Opettaja! Millainen on ollut kauhein oppilaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muilla opettajilla olen nähnyt kaikenlaisia kauhukakaroita, mutta itselläni ehkä raskain oli pienluokasta siirretty oppilas, joka oli varmaan tuon pienluokan "parhaimmistoa", mutta täysin sopeutumaton isoon luokkaan. Koko ajan ylikierroksilla, uhmakas, nauroi päin naamaa rikkoessaan kieltoja jne. Minkäs sille teet, kun lapsi vaan tekee jotain, vaikka kiellät? Esimerkiksi lähtee nauraen juoksemaan urheilukentältä karkuun.

Sain hyvän neuvon hänen entiseltä opettajaltaan: hänen kanssaan kannatti kuulemma jutella aina tilanteesta ja pohtia yhdessä, että mikä nyt käytöksessä onnahti. Kun alkaa häiriköidä tuntia tai tilannetta, niin samantein keskusteluun. Meinasin alkaa itkemään. Tuolla pienluokan opella oli luokassa 6-7 oppilasta ja kaksi ohjaajaa. Eli kolme aikuista yhteensä. Minä olin yksin 25 oppilaan kanssa ja olisi pitänyt vielä käydä kesken tunnin kasvatuskeskusteluita.

Pahinta oli kuitenkin se, että tuo käytös antoi parille muutamalle vilpertille hyvää mallia, miten voi toimia. Huomasivat, että opettajaa ei tarvi kuunnella, kun vaan tekee jotain ja nauraa päälle. Jos sanoin, että "älä syö suklaata tunnilla, laita reppuun", niin lapsi nauroi mulle ja tunki loputkin suklaat suuhun. Ainoa tapa saada tuo lapsi hetkeksi kuriin oli huutaa ja kovaa. Mutta mitä siitä tulee, että opettaja raivoaa joka tunti.

Kuule...sekä pienluokassa,että normiluokassa työskennelleenä voin sanoa,että ei se todella ole pienluokassa helpompaa!Normiluokan saat työskentelemään yhtenä massana,pienluokassa jokainen oppilas erottuu.Kyllä kai vuorovaikutusyyö,keskustelu,on sitä meidän opettajien ydintyötä jossain määrin?

Sulla meni aika korkealta ja kovaa ohi lainaamaasi viestin sisältö.

Minä itse.

Ja vasta aikuisiällä sain vuosien kamppailun jälkeen apua ongelmiini ja sitä ihmeteltiin kovaan ääneen miksi apua ei ole annettu jo teini-iässä kun selvästi olen sitä tarvinnut. No sanopa se, yritin silloin apua hakea useita kertoja, mutta tuhahdeltiin vaan että minussa ei ole mitään vikaa ja olen vaan tahallani tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja, joka yllytti muita. Koskaan ei itse tehny mitään fyysistä, mut myrkytti muiden mieltä ja provosoi. 

Ja tiesi vielä oikeutensa turhan hyvin. Hölisi ja pelleili tunnilla, laskin käden olkapäälle että lopettaisi ja kiinnittäisi minuun huomion.... kääntyi huutamaan "SÄ ET SAA KOSKEA MUHUN, SÄ RIKOT LAKIA"

Tämä! Näillä on kotona myös samanlaiset vanhemmat.

Aloituksen lapsi ehkä rauhoittuisi kosketuksesta tai keskustelusta, mutta nämä ovat kieroutuneita.

Vierailija kirjoitti:

Suuri kuin ladon ovi. Minäkin olen pitkä nainen, mutta tämä tyyppi oli vielä päätä pidempi, ja leveä ja lihava. Hän kuljeskeli luokassa miten tahtoi, löi ohikulkiessaan huvikseen luokkakavereita, paiskoi tuoleja seinille jne. Koko ajan hän katsoi, milloin minulla palaa hihat. Kolme vuotta jaksoin katsoa häntä huutamatta, toisin kuin muut opettajat. Hän viettikin suurimman osan muista oppitunneista käytävällä. Meillä ei ole tarkkista tässä koulussa. Toisessa koulussa olisi ollut, mutta kyseisen oppilaan vanhemmat kielsivät siirron, kun paikka olisi auennut. Tämä oppilas oli paha, siis sielultaan ja sydämeltään oikeasti paha ihminen. Toivottavasti en näe häntä enää koskaan.

HUH!!! Mikä tapaus!!!  Mistä tuollaisia lapsia tulee ja miten ne on kasvatettu - ei vissiin mitenkään. Pelottavaa.

Kertokaa tyhmälle mikä on sairaalakoulu?

Hyvä huomio tuo, että osa on syntymäpahoja. Varmaan auvorakenteessa häikkää. Eli pahuus ei plumpsahda 18-vuotiaana yhtäkkiä. Silloin vain on soveliasta jo pitää jotakuta pahana.

