Kova ikävä kunnon isovanhempia!
Onko teillä muilla kovinkin läheiset suhteet lastenne isovanhempiin? Mietin tässä juuri, että omat vanhempani halusivat kovasti lapsenlapsia, mutta nyt kun niitä on, ei mummia ja pappaa niin kovasti kiinnostele. Tuntuu, että aina vähän väkisin tulevat hoitamaan tai muuten auttamaan.
Onko tähän mitään tehtävissä vai pitääkö vain hyväkysyä, että näin on meillä asiat? Vinkkejä?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Niin, en tiedä. Jotenkin ajattelen taas ihan päin vastoin kuin tuossa edellä jotkut. Jos on vaikka tuollainen tilanne kuin mistä marja Hintikka näyttää avautuneen, niin kyllä luulisi että vanhempia kiinnostaisi lastaan auttaa. Vaikka lapsi onkin jo aikuinen. Aika hurjaa settiä tuntuu olleen:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/10/marja-hintikka-isovanhemmuus-hu…
Sen kyllä ymmärrän, että ihan pienet vauvat voi olla isovanhempien mielestä pelottavia. Sitten kun ne lapset itse osaa sanoa, mikä on homman nimi (että vaivaako nälkä, jano vai pissahätä), on isovanhemmillakin helpompaa. Ainakin meillä välit tiivistyneet tosi paljon kun lapsista on tullut vähän isompia (nyt 4 ja 6).
Hintikka puhuu kokemuksen rintaäänellä asioista, joihin ison osan meistä on helppo yhtyä. Tukiverkko ei ole enää automaattina ympärillä, nyt se pitää rakentaa usein itse. Meillä esimerkiksi naapuriapu lyhytaikaisista lastenhoitojeesistä kesähoitorinkiin ja kaveriperheiden keskeinen apu esim. harrastuskuljetuksissa on toiminut tosi hyvin lasten ollessa pieniä ja kouluikäisiä. Kylä kasvattaa-henki on siis toteutunut, mistä olen hirmu iloinen!
En kertalukemalla ihan saanut kiinni siitä, oliko Hintikka kysyessään, onko isovanhemmuus hukassa, sitä mieltä että vanhemmuus ei olisi hukassa. Minusta vähän tuntuu, että molemmissa mättää. Ihmiset ovat kauttaaltaan ja läpi sukupolvien itsekkäämpiä kuin ikinä ennen. Jutussa viitattiin tutkimukseen, jossa "suuri osa" isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia. Nämä tutkimukset ovat isovanhemmille suunnattuja kyselyitä ja todennäköisesti näyttävät kaunisteltua totuutta. ET-lehti on kouluttanut lukijakuntansa hyvin, sukupolvet alkavat olla hyvin erotettuja toisistaan. Seuraavaksi ET näköjään satsaa yksilöllisiin tarpeisiin - nähtäväksi jää, johtaako se aktiivisten mummujen ja pappojen erobuumiin.
Jos aikuisilla lapsilla on aina ollut hyvät ja läheiset välit vanhempiensa kanssa, siitä yleensä seuraa, että myös lastenlapsiin muodostuu tulevilla isovanhemmilla lämmin suhde.
Aika usein vaan käy niin, että aikuiset lapset suunnilleen poistavat vanhempansa elämästään ja sitten kuvittelevat, että vanhemmat ilman muuta ryntäävät apuun lastenhoitajiksi, kun lastenlapsia ilmaantuu.
Vierailija kirjoitti:
No, jos kerran isovanhemmat eivät ole olemassa mm. sen takia, että auttaisivat lapsiaan omien perheittensä kanssa, niin mikä heidän elonsa tarkoitus sitten on? Hurvitella ja tehdä kaikkea vain itseään varten?
Minusta on ihana olla isovanhempi, mutta ei minun eloni tarkoitus ole olla vain auttamassa lapsiani. Onneksi lapsenikaan eivät ajattele noin.
Minun tärkeimmät tehtäväni tässä elämänvaiheessa on hoitaa kunnialla työni - vielä 8 vuotta eläkeikään ja huolehtia omasta äidistäni, joka oikeasti tarvitsee apuani.
Lastenlapsia näen parin viikon välein, leikimme yhdessä ja vanhemmat voivat silloin mennä vaikka yhdessä lenkille.
Mulla on joitain työkavereita, jotka hoitaa usein lapsenlapsiaan. Tosin joskus tulee kitkaa, kun vanhemmat antaa niin yksityiskohtaisia ohjeita, esim että laspen saa laitta nukkumaan vasta klo 23 yms. Kun isoisä kellaahtaa sänkyyn itse jo yhdeksältä.
