Lue keskustelun säännöt.
Paljonko uusperheessä kuuluu vain sietää huonoa käytöstä
Aloittanut äiti
09.02.2016 |
Ja joo tiedän ettei omani ole mitään kullannuppuja aina,mutta he venkoilevat minun nähteni,mutta miehen lapsi ei tee isänsä nähden mitään.
Mutta tänäänkin 12v tyttö ei vastanut huomenen toivotuksiini. Kun kysyin tytön syödessä aamupalaa,että väsyttääkö vielä niim tuijotti vain eikä sanonut mitään. Lopuksi ampaisi pöydästä mitään sanomatta ja kiittämättä.
Mietin vain,että kuuluuko ajatella,että normaalia esimurkun touhua vai onko mulla oikeus sanoa,että kun minä olen tehnyt aamupalapuurot ja kattanut pöydän niin silloin sanotaan kiitos,kun noustaan pöydästä.
Mies tosiaan ei koskaan näe näitä. Oma samanikäinen poikani on välillä myös yhtä kenkku,mutta sillä erotuksella siis että tekee sen myös minun nähteni ja olen tilanteita puinut jälkikäteen pojan kanssa. Ja pidän hyvänä muutenkin sitä,että uskaltaa tehdä ne nähteni eikä salassa yritä osoittaa mieltä.
Mutta niin... Yritänköhän liiaksi joustaa ja miellyttää vain siksi,että mietin että tilanne ei ole lapsille niin helppo,kun uusperhe kyseessä ja vasta totutteluvaiheessa. Yhdessä asuttu nelisen kuukautta.
Olen myös tytön kanssa jutellut ja nätisti selitin etten ole hänen vihollisensa. Muutenkin yritän kaikkea... Neuvon käsitöissä ja tehnyt itsekin hänelle toivomiaan juttuja jne.
Tytöllä ei ole kavereita eikä harrastuksia,joten voi oireilla sellaistakin. Olen omiltani käsittänyt,että on yksinäinen.
Kommentit (14)
Perseilyä ei tarvitse sietää vaikka lapsella olisikin vaikeaa.
Raja menee minusta siinä että jos lapsi sanoo kiitos mutta "väärällä äänensävyllä", niin sitten en puuttuisi.
On ihan mahdollista että isä ei noita huomaa: monet ihmiset ovat täysiä pyllysilmiä näissä jutuissa.
Voi olla että kyse on peräti huomion hakemisessa, ja voihan noista negatiivisistakin asioista antaa jämäkän ystävällisesti palautetta - mutta mieluummin niin että sanoo myönteisistä asioista ensin jos sellaisia vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaikka miten selittäisit, ettet ole hänen vihollisensa (tämä on itsestäänselvää, turha sanoa edes ääneen), niin ei se tarkoita, etteikö lapsella olisi oikeus kokea niin. Et sinä voi sitä päättää.
1
Samat säännöt alusta asti kaikille. Sinun, minun ja meidän lapsia ei kannata jaotella, jos haluaa toimivan perheen.
Aloittanut äiti kirjoitti:
Tytöllä ei ole kavereita eikä harrastuksia,joten voi oireilla sellaistakin. Olen omiltani käsittänyt,että on yksinäinen.
Oikeastaan kuulostaa varsin kenkulta käytökseltä puolin ja toisin. Mitä mieltä lapsen isä on mistä voisi johtua? Oletko yrittänyt selvittää lapselta itseltään onko hänellä ystäviä, painaako hänen mieltää joku??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen rakentaa rajat. Miehen kanssa sovitte säännöistä ja perhepalaverissa esitätte asianne. Mikäli jollain on valikoiva muisti, anna muistiinpanovälineet . Ilmoitusluontoinen asia. Tiukka linja.
Olen itse ihan ydinperheen äiti ja omista neljästäni voin todeta, että ovat kyllä hyvin erilaisia aamuisin. En pidä yhtään minään, jos 11-vuotias tyttäreni on mykkä tai murahtelee aamutuimaan - äitiinsä tullut unikeko. 16-vuotias on tikkana pystyssä ennen muita, 14-v venyy ja hidastelee, mutta juttelee, 9-vuotiaan saa pystyyn viime tipassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan tiukkaa linjaa, vaan uusperheessä pitää katsoa paljon läpi sormien. Älä vaan ala nipottaa huomenen toivomuksesta. Nipottajat ei sovi uusperheeseen.
