Lue keskustelun säännöt.
Lasten pakkositominen rattaisiin voi traumatisoida
12.02.2016 |
Aina välillä näkee lapsia, jotka on pakkosidottu kiinni rattaisiin. Huutavat, itkevät ja potkivat hädissään, mutta äiti ei auta. Laissa on tiukat kriteerit pakkositomiselle, mutta nämä oikeudet vanhempi on ottanut pois lapseltaan. Miksette anna lasten kävellä ja liikkua? Toki sitten pitää vahtia, mutta eikö se juuri olekin vanhemman velvollisuus? Luonnostaan liikunnalliset pikkulapset sidotaan rattaisiin kiljuvaksi paketiksi, muutama vuosi myöhemmin ihmetellään kun lapsi on ylipainoinen sohvaperuna, joka ei liiku pois tv:n edestä. Lisäksi pakkositominen varhaislapsuudessa voi aiheuttaa lapselle traumoja; eihän hän ymmärrä, mitä pahaa hän on tehnyt kun noin kohdellaan.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Akateemiselle kysymys: päätteletkö jonkun ammatista, mitä kouluja joku on käynyt? Jos niin teet, niin pahoitteluni, taisit erehtyä ainakin minun suhteen:):):). Terv. pph
Nykyisessä surullisessa taloustilanteessamme ammatista ei välttämättä voi päätellä henkilön koulutusta. Totta, ehdottomasti. Mutta usein käytöksestä ja tavoista kyllä voi, välillä hyvinkin selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette turvallisessa ympäristössä anna lasten kävellä jos raivoavat rattaissa?
Juu annetaankin.
On taas yksi nähnyt yhden otteen jonkun päivästä ja vetänyt siitä päätöksiä.
Ainakin mun kaveripiirissä on useampi tällainen äiti. Ihan ovat jutelleetkin siitä, ettei jaksa koko ajan "mennä perässä". Onhan noita.
Sama. Ei se lapsi voikaan oppia kävelemään nätisti rattaiden vieressä kun ei kukaan edes opeta...
No ilman muuta se voi traumatisoida! Ei niin saa tehdä!
On aivan yleistä esim. Ranskassa, että lapsia tukistetaan ja läimäistään hyvinkin vähästä, että he oppivat mahdollisimmin pieninä ns. kauniit käytöstavat. Onko sellainen sitten jotenkin hyväksyttävämpää kuin lapsen istuttaminen rattaissa silloin, kun se on oikeasti järkevin vaihtoehto?
Toki on aina myös olemassa laiskoja vanhempia, eihän sitä käy kieltäminen. Samoin on alkoholisteja, narkkareita jne. Mutta väitän silti, että suurin osa vanhemmista on silti aivan päteviä ja hyviä äitejä ja isiä, koulutuksesta riippumatta, vaikka he välillä joutuvatkin syystä tai toisesta pakkoistuttamaan lastaan joskus rattaissa. Eikä niistä lapsista sohvaperunoita tule ainakaan tuosta syystä. Eri asia sitten,jos lasta työnnetään jatkuvasti rattaissa vielä 4-, 5-vuotiaanakin...
Itse olen tehnyt tätä työtä reilu 20v. maaseudulla (tosin ei kovin pitkä matka kaupunkiin) ja huomannut, että näin maaseudulla pienet lapset liikkuvat ihan samalla lailla, olkoon vanhempien koulutukset ja ammatit mitkä tahansa. Enemmän se on lapsen luontaisista taipumuksista ja mielenkiinnosta kiinni,mikä kiinnostaa. Eli lapset käyvät vanhempien kanssa hiihtämässä, luistelemassa, pulkkamäessä jne. Toki sitten lapsen tullessa kouluikään harrastukset voivat tulla hyvinkin kalliiksi lapsen innostuessa tosissaan esim. jääkiekosta.
pph
Toivottavasti tuohon pakkositomiseen aletaan enemmän kiinnittämään huomiota! Sairaalta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ne kännykkää bussissa räpläävät mammat joiden pentu huutaa bussissa suoraa kurkkua ovat juuri näitä tota mieltä ettei se pentu rikki mene. Ok. No muiden korvat voi mennä. Huudattakaa ne muualla kuin bussissa, kiitos!
Eilen töihin mennessäni oli taas tällainen tapaus, kiitokset vaan mustatakkiselle naiselle Turkuun Runosmäen bussissa.
Eilen esim ruuhkaratikassa tyttö 2vee huusi kuin syötävä yrittäessä repiä valjaita irti rattaista. Olisi halunnut mennä käveleen käytävälle ja istumaan. En todellakaan päästänyt rattaista pois. Ei yhtään istumapaikkaa ja seisovia ihmisiä koko ratikka ääriä myöten täynnä, ei tiedä livahtaako tyttö ovesta ulos, kaatuuko, pienenä osaa puikkelehtia ihmisten jalkojen juuresta toisin kuin raskaana oleva äitinsä jne. Heti kun päästiin ratikasta kotipysäkille niin annoin tytön kävellä. Suurin osa näki miten lapsi yritti riuhtoa valjaita ja huusi. Harva näki sen onnellisen hetken kun tyttö rauhassa käveli. Meillä aikuinen päättää nämä asiat eikä lapsi. Jos joku ajattelee pakkositomiseksi sen, että pieni lapsi istuu rattaissa turvavöissä niin voi herranjestas siinäpä ajatelkoot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse huolehdit lapsen turvallisuudesta, kun kävelette sellaisen tien laitaa, jossa on 80km/h nopeusrajoitus ja siinä kaikki rekkoja myöten ajaa ylinopeutta? Piennar on kapea, joten vaunujen kanssa on mentävä puoliksi ajokaistan puolella. Mieluummin lapsi valjaissa rattaissa, kuin kuolleena auton alla.
