Miksi suurin osa lto:sta sanoo, ettei veisi omaa alle 3v lasta hoitoon?
Kommentit (19)
Me nähdään millaista päiväkodissa OIKEASTI on, vanhemmat näkevät siitä vain pienen pienen osan ja kaikki muu on kuulopuheitten ja arvausten varassa. Niin hienolta kuin kaikki kasvatussuunnitelmat kuullostavatkaan, totuus on eri kuin kirjoitettu.
ollaan opiskeltu monta vuotta, saadaan pienempää palkkaa kun kukaan muu korkeakoulun käynyt, tehdään töitä jatkuvalla säästöbudjetilla ja kuunnellaan vielä päälle vanhempien haukut!
Niin että kyllä tätä työtä pitää ihan oikeasti sydämestään tehdä ja työstään tykätä. Ei kai tällaiseen nyt kukaan vaan huvikseen lähde!
Eli emme siis ole sen takia kotona että ei huvittais töihin mennä. Ja mun puolesta vieköön kukin lapsensa koska tykkää. Jokainenhan meistä arvostaa eri asioita. Minä haluan olla lapseni kanssa kotona koska minä nautin siitä jos joku ei halua tai pysty niin sitten ei.
En itse veis lastani tuollaiseen kakkosen kertomaan ryhmään juuri noiden syiden vuoksi. Itse työskentelen ryhmässä, jossa on 2-7 vuotiaita eli joukossa on vain muutama 2-3 vuotias ja tää on maailman paras ryhmä mun mielestä. Jollakulla aikuisista on lähes aina aikaa pitää pieniä sylissä ja jos esim. koko ryhmälle kirjaa lukiessa pikkuinen haluaa syliin isommat tytöistä tykkäävät ottaa ja pienet osaavat myös heiltä syliä pyytää. Ei taatusti tee pahaa näille isolle tytöillekään pienten hoivaaminen ja toki joskus pojatkin innostuvat leikittämään pikkuisia, auttavat ruokapöydässä kaatamalla maitoa tms. Olisipa kerran yksi eskaripoika pukenut kengätkin pienimmälle tytölle muttei valitettavasti osannut. Meidän ryhmässä ollaan karvan verran lähempänä kodinomaisuutta, koska harvassa kodissakaan on kaikki lapset samanikäisiä. Ja meidän ryhmässä ei tämän vuoksi toiset lapset kiinnitä huomiota niin paljon toisten taitojen puutteeseen tms. Kaikki saavat kasvaa rauhassa ja vain aikuiset huomaavat jokaisen kehitysasteen iästä riippumatta. Valitettavasti tällaisia ryhmiä on vähän ja vanhempien vaikea saada lapsiaa näihin ryhmiin, meillekin sisarukset ovat etusijalla.
Raha ei ole niin tärkeää että sen takia menisin töihin.
Suomalaisessa päiväkodissa lapsi jää hylätyksi ja saa ties mitä traumoja, joten hänet on parasta pitää kouluikään asti kotona jos vaan mahdollista. Päiväkodit ovat kamalia paikkoja!
Muualla lapset aloittavat päivähoidon huomattavasti nuorempina eikä sitä nähdä mitenkään traumatisoivana. Lapset saavat hyvää ja yksilöllistä hoitoa sekä kehittävät sosiaalisia taitojaan. Muualla päivähoito on lapsen oikeus. Suomessa se on vaan merkki vanhempien laiskuudesta hoitaa lapsiaan...
Todellisuus on karua... ja esim. Keski-Euroopassa äidit ovat kotona.
omia lapsia on ihana hoitaa ja mahtavaa seurata heidän kehitystään. Ei ne vieraat lapset enää jaksa oikein kiinnostaa. Ja kyllä kaikki kasvatusalan ammattilaiset on aika tavalla samaa mieltä, että alle 3-vuotiaan paras paikka on yleensä koti.
Tai sitten täällä kirjoittelevat vaan ylistressaantuneet lto jotka ovat kyllästyneet muiden lapsiin kun vihdoin ovat saaneet omansa?!
alle 3-vuotiaana päiväkotiin. Taidankin sitten nähtävästi olla poikkeus!