Peruskoulu on siitä metka paikka, että tulevaisuuden nobelistit ja mahtavat toisista välittävät ihmiset sekä läpensä pahat sarjamurhaajat ja itsekeskeiset narsistit istuvat siellä vierekkäin. Kaikki käyvät peruskoulun.

Turhaa elvistelyä kuvitella, ettei joku olisi paha jo lapsena. Jos on pahoja aikuisia niin on lapsiakin. Ei sinä 18v synttäriyönä tilanne muutu. Toki mistä se pahuus johtuu on eri asia. Ja mitä sillä sitten muka pitäisi anteeksi saada.

Hatun nosto kaikille opettajille kun jaksavat.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa tyhmälle mikä on sairaalakoulu?

Sairaaloiden yhteydessä järjestetään kouluopetusta, pääosin kahdesta syystä:

- Lapsille, jotka ovat pitkiä aikoja sairaaloissa (esim. syöpähoitojen takia).

- Sinne sijoitetaan myös psykiatrista hoitoa kaipaavia lapsia, vaikka kotona asuisivatkin.

Sellainen pienen vaalean enkelin näköinen pikkutyttö, joka oli aivan sekaisin päänsä sisältä. Uhkaili saksilla aikuisia ja muita, käyttäytyi täysin arvaamattomasti. En edes halua tietää mitä hänestä tuli.

Jos vähänkään komensit tätä tyttöä alkoi uhkailu, että hän tekee itselleen mustelmia ja väittää että minä löin häntä tai, että olisin kosketellut häntä epäasiallisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla kauheita ole ollut, rasittavia ja erittäin raskaita kyllä. En voi sanoa kenenkään ihmisen lasta kauheaksi. T. Yläkoulun erkka

Olen vähän yllättynyt, että jo kolmas kommentti oli tätä jeesustelua. Olisin odottanut, että ehkä jonkun kymmenen viestin jälkeen olisi vasta liihottanut Äiti Teresa paikalle.

Erityisopettajat nyt vaan on niitä, joiden luokse nämä hankalat tapaukset ohjataan. En pystyisi tekemään työtäni, jos ajattelisin, että onpa siinä kauhea lapsi. Minuakin on purtu, lyöty, potkittu, uhattu saksilla, mutta silti joku sinne luokkaan vetää takaisin. Eikä se muuten ole tilinauha. T. Toinen erkka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen tarkkis?Menneen talven lumia.Ei mulla ole ollut kauheita oppilaita (eikä johdu kyllä siitä,että ei olisi vaikeita opetusympäristöjä ollut),mutta joidenkin kanssa olen saanut tehdä töitä paljon ja yleensä niihin oppilaisiin muodostuu syvä yhteys lopulta.

Opettajalla on uransa aikana satoja tai tuhansia oppilaita. Aika ihme olisi, jos näiden joukkoon ei osuisi yhtään oikeasti epämiellyttävää ihmistä. Aikuisissakin on omilla säännöillään toimivia, itsekkäitä kusipäitä. Tuskin on niin, että nämä piirteet pompsahtavat esiin tasan sinä päivänä, kun täyttää 18.

Niin, ja eihän se aikuisuus edes ala tuosta ikävuodesta vaan ainoastaan täysi-ikäisyys. Teini-ikää tuo on ja monella vielä murrosikääkin. 20-vuotiaana alkaa aikuisuus ja vuosina 1969-1976 se olikin täysi-ikäisyyden raja. Sitä ennen 21.

Vierailija kirjoitti:

Kuule...sekä pienluokassa,että normiluokassa työskennelleenä voin sanoa,että ei se todella ole pienluokassa helpompaa!Normiluokan saat työskentelemään yhtenä massana,pienluokassa jokainen oppilas erottuu.Kyllä kai vuorovaikutusyyö,keskustelu,on sitä meidän opettajien ydintyötä jossain määrin?

Oho, oikeastiko olet sitä mieltä, että 25 oppilasta työskentelee tuosta vaan massana, kun joukkoon liitetään vielä yksi pienluokkalainen? Että annat tehtävät ja kaikki menee just tasan putkeen. Ehei, erityttää niitäkin tarvii, neuvoa kädestä pitäen, osa ei etene tehtävissään lainkaan ilman potkimista, jotkut ei jaksa keskittyä, jotkut ei osaa, jotkut huutaa 5 minuutin päästä "valmis, mitä mä nyt teen?".

Pienluokilla on haastavaa ainesta, mutta sehän näkyy resurssoinnissa ja siinä, että siellä on mahdollista juuri käydä noita keskusteluja ihan toisella tavalla kuin isossa luokassa. Ihan oikeasti, aidosti, ei ole mahdollista 25 oppilaan luokassa opettajan keskittyä keskustelemaan yhden kanssa käytöksestä ja pohtimaan tilannetta. Ei vaan ole.