Erot pieni- ja suurituloisten elämänlaadussa

Hankkisin oman helikopterin ja rakennuttaisin valtavan huvilan järven rantaan keskelle ei mitään. Hankkisin sinne erilaisia eläimiä, kuten kanoja ja vuohia ja niillä olisi oma hoitaja joka auttaisi tarvittaessa. Huvilassa olisi valtava uima-allasosasto ja kuntosali sekä tanssisali. Myös oma disko vilkkuvalla tanssilattialla ja tehostevaloilla. Aahhh :)

Tietenkin kartanoni olisi täysin omavarainen veden ja sähkön suhteen, aurinkopaneeleja, tuulivoimala jne. Siellä huvilassani valtavassa kiejatohuoneessa sitten kirjoittelisin väitöskirjaani loppuun pikku hiljaa omaa tahtiani ilman rahahuolia. Sellaisia haaveita, olen 27-vuotias nainen.

Veisin lapsenlapsiani hyvin usein teatteriin, konsertteihin ja muihin kulttuuritapahtumiin. Nyt minulla on siihen mahdollisuus vain harvakseltaan, toki ilmaiset ja halvat museot olen pyrkinyt hyödyntämään.

Vierailija kirjoitti:

Hankkisin oman helikopterin ja rakennuttaisin valtavan huvilan järven rantaan keskelle ei mitään. Hankkisin sinne erilaisia eläimiä, kuten kanoja ja vuohia ja niillä olisi oma hoitaja joka auttaisi tarvittaessa. Huvilassa olisi valtava uima-allasosasto ja kuntosali sekä tanssisali. Myös oma disko vilkkuvalla tanssilattialla ja tehostevaloilla. Aahhh :)

Tietenkin kartanoni olisi täysin omavarainen veden ja sähkön suhteen, aurinkopaneeleja, tuulivoimala jne. Siellä huvilassani valtavassa kiejatohuoneessa sitten kirjoittelisin väitöskirjaani loppuun pikku hiljaa omaa tahtiani ilman rahahuolia. Sellaisia haaveita, olen 27-vuotias nainen.

Aloit sit suoraan miljonääriksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkisin oman helikopterin ja rakennuttaisin valtavan huvilan järven rantaan keskelle ei mitään. Hankkisin sinne erilaisia eläimiä, kuten kanoja ja vuohia ja niillä olisi oma hoitaja joka auttaisi tarvittaessa. Huvilassa olisi valtava uima-allasosasto ja kuntosali sekä tanssisali. Myös oma disko vilkkuvalla tanssilattialla ja tehostevaloilla. Aahhh :)

Tietenkin kartanoni olisi täysin omavarainen veden ja sähkön suhteen, aurinkopaneeleja, tuulivoimala jne. Siellä huvilassani valtavassa kiejatohuoneessa sitten kirjoittelisin väitöskirjaani loppuun pikku hiljaa omaa tahtiani ilman rahahuolia. Sellaisia haaveita, olen 27-vuotias nainen.

Aloit sit suoraan miljonääriksi :)

Toki, sellainen 50 miljoonaa voisi riittää ensialkuun :D

Vaihtaisin asuntoa johonkin jossa joko ei ole naapureita ihan kiinni tai ainakin naapurit on täysjärkisiä ja saaneet edes jonkinlaisen kotikasvatuksen.

Köyhä ei voi mielin määrin muutella.

Kiikunkaakun kirjoitti:

Tässä voisi hutkia suurituloisia niillä asioilla, joita he eivät edes tajua ajatella. Millä kaikin tavoin ovat etuoikeutettuja ja mitä pitävät itsestäänselvänä - asioita, joista pienituloinen joutuu luopumaan?

Millä tavalla sinun elämänlaatu paranisi, jos olisit suurituloinen? Mitä sellaista tekisit, mistä nyt jäät kokonaan paitsi?

