Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Masentunut mies - päivystykseenkö? Ja haluaisin erota siitä heti...
12.02.2016 |
en siis enää kestä sitä silmissäni, sitä masennusta (ja toki alkoholismi-taipumusta hällä myös).
Nyt se on taas maannut päiväkaudet, ei tee mitään, yhtään mitään vaikka ois eläinten kuset lattialla yms. Ei hae lasta hoidosta vaikka oli sanonut hakevansa.
Makaa makaa.. en tiedä kävikö lääkärissä tänään vai ei, väittää käyneensä mutta ei suostu kertomaan mitä lääkkeitä sai / saiko. (Ei löytynyt reseptiä kanta-palvelusta.)
On tosi ahdistuneen oloinen.
Myöskin mulle ihan oikeasti riittää nyt, olen erinäisiä hänen juomiskausia ja masennuksia katsellut jo yli 10 vuotta ainakin. Nyt ollut koko ajan pahenevaa viimeiset vuodet, vaikkei juomamäärät varsinaisesti suuria. Mutta masennusjaksot syvenee ja pitenee koko ajan.
Mutta nyt tuntuu että MITEN siitä nyt äkkiä pääsisi eroon!! Aiemmin se on luvannut että hän voi kyllä muuttaa pois, mutta nyt jäi työttömäksikin ja ei nyt näytäkään muuttavan yhtään mihinkään. Hälle on tarjottu myös töitä mutta toivottavasti saisi sen verran ryhdistäydyttyä että ottaisi ne vastaan!!
Tuntuu että hän vetää itseään tuohon psykoosiin vain minulle "kostaakseen", kun olen niin inhottava että olen puhunut erosta (myöntänytkin sen että siksi hän on tuollainen kun siitä erosta olen maininnut).
Koen tuon ihan kiristämisenä...
Ja toki kun ihminen makaa päiväkaudet (yöt valvoo), ja ajattelee miten maailma on paska ja vaimo ei ymmärrä eikä anna myötätuntoa ja kukaan ei sääli... niin saahan sitä ajettua itsensä tuollaiseen tilaan!
1) voiko tuommoista masentunutta viedä päivstykseen (jos saa)
2) miten mä saan erottua siitä mahd. pian kun sen kanssa ei pysty hoitamaan mitään asioita. Lastenvalvojan aikakin vasta 3kk päästä. En jaksa sitä odottaa!! Haluaisin sopia asumiskuviot ja kaikki heti ja myydä talon!
Kommentit (35)
Antoi tai ei, lähde silti. Raha nyt ei ole tärkeintä. Eroa. Virallisesti. Elä täysin omaa elämää. Vaikka samassa talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli noin ennen eroa ja ymmärrän sua täysin.
Meillä tuo oli mieheltä itse tiedostamattaan viimeinen narsistinen keino kiristää minua olemaan kanssaan.
Ja kun toisesta välittää aidosti niin tuo on hemmetin raastavaa.
Muista kuitenkin, että miehen on helppo olla hakeutumatta hoitoon ja ottamatta apua vastaan kun sinä hoidat juoksevat asiat eikä hän joudu sen pakon eteen, että jotain olisi tehtävä.
Neuvon sinua eroamaan heti ja puhumaan asiasta jonnekin.
Se on raastavaa katseltavaa ja mies voi uhata jopa itsemurhalla, mutta muista aina se, että et ole vastuussa hänen valinnoistaan ja elämästään. Et edes silloin, vaikka hän on sairas eikä ota apua vastaan.
Loppujen lopuksi ero voi jopa pelastaa miehen eli joutuu pakon edessä ottamaan avun vastaan ja toipuu.
Sen jälkeen vasta voitte keskustella jatkosta sivistyneesti ja hän voi ymmärtää myös sinun tunteitasi ja sen ettei sinulla ole ollut vaihtoehtoja.
Ne naiset ketkä tästä täälläkin sua syyllistää niin eivät tiedä mitään vastaavasta ja vaikka olisivat oman elämänsä uhranneet itse vastaavassa tilanteessa, samoin lapsien niin se on heidän valintansa eikä sinun tarvitse tehdä sanoin eikä se tee sinun valinnastasi väärää.