Molemmat alle 1v. Toinen oli aloittanut 5kk ja toinen 7kk. Ei pitänyt mitenkään ihmeellisenä.
Te teette lastenhoidosta mystiikkaa. Lapsenhoitoon kuuluu paljon asioita ja yksi on turvallinen hoito päiväsaikaan. Sen voi tarjota äiti/isä, mutta sitä voi saada myös " vieraalta" tädiltä. Ainakin meidän phh on ihana ja lämmin ihminen. Tyttö on oppinut siellä vaikka mitä ja ilolla menee. Iltapäivällä kun hakee pois, niin siellä reippaasti kaivelee lunta lapiolla. Yksikään hoitolapsista ei itke maassa tai vaikuta surkealta. Täällä palstalla vaan suurin osa on kotiäitejä, joiden itsetunto nousee siitä, että saavat demonisoida päivähoidon. Normaalielämässä 90% ihmisistä suhtautuu päivähoitoon positiivisesti ja kokemukset ovat yksinomaan positiivisia.
Kun lapsen vie hoitoon, alkaa melkoinen sairastelun kierre. Meilläkin lapsi oli kotihoidon aikana lähes aina terve, vaikka kävimme paljon kerhoissa. Nyt kun hoito on aloitettu, lapsi on enemmän sairaana kuin hoidossa. Ikävä juttu varsinkin silloin, jos äidin työpaikalla kukaan sijainen ei tee tekemättä jääneitä töitä. Kotona lapsi saa aina yksilöllisempää hoitoa myös ruokailussa, nukkumisessa yms. Koti on lapselle sekä fyysisen että henkisen terveyden kannalta parempi paikka. PPH on hyvä vaihtoehto, jos sattuu saamaan hyvän hoitajan.
Oman lapseni vein päiväkotiin vähän yli 2-vuotiaana. Kauhulla odotin, mitä tuleman pitää, olisin halunnut jäädä kotiin, mutta rahat eivät olisi riittäneet. Mies työssä, mutta pienituloinen. Nyt on ihana huomata miten ujosta ja arasta lapsestani on kasvanut reipas poika. Ja monesti olen nähnyt, kuinka lapsia pidetään sylissä, vaikka pienten ryhmä onkin. Ehkä en itse ihan 9kk:n ikäistä pk:iin veisi, mutta jonkun täytyy tehdä niinkin, eikä häntä siitä tuomita voi. Kukin tyylillään.
Mutta jos on vara valita ja se on mahdollista, niin tottakai lapsen paras paikka on kotona. Kaikki eivät viihdy kotona lastensa kanssa ja se sallittakoon. Mutta jos vain kylmästi verrataan lapsen parasta paikkaa vanhemmista, rahasta tms. riippumatta, niin kotihoito, ilman muuta. Ja sit jos pitää valita hoitotapa ja -paikka, niin paras kait on pph (ja hyvä sellainen) kotiin, sit pph:n kotona, sit ryhmis jne ja viimeisenä se järjettöman suuri päiväkotiryhmä...
Eli olosuhteisiin nähden jokainen varmasti valitsee lastansa ajatellen parasta. Aina vain ei ole mahdollista antaa sitä parasta ja näin ollen on tyydyttävä siihen mitä on tarjolla.
Mutta kiistatonta kait on kaikkien tutkimusten valossa, että alle 3v lapsen kannalta ihanteellista olisi olla kotona.
Ikuisuuskysymys... Ja lapset sopeutuu. Toisinaan liiankin hyvin.
Jos näiden keskustelujen perusteella vetää johtopäätöksiä siitä, mikä on ns. yleinen mielipide päiväkotihoidosta, niin saa todella vääristyneen kuvan.
Palasin itse työelämään puolisen vuotta sitten. Lapseni oli 1 v 1 kk kun hän aloitti päiväkodissa. Kaikki on mennyt loistavasti, hoitajat siellä ovat ihania ja päiväkotikaverit lapselle mieluista leikkiseuraa. Viikonloppuisinkin lapsi usein toistelee päiväkotikavereiden nimiä ja selvästi odottaa tapaavansa heidät taas.
