Kuinka isoja teidan vatsanne ovat olleet raskauden eri vaiheissa? Miten olette palautuneet te, jotka ennen kaksosraskautta olette olleet hoikkia?

Mulla oli viikolla 22+1 sf-mitta 26, eli aika samoissa siis kuin sulla. Ja tosiaan, isohan se oli. ;) Siitä se kasvoi tasaisesti käyrien yläpuolella, kunnes pomppasi lopussa vielä oikein kunnolla. 37+1 sf oli vaatimattomat 44, seuraavana päivänä tytöt sitten jo syntyivätkin.



Nyt synnytyksestä on 6kk, ja olen aika järkyttävän näköinen. :( Totuus valkeni kun imetys loppui ja samalla rinnat hävisivät. Vatsa on vielä vähän pömpöllään, ja sitä nahkaa (raskausarpien koristamaa) on ihan järjetön määrä. No, eihän tässä tosiaan ole kuin puoli vuotta kulunut, mutta tuo vatsa saisi mun puolesta paremmaltakin näyttää...



Onhan toki niitäkin kaksosäitejä, jotka lähtevät vanhoissa farkuissaan synnäriltä, toivottavasti sinä kuulut niihin onnellisiin. ;)

viimeisen sf-mitan muistan vko 37+5, se oli 48! ja mun koko vatsa oli edessä.painoa tuli raskauden aikana 16kg ja olin yksi niistä onnellisista joka mahtui heti vanhoihin farkkuihin.

vk 12+6 sf-mitta 18cm

vk 19+5 mitta 30cm

vk 23+2 mitta 34cm

vk 26+6 mitta 40cm ja viimeinen mittaus tehtiin vk 32 (viimeinen siksi kun ei ollut enempää mitään käyrästöjä mihin merkata) ja mitta tällöin oli 50cm ja vatsanympärys pikkasen alle 130cm (mulla ei ole pituutta kuin 164cm), eli kauheen kokonen oli melko alusta asti. Synnytyksessä lääkäri arvioi, että mitta leikkaa kevyesti 60cm. Painoa ei tullut kuin 15kg (olin ja olen aina ollut melko hoikka)ja kaikki hävis välittömästi synnytyksen jälkeen, mutta ton mahan koon kyllä näkee vielä vatsanahasta =/. Maha meni muuten hyvin kasaan ja litistyi puolen vuoden sisällä synnytyksen jälkeen, mutta toi nahka roikkuu aina vaan onnettomasti tyhjänä reppuna ja arpia on alavatsalata pallean puoliväliin, ettei mitään bikinimahaa tästä tuu enää ikinä...

..mutta ilmeisesti se sf-mittakaan ei kerro kaikkea mahan koosta? Voin olla kyllä väärässäkin.



No kuitenkin maha oli valtaisa. Joskus rv 36 jälkeen ilmestyivät ensimmäiset raskausarvet ja sen jälkeen niitä tulikin, maha näytti siltä, että räjähtää hetkellä millä hyvänsä ja nahka sai kyllä osansa.



Laitokselta ei tosiaan lähdetty omissa farkuissa. Painoin raskaaksi tullessani 50 kiloa ja laitokselle mennessä 75 kiloa, joten vaikka masu ois palautunut kuinka hyvin, niin eihän ne vanhat vaatteet olisi mahtuneet.



Paino kuitenkin alkoi putoamaan ja puol vuotta synnytyksen jälkeen vaaka näytti jo samaa kuin ennen raskautta. Masukin on palautunut. Tietysti se ei ole yhtä ' timmissä kunnossa' kuin ennen raskautta, kun ei noita vatsalihasliikkeitä ole tullut tehtyä, mutta littana se kuitenkin on. Raskausarpia on jäänyt sivuille ja navan ympäriltä n. 10 sentin alue on löysää nahkaa. Ei siis näy vaatteiden läpi, mutta jos kumartuu, niin tulee sellainen söpö kurttukasa..:) Mutta pikkuhiljaa tuokin näyttää palautuvan. Ei se varmaan koskaan ihan entisensä ole (ei varmaan tee mieli napalävistyksiä enää pitää), mutta yllättävän hyvin palautunut. Bikineitä kehtaa ensi kesänä pitää, eikä mies kauhistu kun ottaa paidan pois.



