Lue keskustelun säännöt.
Ennen laihdutin ulkonäön vuoksi, vakava sairastuminen muutti kaiken.
11.02.2016 |
Onko muita, joille olisi käynyt näin?
Olen laihduttanut koko ikäni. Olen kokeillut varmasti aivan kaikkea kaalikeitosta Atkinsiin, välillä on ollut kiellettyä rasva ja välillä taas sokeri. Tavoitteena on ollut laihtuminen ja sitä kautta kaunis ja onnellinen elämä. Toki ylipaino (pahimmillaan yli 40kg) on tuonut myös terveyshaittoja, lähinnä nivelvaivoja ja huonoa jaksamista, mutta suurimmat syyt laihduttamiseen ovat silti aina olleet ulkonäkö, ulkonäkö ja ulkonäkö.
Sitten sairastuin divertikuliittiin, eli tulehdukseen paksusuolessa. Samalla selvisi, että divertikkeleitä on useita, joten sain myös diagnoosin divertikuloosista, eli umpipussitaudista. Tauti ei parane, päinvastoin näin nuorena (36) todettuna ennuste on melko ankea. Kiputilat ovat nuorella potilaalla vaikeampia, ja koska ikä lisää divertikkeleitä ihan kaikilla, tulee oma paksusuoleni olemaan iän myötä yhä huonommassa kunnossa. Tulehdukset ovat hoitamattomina hengenvaarallisia puhkeamisriskin vuoksi, joten joudun kuulostelemaan vatsani vointia todella tarkasti lopun elämääni. Ainoa hoitomuoto on ruokavalio.
Yhtäkkiä kaikki onkin ihan toisin. Ei voisi vähempää kiinnostaa jotkin muotidieetit tai hoikka vartalo. Haluan olla ennen kaikkea terve! Ruokavalion joudun miettimään täysin tautini ehdoilla: kasvispitoista, helposti sulavaa. Monet terveellisetkin suosikit jää pois, kuten siemenet ja pähkinät. Ylipäätään kaikki vatsaa ärsyttävä pitää jättää pois, omalla kohdallani ainakin normaalit maitotuotteet ja valkoinen vilja. Alkoholi ei tee hyvää kenenkään suolistolle, joten skumpanhuuruiset biletykset jää nyt kai pois nekin.
Ylipaino on (tämänkin sairauden kohdalla) riskitekijä, mutta painon putoaminen onkin väistämätöntä, kun katselee suositeltavien ruokien listaa. Hyvänolonmittari ei kuitenkaan ole enää vaaka, vaan vatsa. "Tuomio" parantumattomasta sairaudesta tuntuu surulliselta, mutta halua pysyä terveenä ruokavalion avulla ei voi verrata lähimainkaan pelkkään haluun olla laiha. Nyt on tosi kyseessä.
Kommentit (8)
Suunnilleen sama tarina, viimevuonna sain dg:ksi crohnin taudin. Ikää 18-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut laiha ja urheilullinen pitkiä aikoja elämästäni. Olin lapsena sairaalloisen lihava, joten painon pitäminen kurissa on vain osoittautunut liki mahdottomaksi. Siksi olen ollut jollain kuurilla liki nonstop aina 10-vuotiaasta asti.
Divertikuloosin syntymekanismia ei vielä täysin tiedetä. Ummetus on selkeä riskitekijä, mutta sitä minulla ei ole koskaan ollut. Periytyvyydestä on ristiriitaisia tuloksia, mutta ainakin omalla kohdallani äitini sairastaa samaa, ja epäilen oirekuvaston pohjalta myös mummuni "kummallisen vatsan" taustalla olleen sama sairaus. Totta kai silti ajattelen, että painon kanssa kamppaileminen ihan pikkulapsesta asti on voinut edesaiheuttaa taudin puhkeamisen näin nuorena.
Se on sitten eri asia, että onko sen jutun vatvomisesta yhtään mitään hyötyä, koska mennyttä en voi muuttaa.
Minä tiedän monia laihoja, urheilullisia ja kauniita jotka kuolleet esim. rintasyöpään...elämän arpapeliä, kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Toki suolistosairauksissa ruokavalio on kaiken a ja o.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut laiha ja urheilullinen pitkiä aikoja elämästäni. Olin lapsena sairaalloisen lihava, joten painon pitäminen kurissa on vain osoittautunut liki mahdottomaksi. Siksi olen ollut jollain kuurilla liki nonstop aina 10-vuotiaasta asti.