Sellaisessa neljän teinin kanssa elävä.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen rakentaa rajat. Miehen kanssa sovitte säännöistä ja perhepalaverissa esitätte asianne. Mikäli jollain on valikoiva muisti, anna muistiinpanovälineet . Ilmoitusluontoinen asia. Tiukka linja.
Milloin perheen lapset sitten on iässä, jolloin heillä on oikeus osallistua itseään koskeviin päätöksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen rakentaa rajat. Miehen kanssa sovitte säännöistä ja perhepalaverissa esitätte asianne. Mikäli jollain on valikoiva muisti, anna muistiinpanovälineet . Ilmoitusluontoinen asia. Tiukka linja.
Wuf, anna tassu. Nyt alkaa tämän perheen koirakoulu, jossa lapset jatkuvalla kurilla alistetaan toimimaan aikuisten tahdon mukaan.
Lapsella on oikeus ilmaista tunteitaan. Jos hän on kokenut eron ja nyt isän uuden perheen, puurosta tai kiitoksesta nipottaminen tuntuu kohtuuttomalta. Joko hänellä on paha olla tai joku murkkuikä- tai sitten sinä vaan et yksinkertaisesti ole vielä saanut hänen luottamustaan ja kunnioitustaan. Niihin ei voi pakottaa. Hänellä on oikeus ilmaista ettei pidä sinusta tai tilanteesta, mutta sinulla aikuisena ihmisenä ei ole oikeus siitä loukkaantua. Hän on lapsi, ei tasavertaisessa suhteessa. Hyvän huomenen toivotuksia ei voi vaatia edes omilta lapsiltaan jos ei halua nujertaa heitä. Yleensä tuollaisella käytöksellä yritetään kertoa että kaikki ei ole kunnossa. Ja sinä et ehkä ole tarpeeksi läheinen ihminen kuuntelemaan hänen murheitaan. Lapella on aina itse oikeus päättää koska ja kuinka lähelle kenetkin päästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kokemuksellauusperheestä niin lapsena kuin aikuisena: kaikille samat säännöt ja oikeudet. Ensin luotte säännöt miehen kanssa, sen jälkeen kerrotte ne kaikille lapsille. Ja niissä pysytään, kaikkien kohdalla.
Kiitos sanotaan AINA ruoan tekijälle. Se on vähintä, ja kyllä se tulee jopa aamu-uniselta automaattisesti - kyten se huomentakin. Tämä tyttö on vaan nyt kokenut että sinulle ei tarvitse vastata, ja nyt on miehesi tehtävä korjata se.
Liian usein miehet pelkäävät konfliktia lasten kanssa, ja sitten hyssytellään ja pidetään sen lapsen puolia loppuun asti. Jos miehesi on tuollainen niin suosittelen eroamaan, ei tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Aloittanut äiti kirjoitti:
Tytöllä ei ole kavereita eikä harrastuksia,joten voi oireilla sellaistakin. Olen omiltani käsittänyt,että on yksinäinen.
Oikeastaan kuulostaa varsin kenkulta käytökseltä puolin ja toisin. Mitä mieltä lapsen isä on mistä voisi johtua? Oletko yrittänyt selvittää lapselta itseltään onko hänellä ystäviä, painaako hänen mieltää joku??
Ei osaa sanoa ja siis tuo ongelma ollut "aina". Harrastaa saa ja sitä on " tyrkytetty",mutta jos aloittaakin jotain niin lopettaa pian. Viimeksi vuosi sitten kävi hetken partioo.
Lapsi ei puhu sen paremmin mulle kuin isälleen. Oma tyttöni kertoi,että on koulussa sanonut olevansa yksinäinen. Omistani saa kotona seuraa,mutta ei läheskään aina kelpuuta. Nytkin su omat tyttöni valitteli,että olis leikki,mutta eivät saa kontaktia. Menivät lopulta keskenään. On myös kaveria oman samanikäisen poikani kanssa,mutta sehän ei oo sama kuin tyttökaveri. Aika menee television tai tabletin kanssa. Jopa yökaudet,mutta siihen haetaan nyt muutosta.
Sinuna katsoisin pari vuotta tuollaista kiukutteluvaihetta. Ihan lapsena, jota koitettiin sopeuttaa isän uuden kanssa sopuisuuteen sanon näin. Nyt olen jo aikuinen. Mitä pikkumaisempi olet sen pöllömpi sen nuoren silmissä ja hänhän saa olla sitä mieltä, koska ei ole hänen vikansa, että sinä olet hänen elämässään.