Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Masentunut mies - päivystykseenkö? Ja haluaisin erota siitä heti...
12.02.2016 |
en siis enää kestä sitä silmissäni, sitä masennusta (ja toki alkoholismi-taipumusta hällä myös).
Nyt se on taas maannut päiväkaudet, ei tee mitään, yhtään mitään vaikka ois eläinten kuset lattialla yms. Ei hae lasta hoidosta vaikka oli sanonut hakevansa.
Makaa makaa.. en tiedä kävikö lääkärissä tänään vai ei, väittää käyneensä mutta ei suostu kertomaan mitä lääkkeitä sai / saiko. (Ei löytynyt reseptiä kanta-palvelusta.)
On tosi ahdistuneen oloinen.
Myöskin mulle ihan oikeasti riittää nyt, olen erinäisiä hänen juomiskausia ja masennuksia katsellut jo yli 10 vuotta ainakin. Nyt ollut koko ajan pahenevaa viimeiset vuodet, vaikkei juomamäärät varsinaisesti suuria. Mutta masennusjaksot syvenee ja pitenee koko ajan.
Mutta nyt tuntuu että MITEN siitä nyt äkkiä pääsisi eroon!! Aiemmin se on luvannut että hän voi kyllä muuttaa pois, mutta nyt jäi työttömäksikin ja ei nyt näytäkään muuttavan yhtään mihinkään. Hälle on tarjottu myös töitä mutta toivottavasti saisi sen verran ryhdistäydyttyä että ottaisi ne vastaan!!
Tuntuu että hän vetää itseään tuohon psykoosiin vain minulle "kostaakseen", kun olen niin inhottava että olen puhunut erosta (myöntänytkin sen että siksi hän on tuollainen kun siitä erosta olen maininnut).
Koen tuon ihan kiristämisenä...
Ja toki kun ihminen makaa päiväkaudet (yöt valvoo), ja ajattelee miten maailma on paska ja vaimo ei ymmärrä eikä anna myötätuntoa ja kukaan ei sääli... niin saahan sitä ajettua itsensä tuollaiseen tilaan!
1) voiko tuommoista masentunutta viedä päivstykseen (jos saa)
2) miten mä saan erottua siitä mahd. pian kun sen kanssa ei pysty hoitamaan mitään asioita. Lastenvalvojan aikakin vasta 3kk päästä. En jaksa sitä odottaa!! Haluaisin sopia asumiskuviot ja kaikki heti ja myydä talon!
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jota jatkui pitkään, lapsi oli 2.5 vuotias, kun koin toipuneeni siitä. Mies sanoi joskus jälkeenpäin harkinneensa eroa, tuntui pahalta. Mutta jos on kroonisesti masentunut mies, kaikkia ei mikään paranna, paras erota.
Ehkä voisitte asua eri osoitteissa jo ihan pelkästään lapsen hyvinvoinnin kannalta, tiedän tällaisia tapauksia ja masennuksesta ollut kyse. Toki voitte sitten erota, mutta näin ens hätään mies hoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisitte asua eri osoitteissa jo ihan pelkästään lapsen hyvinvoinnin kannalta, tiedän tällaisia tapauksia ja masennuksesta ollut kyse. Toki voitte sitten erota, mutta näin ens hätään mies hoitoon
Erilliset asunnot olisi kokeilemisen arvoinen neuvo. Noin vakavalta vaikuttava masennus heijastuu koko perheeseen. Puolison ei kuulu olla terapeutti, lasten vielä vähemmän. Vakava masennus syö pikkuhiljaa toisenkin energian ja kuka sitten enää hoitaa lapset, eläimet, kodin?
Ihan ensiksi yhteys A-klinikalle, kun kerran päihdeongelmaakin on.
Vierailija kirjoitti:
hyi helvetti. Ehkä se sun mies on niin masentunut kun olet tuollainen ärsyttävä akka - ainaskin tuo sun aloite kuulostaa siltä.
Niin, ehkä näin...? Olen miettinyt paljon itsekin että miten paljon tämä on mun syytä vain. Mutta se juominen ei kyllä ol emun syytä!
Ennen sekin yritettiin laittaa mun syyksi, mutta olen huomannut että se voi alkaa kyllä vaikka mulla ei kerta kaikkiaan voi katsoa olevan minkäänlaista osuutta asiaan!
Ja siis sitä juomista on takana myös rankempia kausia, vaikka nyt laitoin että määrätä nykyisin ei isoja (kai..) tai ei kaikkina päivinä ollenkaan (kai...?)