Divertikuloosin syntymekanismia ei vielä täysin tiedetä. Ummetus on selkeä riskitekijä, mutta sitä minulla ei ole koskaan ollut. Periytyvyydestä on ristiriitaisia tuloksia, mutta ainakin omalla kohdallani äitini sairastaa samaa, ja epäilen oirekuvaston pohjalta myös mummuni "kummallisen vatsan" taustalla olleen sama sairaus. Totta kai silti ajattelen, että painon kanssa kamppaileminen ihan pikkulapsesta asti on voinut edesaiheuttaa taudin puhkeamisen näin nuorena.
Se on sitten eri asia, että onko sen jutun vatvomisesta yhtään mitään hyötyä, koska mennyttä en voi muuttaa.
Tämä siis aloittaja
Aika tuttua. Nyt mietin syömisiä oman terveyden näkökulmasta. Tosin minä sairastuin fibromyalgiaan. Ruokavaliosta poistui venhä, valkoinen sokeri, peruna, pasta, riisi, punainen liha yms. Kivut väheni ja ylimääräiset kilot tippui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan tuttua minullekin.
MS-taudin takia olen muokannut ruokavaliotani. Aika lailla samalla tavalla kuin fibromyalgiaa sairastava kutonen, ja olen saanut sillä (ehkä) helpotusta oireisiini.
Kirjoitin sulkeisiin sanan 'ehkä', sillä tämä on hyvin arvaamaton sairaus, eikä mistään hoidoista, lääkkeistä tai muista voi täysin varmasti sanoa auttavatko ne, vai ovatko oireet muuten vaan helpottuneet.
Turhamaisuus ei silti ole karissut. Haluan näyttää hyvältä sairaudesta huolimatta. Ihan vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että siitä tulee itselle hyvä mieli :)
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan tuttua minullekin.
MS-taudin takia olen muokannut ruokavaliotani. Aika lailla samalla tavalla kuin fibromyalgiaa sairastava kutonen, ja olen saanut sillä (ehkä) helpotusta oireisiini.
Kirjoitin sulkeisiin sanan 'ehkä', sillä tämä on hyvin arvaamaton sairaus, eikä mistään hoidoista, lääkkeistä tai muista voi täysin varmasti sanoa auttavatko ne, vai ovatko oireet muuten vaan helpottuneet.
Turhamaisuus ei silti ole karissut. Haluan näyttää hyvältä sairaudesta huolimatta. Ihan vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että siitä tulee itselle hyvä mieli :)
Kyllähän pieni turhamaisuus on melko monessa meistä ihan sisäsyntyistä! :) Minäkin tykkään pukeutua kauniisti, hiukseni on aina laitettu ja meikkaan kevyesti päivittäin. Olen aina ollut (näin jälkeenpäin mietittynä) hyvännäköinen nainen, riippumatta painosta. Silti aiemmin tähän kauneusihanteeseen on kuulunut myös laihuuden tavoittelu.
Entinen minä oli valmis kärsimään hoikkuuden eteen, siis ihan fyysisiä kipuja. Nyt kivut tulevat kuulumaan elämään melko varmasti tämän sairauden vuoksi, eikä tulisi mieleenkään lisätä kärsimystä esim. paastoamalla, jotta laihtuisin. Jännityksellä odotan tulevia vuosia, pystynkö oikeasti laittamaan terveyden kaiken muun moskan edelle, ja pysymään sopivissa ruoka-aineissa mieliteoista huolimatta.
Aloittaja
Oletko sä sitten ollut koskaan laiha? Onnistunut tavoitteessasi eli olet ollut kaunis ja kiinteä? Vai laihduttanut koko ikäsi ja ahminut?
Oletko miettinyt, että olet ehkä itse aikaansaanut tai ainakin edesauttanut tuota tautia?
Mä tykkään syömisestä ja paastojen ja liikunnan avulla pysyin hoikkana, kunnes sairastuin. Olen tosin sitä mieltä, että jos mulla olis ollut terveelliset elämäntavat, tätä tautia ei mulla olisi.
Mä haluan edelleen olla kaunis ja laiha, nyt pyrin siihen vain terveellisesti. Liikakilot tuovat roppakaupalla ongelmia enkä halua olla lopun elämääni ryhävalas.