Mutta suurin suru tuntuu olevan, että ne omat lapset ei kyläile tai käy kylässä. Vaikka lapsenlapset on rakkiata, niin vanhemmat toki rakastavat niitä lapsiaan edelleen, ja haluaisivat viettää aikaa myös lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin käsittää aloituksen hieman väärin, sori. 😊
Sinuna mä pyytäisin heitä olemaan ja hoitamaan lapsia niin kauan kuin lapset viihtyvät heidän seurassaan.T. 3
Joo, tämä on monien hyväksi kokema konsti: vanha kunnon syyllistäminen. Luuletko oikeasti, että pakkohoidattaminen on avain molemminpuoliselle viihtymiselle?
Syyllistäminen? En mä kirjoittanut mitään syyllistämisestä. Ei pyytäminen ole syyllistämistä! Kai aikuiset ihmiset osaavat myös kieltäytyä. Ap haluaa välillä lapset hoitoon luotettaville hoitajille eikä se onnistu kuin pyytämällä heiltä. Jos aina ei käy, niin ehkä seuraavalla kerralla, mutta jos ei pyydä niin mitään ei saakaan.
En käsitä tätä itkua. Itse kieltäytyi kunnan palveluista, kuten kirjoittaa tuossa. Jos hankkii lapsia kovin lyhyellä aikavälillä, niin kai jokainen ymmärtää sen olevan rankkaa. Nykyään on hyvät ehkäisymenetelmät, joten joaksien tulee ajatella omilla aivoilaan ja miettiä ratkaisujaan. Ja palkattua apua saa kaikki. Ei maailma kaadu siihen jos koti on oölyinen, lapsi syö einestä tai Facebookiin ei saa päivitettyä idyllisiä perhe-askartelu kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin käsittää aloituksen hieman väärin, sori. 😊
Sinuna mä pyytäisin heitä olemaan ja hoitamaan lapsia niin kauan kuin lapset viihtyvät heidän seurassaan.T. 3
Joo, tämä on monien hyväksi kokema konsti: vanha kunnon syyllistäminen. Luuletko oikeasti, että pakkohoidattaminen on avain molemminpuoliselle viihtymiselle?
Syyllistäminen? En mä kirjoittanut mitään syyllistämisestä. Ei pyytäminen ole syyllistämistä! Kai aikuiset ihmiset osaavat myös kieltäytyä. Ap haluaa välillä lapset hoitoon luotettaville hoitajille eikä se onnistu kuin pyytämällä heiltä. Jos aina ei käy, niin ehkä seuraavalla kerralla, mutta jos ei pyydä niin mitään ei saakaan.
Jos sanot isovanhemmille "olkaa lasten kanssa ja hoitakaa heitä niin kauan kuin lapset viihtyvät teidän seurassa", kyllä se minusta on suora vihjaus, että jos ette ole ja hoida, olette tuota pikaa evvk-sakkia.
Meillä isovanhemmat eivät ole arjessamme mukana. Pappoja ei ole, mummoja on. Toista ei kiinnosta muodostaa henkilökohtaista suhdetta lapsenlapsiin, hänelle riittävät kauniit valokuvat vitriinissä (sinnekin kelpuutetaan vain studio-olosuhteissa ammattilaisen ottamat). Toinen mumo käy sentään kylässä, mutta asettuu meille aina vieraaksi ja odottaa täyshoitoa. Kateellinen olen sellaisille perheille, joissa on lapsille rakastava mummola ja ovat aina tervetulleita. Minulla itselläni oli sellainen lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin käsittää aloituksen hieman väärin, sori. 😊
Sinuna mä pyytäisin heitä olemaan ja hoitamaan lapsia niin kauan kuin lapset viihtyvät heidän seurassaan.T. 3
Joo, tämä on monien hyväksi kokema konsti: vanha kunnon syyllistäminen. Luuletko oikeasti, että pakkohoidattaminen on avain molemminpuoliselle viihtymiselle?
Syyllistäminen? En mä kirjoittanut mitään syyllistämisestä. Ei pyytäminen ole syyllistämistä! Kai aikuiset ihmiset osaavat myös kieltäytyä. Ap haluaa välillä lapset hoitoon luotettaville hoitajille eikä se onnistu kuin pyytämällä heiltä. Jos aina ei käy, niin ehkä seuraavalla kerralla, mutta jos ei pyydä niin mitään ei saakaan.
Jos sanot isovanhemmille "olkaa lasten kanssa ja hoitakaa heitä niin kauan kuin lapset viihtyvät teidän seurassa", kyllä se minusta on suora vihjaus, että jos ette ole ja hoida, olette tuota pikaa evvk-sakkia.