Yllättävän hyvin siis. Tiedä sitten, oliko apua siitä, että synnytyksen jälkeen yritin parhaani mukaan ' tukea' masua palautumisessa. Tai siitä, että rasvasin mahaa raskausaikana todella paljon. Ei kai noista ainakaan haittaa ollut.



Ja täytyy myöntää, että vaikka maha ei tästä enemäpää palautuisikaan, niin en varmaan osaisi olla pahoillaan. Oli se mun mahan arvosta, että muksut saivat kasvaa masussa rv 39+2 asti.-)



Onnea masun kasvatuksseen! Toi oli niin ihanaa aikaa.. *muistelee:)* (..ei sillä etteikö tämän hetkinen aikakin olisi ihanaa..)



*Dummy + touhutoopet (9,5kk)*

oliko teillä vatsalihakset minkälaisessa kunnossa ennen raskautta ja kuinka paljon olette treenanneet niitä nyt raskauden jälkeen? entä tietääkö joku kuinka pian synnytyksen jälkeen kannattaa alkaa vatsoja tekemään? usein olen kuullut, ettei pariin kuukauteen kannata.. pitääköhän paikkansa?

Minulla sf-mitta vaihteli hurjasti sen mukaan, missä asennoissa vauvat olivat mahassa, kun pyöriskelivät loppuun asti aika paljon. Siis en olisi noista luvuista niin huolissani. En edes muista enää mitä nuo mitat minulla olivat. Olen rakenteeltani pieni ja hoikka. Kiloja minulle tuli 20, joista suurin osa jäi laitokselle ja loput lähti parin kuukauden sisällä. Nyt sektiosta on melkein 4 kuukautta, ja kaikki vatsa on hävinnyt, vatsanahka on tietty pehmeä ja hieman ryppyinen mutta muuten ihan jees, ei mitään roiku. Kaikki vanhat vaatteet on voinut ottaa käyttöön. Olen tosi positiivisesti yllättynyt ja tietty tyytyväinen! Sektiohaava kohta enää muistuttaa kaksosten maailmaantulosta. Ja tietty nuo kaksi jatkuvasti nauravaa naamaa!

noista vatsalihaksista sen verran, että mulla oli hyvässä kunnossa ennen raskautta, mutta vatsalihakset repesivät odotuksen aikana ja niitä jouduttiin korjaamaan sektion yhteydessä sekä silloin kun kuopus 2,5v myöhemmin sektioitiin. Kuntoon ei saatu, mulla ns. jännevako on edelleen ylhäältä n. 10cm auki (kaksoset syntyivät 6v sitten)mikä tarkoittaa sitä, etten voi tehdä ihan kunnollisia vatsalihasliikkeitä vaan kevennettyä versiota. Mun lihaksiani ei saada kuntoon muutoin kuin leikkaamalla.

Muistelisin, että kevyitä vatsalihasharjoituksia (siis joissa painat selkärankaa lattiaan ja jännität vatsalihaksia samalla) saa tehdä heti kun tuntuu hyvältä, muuta kunnollisia vatsapunnerruksia ei saa tehdä ennenkuin se jännevako umpeutuu, tai seuraksena voi olla ikuinen " ranskanpullamaha" siis kestomakkara alavatsalla joka vaatis taas kirurgin hoitoa jotta siitä pääsis eroon (sairaalan fysioterapeutin mukaan).

Venyminen ja palautuminen on tosi yksilöllisiä juttuja, joten etukäteen ei varmaan pysty hirveesti ennustamaan millasena sitä mahansa raskauden aikana ja jälkeen löytää...

Riippuu varmaan hirveesti synnyttäjän lähtökunnosta, iästä - nuoremmat palautuu helpommin, siitä onko ensisynnyttäjä vai uudelleensynnyttäjä, ja geeneistä. Jossain luki että esim taipumus raskausarpiin on perinnöllistä. Kuinka hyvin palauduit ekasta raskaudestasi takaisin mittoihisi, ja jäikö siitä " löysää nahkaa" ?



Minä en sitten todellakaan kuulunut niihin onnellisiin, jotka kotiutuvat vanhoissa farkuissaan. En edes niihin jotka juhlivat kaksosten 1-vuotissynttäreitä vanhoissa farkuissaan... Kiloja ei jäänyt, mutta maha jäi.