Otsikossa jätät vielä pienen mahdollisuuden sille, että elämänlaatu ei välttämättä ole rahasta riippuvainen, mutta aloituksessasi et edes jätä mahdollisuutta sille, että pienituloisella voi olla parempi elämänlaatu, kuin suurituloisella. 

En halua, edes pohtia moista, koska olen satavarma, että minun elämänlaatuni on parempi, kuin monen hyvätuloisen. Minulla ei ole stressiä, eikä sijoitushuolia, eikä suorituspaneita. Minun ei tarvitse todistella kellekään yhtään mitään. Elän varsin leppoisaa elämää ja tulen sangen vähällä toimeen ja nykyistä enempää en tarvitse. Minulla menee aina henkinen hyvinvointi taloudellisen edelle. Rakkaus on kaikki kaikessa ja sitä ei rahalla saa. Parisuhteen toki voi rahalla saadakin, mutta aitoa rakkautta ei.

ps: tämä kannanotto oli miehen tekemä.

Vierailija kirjoitti:

Veisin lapsenlapsiani hyvin usein teatteriin, konsertteihin ja muihin kulttuuritapahtumiin. Nyt minulla on siihen mahdollisuus vain harvakseltaan, toki ilmaiset ja halvat museot olen pyrkinyt hyödyntämään.

Minä hyvätuloisena en oikein jaksa käydä, kun on niin paljon töitä. Ei ole helppoa herätä klo 5.30, tehdä 9-12 tunnin päivää ja sitten lähteä teatterin penkkiin torkkumaan. Pari viikkoa sitten olin ja melkein nukahdin.

Mieluummin käyn lenkillä tai salilla. Se piristää ja treenin jälkeen saatan jaksaa katsoa kymppiuutiset. Viikonloput taas menevät jatko-opintojen ja talousaskareiden parissa. Sekä tietysti treenatessa. Elämänlaatuni paranisi runsaasti, jos olisi enemmän vapaa-aikaa.

Totta kai raha vaikuttaa esimerkiksi terveyspalveluiden saamiseen. Leikkausjonojen ohi pääsee rahalla, ja kuntoutukset ja muut toipumista edistävät palvelut saa paremmin yksityiseltä kuin julkiselta puolelta.

Isotuloiselta puuttuu yksi stressi elämässä, toimeentulosta murehtiminen vaikka isotuloinen ja pienituloinen tekevät yhtä paljon töitä, joten totta kai elämä on helpompaa. Ja isotuloisen aikaa säästyy kummasti, kun hän voi ostaa ne palvelut, jotka pienituloisen on tehtävä itse.  Onhan se nyt kivempi ulkoistaa remontit, siivous ja ruohonleikkuu kuin tehdä ne itse työpäivän päätteeksi.

Ainoa asia mihin raha vaikuttaisi on se että käyttäisin yksityisiä lääkäripalveluja ja etenkin yksityistä hammaslääkäriä. Muuten se ei juuri vaikuttaisi.

Taidetaan tässäkin ketjussa puhua jostain aivan käsittämättömistä tuloista. Suomalainen verotus pitää kyllä huolen, että esimerkiksi minun yli 80 000 € vuosituloillani noista asioista saa enimmäkseen haaveilla. Tällä sitä pankille vanhaa rintamamiestaloa maksetaan vielä pitkään, remontit, siivoukset ja ruohonleikkaukset itse tehden, kulttuurin pariin ei viikolla ehdi pitkien työpäivien vuoksi, viikonloppuna on liian väsynyt. Ylimääräinen vapaa-aika kahden lapsen kanssa. Ai niin, onhan mulla yksi ylellisyyskin eli sähköllinen 39 neliön mökki, ilman juoksevaa vettä ja ulkohuussilla tietenkin. Eli kuulun tilastojen valossa 1/10 eniten palkkatulova saavaan ryhmään kuulutaan, silti mennään hyvinkin vähillä mukavuuksilla ja tili tyhjänä uutta tilipäivää odotellaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiikunkaakun kirjoitti:

Tässä voisi hutkia suurituloisia niillä asioilla, joita he eivät edes tajua ajatella. Millä kaikin tavoin ovat etuoikeutettuja ja mitä pitävät itsestäänselvänä - asioita, joista pienituloinen joutuu luopumaan?