Jokainen tekee valinnat sillä ajatuksella mitä oma mielenterveys ja terveys sallii ja kestää ja jotta lapsilla olisi edes toinen vanhemmista kykenevä heistä huolehtimaan.
Se on vastuun kantoa. Ei se, että koko perhe ajetaan alas ja voimavarat alas ja ollaan sitten yhteiskunnan taakkana ja pilataan lasten tulevaisuus henkisellä kärsimyksellä.
Hanki vuokra-asunto ja soita lastensuojeluun ihan itse tai mm.neuvolan työntekijän kanssa.
Hae eroa ja samalla huoltajuutta. Lastenvalvojalle ei ole pakko mennä ja toisekseen jos isä ei sinne tule niin ei siellä voida mitään myöskään tehdä, kuten sopimuksia elatuksesta tai tapaamisesta.
Elatusmaksuista teet sitten Kelaan hakemuksen jos mies ei ekaan 3:een kuukateen niitä sulle maksa niin sitten maksaa Kela ja perii ne mieheltä.
Hoidat nyt vaan itsesi ja lapsesi kuiville suhteesta eikä ole niin väliä minkälaisen asunnon otat vastaan, kun vaan saatte henkistä tilaa.
Varaa aika asianajajalle esim.oikeusaputoimistoon asuntoasioihin liittyen.
Selviät kyllä, mutta toimi ja vaikka sattuu niin suuntaa määrätietoisesti katseesi suunnitelmiisi ja pidä se. Jos mies rakastaa teitä ja kykenee siihen eli osaa rakastaa myös itseään niin hän hakeutuu hoitoon heti ja aina pääset vuokra-asunnosta myös poiskin.
Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli noin ennen eroa ja ymmärrän sua täysin.
Meillä tuo oli mieheltä itse tiedostamattaan viimeinen narsistinen keino kiristää minua olemaan kanssaan.
Ja kun toisesta välittää aidosti niin tuo on hemmetin raastavaa.
Muista kuitenkin, että miehen on helppo olla hakeutumatta hoitoon ja ottamatta apua vastaan kun sinä hoidat juoksevat asiat eikä hän joudu sen pakon eteen, että jotain olisi tehtävä.
Neuvon sinua eroamaan heti ja puhumaan asiasta jonnekin.
Se on raastavaa katseltavaa ja mies voi uhata jopa itsemurhalla, mutta muista aina se, että et ole vastuussa hänen valinnoistaan ja elämästään. Et edes silloin, vaikka hän on sairas eikä ota apua vastaan.
Loppujen lopuksi ero voi jopa pelastaa miehen eli joutuu pakon edessä ottamaan avun vastaan ja toipuu.
Sen jälkeen vasta voitte keskustella jatkosta sivistyneesti ja hän voi ymmärtää myös sinun tunteitasi ja sen ettei sinulla ole ollut vaihtoehtoja.
Ne naiset ketkä tästä täälläkin sua syyllistää niin eivät tiedä mitään vastaavasta ja vaikka olisivat oman elämänsä uhranneet itse vastaavassa tilanteessa, samoin lapsien niin se on heidän valintansa eikä sinun tarvitse tehdä sanoin eikä se tee sinun valinnastasi väärää.
Jokainen tekee valinnat sillä ajatuksella mitä oma mielenterveys ja terveys sallii ja kestää ja jotta lapsilla olisi edes toinen vanhemmista kykenevä heistä huolehtimaan.
Se on vastuun kantoa. Ei se, että koko perhe ajetaan alas ja voimavarat alas ja ollaan sitten yhteiskunnan taakkana ja pilataan lasten tulevaisuus henkisellä kärsimyksellä.Hanki vuokra-asunto ja soita lastensuojeluun ihan itse tai mm.neuvolan työntekijän kanssa.
Hae eroa ja samalla huoltajuutta. Lastenvalvojalle ei ole pakko mennä ja toisekseen jos isä ei sinne tule niin ei siellä voida mitään myöskään tehdä, kuten sopimuksia elatuksesta tai tapaamisesta.
Elatusmaksuista teet sitten Kelaan hakemuksen jos mies ei ekaan 3:een kuukateen niitä sulle maksa niin sitten maksaa Kela ja perii ne mieheltä.