Mun maha oli raskausaikana aivan valtaisa, mittoja en muista, mutta se oli suorastaan PELOTTAVA. Lääkärikin loppuaikoina sanoi että kappas vaan, sieltä tulee iso vatsa johon on kiinnittyneenä pieni äiti ;-) Olen 164 cm. Viimeisinä viikkoina maha rupesi roikkumaan, osoitti alaspäin kuin Concorden nokka ja raskausarpia oli enemmän kuin siistä normaalinväristä ihoa. Ikää oli jo melkein 35 ja 2 raskautta alla ja varmaan kaikki elastinen geeniperimä puuttui :-)

Vuoden katselin sitä mun hirveää IHAN HIRVEÄÄ roikkuvaa taikinaa, joka kääntyi kaksinkerroin sectiohaavan päälle. Napaa ei ollut, vaan outo valuva soikionmuotoinen painauma taikinan keskellä. Raskausarpia oli rintojen alta alas asti. Vatsalihakset olivat irronneet keskilinjaltaan pallean korkeudelta alas asti, joten vatsalihasliikkeiden tekemisestäkään ei ollut liiemmälti hyötyä.

En pidä itseäni mitenkään ulkonäkökriittisenä ihmisenä, mutta se löpsöttävä reppu oli tosi rankka pala mun kokonais-itsetunnolleni, ja varsinkin seksuaaliselle itsetunnolle. Maha valui sekstaillessa puolelta toiselle ja läpsyi tahdissa (huh-huh!!!). Häpesin uimahallissa, neuvolassa, kauppojen sovituskopissa (" meillä on nauhoittava kameravalvonta" ) ja lopulta jopa mieheni edessä, vaikka meillä on ihana suhde ja hän yritti aina vähätellä ja lohdutella taikinavatsa-vuodatuksiani.

Lopulta otin asian puheeksi lääkärissä. Lääkäri totesi että ensinnäkin keskilinjaltaan irronneet vatsalihakset voivat olla tulevaisuudessa ongelma (selän puolen lihaksisto ylikuormittuu, ja tyrän mahdollisuus), ja toiseksikin, minun nahkani ei luonnollisia teitä tule koskaan kutistumaan kokoon vaikka kuinka jumppaisin ja käyttäisin kiinteyttäviä voiteita.

Viime kesänä kävin yksityisesti leikkauttamassa ylimääräiset löysät pois ja samalla korjattiin hajonneet vatsalihakset. Ei tällä mahalla vieläkään miss Farkkusuomi-kisoihin mennä, mutta olo, elämänilo ja terve seksuaalinen itsetunto ovat palanneet (Ja NAPA!!! ;-D). Kuukausittaiset kulutusluoton lyhennykset (leikkausta varten otettu) eivät harmita. Jätänpä sitten jotain muuta ostamatta itselleni.



Ehkä nyt joku tuomitsee minut turhamaiseksi, ja niin olisin saattanut itsekin tehdä. Minun kohdallani nyt vaan kävi niin että fyysinen ongelma alkoi vaikuttaa psyykkiselle puolelle. Omasta mielestäni mulla oli oikeus vielä olla suht normaalivartalionen ja seksuaalinen olento, vaikka olenkin jo miljoonavuotias ja neljän lapsen äiti :-)

jos pelkkää taikinaa on mahan kohdalla. Toki lasten etu ensin jne, mutta olis kiva joskus näyttää vielä ihmiseltä. Itelläni on ollut maha hyvässä kunnossa, siis lihakset yms näkyi ja ekan synnytyksen jälkeen siis treenasin vatsani ihan huippukuntoon. Salilla yms olen käynyt aktiivisesti siihen asti, kunnes raskauspahoinvointi alkoi niin voimakkaana, etten jaksanut sen takia tehdä mitään ku ei ollut energiaa.



JOten kyllähän se vähän kirpasee, jos ikinä ei enää näytä edes vähänkään entisenlaiselta yms. Esikoisen jälkeen mä odotin pari kk ja sit aloin treenata vatsaa. Ei mulla ollu löysää kauheesti, oikeestaan yhtään, mutta lihaksethan oli tietysti mennyttä. Liian aikasin ei kannata alottaa, jos lihakset on vielä " levällään" . Gyne sano mulle, että " kyllä voi" , mutta mun oma järki sanoi kyllä toista. Ja mua varoteltiin just siitä " ranskanleipämasusta" , joska tulee jos treenaa liian aikasin. ELi jää semmonen kiva vako tohon keskelle. Toki syviä vatsoja voi kevyesti treenata, muttei sellaisa rutistuksia ja istumaannousuja yms ei. Vatsa on siitä kiitollinen treenattava, että se voimistuu aika nopeasti jos vaan treenaa. Mutta se nahka on sitten toinen juttu, eihän siitä varmaan ikinä " kalua" saa. Mutta kunhan ei ois ihan hirveen huomiota herättävän näköinen ( siis negatiivisessa mielessä).



