Jos saisit mahdollisuuden valita koulu- ja opintopolkusi vielä uudestaan, mihin ammattiin olisit hakeutunut ja miksi?

Olisin opiskellut kultasepäksi.

Olisin hakenut lukiosta suoraan opettajankoulutuslaitokselle, enkä pyrkinyt sosionomiksi ja ties miksi ammattikorkeaan. Ajattelin yliopistossa olevan liian rankkaa, koska lukiokavereista vain hikarit suuntasivat sinne. Nyt olen 25v fuksi, voisin olla jo valmis lto työelämässä...

Mä en vaihtaisi oikeastaan kuin ehkä täällä loppupuolella opiskeluvalintojani.

Siis olen mennyt suoraan lukiostayo-pohjaiselle linjalle opistoon. Sitten kun tuli AMK ja mahdollisuustäydentää tutkinto AMK tutkinoksi tein sen. Siten halusin kokeillaharrastuksena yliopistossa opiskelua ja sinnekin pääsin. YAMK tein siinä sivussa.maisteriksi valmistun varmana parin vuoden sisään kun saan inspiksen tehdä gradun. Kaikki mun opiskelut on samalta alalta eli hyväksiluettua olen saanut jonkin verran. 

Sen verran olisin halunnut muuttaa opiskeluja että olisin lukenut mm. kieliä enemmän ja käynyt pari mielenkiintoista oman alan kurssia. Mutta kaikki ei ole ollut mahdollista perheen ja työn takia. Ehkä ensi lukuvuonna sitten tai ei koskaan. Mietin myös yhden opintokokonaisuuteen hakemista yliopistolla taatakseni tulevaisuudessa paremmin töitä (liekö mahdollista???) koska ikääkin alkaa olla.

Joo mulla ikuisuusopiskeluoikeus yliopistolla ja sen takia en graduakaan viitsi kiirellä väsätä koska tutkinnopaperilla en tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkikseen. Ehkä sillä ammatilla olisi saanut naisen

Taas yksi ikäväluonteinen ja/tai pienimunainen mies, joka ei osaa katsoa peiliin vaan kuvittelee että vika on naisissa, kun hän ei kelpaa. Niinpä niin. ;)

Miten tämän voi näin tulkita :DD siinähän lukee ihan suoraan, että vika on _minussa_ kun valitsin väärän alan

Alkuopetuksen opettajaksi nuy lähtisin opiskelee. Tai puheterapeutti tai viittomakielen tulkki.

Nyt on jo niin paljon ikää, ettei usean vuoden opiskelut enää innosta

Olisin yrittänyt oikikseen niin monta kertaa, että olisin päässyt sisälle.

Sieltä työura ihmisoikeus tai tasa-arvo hommissa.

Tai sitten historiaa ja tutkijaksi.

Aloitin juuri maisterinohjelman teknillisessa yliopistossa mutta jostain syysta olen alkanut haaveilemaan mita erilaisemmista urapoluista kai muutosstressin takia. Mielessa on kaynyt mm. hevostenhoitaja, meribiologi, elaintarhan hoitaja, elainlaakari, ekoarkkitehti, rikostutkija, piirustuksenopettaja ja PhD-tutkija. Siis tyyliin "tuo tyo voisi olla kiinnostavaa!" vailla mitaan oikeita suunnitelmia.

Olen siis ihan viime aikoina herannyt siihen etta olen pitanyt akateemisen minani ja vapaa-aikaminani aika erillaan. Lahdin suoraan lukiosta yliopistoon ja olin silloin todella varma alastani, jotenkin nyt kandinpapereiden jalkeen konkretisoitui etta olisin voinut opiskella ihan miksi tahansa. Pidan paljon elaimista, miksi en lahtenyt elainalalle... Minulla on kohtalaisesti lahjoja arkkitehtuuriin mutta en viela tunne itseani niin hyvin etta voisin sanoa sen olevan loppuelamani urapolku.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin juuri maisterinohjelman teknillisessa yliopistossa mutta jostain syysta olen alkanut haaveilemaan mita erilaisemmista urapoluista kai muutosstressin takia. Mielessa on kaynyt mm. hevostenhoitaja, meribiologi, elaintarhan hoitaja, elainlaakari, ekoarkkitehti, rikostutkija, piirustuksenopettaja ja PhD-tutkija. Siis tyyliin "tuo tyo voisi olla kiinnostavaa!" vailla mitaan oikeita suunnitelmia.