Hoidat nyt vaan itsesi ja lapsesi kuiville suhteesta eikä ole niin väliä minkälaisen asunnon otat vastaan, kun vaan saatte henkistä tilaa.
Varaa aika asianajajalle esim.oikeusaputoimistoon asuntoasioihin liittyen.
Selviät kyllä, mutta toimi ja vaikka sattuu niin suuntaa määrätietoisesti katseesi suunnitelmiisi ja pidä se. Jos mies rakastaa teitä ja kykenee siihen eli osaa rakastaa myös itseään niin hän hakeutuu hoitoon heti ja aina pääset vuokra-asunnosta myös poiskin.Voimia!
Myös minun mieheltäni oli tosi itsekeskeinen ratkaisu masentua ja muita mt-ongelmia, kun olin tekemässä eroa. Kuitenkin repäisin itseni ja pienet lapset pois ja nyt on helpottanut. Mene vaan eteenpäin. Saat asumistukea, yksinhuoltajan lisän lapsilisiin ym. Yksinhuoltajaa ei yhteiskunta hylkää, vaikka olisit tiukilla. Perheneuvolasta saat apua, kotihoitoapua, pyydä ihan kaikkialta mistä keksit niin saat apua, näin minä tein ja olen yllättynyt miten paljon saan tukea
Juuri nyt et voi odottaa mieheltä yhtään mitään. Hoidat asiat itse kuten niiden haluat omevan. Vaikka taloudellisella tappiolla. Laita eropaperit. Jos mies ei tee tapasmisoikeudesta sopimusta, oma häpeä. Elarit saat Kelasta ja ne perii rahat mieheltä. Sinä voit pelastaa itseI ja lapset helvetistänne. Alkoholistit tarvii kunnon potkun perseelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon kristilline ohje sopii tähänkin. Eli tee se mitä haluaisit tehtävän itsellesi jos olisit samassa jamassa. Mutta kokemuksesta voin ohiksena sanoa että alkoholistin kanssa ei voi neuvotella (tai voi mutta kaikki kääntyy aina alkoholistin eduksi). Alkoholistin tai muiden päihteiden väärinkäyttäjän pitää ensin päästä itsensä herraksi ennen kuin sellaisen kanssa voi yhteistä tulevaisuutta suunnitella. Ja silloinkin eletään kuin ruutitynnyrin päällä tietämättä koska tilanne räjähtää käsiin.
Et enää kiristä yhtään millään tätä miestä, vaan lähdet. Saattaa nimittäin käydä, et jos alat laittaa ehtoja ja uhkailla, niin lähdet siitä talosta jalat edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli noin ennen eroa ja ymmärrän sua täysin.
Meillä tuo oli mieheltä itse tiedostamattaan viimeinen narsistinen keino kiristää minua olemaan kanssaan.
Ja kun toisesta välittää aidosti niin tuo on hemmetin raastavaa.
Muista kuitenkin, että miehen on helppo olla hakeutumatta hoitoon ja ottamatta apua vastaan kun sinä hoidat juoksevat asiat eikä hän joudu sen pakon eteen, että jotain olisi tehtävä.
Neuvon sinua eroamaan heti ja puhumaan asiasta jonnekin.
Se on raastavaa katseltavaa ja mies voi uhata jopa itsemurhalla, mutta muista aina se, että et ole vastuussa hänen valinnoistaan ja elämästään. Et edes silloin, vaikka hän on sairas eikä ota apua vastaan.
Loppujen lopuksi ero voi jopa pelastaa miehen eli joutuu pakon edessä ottamaan avun vastaan ja toipuu.
Sen jälkeen vasta voitte keskustella jatkosta sivistyneesti ja hän voi ymmärtää myös sinun tunteitasi ja sen ettei sinulla ole ollut vaihtoehtoja.
Ne naiset ketkä tästä täälläkin sua syyllistää niin eivät tiedä mitään vastaavasta ja vaikka olisivat oman elämänsä uhranneet itse vastaavassa tilanteessa, samoin lapsien niin se on heidän valintansa eikä sinun tarvitse tehdä sanoin eikä se tee sinun valinnastasi väärää.