Itse ostin tommosen hiton kalliin Biotherm-raskausarpivoiteen. Enemmän se varmaan on rahastusta yms, mutta tuskin siitä haittaakaan on. EI niille arville sit mitään oikeen mahda sen kummemmin. Tulee jos on tullakseen. Tähän asti mulla ei oo ollu, ei ollu esikoisestakaan. Reisisissä ja perseessä niitä on, mutta ne ei oo kyllä raskauden aikana tulleita vaan ihan muuten vaan.

hienoa, että joku kertoo välillä tuollaisestakin kokemuksesta. Mua on itseäni alkanut tuo vatsa haitata toden teolla, enää se ei jaksa lohduttaa, että menetin ulkonäköni hyvästä syystä...



Ihan mielenkiinnosta, paljonko tuo operaatio maksoi? Olen menossa fysioterapeutille saamaan jumppa-ohjeita, ja jos en saa reppua jumpalla pois (vaikea uskoa, että nahka lähtisi jumppaamalla), eikä aikakaan tee tehtäväänsä (synnytyksestä nyt vasta puoli vuotta), niin harkitsen kyllä samaa temppua.



Nimim. hoikka lähtötilanne, ikää 27 vuotta, ensimmäinen raskaus. Ja vatsa jäi... (ei kiloja)

maqika: Entisenä tanssijana ja himoliikkujana mun vatsalihakset oli melkoisen hyvässä kunnossa ennen raskautta. Muutaman kuukauden laiska jakso oli tosin just ollut eli timmimpänäkin ne on ollut, mutta ihan ok lihakset kuitenkin. Raskausaikana en treenannut, koska tiedän itsestäni, ettei puolellateholla treenaus vain onnistu. Kävin siis kävelemässä ja rv 19 asti juoksemassakin, mutta salille en uskaltautunut. Juoksemiseenkin tuli tyssi, kun saatiin tietää kaksosista.



Raskauden jälkeen oon ollut laiska. Satunnaisesti joskus käynyt salilla ja joskus kotona äheltänyt vähän aikaa. Mutta näin mäkin olen käsittänyt, että vähintään pari kuukautta olisi hyvä huilia synnytyksen jälkeen, että vatsalihakset saa palautua ja tietysti kroppa muutenkin tarvitsee lepoa. Ei ole ihan helppo juttu kuitenkaan tuo kahden pikkuisen kasvattaminen.



Sinnamon-69 - : Enpä yhtään ihmettele, että menit leikkaukseen. Aika tekopyhää, jos joku Sua rupee ton perusteella sanomaan pinnalliseksi. Mä voin sanoa, että varmasti olisi täällä toimittu ihan samoin, jos olisi ollut tarvetta. Tällä hetkellä oireettoman syömishäiriön potiana oon aivan järjettömän kriittinen omaa kehoani kohtaan ja tuo pieni kurttu tuossa mahan päällä on sekin välillä lytistänyt itsetunnon ja seksuaalisuuden aivan nolliin. Onneksi mies on onnistunut takomaan järkeä mun pienen päähän ja nyt taas nuo kurtut eivät elämää suuremmin varjosta. Mulla siis kuitenkin kyseessä hyvinkin pienet jäljet siitä mammuttimaisesta masusta.



Noista raskausarvista vielä: Varmaan on jollain tapaa perinnöllistäkin se, kuinka herkästi niitä tulee, mutta kyllä mulla ainakin kaksosmasu oli lopussa sen kokoinen, ettei ilman arpia olisi yksinkertaisesti voinut selvitä. Ihon joustavuuskin on rajallista ja kyllä mä väitän, että alkoi rajat pikkuhiljaa häämöttää.