Millä tavalla sinun elämänlaatu paranisi, jos olisit suurituloinen? Mitä sellaista tekisit, mistä nyt jäät kokonaan paitsi?

Otsikossa jätät vielä pienen mahdollisuuden sille, että elämänlaatu ei välttämättä ole rahasta riippuvainen, mutta aloituksessasi et edes jätä mahdollisuutta sille, että pienituloisella voi olla parempi elämänlaatu, kuin suurituloisella. 

En halua, edes pohtia moista, koska olen satavarma, että minun elämänlaatuni on parempi, kuin monen hyvätuloisen. Minulla ei ole stressiä, eikä sijoitushuolia, eikä suorituspaneita. Minun ei tarvitse todistella kellekään yhtään mitään. Elän varsin leppoisaa elämää ja tulen sangen vähällä toimeen ja nykyistä enempää en tarvitse. Minulla menee aina henkinen hyvinvointi taloudellisen edelle. Rakkaus on kaikki kaikessa ja sitä ei rahalla saa. Parisuhteen toki voi rahalla saadakin, mutta aitoa rakkautta ei.

ps: tämä kannanotto oli miehen tekemä.

Joo, mä mietin tuota kyllä :) Mut sit tulin ajatelleeksi sitä, että tietty määrä rahaa tarvitaan stressittömyyteen, varsinkin jos on lapsia. Ei tarvitse pelätä, ettei ole varaa ostaa ruokaa, lääkkeitä, maksaa asuminen ym. Toinen ääripää on tosiaan sit se, että kun rahaa on "ylimääräistä", niin on paineita varallisuuden kartuttamiseen, elintason ylläpitämiseen jne. Jossain varmaan on se kultainen keskitie.

Aloituksella halusin lähinnä hakea perspektiiviä asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Kiikunkaakun kirjoitti:

Tässä voisi hutkia suurituloisia niillä asioilla, joita he eivät edes tajua ajatella. Millä kaikin tavoin ovat etuoikeutettuja ja mitä pitävät itsestäänselvänä - asioita, joista pienituloinen joutuu luopumaan?

Millä tavalla sinun elämänlaatu paranisi, jos olisit suurituloinen? Mitä sellaista tekisit, mistä nyt jäät kokonaan paitsi?

Otsikossa jätät vielä pienen mahdollisuuden sille, että elämänlaatu ei välttämättä ole rahasta riippuvainen, mutta aloituksessasi et edes jätä mahdollisuutta sille, että pienituloisella voi olla parempi elämänlaatu, kuin suurituloisella. 

En halua, edes pohtia moista, koska olen satavarma, että minun elämänlaatuni on parempi, kuin monen hyvätuloisen. Minulla ei ole stressiä, eikä sijoitushuolia, eikä suorituspaneita. Minun ei tarvitse todistella kellekään yhtään mitään. Elän varsin leppoisaa elämää ja tulen sangen vähällä toimeen ja nykyistä enempää en tarvitse. Minulla menee aina henkinen hyvinvointi taloudellisen edelle. Rakkaus on kaikki kaikessa ja sitä ei rahalla saa. Parisuhteen toki voi rahalla saadakin, mutta aitoa rakkautta ei.

ps: tämä kannanotto oli miehen tekemä.

