Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä 30-vuotiaan "aina yksin olleen" kannattaisi aloittaa ihmisiin tutustuminen?
07.02.2016 |
Koulussa ei koskaan oikein kavereita ollut, kukaan ei asiaan kiinnittänyt huomiota joten hyväksyin kohtaloni. Seurustellut en ole koskaan. Olen edelleen opiskelija, koska masennus on vienyt opiskelukyvyn. Samaan aikaan aloittaneet ovat jo aika pitkälti valmistumassa eli yliopistoltakaan en oikein tunne ketään. Yksi harrastus on jossa pääsee vaihtamaan muutaman sanan toisten kanssa, mutta siihen sekin jää.
Kaipaan todella paljon kaveria/kaveriporukkaa jonka kanssa voisi viettää vapaa-aikaa, mutta en tiedä mistä aloittaa tutustuminen. Seurassa olen hiljainen ja vetäytyvä, koska en koskaan oikein ole oppinut olemaan toisten kanssa. Neuvoja?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi opetella olemaan toisten ihmisten kanssa. Pääsisit ainakin tuosta yksinäisyyden kehästäsi.
Sitä tässä yritinkin ajaa takaa, että MITEN? Missä opetellaan olemaan muiden kanssa? Osallistuisin viivana, jos tilaisuuksia olisi.
Alkuunsa tulee mieleen oman opintoalan ainejärjestötoiminta. Jos bileet yms. tapahtumat joihin on noloa mennä yksin jättää pois laskuista, niin sopivia tilaisuuksia on 5-6 vuodessa. Niissä olenkin jo käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta eikös sekin 5-6 kertaa vuodessa ole ihan hyvä alku sille opettelulle :) onko sinulla harrastuksia? Jos koulussa ei ole sellaisia yhdistyksiä joiden toiminta kiinnostaa, niin etsi joku paikallinen. Yhteinen puheenaihe on hyvä jäänsärkijä ja vaikka et heti löytyisikään kokonaista kaveriporukkaa, oppisit tutustumaan ihmisiin ja olemaan ihmisten kanssa.
Laitoin kerran johonkin palstalle ilmoituksen, että kaipaan muista naisista seuraa baari-iltoihin tms, kun ei enää kaverit käyny missään. Joku kiva tyyppi vastasikin.
Kannattaa myös opetella käymään bileissä tms yksin ja juttelemaan small talkia ihan ventovieraiden kanssa.
Joku harrastus voi myös tuoda elämään uusia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi opetella olemaan toisten ihmisten kanssa. Pääsisit ainakin tuosta yksinäisyyden kehästäsi.
Sitä tässä yritinkin ajaa takaa, että MITEN? Missä opetellaan olemaan muiden kanssa? Osallistuisin viivana, jos tilaisuuksia olisi.
Alkuunsa tulee mieleen oman opintoalan ainejärjestötoiminta. Jos bileet yms. tapahtumat joihin on noloa mennä yksin jättää pois laskuista, niin sopivia tilaisuuksia on 5-6 vuodessa. Niissä olenkin jo käynyt.
Opintojesi tuossa vaiheessa en nyt ehkä enää ainejärjestötoimintaan lähtisi mukaan. Jätä ne nyt suosiolla nuoremmille.
Kotikaupunkisi on kuitenkin yliopistokaupunki - niistä pienimmilläkin (Rovaniemi/Joensuu/Vaasa) on kaikenlaista toimintaa ja harrastusta tarjolla. Isommista kylistä nyt puhumattakaan. Jos nyt on yliopistoon päässyt niin luulisi sitä ihmisen saavan suun auki toisten ihmisten seurassa. Siitä se lähtee.