Ikä varmasti vaikuttaa palautumiseen. Voisko tähän muuten vaikuttaa sekin, onko raskaus luomu vai ei? Maalaisjärjellä ajateltuna luomuraskauksissa tuplat on elimistölle luonnollinen tila ja näin ollen elimistö saattaisi paremmin kestää sen rasituksenkin? Toisaalta mun maalaisjärki nyt on niin usein mennyt metsään ja lujaa eli tuo on vain arvailua..:)



Mutta rasvailkaahan odottajat sitä masua ahkerasti. Siitä ei ainakaan haittaa ole!-)



*Dummy + uinuva kaksikko*

kuvailit tossa kirjoituksessasi juuri mun vatsani =(

Ite en ollut kuin 25 vuotias, ennestään yksi lapsi josta ei arven arpea eikä roikkunahkaa vaikka kaksosten käyrillä mentiin silloinkin ja perimäni puolesta ei pitäis tulla arpia ja elastisuuttakin löytyy, mut kai ne on rajansa vatsanahallakin =(

Mua ahistaa muuten tää roiukkuva nahka, juuri tuon kaksinkerroin taittumisen ja pullataikinamaisen olemuksensa vuoksi, mutta onneks unohdan sen silloin kun on petihommelit menossa...ainakin vielä =)

Kaiken lisäks mun nahka on oikealta puoleltaan enemmän venynyt ja etenkin kumartaessa sen huomaa, kun toinen puoli rutistuu vielä 10 cm alemmaksi kuin toinen. Jos ois mahollista, menisin oikopäätä leikkaukseen korjaamaan tän rutturepun, mut ainakaan tällä hetkellä ei onnistu, toivottavasti tulevaisuudessa =/

Moikka!



Luin teidän ketjun ja tulipa mieleeni, että jossain vaiheessa noin kk sitten täällä puhuttiin jostain kelan korvaamasta leikkauksesta, että jos maha on mennyt todella pahaksi niin sais ilmaisn leikkauksen...

Tietääkö kukaan siitä enempää???



Omallakohdalla maha muuten on palautunut ihan ok, mutta napatyrä jäi ja ei koskaan palaudu. Olenkin miettinyt saako silloin tehdä normaalisti vatsalihaksia, vai pitäiskö varoa ja käyttää jotain tuki vyötä???



Tsemppiä!



pallomasu

Jotenkin jännitti kertoa (edes tänne) että on kosmeettisesti käynyt korjauttamassa taikinoitaan. (Pitäisi olla reipas äiti ja tyytyväinen terveistä lapsistaan ja ajatella itseään vasta viimeisenä...)

Ajattelin kuitenkin että jos sen tunnustamisesta on jollekin muulle apua niin hyvä.



Mun operaatio maksoi 5500. En tosin tehnyt hintavertailuja tai tarjouspyyntöjä. Menin suoraan paikkaan, jossa ystäväni oli ollut kosmeettisessa leikkauksessa ja oli ollut tyytyväinen saamaansa hoitoon ja palveluun. Jotenkin olin niin nolona koko asian suhteen että siinä tilanteessa minusta ei olisi ollut käymään useammassa paikassa esittelemässä sulojani ;-) vaikka tiedän kyllä että siellä näkyy vastaanotoilla varmaan päivittäin vastaavanlaista tavaraa.

Mulla leikkauksen hintaa nosti tuo vatsalihasten korjaus, pelkkä abdominoplastia oli hinnaltaan muistaakseni alkaen 3500, tai jotain sinnepäin.



Kela on nykypäivänä melkoisen tiukkis. Kosmeettiseen kirurgiaan on lähes mahdotonta saada korvauksia. Ehkä on eroja paikkakunnittain ja käsittelijän mukaan, mutta vähän asiaa kyseltyäni sain käsityksen että Kela korvaa plastiikkakirurgiaa vain jos on kyse esim rintasyövän takia poistetun rinnan implantista tai muusta TARPEELLISESTA. Jos mulla olisi ollut yleislääkärin lausunto hajonneista vatsalihaksistani ja niiden tuomista mahdollisista ongelmista, olisin EHKÄ voinut saada Kelalta takaisin leikkauksen SIIHEN osaan kuluneesta summasta jotain. Kun Kelan taulukot kuitenkin toimivat kunnallisten perustaksojen mukaan, ei summa olisi ollut järin suuri. Kun olin päättänyt mennä leikkaukseen, kaikki sujui yhtäkkiä tosi vauhdilla, enkä viitsinyt alkaa hidastamaan menoa Kelan kanssa kättä vääntämällä.