Jokainen tekee valinnat sillä ajatuksella mitä oma mielenterveys ja terveys sallii ja kestää ja jotta lapsilla olisi edes toinen vanhemmista kykenevä heistä huolehtimaan.
Se on vastuun kantoa. Ei se, että koko perhe ajetaan alas ja voimavarat alas ja ollaan sitten yhteiskunnan taakkana ja pilataan lasten tulevaisuus henkisellä kärsimyksellä.Hanki vuokra-asunto ja soita lastensuojeluun ihan itse tai mm.neuvolan työntekijän kanssa.
Hae eroa ja samalla huoltajuutta. Lastenvalvojalle ei ole pakko mennä ja toisekseen jos isä ei sinne tule niin ei siellä voida mitään myöskään tehdä, kuten sopimuksia elatuksesta tai tapaamisesta.
Elatusmaksuista teet sitten Kelaan hakemuksen jos mies ei ekaan 3:een kuukateen niitä sulle maksa niin sitten maksaa Kela ja perii ne mieheltä.
Hoidat nyt vaan itsesi ja lapsesi kuiville suhteesta eikä ole niin väliä minkälaisen asunnon otat vastaan, kun vaan saatte henkistä tilaa.
Varaa aika asianajajalle esim.oikeusaputoimistoon asuntoasioihin liittyen.
Selviät kyllä, mutta toimi ja vaikka sattuu niin suuntaa määrätietoisesti katseesi suunnitelmiisi ja pidä se. Jos mies rakastaa teitä ja kykenee siihen eli osaa rakastaa myös itseään niin hän hakeutuu hoitoon heti ja aina pääset vuokra-asunnosta myös poiskin.Voimia!
Myös minun mieheltäni oli tosi itsekeskeinen ratkaisu masentua ja muita mt-ongelmia, kun olin tekemässä eroa. Kuitenkin repäisin itseni ja pienet lapset pois ja nyt on helpottanut. Mene vaan eteenpäin. Saat asumistukea, yksinhuoltajan lisän lapsilisiin ym. Yksinhuoltajaa ei yhteiskunta hylkää, vaikka olisit tiukilla. Perheneuvolasta saat apua, kotihoitoapua, pyydä ihan kaikkialta mistä keksit niin saat apua, näin minä tein ja olen yllättynyt miten paljon saan tukea
Ei ihminen voi päättää, masentuuko se vai ei.
M39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli noin ennen eroa ja ymmärrän sua täysin.
Meillä tuo oli mieheltä itse tiedostamattaan viimeinen narsistinen keino kiristää minua olemaan kanssaan.
Ja kun toisesta välittää aidosti niin tuo on hemmetin raastavaa.
Muista kuitenkin, että miehen on helppo olla hakeutumatta hoitoon ja ottamatta apua vastaan kun sinä hoidat juoksevat asiat eikä hän joudu sen pakon eteen, että jotain olisi tehtävä.
Neuvon sinua eroamaan heti ja puhumaan asiasta jonnekin.
Se on raastavaa katseltavaa ja mies voi uhata jopa itsemurhalla, mutta muista aina se, että et ole vastuussa hänen valinnoistaan ja elämästään. Et edes silloin, vaikka hän on sairas eikä ota apua vastaan.
Loppujen lopuksi ero voi jopa pelastaa miehen eli joutuu pakon edessä ottamaan avun vastaan ja toipuu.
Sen jälkeen vasta voitte keskustella jatkosta sivistyneesti ja hän voi ymmärtää myös sinun tunteitasi ja sen ettei sinulla ole ollut vaihtoehtoja.
Ne naiset ketkä tästä täälläkin sua syyllistää niin eivät tiedä mitään vastaavasta ja vaikka olisivat oman elämänsä uhranneet itse vastaavassa tilanteessa, samoin lapsien niin se on heidän valintansa eikä sinun tarvitse tehdä sanoin eikä se tee sinun valinnastasi väärää.
Jokainen tekee valinnat sillä ajatuksella mitä oma mielenterveys ja terveys sallii ja kestää ja jotta lapsilla olisi edes toinen vanhemmista kykenevä heistä huolehtimaan.