Olen siis ihan viime aikoina herannyt siihen etta olen pitanyt akateemisen minani ja vapaa-aikaminani aika erillaan. Lahdin suoraan lukiosta yliopistoon ja olin silloin todella varma alastani, jotenkin nyt kandinpapereiden jalkeen konkretisoitui etta olisin voinut opiskella ihan miksi tahansa. Pidan paljon elaimista, miksi en lahtenyt elainalalle... Minulla on kohtalaisesti lahjoja arkkitehtuuriin mutta en viela tunne itseani niin hyvin etta voisin sanoa sen olevan loppuelamani urapolku.

Yrität ihan selvästi löytää polkua elämälle, jossa joudut loppuikäsi ihmettelemään, että miksi sulla ei ole rahaa tai töitä. Unohda vielä tuo eläinlääkäri listalta, niin siinäpä se polku alkaa hahmottua.

Olisin opiskellut aineenopettajaksi tai hallintoa. Ja tehnyt lapset muutamaa vuotta aiemmin.

Nyt olen asiantuntijatehtävissä (humanistinen ala) ja mulla on vakituinen, ok työ. Mutta joskus tuntuu, että tämä on liiankin luovaa mun voimavaroille. En ole pohjimmiltani pidemmän päällesittenkään tutkijaluonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin juuri maisterinohjelman teknillisessa yliopistossa mutta jostain syysta olen alkanut haaveilemaan mita erilaisemmista urapoluista kai muutosstressin takia. Mielessa on kaynyt mm. hevostenhoitaja, meribiologi, elaintarhan hoitaja, elainlaakari, ekoarkkitehti, rikostutkija, piirustuksenopettaja ja PhD-tutkija. Siis tyyliin "tuo tyo voisi olla kiinnostavaa!" vailla mitaan oikeita suunnitelmia.

Olen siis ihan viime aikoina herannyt siihen etta olen pitanyt akateemisen minani ja vapaa-aikaminani aika erillaan. Lahdin suoraan lukiosta yliopistoon ja olin silloin todella varma alastani, jotenkin nyt kandinpapereiden jalkeen konkretisoitui etta olisin voinut opiskella ihan miksi tahansa. Pidan paljon elaimista, miksi en lahtenyt elainalalle... Minulla on kohtalaisesti lahjoja arkkitehtuuriin mutta en viela tunne itseani niin hyvin etta voisin sanoa sen olevan loppuelamani urapolku.

Yrität ihan selvästi löytää polkua elämälle, jossa joudut loppuikäsi ihmettelemään, että miksi sulla ei ole rahaa tai töitä. Unohda vielä tuo eläinlääkäri listalta, niin siinäpä se polku alkaa hahmottua.

Tunnen yhden meribiologin (ÅA). Ulkomailla olisi heillekin töitä (se tavallinen tarina), Suomessa Itämeren tutkimukseen liittyviä projekteja. Tämä tuttuni luki opettajan pedagogiset - haaveena on perheen perustaminen, eikä äiti voi olla kuukausia merillä.

Geologiaa tai farmasiaa olisin opiskellut, vaikka sitten pitemmän kaavan mukaan. Nyt vaan ihmettelen, miksi en aikanani ymmärtänyt sellaisia hakeutua opiskelemaan.

Kummallakin alalla olisi näiltä seuduilta löytynyt kohtuullisen helposti töitä.

Mikäkö estää vaihtamasta alaa? Olen jo kerran vaihtanut yli nelikymppisenä, ja nykyisellä koulutuksella minulla olisi kelpoisuus moneenkin tehtävään. Harmi vaan, että kun sille alalle täällä koulutetaan, on muitakin kelpoisia pilvin pimein, myös työttömänä.

Onneksi en tehnyt lapsia vielä parikymppisenä, kun silloin ei vielä ollut tiedossa edes nykyisen kaltaista isää.

ei näin kirjoitti:

Olisin hakenut ammattikorkeaan opiskelemaan esim. tradenomiksi, valmistunut ja olisin todennäköisesti työelämän virrassa.

Sen sijaan menin oikikseen, ahdistuin, enkä saanut opintoja päätökseen. Nyt pyörin kotona itsetunto nollissa (vailla työkokemusta) ja hoidan perhettä ja perheen asiat. 

Mulla hyvin samantyyppinen tilanne! Olisin päässyt heittämällä sisään aikanaan tradenomiksi lukemaan, mutta valitsinkin sitten alan, jonne oli vaikeampi päästä ja kuulosti kivemmalta. Olisi ehkä kannattanut miettiä nokkaansa pidemmälle. Kaikki tuntemani tradenomit ovat ihan ok-palkatuissa toimistotöissä ilman suurempia vastuita, kun taas itse raadan niska limassa ison vastuun duunissa viikonloppuja myöten eikä palkkakaan ole kummoinen.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä olisin jäänyt armeijan leipiin. Tähän mennessä olisin saanut lomailla valtion pitkillä lomilla noin vuoden enemmän, kuin täällä yksityisellä sektorilla. Olisin säästynyt 5 vuoden opiskelulta ja eläke koittaisi 5 vuoden päästä, nyt sitä joutuu odottelemaan vielä 17 vuotta. Vittu kun olin tyhmä aikoinaan.