En veisi tuonne lasta ylipäätään. Mikset kulje bussilla tai autolla jos ympäristö on noin onneton lapsen kanssa ulkoiluun? Voisit ajaa lähimpään puistoon leikkimään lapsen kanssa. Ap
autossako se ipana sitten saa olla ilman sitomista??
Vierailija kirjoitti:
Eilen esim ruuhkaratikassa tyttö 2vee huusi kuin syötävä yrittäessä repiä valjaita irti rattaista. Olisi halunnut mennä käveleen käytävälle ja istumaan. En todellakaan päästänyt rattaista pois. Ei yhtään istumapaikkaa ja seisovia ihmisiä koko ratikka ääriä myöten täynnä, ei tiedä livahtaako tyttö ovesta ulos, kaatuuko, pienenä osaa puikkelehtia ihmisten jalkojen juuresta toisin kuin raskaana oleva äitinsä jne. Heti kun päästiin ratikasta kotipysäkille niin annoin tytön kävellä. Suurin osa näki miten lapsi yritti riuhtoa valjaita ja huusi. Harva näki sen onnellisen hetken kun tyttö rauhassa
käveli. Meillä aikuinen päättää nämä
asiat eikä lapsi. Jos joku
ajattelee pakkositomiseksi sen,
että pieni lapsi istuu rattaissa
turvavöissä niin voi herranjestas siinäpä
ajatelkoot.
Se on pakkositomista ja väkivaltaa, kun lapsi siitä oireilee ja näyttää ahdistustaan esim. kuten lapsesi. Mitä teit häntä rauhoittaaksesi? Annoitko lapsen vain kärsiä vai yrititkö auttaa häntä kohtaamaan pelkonsa ja ahdistuksensa? Hirveää miten lasten annetaan vaan huutaa, viis siitä pienestä ihmisestä ja muista matkustajista, jotka ovat myös maksaneet matkansa. Ehkä kannattaisi hankkia oma auto ellei lapsen kanssa voi häiritsemättä käyttää julkisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse huolehdit lapsen turvallisuudesta, kun kävelette sellaisen tien laitaa, jossa on 80km/h nopeusrajoitus ja siinä kaikki rekkoja myöten ajaa ylinopeutta? Piennar on kapea, joten vaunujen kanssa on mentävä puoliksi ajokaistan puolella. Mieluummin lapsi valjaissa rattaissa, kuin kuolleena auton alla.
En veisi tuonne lasta ylipäätään. Mikset kulje bussilla tai autolla jos ympäristö on noin onneton lapsen kanssa ulkoiluun? Voisit ajaa lähimpään puistoon leikkimään lapsen kanssa. Ap
autossako se ipana sitten saa olla ilman sitomista??
Tää autojankkaus löytyy sivuilta 2-3, käy lukemassa ja viisastu. Ja syöttötuolijankkaus on jossain vitossivulla.
Ei saisi minunkaan mielestä pakkositoa. Minut ollaan sidottu lapsena hiukan eri tilanteissa ja pidetty kiinni ja muikeat traumat kyllä jäänyt, jotka kolkuttelevat vielä aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle jäi lääkärikammo, kun lapsena pidettiin väkisin kiinni ja puhkaistiin korva. En halua lapsia, koska en kestä lääkäreitä ja sairaaloita. Muistan vieläkin sen pelon, itkun, hädän, avuttomuuden ja paniikin äitini sylissä. Ajattelin pitkään, ettei äitini rakasta minua. Ikää oli 4-5 vuotta tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi lääkärikammo, kun lapsena pidettiin väkisin kiinni ja puhkaistiin korva. En halua lapsia, koska en kestä lääkäreitä ja sairaaloita. Muistan vieläkin sen pelon, itkun, hädän, avuttomuuden ja paniikin äitini sylissä. Ajattelin pitkään, ettei äitini rakasta minua. Ikää oli 4-5 vuotta tuolloin.
Hirveää 😮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkositominen on mulle äitinä ahdistavaa. Pienen, avuttoman ihmisen ahdistunut ja hätäinen rimpuilu... Hirveää sitä on vierestä seurata. Mitä mahtaa pikkuparka miettiä päässään.
Ei-akateemisten "luontevampi suhtautuminen" varmasti on tilastollisesti tarkasteltava ilmiö. Tosin se, mitä he pitävät normina saattaa silti olla hyvinkin marginaali-ilmiö. Usein meillä akateemisilla taas on eri lailla esim. taloudellisia resursseja tukea lasten harrastuksia ja panostaa liikuntaan sekä urheiluun. Elämän arvot myös saattavat suuntautua enemmän terveellisiin elämäntapoihin ylipäätään. Myös lasten koulumenestys on tutkitusti parempaa, mutta se ei sinänsä ole ollenkaan yllättävää ottaen huomioon vanhempiensa menestyksen opinnoissaan. Nykyään muuten myös köyhyys on yhä enemmän nähtävissä ylisukupolvisena ilmiönä, arvot ja asenteet "periytyvät". Vielä itse aiheeseen, Euroopan suurkaupungeissa lapsia ilmeisesti kasvatetaan kovin eri tavoin kun väkisin rattaisiin köytettyä lasta katsotaan hieman surullisesti. Kohteliaasti asiasta ei tietenkään kysytä, mutta... Samoin suuria eroja on nähtävissä esim. lasten pöytätavoissa ravintoloissa sekä osallistumisessa juhliin ja suurtapahtumiin. Suomessa vaan ei näitä asioita huomaa, oletetaan normiksi se lasten oma käytös. Kasvatuksissa on eroja.