Se on vastuun kantoa. Ei se, että koko perhe ajetaan alas ja voimavarat alas ja ollaan sitten yhteiskunnan taakkana ja pilataan lasten tulevaisuus henkisellä kärsimyksellä.Hanki vuokra-asunto ja soita lastensuojeluun ihan itse tai mm.neuvolan työntekijän kanssa.
Hae eroa ja samalla huoltajuutta. Lastenvalvojalle ei ole pakko mennä ja toisekseen jos isä ei sinne tule niin ei siellä voida mitään myöskään tehdä, kuten sopimuksia elatuksesta tai tapaamisesta.
Elatusmaksuista teet sitten Kelaan hakemuksen jos mies ei ekaan 3:een kuukateen niitä sulle maksa niin sitten maksaa Kela ja perii ne mieheltä.
Hoidat nyt vaan itsesi ja lapsesi kuiville suhteesta eikä ole niin väliä minkälaisen asunnon otat vastaan, kun vaan saatte henkistä tilaa.
Varaa aika asianajajalle esim.oikeusaputoimistoon asuntoasioihin liittyen.
Selviät kyllä, mutta toimi ja vaikka sattuu niin suuntaa määrätietoisesti katseesi suunnitelmiisi ja pidä se. Jos mies rakastaa teitä ja kykenee siihen eli osaa rakastaa myös itseään niin hän hakeutuu hoitoon heti ja aina pääset vuokra-asunnosta myös poiskin.Voimia!
Myös minun mieheltäni oli tosi itsekeskeinen ratkaisu masentua ja muita mt-ongelmia, kun olin tekemässä eroa. Kuitenkin repäisin itseni ja pienet lapset pois ja nyt on helpottanut. Mene vaan eteenpäin. Saat asumistukea, yksinhuoltajan lisän lapsilisiin ym. Yksinhuoltajaa ei yhteiskunta hylkää, vaikka olisit tiukilla. Perheneuvolasta saat apua, kotihoitoapua, pyydä ihan kaikkialta mistä keksit niin saat apua, näin minä tein ja olen yllättynyt miten paljon saan tukea
Ei ihminen voi päättää, masentuuko se vai ei.
Nimenomaan. Ei ihme että useat masentuneet tuntevat syvää syyllisyyttä masennuksestaan kun toiset ajattelevat että se masennus on ihan itse haluttu ja valittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli noin ennen eroa ja ymmärrän sua täysin.
Meillä tuo oli mieheltä itse tiedostamattaan viimeinen narsistinen keino kiristää minua olemaan kanssaan.
Ja kun toisesta välittää aidosti niin tuo on hemmetin raastavaa.
Muista kuitenkin, että miehen on helppo olla hakeutumatta hoitoon ja ottamatta apua vastaan kun sinä hoidat juoksevat asiat eikä hän joudu sen pakon eteen, että jotain olisi tehtävä.
Neuvon sinua eroamaan heti ja puhumaan asiasta jonnekin.
Se on raastavaa katseltavaa ja mies voi uhata jopa itsemurhalla, mutta muista aina se, että et ole vastuussa hänen valinnoistaan ja elämästään. Et edes silloin, vaikka hän on sairas eikä ota apua vastaan.
Loppujen lopuksi ero voi jopa pelastaa miehen eli joutuu pakon edessä ottamaan avun vastaan ja toipuu.
Sen jälkeen vasta voitte keskustella jatkosta sivistyneesti ja hän voi ymmärtää myös sinun tunteitasi ja sen ettei sinulla ole ollut vaihtoehtoja.
Ne naiset ketkä tästä täälläkin sua syyllistää niin eivät tiedä mitään vastaavasta ja vaikka olisivat oman elämänsä uhranneet itse vastaavassa tilanteessa, samoin lapsien niin se on heidän valintansa eikä sinun tarvitse tehdä sanoin eikä se tee sinun valinnastasi väärää.
Jokainen tekee valinnat sillä ajatuksella mitä oma mielenterveys ja terveys sallii ja kestää ja jotta lapsilla olisi edes toinen vanhemmista kykenevä heistä huolehtimaan.
