Vauva 8 kk, mies haluaa erota.

Voi ei mikä tilanne! Vaikuttaa hieman keskenkasvuiselta. Osallistuuko vauvan hoitoon? Todellakin kuuluu olla vielä noin. Saatko juteltua hänen kanssa? Voitko jakaa vauvanhoitovastuuta hälle enemmän?

Olen itse kuullut väitteen että alle kaksivuotiaiden lasten vanhempien ei pitäisi erota. Siihen mennessä elämä 'normalisoituu'.

Onko lapsi tehty miehen puolelta miten harkiten? Juttelehan vielä mutta jos hän ei ymmärrä niin anna mennä, ajattele omaa ja lapsen parasta. Onhan sulla turvaverkot eli muita läheisiä? Ja vinkkinä jos ero tulee, paperille kaikki huoltajuusasiat yms. Tulee melko varmasti myöhemmin sanomista puolin ja toisin jos ei ole paperilla.

Sinä ja lapsi olette sun prioriteetti nro 1 jos mies ei osaa olla teidän kanssa perhe ja teidän tukena. Lapsen pitäis olla teillä kummallakin prioriteetti 1 ja parisuhde tietty samalla mutta aikuinen osaa (tai pitäisi osata) hieman odottaa omien tarpeiden täyttymistä.

Tsemppiä sinulle!!!

Yritä saada mies parisuhdeterapiaan. Ja herättele siihen, että hänkin on vauvanne vanhempi jatkossakin! 8kk on todella lyhyt aika vielä tehdä noin suuria liikkuja.

Pariterapia.

Suhde ei voi jatkua jos toinen ei halua jatkaa, tietenkään.

Mutta kokeilisin ennemmin vaikka parin kuukauden breikkiä - siten että kumpikin hoitaa ipanaa välillä yksin. Yh:n osa ei ole helppo, ja vaikka ero tulisikin, voi olla parempi siirtää sitä eteenpäin että lapsi on isompi ja voitte molemmat hoitaa osuutenne kasvatuksesta itsenäisesti.

Älä ole liian kiinni vauvassa. Aloitat vauvalle pulloruokinnan ja hommaat teille yhteistä aikaa.

Miehesi on lapsellinen ja kypsymätön. Jos lähdetään vuosikymmenten mittaiseen elämänkumppanuuteen, niin kyllähän ihmiset kaiken aikaa muuttuvat, aivan ilman lastentekoakin. Jokaiseen parisuhteeseen kuuluu parempia ja huonompia aikoja, ja 8 kk (olettaen että ongelmat alkaneet vauvan syntymästä) on aivan hemmetin lyhyt aika tehdä noin suuria päätöksiä. Valitse mahdollisten tulevien lastesi isäksi joku vähemmän impulsiivinen, joka ymmärtää aikuisten elämän realiteetit.

Ei se vauvan syntyminen tarkoita, että aviopuoliso unohdetaan kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Älä ole liian kiinni vauvassa. Aloitat vauvalle pulloruokinnan ja hommaat teille yhteistä aikaa.

Mä en kestä näitä aikuisia jotka ei pysty hetkeä odottaan kun mulle heti nyt kaikki!! Oikeasti, kyse on hyvin lyhyestä ajasta, mutta tärkeästä sellaisesta, minkä äiti imettää. Hohhoijaa..

Ja jos mies ei jaksa 'odottaa' niin eipä kummoinen isä ole jos ei lapselleen parasta toivo..

Voisiko isä osallistua jotenkin muuten, voisiko vauva olla lyhyen aikaa hoidossa jotta käytte vaikka syömässä? Pitäkää yhdessä leffailtaa kun vauva nukkuu. Käykää vaunulenkeillä yhdessä. Ei oo niin vaikeeta.

Ei se vauva kauaa ole vauva, sori vaan.

Ei se vauvan syntyminen tarkoita että synnyttäjästä tulee ajatustenlukija joka osaa antaa aikuiselle puolisolle sen mitä hän ei tse osaa pyytää.

Jos ei osaa kommunikoida niin onhan se sitten helpompi vain lähteä kuin opetella kommunikoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Älä ole liian kiinni vauvassa. Aloitat vauvalle pulloruokinnan ja hommaat teille yhteistä aikaa.

Ai se on vain äidin tehtävä hommata sitä yhteistä aikaa, isä voi vain valitella?

Mutta ihan ensiksi: äiti ON vauva-aikana pitkälti kiinni vauvassa, koska äiti on se vauvan elämän tärkein ihminen. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä. 