Aamukahviiin ohessa, etäpäivänä... Olen suht hyvätuloinen ja komppaan tuota aiempaa. Tunnen onnettomia hyvätuloisia ja onnellisia huonotuloisia. Eikä ne tuloerot työssäkäyvillä hirveän isoja ole, minun yli kuuden tonnin palkasta käteen jää vähän yli 3,5, jossain vaiheessa jäi melkein 4 mutta nyt ilmeisesti veroprosentti on kohonnut. MItä tuolla saa? Sai ehkä hieman lisää mahdollisuuksia kun ero tuli, pystyi taloudellisesti eroamaan ja pystyi järjestämään yksin ihan kivan asunnon itselle ja lapsille, ei hienoa, mutta mukavan jossa tarpeeksi tilaa. Pystyy hankkimaan jokapäiväiset ilman mahdotonta vyönkiristystä. Mutta se onni tai onnettomuus ei ainakaan minun elämässä ole ollut rahasta kiinni, jotkut onnellisimmista ajoista elämässäni ovat olleet todella köyhiä (esim. opiskeluaikaan eli välillä kaurapuurolla ja tonnikalarisotolla muttei se elämää haitannut).

Mulla kanssa 80000 euron vuositulot, miehellä vähän vähemmän. Me elämme kyllä juuri sellaista elämää, josta olen aina unelmoinut: meillä on mukava asunto (erillistalo pk-seudulla), voimme tehdä 1-2 reissua vuodessa, lapsilla on varaa harrastaa, mitä haluavat. Mutta suurin onnellisuuteni syy ei kyllä ole raha, vaikka se tietenkin tuo tietyn turvallisuudentunteen. Onni tulee tästä meidän perheestämme ja siitä, että saan tehdä mielekästä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Taidetaan tässäkin ketjussa puhua jostain aivan käsittämättömistä tuloista. Suomalainen verotus pitää kyllä huolen, että esimerkiksi minun yli 80 000 € vuosituloillani noista asioista saa enimmäkseen haaveilla. Tällä sitä pankille vanhaa rintamamiestaloa maksetaan vielä pitkään, remontit, siivoukset ja ruohonleikkaukset itse tehden, kulttuurin pariin ei viikolla ehdi pitkien työpäivien vuoksi, viikonloppuna on liian väsynyt. Ylimääräinen vapaa-aika kahden lapsen kanssa. Ai niin, onhan mulla yksi ylellisyyskin eli sähköllinen 39 neliön mökki, ilman juoksevaa vettä ja ulkohuussilla tietenkin. Eli kuulun tilastojen valossa 1/10 eniten palkkatulova saavaan ryhmään kuulutaan, silti mennään hyvinkin vähillä mukavuuksilla ja tili tyhjänä uutta tilipäivää odotellaan.

No en mitään käsittämättömiä tarkoittanut, sehän on jokaisen omasta näkökulmasta kiinni, mikä on pieni- ja suurituloisen ero. Sun tulot on huikeat työttömän näkökulmasta, pääministerin tulot on suuret sinuun verrattuna jne. Sit on näitä miljoonien pääomatuloja saavat, jotka menevät ihan omaan kategoriaansa..

Olen myös nykyään suhteellinen hyvätuloinen. Olen myös nähnyt sen toisen puolen, lapsuudenkotini oli köyhä, ja olen itsekin elänyt toimeentulotuella. Ehkä suurimpana elämänlaatua parantavana asiana mainitsisin sen, että suurempia rahahuolia ei ole. En silti voi tehdä mitä huvittaa, sillä rikas en ole :) huolen määräkin on toki vakio, jos aiheena ei ole raha, niin se on joku muu sitten, vaikka terveys, jos ihminen on huoleen taipuvainen kuten itse olen.

Olen ollut sekä köyhä että keskituloinen kuten parhaillaan.

Erot löytyy lähinnä materiasta, ei muusta. Molemmissa elämissä meillä on ollut koti (ennen vaatimattomampi rivari, nyt okt mutta omia molemmat), lapsia, rakkautta ja elämän makua.

Moni varmaan tarttuu heti siihen että köyhällä ei voi olla omaa asuntoa - kyllä voi jos luopuu monesta muusta asiasta. 90 luvun lamassa maksoimme 10000 mk/kk nettotuloista puolet asumisen menoja (lähinnä korkoja ja vastiketta).  6 kuukauden työttömyysaika ilman päivärahoja oli pieni helvetti mutta jotenkin selvittiin siitäkin.   Nyt asuminen maksaa enää 1/3 nettotuloista.

