuu välillä että tämän henkilön kohdalla on kyse "valikoivasta" masennuksesta. Siis että kaikki kiva tekeminen käy. Mutta paha mennä sanomaan kun en tunne.
Samoin, mutta kyllähän jokainen kokee nuo tilanteet eri tavalla! Itse pidän matkustamista niin ahdistavana että en matkustele enää juuri ollenkaan, vaikka ironisesti olen nyt vihdoin sellaisessa elämäntilanteessa että olisi aikaa ja rahaa matkustaa niihin paikkoihin mistä nuorempana jatkuvasti haaveilin. En kuitenkaan nauttisi siitä tällä mielenterveydellä, kokeiltu on (istuin Havaijilla hotellihuoneessa itkemässä melkein koko viikon...).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä asia, jota en ymmärrä: miten masentunutkin voi olla "väärin". Itselläni on masennus todella aaltoilevaa, välillä olen täysin itsetuhon partaalla ja parin päivän päästä olen ihan toimintakykyinen.
Tuntuu välillä että tämän henkilön kohdalla on kyse "valikoivasta" masennuksesta. Siis että kaikki kiva tekeminen käy. Mutta paha mennä sanomaan kun en tunne.
Näin. Todellakin paha mennä sanomaan, kun et tunne.
Kumpi siis oli ensin, muna vai kana.
Masentuneena ei jaksa eikä kiinnosta.
Entäs jos ottais sen hotelliviikonlopun; masentaiskos vähemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mistä puhutaan, mutta kerron, että itse en ole masentunut ja en todellakaan jaksa lähteä viikonloppulomille ja drinksuille, puhumattakaan yms!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti masentunut ihminen ei todellakaan arvostele toisen masentuneen toimia. Yksi masentunut saattaa olla hillitön bilettäjä, toinen kotihiiri ja kolmas jotain siltä väliltä. Masennus ei näy päällepäin, masentunut voi tehdä ihan samanlaisia asioita kuin muutkin.....
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti masentunut ihminen ei todellakaan arvostele toisen masentuneen toimia. Yksi masentunut saattaa olla hillitön bilettäjä, toinen kotihiiri ja kolmas jotain siltä väliltä. Masennus ei näy päällepäin, masentunut voi tehdä ihan samanlaisia asioita kuin muutkin.....
Kyllä vaikea masennus vain näkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No äläpä nyt, masennushan parani jo kofeiinitableteilla! Ellei nyt puhuta eri henkilöstä...
Vierailija kirjoitti:
No äläpä nyt, masennushan parani jo kofeiinitableteilla! Ellei nyt puhuta eri henkilöstä...
Ainiiiin unohdin! :D Voisi itsekin kokeilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennävuosina lueskelin erilaisia "masentuneiden blogeja", siis ainakin yktenä teemana oli oma masennus. Yks hyvin toimeentuleva masentunut bloggaaja asui miehensä kanssa Englannissa ja reissasi siellä sun täällä minkä valokuvaus- ym. taideharrastuksiltaan ehti. Jaksoi hyvin pitää huolta ulkonäöstään ja tyylistään. Mutta ei sitten jaksanut (tai "jaksanut") käydä töissä? Kyllä kävi kateeksi ja jotenkin harmitti, kun olen itse myös työkyvyttömyyseläkkeellä masiksen takia enkä jaksa paljon mitään. Vaikka olisi kiva harrastaa, miksei matkustellakin. Mutta rahattomuus ja yksinäisyys. 😢
Enää en viitsi kiusata itseäni, nykyään luen vain tyhjäpäisten bilettäjien ja teinien rillumareiblogeja.
Masennusta on erilaista. Hyvin erilaista.
Oma (psykiatrin ja neurologin toteama) vakava masennukseni ilmenee hyperaktiivisuutena. Olen kärsinyt unettomuudesta vuosikausia eikä tämä tila paranna sitä. Päinvastoin, olen kuin duracell koko ajan enkä uskalla pysähtyä ettei paha olo saa kiinni. Ei puhettakaan että voisin mennä päiväunille tai jäädä aamulla sänkyyn. Tänäänkin - lauantaina olen ollut hereillä jo klo 05 lähtien. Mitä väsyneempi ja ahdistuneempi olen sitä enemmän nostan kierroksia.
Oloni paranee matkoilla kun olen poissa arjesta, silloin pystyn pysähtymään ja nauttimaan hetkestä. Kotona syyllisyys kaikesta tekemättömästä seuraa koko ajan. Masennuksen takia voisin ja haluaisin hyvin käydä töissä mutta unettomuus on jo pilannut keskittymiskyvyn ja muistin.
Olen kärsinyt tästä toistakymmentä vuotta mutta nyt vasta lääkärit noteerasivat tilan. Parhaillaan mietitään nimeä "taudille". Lääkitystä en ole ottanut koska tiedän mistä johtuu eikä lääkkeet vie pois unettomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on erilaista. Hyvin erilaista.