Se menetti edellisen työnsä myös pari vuotta sitten, ja olen ihan varma että vaikka se on aina puettu johonkin vähennystarpeisiin, niin siihen että kuka lähtee ekojen joukossa, vaikuttaa taatusti usein toistuvat viikonkin poissaolot milloin mistäkin oudosta syystä, kesken päivän kotiin (juomaan ja hermostuilemaan) lähteminen jne.
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivystykseen vaan.
En saanut lähtemään vaikka yritin monta kertaa, olisin siis vienyt.
Sanoin myös monta kertaa että tilaan vaikka ambulanssin.
Alkoi käyttäytyä jo vähän uhkaavasti noista, nousi pystyyn ja huusi "lopeta" jne. ja jo käsi meinasi uhkaavasti nousta mutta hillitsi sen kuitenkin.
Sain sen lopulta ylös että meni pienelle kävelylle, kun annoin vaihtoehdot että päivystys tai johonkin pois täältä (lapsiakin ahdistaa päiväkausia tuo näky isästä). kävi pienellä kävelyllä. Sitten passitin sen saunaan.
Meni saunaan, ja sattumalta huomasin ollessani kodinhoitohuoneessa vieressä, että se tuli saunasta ulos, EI MENNYT SUIHKUUN (muodon vuoksi laski siitä vähän vettä että olisi suihkun ääni) JA ALKOI HIKISEEN ITTEENSÄ pukemaan niitä LIKASIA vaatteita päälle joissa hän on maannut yöt päivät monta päivää! (Kävi kuulemma niissä työhaastattelussakin yksi päivä!? yök!) Pakotin sen sentään suihkuttamaan itteensä.
YÖthän se on nukkunut 95% alakerran sohvalla jo monta vuotta.
Nyt on taas hävinnyt johonkin, en tiedä onko kävelyllä tai hävinnyt; aamulla oli lapsen mukaan ollut täällä vielä mutta kai se lähti kun kuuli mun liikehdintää yläkerrassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jota jatkui pitkään, lapsi oli 2.5 vuotias, kun koin toipuneeni siitä. Mies sanoi joskus jälkeenpäin harkinneensa eroa, tuntui pahalta. Mutta jos on kroonisesti masentunut mies, kaikkia ei mikään paranna, paras erota.
Niin toki mäkin haluaisin tukea sitä, mutta tuntuu että tässä ei ole vain masennus, vaan
1) 1. ongelma on alkoholisimitaipumus. Vaikka olisi kausia ettei se juo paljoa niin sitten pienikin määrä saa sen nykyään vajoamaan kauheaan masennukseen ja laukaisee päänsäryn tai ripulin. Ja alkoholismiluonteen vuoksi on välillä hankala ja kärttyinen selvinkin päin.
2) se aina sulkee ja työntää mua pois, on koko ajan fiilis että huonolla mielellään se nimenomaan mulle haluaa kostaa jotain selittämätöntä, ts. se kulminoi kaiken pahan olonsa jotenkin siihen mimmoinen minä olen, ja sitten kostaa murjottamalla, puhumattomuudella, ei hoida aina asioita jos on selvästi esim. luvannut että hakee lapsen... ja tää vaan pahenee pahenee koko ajan... en jaksa kaikkea edes luetella.
Välillä sillä on hyviäkin hetkiä esim. viikko tai niin ja minä heti olen toiveikas ja onnellinen kun eletään "normaalia" elämää. Kunnes romahtaa. Nyt alkaa oikeasti tuntua että se viimeinen romahdus vaan tuli ja nyt haluaisin tän eron äkkiä eteenpäin.
NImittäin mä itse voin fyysisestikin jo pahoin jo ylipäänsä siitä näystä, siitä hajusta, kaikesta...
Mä oon itekin ollut lamaantunut ja erittäin väsynyt muutaman vuoden, ruokailut ja kaikki ollut niin ja näin. Nyt olen alkanut hoitaa itseäni ja tietoisesti parantaa omia elämäntapoja. Haluan nyt tämän energisemmän ajanjakson käyttää asioiden kuntoonlaittamiseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisitte asua eri osoitteissa jo ihan pelkästään lapsen hyvinvoinnin kannalta, tiedän tällaisia tapauksia ja masennuksesta ollut kyse. Toki voitte sitten erota, mutta näin ens hätään mies hoitoon
Erilliset asunnot olisi kokeilemisen arvoinen neuvo. Noin vakavalta vaikuttava masennus heijastuu koko perheeseen. Puolison ei kuulu olla terapeutti, lasten vielä vähemmän. Vakava masennus syö pikkuhiljaa toisenkin energian ja kuka sitten enää hoitaa lapset, eläimet, kodin?