Ja vähän kyllä soti omakin etiikka kelakorvausta vastaan? (Anteeksi että olen olemassa ;-D)



Kiitos vielä ja tsemppiä kaikille ja mielelläni vastaan jos jollain on vielä jotain kysyttävää tuosta operaatiosta.

miten iso operaatio toi vatsalihasten korjaus sulla oli? Mulla on muutamilla ompeleilla sektioiden yhteydessä kursittu niitä kasaan, mutta todellakin vaan muutamalla niin, ettei ois jääneet ihan kokonaan kylkiin retkottamaan. Tiedätkö mitä vaivoja voi vanhemmiten tulla jollei niitä korjaa? Ite teen fyysisesti melko raskasta työtä (hoidan pieniä lapsia ja nostelua on todella paljon) ja selkä jo känkkäilee muutenkin ja vielä pitäis joku vuosikymmen kyetä töitä tekemeään =7

Kauanko toipuminen kaikenkaikkiaan kesti?

Entäs sitten ite " nahankorjausleikkaus" ? Käsittääkseni siinä navan paikkaa korjaillaan samalla kun sitä liikaa nahkaa poistetaan, mutta kuinka paljon sitä pystyy poistamaan ja onko napa lähelläkään alkuperäistä, eli ei sitä mikä venähtänyt kraateri se tänäpäivänä on? Kiitos kovasti jos vielä jaksat tähän vastata =)

Jos teet raskasta työtä, kannattaisi sitä lihasjuttua kysellä joltain lääkäriltä tai fysio-alan ammattilaiselta. Ainakin tyrän voi saada helpommin, kun siinä vatsan keskilinjalla ei ole mitään tukikudosta. Ja tyränhän voi saada nimenomaan äkillisistä nostoista tai ponnistuksista. Minulle lääkäri sanoi että onhan se selvää jos sun " lihaskorsetti" on katki jostain kohtaa niin muut lihakset joutuu ottamaan niitä töitä mihin rikkinäiset ei enää pysty. Näin ajatellen tukielinten ongelmia on varmasti tiedossa ennemmin tai myöhemmin.

Itse operaatio oli loppujenlopuksi aikas iso kun niitä lihaksia tikkailtiin ja poistettavaa nahkaa oli PALJON. Leikkaus kesti 4 tuntia, ja arpi on noin 30 cm " hymy" samalla korkeudella missä sectiohaava oli. Nykyään se on jo melko huomaamaton, ja jää jokatapauksessa kokonaan pikkareiden alle.

Aluksi irrotettiin iho kudoksista ja vatsalihakset siis tikattiin kuntoon. Ylimääräinen nahka poistettiin niin (nyt yrittäkää pysyä kärryillä, tää on vähän hankala selittää ;-D) että ensin napa irrotetataan. Siis sillain, että sen ympäriltä leikataan niinkuin " o" mutta se jää " juurestaan" sinuun kiinni. Sitten vatsakudoksista irrotettu nahka (joka tässä vaiheessa on siis kuin irrallinen liian iso pusero) venytetään alaspäin, ja siihen tehdään viilto luonnollisen näköiseen kohtaan tulevan navan kohdalle ja napa vedetään viilosta läpi ja ommellaan kiinni. Ylimääräinen nahka poistetaan " puseron" alareunasta ja ihon reunat yhdistetään alavatsalla. Oma alkuperäinen napa siis tavallaan pysyy paikallaan ja vain ihoa ympärillä siirretään. Mun napa on nykyään taas ihan normaalin näköinen napa.

Toipuminen: Jos olet kokenut section, muistat kyllä kuinka kipeä alavatsan alue on pari ekaa päivää ja kuinka sängystä nousemiset ja siihen palaaminen pitää tehdä kikkaillen ja kuin hidastetussa filmissä. Vähän samantyyppistä kipua ja vääntöä oli tämäkin, lisäksi lihasten tikkauksesta johtuva kireys ja kipu ylävatsalla.... Viikkoon ei saanut tehdä mitään fyysistä rasitusta, mutta muuten kevyt liikunta (esim rauhallinen kävely) oli jopa suotavaa. Tikit poistettiin noin viikon kuluttua. Toipuminen siihen että voi taas toimia " normaalisti" kesti noin kuukauden. (Sairaslomaa suositellaan 4-6vk) Se aika kannattaa ottaa melko iisisti, sillä kaikenlainen ylimääräinen riehuminen/nostelu/nopeat liikkeet voi vaikuttaa lopputulokseen. 3 viikkoa pitää yötä päivää pitää sellaista tukiliiviä, joka oli kyllä suht miellyttävä. Vähän niinkuin sulla olis paksu kokoleveä idealside rinnoista alaspäin. Siihen sai kyllä ihan hyvin normaalit housut ja paidat päälle, ei sitä muut huomanneet jos ei tienneet. 2 viikkoa joutui olemaan vähän kyyryssä seistessään, koska nahka, lihakset ja haava kiristää. Rankinta taisi olla kun ei (yliaktiivisena äitinä) päässyt vähään aikaan hämmentämään perhettä. Meillä oli kaveri kodinhoitajana ekan viikon ja sitten mies jäi kesälomalle.