Aa, no ehkä mä kirjoitin hieman harhaanjohtavasti. Tarkoitin lähinnä sitä, että lapsenlapsethan eivät vanhetessaan enää halua isovanhemmille ja jos isovanhemmat eivät oikeasti halua olla lasten kanssa, niin lapset sen myös aika aikaisin vaistoavat eivätkä edes halua heidän luokseen.
Eli niin kauan kuin lapset haluavat isovanhemmille, ap:n kannattaa pyytää isovanhempia olemaan heidän kanssaan. Syyllistämättä.
Mun lapsia ei ole kukaan pahemmin kukaan muu hoitanut ja kieltämättä olen kateellinen niille perheille, joiden isovanhemmat selvästi nauttivat lastenlastensa seurasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin käsittää aloituksen hieman väärin, sori. 😊
Sinuna mä pyytäisin heitä olemaan ja hoitamaan lapsia niin kauan kuin lapset viihtyvät heidän seurassaan.T. 3
Joo, tämä on monien hyväksi kokema konsti: vanha kunnon syyllistäminen. Luuletko oikeasti, että pakkohoidattaminen on avain molemminpuoliselle viihtymiselle?
Syyllistäminen? En mä kirjoittanut mitään syyllistämisestä. Ei pyytäminen ole syyllistämistä! Kai aikuiset ihmiset osaavat myös kieltäytyä. Ap haluaa välillä lapset hoitoon luotettaville hoitajille eikä se onnistu kuin pyytämällä heiltä. Jos aina ei käy, niin ehkä seuraavalla kerralla, mutta jos ei pyydä niin mitään ei saakaan.
Jos sanot isovanhemmille "olkaa lasten kanssa ja hoitakaa heitä niin kauan kuin lapset viihtyvät teidän seurassa", kyllä se minusta on suora vihjaus, että jos ette ole ja hoida, olette tuota pikaa evvk-sakkia.
No eihän sitä just tuolla tavalla tarvitse ilmaista. Voi siis pyytää isovanhempia olemaan lastelastensa seurassa. Pyytää silloin kun lapset vielä haluavat olla heidän kanssaan. Teini-iän aikoihin voi olla että lapsilla on niin paljon meneillään oman nuoruutensa kanssa että tekevät pesäeroa niin omiin vanhempiinsa kuin isovanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin käsittää aloituksen hieman väärin, sori. 😊
Sinuna mä pyytäisin heitä olemaan ja hoitamaan lapsia niin kauan kuin lapset viihtyvät heidän seurassaan.T. 3
Joo, tämä on monien hyväksi kokema konsti: vanha kunnon syyllistäminen. Luuletko oikeasti, että pakkohoidattaminen on avain molemminpuoliselle viihtymiselle?
Syyllistäminen? En mä kirjoittanut mitään syyllistämisestä. Ei pyytäminen ole syyllistämistä! Kai aikuiset ihmiset osaavat myös kieltäytyä. Ap haluaa välillä lapset hoitoon luotettaville hoitajille eikä se onnistu kuin pyytämällä heiltä. Jos aina ei käy, niin ehkä seuraavalla kerralla, mutta jos ei pyydä niin mitään ei saakaan.
Jos sanot isovanhemmille "olkaa lasten kanssa ja hoitakaa heitä niin kauan kuin lapset viihtyvät teidän seurassa", kyllä se minusta on suora vihjaus, että jos ette ole ja hoida, olette tuota pikaa evvk-sakkia.
No eihän sitä just tuolla tavalla tarvitse ilmaista. Voi siis pyytää isovanhempia olemaan lastelastensa seurassa. Pyytää silloin kun lapset vielä haluavat olla heidän kanssaan. Teini-iän aikoihin voi olla että lapsilla on niin paljon meneillään oman nuoruutensa kanssa että tekevät pesäeroa niin omiin vanhempiinsa kuin isovanhempiinsa.
Kuten näiden lasten vanhemmat ovat tehneet peäeron omiin vanhempiinsa, mutta sitten muistavat heidät hyviksi lastenhoitajiksi. Itse halauvat sitä omaa aikaa, eivätkä halua olla omien lastensa kanssa eikä yhdessä kolmen sukupolven kesken.
Juuri näin. ET-lehti opettaa niin. Lapsia voi hoitaa a) silloin kuin itselle parhaiten sopii b) silloin kun ei ole harrastuksia ja matkoja eikä ystäväkahvitteluita c) samaa maksua vastaan kuin ostopalveluhoitajat