Miten teillä riittää elämänhalua?

Mitähän parempia paikkoja sulla olis ehdottaa? Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän parempia paikkoja sulla olis ehdottaa? Elämä on ihmisen parasta aikaa.

No tuolla mullan alla olisi hyvä... ap

Maailma on kaunis paikka jossa on aina jotain toivoa herättävää. Kauheita asioita riittää, mutta kun osaa nauttia sateenropinasta kattoa vasten, kauniista lumisateesta tai henkeäsalpaavasta auringonnousua... Maailma on vielä kokematta ja ainoa mikä rajoittaa sua on sä itse. Elä ja nauti jokaisesta pienestä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän parempia paikkoja sulla olis ehdottaa? Elämä on ihmisen parasta aikaa.

No tuolla mullan alla olisi hyvä... ap

Mistä tiedät?

En oikeastaan jaksaisikaan. Olen kuitenkin tehnyt mutaman mukulan, joten itsari ei lienee tällä hetkellä vaihtoehto. Yritän tässä (kun kerran on pakko elää ja hengirttää) tehdä jotain merkityksellistäkin välissä ja olla hyödyksi.. Että tässä olisi jotain järkeä. En ole koskaan erityisen paljon pitänyt koko elämästä.

T. itsarin partaalla oleva sairaanhoitaja

Maailma on aina ollut ja tulee aina olemaan paikka jossa on paljon pahoja tekoja ja jonka lisäksi elämä itsessään ei ole reilu. Eikä oikeudenmukainen. SE on kaiken lähtökohta ja kaikille sama. PItäisköhän sun hyväksyä se millainen maailma oikeasti on? Eikö ole vähän kohtuutonta vaatia, että sen pitäisi muuttua mieleiseksesi ennen kuin haluat elää?  Kun hyväksyy todellisuuden, voi opetella olemaan kiitollinen. Itse olen kokenut elämässä isoja kriisejä ja menetyksiä. Jokaisen myötä elämänhalu on kasvanut, kun ymmärtää kuinka rajallinen ja hauras tämä elämän aika on. Kolmas asia on se, että hyvä elää tulee siitä, että sinä itse rakastat. Jos et osaa, hae itsellesi apua. Kun sulla on asioita ja ihmisiä mitä rakastat ja mistä olet kiitollinen, suuretkaan vastoinkäymiset eivät vie elämänhalua. Luulen, että suurinta elämänhalun puute on ihmisillä jotka ovat saaneet kaiken liian helposti tai heillä jotka luulevat että vastuu onnesta on jonkun muun kuin heidän itsensä vastuulla. Silloin voi kiukutella maailmalle, kun se ei ole semmoinen kuin itse haluaisi. Jostain syystä maissa missä on paljon köyhyyttä ja kurjuutta, ihmisillä on paljon myös elämänhalua.  Nämä nykyiset lapsemme jotka mussuttavat venhäpullaa tabletin ääressä, tulevat kärsimään mitä suurimmasta elämänhalun ja sisukkuuden puutteesta. MIkä on järkyttävää.

No voi esim. syödä. Pidän lihapiirakkaa nakeilla ja mausteilla kädessäni ja laulan sille: "Sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan. Sinä vain..."

Meillä on hyvät psyykenlääkkeet.

On töitä, ihana mies, ystäviä, paljon liikuntaharrastuksia ja hevoset. Nautin arjesta, kun on niin paljon aina kaikkea tekemistä :) Vaikeina aikoina saan harrastuksistani voimaa 

Ööh? En rypeä säälissä?

Mies ja lapset pistää jaksamaan ja ovat elämäni suola <3 Ennen heitäkin kyllä oon ollu hyvin mielin. Se on se oma ajatusmaailma. Sitä voi valita että surkutteleeko vaiko ei. 

Ei oikein aina meinaa riittääkään.

Vaimo & lapset auttaa ( henkisesti ) se että ei ole yksin rauhoittaa.

On rankkaa silti seurata miten tämä ennen niin ihana maa saastuu ja hyvät ajat ovat enää vain muistoja.

Joka päivä uutislööpit työntää ulos ahdistavia juttuja mitä nämä itse itsensä tänne kutsuneet oikea uskoiset " herkuttelee pohjolan antimista ja sen asukkaista "

Samantekevää elämä, oikeastaan. Kiva että joskus on kivaa. Paskaa että huonoja fiiliksiä on enemmän. Taistella kannattaa heikompien oikeuksien puolesta, jos kaipaa jotain tärkeää merkitystä olemassaololleen. Itse en jatka tätä surkuhupaisaa elämänkierrettä, eli en lisäänny.

Numero 6 kirjoittaa kuten äitini. Raivostuttavaa. Anteeksi mutta en koskaan ole ymmärtänyt sanaa kiitollisuus elämän yhteydessä. Kenelle tästä pitäisi olla kiitollinen, jumalalleko?

Kuutosen kirjoitus on tyypillinen sellaiselle, joka ei ymmärrä masennusta. Äitini arveli myös, että masennus johtuu siitä, että minulla on ollut liian helppoa. No jos se on syy, niin laittakaa masentuneet rangaistusleirille, jos se heidän mielestänne lisää heidän elämänhaluaan.

Yksinkertaiset ihmiset ovat varmaan onnellisimpia. Toiseksi ne, joilla on oma maailma pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksavat päivästä toiseen. Maailmahan on ihan toivoton paikka.

Sitä ihmettelen itsekin? Ihan täyttä paskaa koko elämä,orjana pajalla,rahat aina loppu,akka ja pennut kiukkuaa,pillua ei saa ikinä,velkaa on niin perkeleesti,selkä on paskana.

Ja paskat,mun mielestä maailma on paras paikka olla.

Hienoa saada olla täällä.

Kun tietyt asiat oivaltaa, osaa nauttia pienistä asioista, ei anna minkään kahlita, eikä anna pelon lannistaa eikä ota itseään liian vakavasti niin siitä ainaki itse saan elämänhalua! Itselläni on vielä asiat huonosti muihin verrattuna niin terveydellisesti kuin taloudellisestikkin, mutta en anna senkään lannistaa! :)

Vierailija kirjoitti:

Kun tietyt asiat oivaltaa, osaa nauttia pienistä asioista, ei anna minkään kahlita, eikä anna pelon lannistaa eikä ota itseään liian vakavasti niin siitä ainaki itse saan elämänhalua! Itselläni on vielä asiat huonosti muihin verrattuna niin terveydellisesti kuin taloudellisestikkin, mutta en anna senkään lannistaa! :)

Mitkä asiat olisi oivallettava, että se olisi mahdollista?

Unelmat, ne auttaa jaksamaan

Onnellisuus. Se tulee pienistä asioist, kumppani, oma koti, 200€/kk opintotukea, köyhyys

Kyllä köyhyys, kuulun suomessa kaikkein köyhimpään sakkiin mutta se ei tee mun elämästä vähempiarvoisempaa kuin miljonäärinkään. Hankalaa toki on kun pitää pitää laskinta aina kaupassa jotta pystyn olemaan 100% varma, että saan sille päivälle paketin sikanautajauhenlihaa,maitoa ja makaronia.

Elämä itsessään on hienoa.

Tee extempore reissua, jätä älypuhelimet ja muut kotiin, ota teltta,makuupussi, vaatteet ja kuiva muonaa ja mene suomen metsään.

Tee asioita mitkä sun ihmismielen saa onnelliseks. Jätä myös masennuslääkkeet.