Komppi tälle. Armeijaa pidettiin aikoinaan pellejen ja pätemisenhaluisten vaihtoehtona, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna paljon hyväähän siinä on. Sopivasti fyysisyyttä, sosiaalisia kontakteja, ulkona olemista ja siistejä sisähommia. Noista loma- ja eläke-edusta puhumattakaan.

Olisin lukenut englannin kääntämistä. Olisin voinut tehdä sen sivuaineena, mutta valitsin muuta. Haluaisin tehdä töitä kotona ja harrastan kääntämistä. Haluaisin olla freelancer, koska se sopisi parhaiten nyt, mutta se mihin kouluttauduin, on 36+ viikkotunnin työ.

Minulla oli kolme vaihtoehtoa ja valitsin niistä vieraat kielet ja aineenopettajan koulutuksen. Valinta ei ollut huono, mutta ei mikään huippukaan. No töitä kyllä riitti ja nyt olen eläkkeellä.

Minulla on koko ikäni ollut ongelmia silmieni kanssa. Mieluiten olisin halunnut käsityöalalle. Wetterhofin opisto olisi ollut se koulutuspaikka, jonne olisin ehdottomasti halunnut. Mutta ne silmät! Silmälääkäri oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei mitään niin pikkutarkkaa kuin käsityö, kun ei koskaan tiedä, mihin suuntaan näköni kehittyy. No nyt tiedän, että silmien puolesta olisin todellakin voinut pyrkiä alalle. Koulutusta alalle ei siis ole, mutta kädentaitoiseen sukuun syntyneenä olen aina harrastanut monipuolisesti käsitöitä. Vain ne pienimmät pistot olen jättänyt muille!

Toinen haaveala oli kapallinen. Tiesin, etten suoraan pääse kauppakorkeaan, joten hain lukion jälkeen kauppaopiston yo-pohjaiselle linjalle, joka silloin oli vielä yksivuotinen. Suunnittelin, että panostan vuoteen ja haen sitten kauppakorkeaan. Mutta enpä ollut kauppaopistoon valittujen listoilla, eli se siitä sitten. Kieliä olisin varmasti opiskellut kauppakorkeassakin, sillä ulkomaan kirjeenvaihtaja olisi ollut valitsemani linja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin juuri maisterinohjelman teknillisessa yliopistossa mutta jostain syysta olen alkanut haaveilemaan mita erilaisemmista urapoluista kai muutosstressin takia. Mielessa on kaynyt mm. hevostenhoitaja, meribiologi, elaintarhan hoitaja, elainlaakari, ekoarkkitehti, rikostutkija, piirustuksenopettaja ja PhD-tutkija. Siis tyyliin "tuo tyo voisi olla kiinnostavaa!" vailla mitaan oikeita suunnitelmia.

Olen siis ihan viime aikoina herannyt siihen etta olen pitanyt akateemisen minani ja vapaa-aikaminani aika erillaan. Lahdin suoraan lukiosta yliopistoon ja olin silloin todella varma alastani, jotenkin nyt kandinpapereiden jalkeen konkretisoitui etta olisin voinut opiskella ihan miksi tahansa. Pidan paljon elaimista, miksi en lahtenyt elainalalle... Minulla on kohtalaisesti lahjoja arkkitehtuuriin mutta en viela tunne itseani niin hyvin etta voisin sanoa sen olevan loppuelamani urapolku.

Yrität ihan selvästi löytää polkua elämälle, jossa joudut loppuikäsi ihmettelemään, että miksi sulla ei ole rahaa tai töitä. Unohda vielä tuo eläinlääkäri listalta, niin siinäpä se polku alkaa hahmottua.

Monet noista urapoluista ovatkin hyvin erilaisia minne oma tieni on nyt jo vienyt. Opiskelun ohessa kayn oman alan toissa eli rahaa riittaa, mutta taman vuoksi minulla ei olekaan vapaa-aikaa tai kunnon lomia. Kateellisena luen sitten hevoshoitajaystavani paivitysta kivasta tyopaivasta ja mietin etta saisin ihan hyvan elaman myos vahemmalla stressilla, tuijottamatta tietokonetta koko paivaa ja tehden toita jonkin parissa (elainten) josta pidan muutenkin kuin ammatillisesti. Vaikka sitten luoden lantaa.

Saa nahda mita mielta olen tasta parinkymmenen vuoden paasta.