Se on vastuun kantoa. Ei se, että koko perhe ajetaan alas ja voimavarat alas ja ollaan sitten yhteiskunnan taakkana ja pilataan lasten tulevaisuus henkisellä kärsimyksellä.Hanki vuokra-asunto ja soita lastensuojeluun ihan itse tai mm.neuvolan työntekijän kanssa.
Hae eroa ja samalla huoltajuutta. Lastenvalvojalle ei ole pakko mennä ja toisekseen jos isä ei sinne tule niin ei siellä voida mitään myöskään tehdä, kuten sopimuksia elatuksesta tai tapaamisesta.
Elatusmaksuista teet sitten Kelaan hakemuksen jos mies ei ekaan 3:een kuukateen niitä sulle maksa niin sitten maksaa Kela ja perii ne mieheltä.
Hoidat nyt vaan itsesi ja lapsesi kuiville suhteesta eikä ole niin väliä minkälaisen asunnon otat vastaan, kun vaan saatte henkistä tilaa.
Varaa aika asianajajalle esim.oikeusaputoimistoon asuntoasioihin liittyen.
Selviät kyllä, mutta toimi ja vaikka sattuu niin suuntaa määrätietoisesti katseesi suunnitelmiisi ja pidä se. Jos mies rakastaa teitä ja kykenee siihen eli osaa rakastaa myös itseään niin hän hakeutuu hoitoon heti ja aina pääset vuokra-asunnosta myös poiskin.Voimia!
Myös minun mieheltäni oli tosi itsekeskeinen ratkaisu masentua ja muita mt-ongelmia, kun olin tekemässä eroa. Kuitenkin repäisin itseni ja pienet lapset pois ja nyt on helpottanut. Mene vaan eteenpäin. Saat asumistukea, yksinhuoltajan lisän lapsilisiin ym. Yksinhuoltajaa ei yhteiskunta hylkää, vaikka olisit tiukilla. Perheneuvolasta saat apua, kotihoitoapua, pyydä ihan kaikkialta mistä keksit niin saat apua, näin minä tein ja olen yllättynyt miten paljon saan tukea
Ei ihminen voi päättää, masentuuko se vai ei.
Nimenomaan. Ei ihme että useat masentuneet tuntevat syvää syyllisyyttä masennuksestaan kun toiset ajattelevat että se masennus on ihan itse haluttu ja valittu.
Tässä ei ollut siitä kysymys vaan siitä, että on jokaisen täysi-ikäisen omalla vastuulla ja oma päätös ottaako apua vastaan vai ei. On sitten eri asia jos ihminen on siinä kunnossa, että pakkohoidon kriteerit täyttyvät eikä tässä ap:n mukaan ne kriteerit täyty.
On myös ihmisiä jotka käyttävät tätä keinona manipuloida toista. Missään tapauksessa ei kenenkään tule eikä tarvitse uhrata tai riskeerata omaa tai toisten viattomien osapuolten mielenterveyttä. Ei edes silloin jos toinen sairastuu vailla omaa valintaansa niin ettei osaa ottaa apua vastaan. Masennus ei tarkoita, että ihminen olisi typerä sen myötä.
Ja kyllä. Se, että aikuinen ihminen, jolla on vastuu lapsista ja perheestä ei ota apua vastaan eikä edes yritä asian eteen mitään eikä anna toisen yrittää niin siitä saakin tuntea erilaisia tuntemuksia, kuten mm.syyllisyyttä etenkin jos on asiaa käyttänyt vieläpä kiristyksenä toista kohtaan.
Masennus ei tarkoita sitä, että saa ja on lupa käyttäytyä miten vaan ja saada silti hyväksyntä kaikelle. Se jos mikä pilaa masentuneiden ihmisten maineen.
19 tässä...