Oma (psykiatrin ja neurologin toteama) vakava masennukseni ilmenee hyperaktiivisuutena. Olen kärsinyt unettomuudesta vuosikausia eikä tämä tila paranna sitä. Päinvastoin, olen kuin duracell koko ajan enkä uskalla pysähtyä ettei paha olo saa kiinni. Ei puhettakaan että voisin mennä päiväunille tai jäädä aamulla sänkyyn. Tänäänkin - lauantaina olen ollut hereillä jo klo 05 lähtien. Mitä väsyneempi ja ahdistuneempi olen sitä enemmän nostan kierroksia.
Oloni paranee matkoilla kun olen poissa arjesta, silloin pystyn pysähtymään ja nauttimaan hetkestä. Kotona syyllisyys kaikesta tekemättömästä seuraa koko ajan. Masennuksen takia voisin ja haluaisin hyvin käydä töissä mutta unettomuus on jo pilannut keskittymiskyvyn ja muistin.
Olen kärsinyt tästä toistakymmentä vuotta mutta nyt vasta lääkärit noteerasivat tilan. Parhaillaan mietitään nimeä "taudille". Lääkitystä en ole ottanut koska tiedän mistä johtuu eikä lääkkeet vie pois unettomuutta.
Tunnistin itseni tekstistäsi. Mutta sitä ihmettelen, että miksi ihmeessä et ole ottanut lääkitystä? Itse aloitin kaksi viikkoa sitten, ja nyt pikkuhiljaa alan nukkumaan pitempiä yöunia ja muutenkin huomaan että lääkkeet vaikuttaa. Ahdistus ei ole enää niin musertavaa.
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on erilaista. Hyvin erilaista.
Oma (psykiatrin ja neurologin toteama) vakava masennukseni ilmenee hyperaktiivisuutena. Olen kärsinyt unettomuudesta vuosikausia eikä tämä tila paranna sitä. Päinvastoin, olen kuin duracell koko ajan enkä uskalla pysähtyä ettei paha olo saa kiinni. Ei puhettakaan että voisin mennä päiväunille tai jäädä aamulla sänkyyn. Tänäänkin - lauantaina olen ollut hereillä jo klo 05 lähtien. Mitä väsyneempi ja ahdistuneempi olen sitä enemmän nostan kierroksia.
Oloni paranee matkoilla kun olen poissa arjesta, silloin pystyn pysähtymään ja nauttimaan hetkestä. Kotona syyllisyys kaikesta tekemättömästä seuraa koko ajan. Masennuksen takia voisin ja haluaisin hyvin käydä töissä mutta unettomuus on jo pilannut keskittymiskyvyn ja muistin.
Olen kärsinyt tästä toistakymmentä vuotta mutta nyt vasta lääkärit noteerasivat tilan. Parhaillaan mietitään nimeä "taudille". Lääkitystä en ole ottanut koska tiedän mistä johtuu eikä lääkkeet vie pois unettomuutta.
Minulla samaa hyperiä, mutta lääkinnällä todellakin nukun koko yön. Ei ole uni- eikä nukahtamislääkkeitä, mutta muita on muutama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on erilaista. Hyvin erilaista.
Oma (psykiatrin ja neurologin toteama) vakava masennukseni ilmenee hyperaktiivisuutena. Olen kärsinyt unettomuudesta vuosikausia eikä tämä tila paranna sitä. Päinvastoin, olen kuin duracell koko ajan enkä uskalla pysähtyä ettei paha olo saa kiinni. Ei puhettakaan että voisin mennä päiväunille tai jäädä aamulla sänkyyn. Tänäänkin - lauantaina olen ollut hereillä jo klo 05 lähtien. Mitä väsyneempi ja ahdistuneempi olen sitä enemmän nostan kierroksia.
Oloni paranee matkoilla kun olen poissa arjesta, silloin pystyn pysähtymään ja nauttimaan hetkestä. Kotona syyllisyys kaikesta tekemättömästä seuraa koko ajan. Masennuksen takia voisin ja haluaisin hyvin käydä töissä mutta unettomuus on jo pilannut keskittymiskyvyn ja muistin.
Olen kärsinyt tästä toistakymmentä vuotta mutta nyt vasta lääkärit noteerasivat tilan. Parhaillaan mietitään nimeä "taudille". Lääkitystä en ole ottanut koska tiedän mistä johtuu eikä lääkkeet vie pois unettomuutta.
Tunnistin itseni tekstistäsi. Mutta sitä ihmettelen, että miksi ihmeessä et ole ottanut lääkitystä? Itse aloitin kaksi viikkoa sitten, ja nyt pikkuhiljaa alan nukkumaan pitempiä yöunia ja muutenkin huomaan että lääkkeet vaikuttaa. Ahdistus ei ole enää niin musertavaa.