Me jopa matkustelimme entisessä elämässä - pakattiin lapset autoon ja lähdettiin ajamaan Tanskaan tai Saksaan. Majoituttiin teltassa tai retkeilymajoissa tai käytiin sukuloimassa Sveitsissä. Rahat säästettiin tinkimällä vaateostoksista (lähinnä minun), harrastukset oli edullisia ja ruokakulut pidettiin kurissa. Talvi- hiihto- ja pääsiäislomista vain haaveiltiin. Nykyisin vuokraamme talon etelä-Euroopasta ja vietämme siellä useamman viikon ja varaa on talvilomiinkin lähes joka vuosi.

Ennen tein lähes kaikki vaatteet itselle ja lapsille itse jos en saanut sukulaisilta kierrätettyjä. Osasin ommella jakkupuvut ja paitapuserot itselleni, työssä kun piti aina olla edustava. Nyt ostan ne valmiina mutta en vieläkään täydellä hinnalla vaan aina alennusmyynnistä.

Tuossapa ne suurimmat erot, itse elämässä ei niinkään. Edelleenkin tapaamme perhettä ja ystäviä hyvän ruuan parissa usein - tämä on meille tärkeämpää. Yhdessäolo ja se että kuuluu johonkin kokonaisuuteen. Elämä on kallistunut niin paljon ettei taloudellisesti koe olevansa yhtään helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai raha vaikuttaa esimerkiksi terveyspalveluiden saamiseen. Leikkausjonojen ohi pääsee rahalla, ja kuntoutukset ja muut toipumista edistävät palvelut saa paremmin yksityiseltä kuin julkiselta puolelta.

Isotuloiselta puuttuu yksi stressi elämässä, toimeentulosta murehtiminen vaikka isotuloinen ja pienituloinen tekevät yhtä paljon töitä, joten totta kai elämä on helpompaa. Ja isotuloisen aikaa säästyy kummasti, kun hän voi ostaa ne palvelut, jotka pienituloisen on tehtävä itse.  Onhan se nyt kivempi ulkoistaa remontit, siivous ja ruohonleikkuu kuin tehdä ne itse työpäivän päätteeksi.

Remontointi , lumityöt ja pihan kaivelu on just parasta rentoutumista työpäivän päätteeksi. Siinä saa mukavasti ajatukset pois asiakkaan projektista ja hartioille liikettä toimistotyön vastapainoksi. Lisäksi säästyy rahaa kun ei tarvi maksaa ulkopuoliselle eikä kuntosalille.

Vierailija kirjoitti:

Veisin lapsenlapsiani hyvin usein teatteriin, konsertteihin ja muihin kulttuuritapahtumiin. Nyt minulla on siihen mahdollisuus vain harvakseltaan, toki ilmaiset ja halvat museot olen pyrkinyt hyödyntämään.

Tämä. Itse suren melkein eniten tätä, että en voi tarjota lapsilleni kulttuuria ja elämyksiä samalla tapaa kuin jos meillä olisi enemmän rahaa. Tätä haluaisin eniten. Näillä asioilla olisi iso merkitys myös itselleni. 

Meillä elämänlaadulla olisi suuri merkitys. Ihan arkisilla asioilla olisi iso vaikutus kuten kodinhoitohuoneella, jokaiselle oma huone, työhuone, oma piha, toinen auto, kuivausrumpu, miehelle hänen toivomiaan musiikkivälineitä, mahdollisuus syödä paremmin jne. Emme ole köyhiä, mutta yhtään ylimääräistäkään ei ole. Ollaan vähän siinä keskituloisten ja köyhän välimaastossa. 