Jos nahka ei ole niiiiin pahasti venynyt, voidaan ihoa poistaa myös ilman navan siirtoa. Silloin vaan jotenkin kiristellään siitä navan alapuoliselta alueelta.

Ihan oikeeta faktaa (jossa ei puhuta " navan juurista" heh heh) löytyy kyllä varmaan suomalaisiltakin nettisivuilta. Laita esim Googleen hakusanaksi abdominoplastia.

Lisäkysymyksiin vastaa edelleenkin tarvittaessa myös tämä Sinnamonin outo Omo-info ;-D

kattavasta selityksestä, sait aika selkeästi kerrottua =) Multa varmaan ois toi napa irrotettava kun pallean nahka roikkuu sen päällä ja napa on jotenkin " valahtanut" ... Pitää laitta asia hautumaan ja kypsymään, koska kyllä varmasti menen leikkaamaan tän heltan kunhan saadaan toi rahoitus järjestettyä =/ piru kun on vaan kallista =7

Mulla kaksosten syntymästä 5v, ja maha edelleen ku olis raskaana.

Aloitin treenaamaan vatsalihaksia liian aikaisin, ja seurauksena tämä maha ja venynyt nahka.

Koskaan en saa enää vartaloani yhtä kauniiksi ja kiinteäksi mitä olin ennen kaksosia.

Sektiolla syntyivät 37+6.

Kiloja tuli 16kg, olin alipainoinen kun aloin odottaa.

Imetyksestäkään ei ollut apua, multa maidontulo lakkas ekan 1kk jälkeen.

En todellakaan mahdu omiin entisiin vaatteisiini, kiitos ruman vatsani.

Tähän ei auttais muu kuin kirurgin veisti, mutta siihen ei ole uskallusta saati varaa.

Joten täytyy tyytyä osaansa.

Jospa vielä kerran tulis raskaaksi ja sillai pystyis korjaamaan mahan tilannetta, niin sanoi lääkäri että siitä voisi olla hyötyä, revennyttä ei korjaa mikään, mutta pallon vois saada pienemmäksi.

Masentava näky peilissä

Mun massukka oli pieni vaikka siellä kaksi köllöttelikin, mutta olihan se sf-mitta tietenkin yläkanttiin koko ajan.



Itse olen 176 cm ja painoa tuli 20 kg, mutta ne kilot ei tullut oikeastaan mihinkään muuhun kohtaan kuin massukan alueelle, heti synnytyksessä paino tipahti about 10 kiloa ja imetys vei osan. Olen aina ollut hyvin liikkuvaa sorttia...Kaksoset nyt 4 kk ja olen palautunut takaisin omiin mittoihini, toisaalta mulla on myös vilkas aineenvaihdunta ja liikun paljon... Massunahka oli aikas säälittävä lurpake ja jäähän siihen ne raskausarvet, mutta nyt se lurppanahka on hävinny...



siperoinen+pesue

Mulla mitattiin viimeisen kerran vk:lla 37 ja silloin sf-mitta oli 42 cm. Vatsan ympärys kasvoi kokonaisuudessaan melkein puolimetriä ja painoa tuli 20 kg (olen 168 cm). Nyt kohta 9 kk jälkeen painoa on jäljellä 3,5 kg raskautta edeltävään painoon, mutta itse vatsalihakset ovat läskin alla hyvässä kunnossa. Vatsanahka on aika löysä, muttei niin paha, että haluaisin mennä leikkaukseen. Monella vain yhtä lasta odottaneilla kavereillani on ihan samanlainen reppu, ollaan siis vain synnyttäneitä naisia eikä enää niin nuoria tyttöjä :).