Palstailin mammalomani aikana paljonkin täällä AV:llä ja palatessani töihin (melko miesvaltainen, korkeasti koulututettujen ihmisten businessmaailma) varauduin siihen, että minut lynkataan täysin kun olen niin huono äiti, hylännyt lapseni, aiheuttanut hänelle elinikäiset traumat jne. jne.jne. Mietin, miten perustelen tätä julmaa ja demonista ratkaisuani. Yllätyksekseni sain huomata, että AV-mammojen mielipiteet eivät todellakaan ole vallalla likimainkaan kaikissa piireissä. Työkaverini ja liiketuttavani suhtautuivat poikkeuksetta rauhallisen positiivisesti ratkaisuuni, tuntuipa erittäin moni ottavan aivan itsestäänselvyytenä, että totta kai hyvin koulutettu nainen palaa töihin reilun vuoden kotona oltuaan. Kukaan ei hyökännyt aggressiivisesti ratkaisuani vastaan vaan päinvastoin erittäin monella oli samanlaisia, hyviä kokemuksia lastensa päiväkodissa käynnistä.
Meillä Suomessa on yhtenä maailman ainoista maista todella mahdollista naisellekin yhdistää perhe-elämä ja nousujohteinen työura ilman, että lapset siitä kärsivät. Ihmetyttää, että innokkaimpia tämän hienon saavutuksen lynkkaajia tuntuvat olevan toiset naiset tällä " äidin paikka on kotona" -mantrallaan.
Jokainen tekee oman ratkaisunsa. Lapsi voi aivan varmasti kehittyä onnellisesti niin koti- kuin päiväkotihoidossakin. Tärkeintä on, että hänen ympärillään on huolehtivia ja rakastavia ihmisiä, joiksi luen ainakin itse myös lapsestani päiväkodissa huolehtivat naiset, joiden työtä arvostan äärettömän paljon.
Minäkin olen miesvaltaisella it-alalla (naisia noin 20%, mutta kaikki nuorehkoja), jossa kaikki on korkekoulutettuja. Siellä töihinpaluu oli ihan normaali juttu ja miltei kaikki muutkin naiset on suhteellisen tuoreita äitejä. Suurin osa on palannut töihin suoraan äitiyslomalta tai muutaman kuukauden sisällä. Hoitoonviennissä ei ole mitään ihmeellistä ja vaihdamme asiasta välillä kuulumisia, kun monella on samoja huolia ja kysymyksiä mahdollisista sairauksista yms. Kaikki vaikuttavat kuitenkin täysin tyytyväisiltä valintaansa. Samoin ystäväni ovat suhtautuneet valintaani täysin itsestäänselvyytenä kuten vanhempani, appivanhempani, mieheni jne. Ainoastaan täällä anonyymisti saa lokaa niskaan. Oikeassa elämässä ihmiset ovat suvaitsevaisia ja päivähoitoa ei nähdä tosiaankaan peikkona.
Kuten kirjoitit, on hienoa, että Suomessa on mahdollista yhteiskunnan tukemana yhdistää naisenkin työ ja lapset. Miksi te toiset naiset haluatte polkea näitä oikeuksia, joiden suuntaan monissa muissa maissa ollaan vasta menossa?
mutta jos sitä PARASTA VAIN LAPSEN kannalta haetaan, niin oma äiti tietysti.
Eli tilanteen mukaan jokaisen ratkaisua kunnioittaen.
Vaikka on ammattitaitoista henkilökuntaa kunnat ajaa meidät niin ahtaalle mm. isojen ryhmien kanssa ja sijaisten puutteessa että kun ryhmässä on 10-12 vaippahousua jotka kukaan ei halua muuta kun aikuisen syliä niin voit varmaan arvioida kuinka paljon 2-3 aikuiselta sitä päivässä jokaiselle riittää... kyllä oli välillä paha mieli kun töissä oli ja riittämätön tunne :( nyt olen oman kanssa kotona ja meinaan pysyä sen 3 vuotta. Päiväkotihoito on aina ryhmähoitoa ei yksilöhoitoa.