Haluaisin matkustella, emme ole käyneet koskaan missään kauempana. Esikoinen haluaisi käydä New Yorkissa, keskimmäinen Australiassa ja nuorin Lontoossa. Miehen kanssa haluaisin Pariisiin. Ostaisimme uuden talon jostain kauniilta paikalta, nykyinen asuinalue ahdistaa. Tekisin ihanan puutarhan ja sisustaisin kotimme kauniisti. Ostaisin laadukkaita ruokatarvikkeita, kävisin kauppahallissa, suosisin luomua. Ostaisin uusia, kauniita astioita, hyvälaatuisia vaatteita, käsintehtyjä koruja, paljon kirjoja. Kävisin kaikenlaisissa vaihtoehtohoidoissa ja hemmotteluhoidoissa. Lapset voisivat harrastaa mitä haluavat ja säästäisin heille opiskelurahaa. Mies saisi himoitsemansa uuden kameran ja oman työhuoneen.

Sukulaisperhe on hyvätuloinen ja lisäksi ovat perineet huomattavan omaisuuden. Heillä on aivan upea koti järven rannalla, lähellä isoa kaupunkia. Lisäksi meren rannalla ihana huvila. He käyvät joka vuosi Pariisissa ja muillakin matkoilla, kesän he asuvat huvilalla. Lapset ovat jo opiskelemassa, molemmille on ostettu oma asunto ja auto. He ovat silti kaikki todella mukavia, ei ole raha mitenkään heitä "pilannut". Osaavat mielestäni nauttia elämästä juuri kuten itsekin tekisin, jos olisi rahaa.

On meidän elämä toki nytkin monella tapaa hyvää, onnellinen avioliitto, terveet lapset ja on kuitenkin koti. Harrastamme kaikkea ilmaista ja halpaa; mies käy työpaikan kuntosalilla, lapset ovat koulun kerhoissa, minä käyn sauvakävelyllä, pyöräilen ja käyn kansalaisopiston joogassa. Pyrin kokkaamaan ja leipomaan edullisista aineksista mahdollisimman terveellistä ja hyvää ruokaa. Kirpparilta löytyy vaatteita, loput alennusmyynneistä. Kotimme on ihan viihtyisä, tuunailen huonekaluja, ompelen tyynyjä jne. Lomareissuilla yövytään sukulaisilla ja kaikissa mahdollisimman halvoissa paikoissa, syödään eväitä ja ohjelmana on mm. eläinpuistot, museot, luonnonnähtävyydet. Joskus vaan rassaa ja väsyttää tämä ikuinen penninvenytys ja tuntuu, että elämä menee vähän hukkaan, kun pitää kokoajan miettiä miten voisi säästää ja miten saisi rahat riittämään. En siis valita, itsehän olemme talon rakentaneet ja lapset hankkineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai raha vaikuttaa esimerkiksi terveyspalveluiden saamiseen. Leikkausjonojen ohi pääsee rahalla, ja kuntoutukset ja muut toipumista edistävät palvelut saa paremmin yksityiseltä kuin julkiselta puolelta.

Isotuloiselta puuttuu yksi stressi elämässä, toimeentulosta murehtiminen vaikka isotuloinen ja pienituloinen tekevät yhtä paljon töitä, joten totta kai elämä on helpompaa. Ja isotuloisen aikaa säästyy kummasti, kun hän voi ostaa ne palvelut, jotka pienituloisen on tehtävä itse.  Onhan se nyt kivempi ulkoistaa remontit, siivous ja ruohonleikkuu kuin tehdä ne itse työpäivän päätteeksi.

Remontointi , lumityöt ja pihan kaivelu on just parasta rentoutumista työpäivän päätteeksi. Siinä saa mukavasti ajatukset pois asiakkaan projektista ja hartioille liikettä toimistotyön vastapainoksi. Lisäksi säästyy rahaa kun ei tarvi maksaa ulkopuoliselle eikä kuntosalille.

Unohdit sen eniten aikaa vievän eli siivouksen :)