Ihan ensiksi yhteys A-klinikalle, kun kerran päihdeongelmaakin on.
Erillisiä asuntoja tosiaan olen ehdottanut useaan otteeseen ja hän on sanonut voivansa muuttaa pois mutta ei tee siihen mitään.
Ja nyt tuo työttömyys vielä... Ei paljon ole varaa nyt kahta asuntoa maksaa. (Kun talo siis kallis. Täytyisi mennä pankkiin neuvottelemaan jostain lyhennysvapaista, meillä ei ole edes sitä lyhennysjoustoa.)
Muuten olisinkin itse jo sitten muuttamassa tässä. Mutta milläs myyt silloin taloa, jos tämä jäisi tuon hullun hoidettavaksi?
A-klinikalle lopulta sain sille ajan ja se menee ensi viikolla. Itse kävin siellä pari kertaa juttelemassa. En mä siitä juuri kostunut, paitsi sai puhua jollekulle kun ei ole kauheasti ketään kelle näitä puhua (sorry siis tänne kirjoitan, eihän näitä ole pakko kenenkään lukea, auttaa edes vähän purkamaaan ajatuksia...).
Mutta sitten se a-klinikan täti vaan uhkailee lastensuojeluilmoituksella, jota en tietenkään halua; kyllä minä pystyn lapset huolehtimaan ja sitähän tässä yritän koko ajan tehdä, kuten esim. saada tuon yhden nyt jotenkin muualle hoitoon ja/tai asumaan ettei lasten tarttis enää seurata tämmöistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot sille äijälle että a-klinikalle ja katkolle tai muuten saa pakata kamansa ja muuttaa pois samantien.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti masentunut vai saamaton paska? Pihalle vaan!
MÄ kanssa välillä (ilkeä ämmä kun olen) mietin miten paljon se "kehittelee" itselleen niitä vaivoja, ettei tarttis tehdä mitään, ja miten paljon sitten siihen kehittyy sitä oikeaakin masennusta.
Esim. sillä on ollut jo vuosia melkein joka viikonloppu jotain: on kauhea päänsärky. On ripuli. On maha kipeä. On unettomuutta ja väsymystä. Aina jotain. Tai työstressi. Tai vitutus muuten vaan.
Ja sitten ei voi tehdä mitään.
ap
Oletko yrittänyt työntää miehen perseeseen asioita, kuten kurkun tai munakoison? Reagoiko mies?
Tilanne on se, että ap ei voi loputtomiin tilannetta kannatella. Lähde, hanki oma asunto sinulle ja lapsille. Kenen nykyinen asunto on? Kuka sen irtisanoo tsi myy?
Minä erosin tuollaisesta miehestä. Toki hänellä oli myös alkoholin kanssa ongelmaa. Mutta nyt olen hurjan onnellinen. Kahden teinin kanssa kolmisin puhuttu miten mukavaa kotona on nyt, kun ei ole virtahepo olohuoneessa...
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on se, että ap ei voi loputtomiin tilannetta kannatella. Lähde, hanki oma asunto sinulle ja lapsille. Kenen nykyinen asunto on? Kuka sen irtisanoo tsi myy?
Tässä tää ongelma kun talo molempien yhteinen. ja myyminen pitkä vaativa prosessi.
Pitäisi ensinnä laittaa muutamia rempottavia pikkuasioita kuntoon (välittäjän mukaan, kun kysyin arviota vuosi sitten..) ... en osaa niitä itse laittaa.
Pitäisi saada molempien nimet kaikkiin papereihin, hän ei ole ollut suostuvainen ylipäänsä myymään.
Pitäisi sitten saada tyhjennettyä talo; hänellä tuhoton määrä kaikkea ihme tavaraa (ei edes suoraan roskalavalle laitettavaa vaan ongelmajätettä myös) - millä kuvittelette että hän niitä alkaa läpikäymään.
Noh, kun nyt saisi edes sen prosessin alkuun.... asia kerrallaan sitten. Mutta koska se kestää, niin hajoan jos meillä on tää koko aika tällaista täällä, koska eihän täällä voi asuntonäyttöjä järjestää kun on joku haiseva "kaluste" olkkarissa?!
Saati sitten elareista ja osituksista jne. sopiminen, huoh, ennen kuvittelin ettei hän olisi sen tyyppinen että tuollaisista riitelisi, mutta hän on nyt ihan muuttunut. Huusi jo yksi päivä ettei anna minulle mitään.
ap
Alue: Aihe vapaa
hyi helvetti. Ehkä se sun mies on niin masentunut kun olet tuollainen ärsyttävä akka - ainaskin tuo sun aloite kuulostaa siltä.