Toisekseen, kaikki vauvat eivät huoli pulloa. 

Voi jestas, kun vie uskoa ihmisiin. Ehditte olla yli viisi vuotta yhdessä jo ennen vauvaa -- siinä ajassa kyllä toisen oppii tuntemaan -- ja sitten käy noin. Sympatioita kovasti, ap! Miehen olisi kuitenkin syytä tajuta, että se isyys ei siitä katoa. Miehen olisi oikeasti syytä tajuta hirveän monta juttua. Tuollaisessa tilanteessa auttaisi, jos olisi vähän vanhempia, kokeneempia ja fiksuja mieskavereita, joiden kanssa voisi purkaa tilannetta ja sitä kautta huomata, että pikkulapsiaika on raskasta ja etäännyttävää, mutta kun sen liiton ei anna siihen kaatua, jatko on hyvää ja palkitsevaa.

Anna noin kypsymättömän miehen mennä. Jos ei aikuinen ihminen tajua, että vauva on kiinni äidissään monta kuukautta, niin mitä hänelle voi. KOhta sinulla on kaksi kiukuttelevaa uhmaikäistä...

Onko teillä ap seksiä?

Kysy nyt ainakin mieheltä, minkälaista oli ajatellut vauva-ajan olevan? Ilmeisesyi hän ei ole lähtenyt lainkaan realistisesti vanhemmuuteen.

Miten ajatteli, että jatkossa jaatte vanhemmuutta? Miten pitää yllä suhdetta lapseen, niin että parin vuoden päästä voi ottaa lapsen vuoroviikoin tai ainakin joka toinen vklp? Kuinka selviätte taloudellisesti? Oletko menossa töihin vanhempainvapaan jälkeen?

Se haluaa dippailla muita pipareita. Ihan samasta syystä suurin osa pareista eroaa. En usko, että mitään on tehtävissä. Yhteiskunta on rakennettu suosimaan irtosuhteita ja randompanoja ja seksuaalista rietastelua tulee ovista ja ikkunoista. 

Toiten vaihtoehton on, että näkee sinut liikaa äitinä, eikä kiihottavana pimperona joka ehkä joskus olit. 

M41

En pysty tuntemaan minkäänlaista myötätuntoa ap:n miestä kohtaan juuri jonkun täällä aikaisemmin mainitsemien kommunikaatio-ongelmien vuoksi. Koska en tilannetta tarkemmin tunne, suhtaudun sinällään varovaisen hyväksyvästi tuohon ap:n miehen pettymykseen kipinän puutteesta. On toki miehiä, joilla on epärealistinen käsitys siitä, miten vauva muuttaa elämää ja miten intensiivistä vauvan hoito on, ja siitä, miten hankalaa kipinän vaaliminen käytännössä tällöin on. On kuitenkin myös naisia, jotka piiloutuvat täysin vauva-arjen taakse: mies on sika, jos ei hyväksy lapsensa äidiltä mitä vaan, sillä onhan heillä nyt yhteinen, raskashoitoinen vauva. Koska vauva on tärkein, ei miehen tunteilla ole mitään väliä, mutta tottakai kunnollinen herrasmies siloittelee kaikin pystyminsä tavoin tietä lapsensa äidin edessä. Vaikka vauva-arki on raskasta - toisilla raskaampaa kuin toisella - on kuitenkin harvinaista, etteikö mitään voitaisi tehdä parisuhteen kannalta paremmin. En nyt ota kantaa ap:n ja hänen miehensä väliseen suhteeseen, että onko siinä tämänkaltaisesta asetelmasta kyse, kun en tilanteesta enempää tiedä. 

On kuitenkin aivan älytöntä, jos aikuinen mies ei saa suutaan auki, ennen kuin haluaa eron. Ap kirjoitti eron tulleen täysin puskista, ja miehen vain ilmoittaneen, että kipinän puuttumisen ja ap:n muuttumisen vuoksi ei halua enää jatkaa. Normaali aikuinen ihminen kertoisi tuossa vaiheessa puolisolleen, että kaipaa enemmän läheisyyttä ja kipinää. Ei se puoliso mikään meedio ole, eikä voi osallistua tilanteen pohtimiseen ja ratkaisemiseen, jos ei siitä tiedä. Ärsyttää ajatellakin, kun yksi on vain tuppisuuna puinut nyrkkiä ja korkeintaan uikuttanut kavereilleen kohtaloaan sen sijaan, että olisi kysynyt puolisoltaan, onko jotain tehtävissä. 