Miehellä oli myös kaikkea rojua. Ostin miehen ulos talosta ja sanoin että vie kaiken mitä haluaa niin pois heti eron jälkeen. Loppujen selvittelyyn minulla ja teineillä meni vuosia. Löydettiin myös aivan kaamea tyhjien viinapullojen varasto. Meillä on myös teinien lisäksi pieniä lapsia. Teinit eivät halua isäänsä tavata ja isän elämänhallinta niin hukassa ettei pieniä lapsiakaan nää kuin muutaman kerta vuodessa. Edelleen olen tyytyväinen ratkaisuun. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on miehellekin lopulta hyvä asia että sen on pakko alkaa ottaa vastuuta edes itsestään. Joko mies tai te vuokra-asuntoon ja asioita kuntoon. Ei tekosyitä sultakaan. Jos asunnon myyminen edellyttää jotain remppaa, niin opettelet ja teet. Tällä hetkellä älä odota mieheltä mitään apua. Sinä teet päätökset ja toimit niiden mukaisesti. Ja pyydät apua myös etkä rupea ihan yksin marttyyriksi. Älä häpeä tilannettanne. Jos pistät miehen omaan asuntoon niin pyydät sukulaisia ja ystäviä muuttoavuksi ja jonkun läheisen perkaamaan tavaroita. Kaikki ei silti muutu hetkessä, ja voi olla että mies vaikka vuoden päästä ryhdistäytytkin ja sitten pitää taas miettiä asioita uusiksi. Turha sitä kuitenkaan vielä miettiä. Nyt toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Se on miehellekin lopulta hyvä asia että sen on pakko alkaa ottaa vastuuta edes itsestään. Joko mies tai te vuokra-asuntoon ja asioita kuntoon. Ei tekosyitä sultakaan. Jos asunnon myyminen edellyttää jotain remppaa, niin opettelet ja teet. Tällä hetkellä älä odota mieheltä mitään apua. Sinä teet päätökset ja toimit niiden mukaisesti. Ja pyydät apua myös etkä rupea ihan yksin marttyyriksi. Älä häpeä tilannettanne. Jos pistät miehen omaan asuntoon niin pyydät sukulaisia ja ystäviä muuttoavuksi ja jonkun läheisen perkaamaan tavaroita. Kaikki ei silti muutu hetkessä, ja voi olla että mies vaikka vuoden päästä ryhdistäytytkin ja sitten pitää taas miettiä asioita uusiksi. Turha sitä kuitenkaan vielä miettiä. Nyt toimeen.
Mikä ihana sinä, joka täällä tuet ap:tä. Minulla oli juuri tuo vastaava tilanne, kirjoitin aiemmin. Lähdin lasten kanssa. Ja tämä todella suora kirjoittamistapasi tukee ja auttaa minua vielä näin jälkeenpäinkin. Monet miehen sukulaiset ja jotkut ystävämmekin ovat syyttäneet minua kun lähdin lasten kanssa. Kuitenkin, minunkaan mieheni ei ottanut apua vastaan eikä vastuuta sairauksistaan. Lopulta, äitinä, minun vastuuni oli vain saada lapset pois sairastuneesta ilmapiiristä ja itselleni apua että jaksan heitä kasvattaa.
Ap, voin vannoa, ensimmäiset 2kk muuton aikana ja jälkeen tuntuu tosi isolta kriisiltä ja kuin olisi läheinen kuollut. Sitten helpottaa ja huomaat että SINÄ olet nyt kuivilla ja voit tuntea täysillä että teit oikean ratkaisun.
Nyt vaan eteenpäin, eteenpäin. Kesäkin on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34 oli siis 25. Ja muista, sanoit itsekin hyvin että yksi asia kerrallaan. Ensin sinä ja lapset terveisiin ympyröihin. Sitten seuraavaksi huoltajuudet ym. Sitten ehkä asunnon myynti vasta. Yhteen asiaan menee helposti muutama viikko. Älä odotakaan että monen vuoden kuormittava tilanne puretaan kuukaudessa. Lepäät ensin ja sitten aina voimien mukaan.
Minusta kuulostaa myös siltä, että miehesi saattaa alkaa uhata itsemurhalla. Soita sitten vaan 112 ja ilmoita sinne. Hän tulee yrittämään manipuloida sinua takaisin. Saattaa mennä vielä muutenkin lähtösi lähestyessä tosi huonoon kuntoon.
Alue: Aihe vapaa
Ihana kuulla että todella asiat voi mennä noin... mulla on kanssa just se fiilis tuo sama voisi olla oma viestini, pian... (lapset vielä ei edes teinejä, ikävää pikkukoululaisille elää tämmöisessä )
ap