1v kitisee ja roikkuu lahkeessa huomiota saadakseen

ja kyselinkin siitä silloin täällä ja sain paljon samankaltaisia vastauksia, että tuttua tuntui olevan jataas vaihe muiden joukossa.

Itse sain neuvoja ottaa lapsi niin paljon kuin mahdollista mukaan hommiin. Olin aluksi aika äimän käkenä et mihin tollaista taaperoa voi ottaa mukaan ja miten, mutta yritin kuitenkin ja helpotti pikkuisen kitinää, mut ei TODELLAKAAN niitä kotihommia. Lapset on kovin erilaisia, mutta minun poikani ei ainakaan soveltunut kätevästi avuksi esim astianpesukoneen purkamiseen, niinkuin joku neuvoi. Mutta esim pyykki hommiin otin häntä sitten mukaan vaikkakin siitä koitui tosi paljon vaivaa.



En muista enää kauanko kesti, ehkä kuukauden tai jotain ja sit oli hetki rauhallisempaa, kunnes alkaa taas 1v3kk-1v6kk paikkeilla ns ensimmimmäinen uhma ja tahallinen kepposten teko + raivarit. Siitäkin löytyy täältä sitten hyviä pinoja jos teilläkin kiljutaan ja heitellään tavaroita 4kk kuluttua.



Itse olen yrittänyt selvitä eri tilanteista antamalla pojalleni jotain ihmeteltävää, esim lehtikorin, laatikon jossa on hiussolkia ja muita vempaimia ja antanut penkoa uunin alalaatikkoa missä on pannunalusia. Niissä touhuissa ainakin hetken aina viihtyy ja saa tehtyä jotain kriittistä. Muuten olen siirtänyt juttuja päiväuniaikaan ja siihen kun isä on taas kotona. se on ollut meillä kaikkien etu.



Aurinkoista kevättä! Adelein ja wompatti1v6kk

Meillä juuri nyt kitinää yms. kun kulmahampaat ovat puhkeamassa.

Niin, sama juttu täälläkin! Aikamoista kitinää on, ja lahkeessa roikutaan. Helpottavaa kuulla, että muillakin on samanlaista. Näköjään kuuluu nyt tähän vaiheeseen...

Tätä se oli meilläkin. Ikää on nyt 1v4kk+ ja edelleen aika tahmeaa on jos yritän tehdä kotihommia. Tietysti hampaat ja muut lisää kitinää mutta tuo roikkuminen äidissä tässä iässä lienee siis ikäänkin kuuluvaa. Menee se joskus ohi.

Saan esim. ruuan ja tiskikoneen laitettua parhaiten siten, että istutan tytön syöttötuoliin ja annan leivänpalan tai muuta sormiruokaa. Muuten keittiöhommat joutuisi tekemään tytön nukkuessa, mutta tuo toimii ainakin toistaiseksi. Mieluiten annan sormiruuan vasta oikean ruuan päälle, joten teenkin päivällisen usein valmiiksi jo aamiaisen ja lounaan yhteydessä. Pyykkejä ripusteltaessa annan pyykkipoikakorin tutkittavaksi, ja sitä ei sitten tutkita muulloin, niin mielenkiinto säilyy (tuskin kuitenkaan kovin kauan...). Imuria onneksi tykkää seurata. Tietokone on nyt ihan pop, tässä ei saa istua sekuntiakaan jos tyttö on hereillä, hän nimittäin haluaa tulla kirjoittelemaan ja leikkimään hiirellä.

saanut sen ikäisenä juuri kotitöitä tehtyä silloin, kun lapsi valvoi. Olin luullut, että saisin. Sitä ennen sain ja muutama kuukausi siitä taas! Arvelisin, että kuului ikään ja epäilen, ettei sen ikäinen vielä jaksa muistaa kovin pitkään, vaikka asioita hänelle selittääkin siitä, että on tehtävä muutakin, vaikka ymmärtäiskin siitä osan. Hyvä varmaan silti selittää, että myöhemmin oppisi. Tuon ikäisen kanssa olin paljon aika lähekkäin ja yhdessä tehden asioita, joita saattoi tehdä (eli leikkejä, sylissä pitämistä, kävelemisen seuraamista, ulkoilemista- aika paljon sitä seuraamista). Mutta varmaan erojakin 1-v. oli paljon. Eräs ystäväni, jolla on 3 nyt jo isompaa lasta- ja samoin neuvolastakin sanottiin- sanoi, että 1-v. on voimakkaassa " touhu-iässä" ja ainakin meillä se piti paljon paikkansa. Touhuaminen ja äidin läsnäolo oli hirveän tärkeää tytölleni tuon ikäisenä.

sitten oli juuri samanlaista! Tunti sitten totesin puolisolleni, että onpa helpottanut tuo roikkuminen ja kitinä perään. Vaikka vieläkin ollaan äitin perään tosi kovasti niin omaa touhuilua ja leikkimistä taas paljon enemmän kun muutama kk sitten. Seuraavaa kautta siis odotellessa :)



Meillä poika on kyllä ollut erityisen innostunut avittamaan aina kotitöissä. Astiapesukonetta tyhjennetään oikeastikin yhdessä, imurointi on tosi kivaa. Pyykkien laittaminen myös joskin hauskinta on vaatteiden repiminen alas narulta että siitä nyt ei ihan hirveesti apua ole! Mutta olen pitänyt mukana näissä touhuissa koska selvästi tykkää touhuta mukana vaikka se vähän vaikeusastetta lisääkin. Toivotaan että mallioppiminen pätee tähänkin ja tämä näkyy sitten isompana aktiivisuutena kotihommissa :)



Näitä vaiheita tuntuu menevän ja tulevan, että sitä kautta olen yrittänyt asennoitua aina niihin haastavimpiin vaikka se tosiaan haastavaa välillä onkin itselle (tällä hetkellä esim. havattavissa jonkinlaisia ensimmäisen " uhmaiän" merkkejä). Mutta onneksi pääosin kuitenkin on tuota iloa ja joka päivä lisääntyvien taitojen ihmettelyä että niiden voimalla eteenpäin!

Oletko kokeillut kantoliinaa / pikaliinaa? MEillä tuo oli ainoa keino saada jotain tehtyä. Muistan kun " itkin" kavereilleni puhelimessa tuota roikkumisongelmaa kun tyttö oli 1v2kk ja kavetini kovasti ihmetteli - lapset on niin erilaisia sen suhteen kauanko tuo kestää.



Hankin Maya Wrap - pikaliinan vielä kun tyttö oli 1v3kk kun oikeasti meni lopullisesti hermot - ja se oli joka sentin arvoinen!! Siihen asti olin kantanut Pikku-ruulla lonkkasidonnassa, sinällään OK mutta tuon sitomisen kanssa ei enää kovin kätevä taaperoiässä. Mayaa oli tosi helppo käyttää, taaperon saa sinne sujautettua sekunnissa ja helposti pääsee pois kun ei tarvi sitoa ja purkaa ym. laittaa vaan valmiiseen pussiin istumaan.



Lonkalla sai hyvin kannettua taaperoa tuohon 1v6kk asti jonka jälkeen se sitten lopulta jäi. Oli iso apu myös kaupoissa ym, meillä ei ole tyttö koskaan viihtynyt rauhassa vaunuissa ja halunnut juosta ja hypistellä - tosi vilkasta sorttia.