Vierailija kirjoitti:

Kysy nyt ainakin mieheltä, minkälaista oli ajatellut vauva-ajan olevan? Ilmeisesyi hän ei ole lähtenyt lainkaan realistisesti vanhemmuuteen.

Miten ajatteli, että jatkossa jaatte vanhemmuutta? Miten pitää yllä suhdetta lapseen, niin että parin vuoden päästä voi ottaa lapsen vuoroviikoin tai ainakin joka toinen vklp? Kuinka selviätte taloudellisesti? Oletko menossa töihin vanhempainvapaan jälkeen?

Kysy vielä, miten ajatteli esim. mummolleen selittää, että jättää vaimonsa ja vauvansa, kun "ei ole enää kipinää". Sinun ei ainakaan tarvitse asiaa selitellä. Jos nyt aivan sekopääkai ole muuttunut. Ja vaikka olisitkin, tosimies kestää jopa sen. Yksi ystäväni ainakin oli ihan mahdoton koko raskauden ja vauva-ajan. Onneksi oli hyvä mies joka jaksoi odottaa.

Toivottavasti miehesi ajautuisi tähän keskusteluun ja alkaisi vähän miettimään käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy nyt ainakin mieheltä, minkälaista oli ajatellut vauva-ajan olevan? Ilmeisesyi hän ei ole lähtenyt lainkaan realistisesti vanhemmuuteen.

Miten ajatteli, että jatkossa jaatte vanhemmuutta? Miten pitää yllä suhdetta lapseen, niin että parin vuoden päästä voi ottaa lapsen vuoroviikoin tai ainakin joka toinen vklp? Kuinka selviätte taloudellisesti? Oletko menossa töihin vanhempainvapaan jälkeen?

Kysy vielä, miten ajatteli esim. mummolleen selittää, että jättää vaimonsa ja vauvansa, kun "ei ole enää kipinää". Sinun ei ainakaan tarvitse asiaa selitellä. Jos nyt aivan sekopääkai ole muuttunut. Ja vaikka olisitkin, tosimies kestää jopa sen. Yksi ystäväni ainakin oli ihan mahdoton koko raskauden ja vauva-ajan. Onneksi oli hyvä mies joka jaksoi odottaa.

Muuten samaa mieltä, mutta tämä nosti vähän karvat pystyyn. Eikö nainenkaan ole hyvä nainen ja tosinainen, jos ei kestä sitä, jos mies muuttuu raskaina aikoina pariksi vuodeksi mahdottomaksi sekopääksi? Kaikki me teemme virheitä ja kannatan asioiden huolellista selvittämistä ennen eroon säntäämistä, mutta esim. raskaus ja vauva-arki eivät tee kusipäisyydestä hyväksyttävää, eikä sellaista ole kenenkään pakko kohtuuttomasti sietää ollakseen "hyvä ihminen". 

Vierailija kirjoitti:

Sinä ja lapsi olette sun prioriteetti nro 1 jos mies ei osaa olla teidän kanssa perhe ja teidän tukena. Lapsen pitäis olla teillä kummallakin prioriteetti 1 ja parisuhde tietty samalla mutta aikuinen osaa (tai pitäisi osata) hieman odottaa omien tarpeiden täyttymistä.

Tsemppiä sinulle!!!

Tämä on se asia, mistä kannattaisi varoitella miehiä etukäteen. En usko, että kovinkaan moni mies ymmärtää isäksi tulemisen muuttavan tilannetta radikaalisti. Kuten ylläkin kirjoitettiin, äiti ja lapsi menevät kaikessa ohi perheen sisällä ja miehen asema tippuu niin alas kuin vain voi.

Tästähän on keskusteltu vaikka kuinka ja paljon, mutta jostain syystä naiset eivät ymmärrä, että se on kova paikka miehillekin, kun huomaa olevansa aivan sivuseikka perheessä. Kaikki tapahtuu vain ja ainoastaan äidin ja vauvan ympärillä, ja sitten kun vielä pyrkii osallistumaan vauvanhoitoon, niin vaimo, anoppi ja muut naiset naureskelevat kaikille virheille. Ja tietysti niitä mokia ruoditaan ja naureskellaan täälläkin.

Ap sitten vaan lysyy mieheltä, että miten hän aikoo hoitaa lapsen, koska otatte tietysti viikko viikko systeemin.