Mä saan hyvin herkästi sivareita lääkkeistä ja mulla on pari perus"sairautta" mitkä rajoittaa (alhainen verenpaine ja rytmihäiriöt mm). Enkä haluaisi turruttaa oireita vaan hoitaa sairautta eli unettomuutta. No, sitä on yritetty nyt hoitaa jo 10 vuotta ilman tulosta joten ehkä on vaan pakko kokeilla jossain vaiheessa. Pelkään riippuvuutta myös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on erilaista. Hyvin erilaista.
Oma (psykiatrin ja neurologin toteama) vakava masennukseni ilmenee hyperaktiivisuutena. Olen kärsinyt unettomuudesta vuosikausia eikä tämä tila paranna sitä. Päinvastoin, olen kuin duracell koko ajan enkä uskalla pysähtyä ettei paha olo saa kiinni. Ei puhettakaan että voisin mennä päiväunille tai jäädä aamulla sänkyyn. Tänäänkin - lauantaina olen ollut hereillä jo klo 05 lähtien. Mitä väsyneempi ja ahdistuneempi olen sitä enemmän nostan kierroksia.
Oloni paranee matkoilla kun olen poissa arjesta, silloin pystyn pysähtymään ja nauttimaan hetkestä. Kotona syyllisyys kaikesta tekemättömästä seuraa koko ajan. Masennuksen takia voisin ja haluaisin hyvin käydä töissä mutta unettomuus on jo pilannut keskittymiskyvyn ja muistin.
Olen kärsinyt tästä toistakymmentä vuotta mutta nyt vasta lääkärit noteerasivat tilan. Parhaillaan mietitään nimeä "taudille". Lääkitystä en ole ottanut koska tiedän mistä johtuu eikä lääkkeet vie pois unettomuutta.
Minulla samaa hyperiä, mutta lääkinnällä todellakin nukun koko yön. Ei ole uni- eikä nukahtamislääkkeitä, mutta muita on muutama.
Mikä lääkitys on auttanut sinulla? Unilääkkeet ei tosiaan tehoa ollenkaan, kokeiltu on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on erilaista. Hyvin erilaista.
Oma (psykiatrin ja neurologin toteama) vakava masennukseni ilmenee hyperaktiivisuutena. Olen kärsinyt unettomuudesta vuosikausia eikä tämä tila paranna sitä. Päinvastoin, olen kuin duracell koko ajan enkä uskalla pysähtyä ettei paha olo saa kiinni. Ei puhettakaan että voisin mennä päiväunille tai jäädä aamulla sänkyyn. Tänäänkin - lauantaina olen ollut hereillä jo klo 05 lähtien. Mitä väsyneempi ja ahdistuneempi olen sitä enemmän nostan kierroksia.
Oloni paranee matkoilla kun olen poissa arjesta, silloin pystyn pysähtymään ja nauttimaan hetkestä. Kotona syyllisyys kaikesta tekemättömästä seuraa koko ajan. Masennuksen takia voisin ja haluaisin hyvin käydä töissä mutta unettomuus on jo pilannut keskittymiskyvyn ja muistin.
Olen kärsinyt tästä toistakymmentä vuotta mutta nyt vasta lääkärit noteerasivat tilan. Parhaillaan mietitään nimeä "taudille". Lääkitystä en ole ottanut koska tiedän mistä johtuu eikä lääkkeet vie pois unettomuutta.
Minulla samaa hyperiä, mutta lääkinnällä todellakin nukun koko yön. Ei ole uni- eikä nukahtamislääkkeitä, mutta muita on muutama.
Mikä lääkitys on auttanut sinulla? Unilääkkeet ei tosiaan tehoa ollenkaan, kokeiltu on
Puolikas 7,5 mg Mirtazapin, 1-3 Ketipinoria 25 mg, otan kaksi. Nämä n. 2 t ennen nukkumaan menoa, ja viimeiseksi 3 mg Melatoniini, toisinaan kaksi. Kolmesta Ketipinorista tulee levottomat jalat.
19 jatkaa. Vuosikausia söin lääkärin määräyksestä masennuslääkkeitä, mutta kun tarpeeksi pitkään protestoin ja keskityttiin nukkumiseen ja unettomuuden hoitoon, niin päiväkin rupesi kulkemaan aivan toisella tavalla. Sivuoireita ei todellakaan muista ole, kuin tuosta kolmesta Ketipinorista ja koukkuun noihin lääkkeisiin ei jää. Melatoniini nukahduttaa aivan yhtä hyvin kuin joku nukahtamislääke ja tasoittaa yöunta, mm. pahat unet eivät muodostu painajaisiksi.
Tässäpä asia, jota en ymmärrä: miten masentunutkin voi olla "väärin". Itselläni on masennus todella aaltoilevaa, välillä olen täysin itsetuhon partaalla ja parin päivän päästä olen ihan toimintakykyinen.