Minusta sinun ehkä kannattaisi lähteä liikkeelle siitä, että miettisit, minkä tyyppisten ihmisten seurassa viihdyt ja millaisia asioita toivoisit ystävyydeltä. Viihdytkö pohdiskelijoiden, koko kaveriporukan äitihahmojen vai suvereenien juttunikkareiden seurassa? Toivoisitko ystävyydeltä syvällisiä keskustelutuokioita viinilasin tai kahvikupin ääressä vai kaveria esim. liikuntaharrastukseen tai muuhun aktiiviseen tekemiseen? Tuletko parhaiten toimeen ikäistesi kanssa vai oletko avoin kaikenikäisille ystäville?
Olen itse kärsinyt yksinäisyydestä ja tein sen virheen, että eräässä vaiheessa hengasin kenen kanssa tahansa, joka kelpuutti minut seuraansa. Seurauksena omanarvontuntoni laski liki pohjalukemiin ja aloin kärsiä myös jonkinlaisesta sosiaalisesta ahdistuksesta, sillä itselleni täysin vääräntyyppinen seura ei todellakaan poistanut yksinäisyyttäni vaan sai minut tuntemaan itseni omituiseksi ja vialliseksi. Ei minulla ole vieläkään varsinaista ystäväpiiriä, mutta pari heitä löytyy kuitenkin ja siitä olen iloinen. Muutenkin suhteet toisten ihmisten kanssa ovat nykyään paljon terveempiä, kun olen opetellut tuntemaan itseni ja sen, millaisiin ihmisiin haluan tutustua paremmin ja milloin joku on parempi pitää etäämmällä.
Tsemppiä sinulle ystävien löytämiseen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Work & travel visa NZ. Siinä sitten ihmettelet muiden matkaajien kanssa miten selviytyä toisessa maassa. Opit myös arvostamaan itsestäänselviä asioita kuten yksityinen kämppä, uuni ja kuinka paljon helpompaa on kommunikoida äidinkielellä.
Terveisin,
Hyi kauhistus mikä reissu, mutta tulipahan koettua.
Olen masentaja, mutta ei mistään.
Itsellä täysin sama tausta. Kokeiltu nettipalstat (ei vastattu vaikka kirjoitin kavereita etsineisiin ilmoituksiin) ja harrastukset (juteltua tulee, mutta olenko sosiaalisesti vammainen kun mielestäni näitä tuttavuuksia ei ole sopivaa viedä eteenpäin). Opiskeluissa, töissä ja muualla olen sosiaalisesti normaalilta vaikuttava, mutta kavereita 0. Se on iso vika että en viihdy isoissa kaveriporukoissa, baareissa tai bileissä. Eniten kaipaisi samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Mieskin on mahdotonta löytää, koska kaveriton nainen on kummajainen ja tuo kaverittomuus tulee joskus kyllä esille. En vaan yksinkertaisesti kyennyt ylläpitämään suhteita opiskelujen alussa masennuksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liity johonkin avustustoimintaan, esim. SPR:n ystävätoiminta. Siellä sinut itse asiassa koulutetaan ystäväksi jollekin muulle! Lisäksi kun toimisit ystävänä jollekin muulle, saisit enemmän itsevarmuutta, koska sinähän antaisi aikaa jollekin yksinäiselle, ja voisit olla tässä hyväkin, juuri sen takia, että olet itse kokenut yksinäisyyttä. Kääntäisit siis yksinäisyyden kokemuksen vahvuudeksesi.
https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan/ystavaksi
Kun saat koulutusta, voisit varmaan ohjaajan kanssa keskustella miten edetä, että kehittyisit ystävyyteen askel askeleelta. Lisäksi joutuisit opettelemaan sitä, että et keskity omaan epävarmuuteesi ja yksinäisyyteesi, vaan huomioisit niitä muita ihmisiä. Tämä on hyvä osata, koska yleensä kaikkia ihmisiä kiinnostaa maailmassa eniten he itse, joten ystävystyminen vaatii sen, että kiinnostut siitä toisesta ihmisestä eikä niin että putkahdat paikalle että "kiinnostukaa minusta!".
Tämän ohella voisi olla hyvä päästä johonkin kurssille, harrastukseen tai järjestötoimintaan, jossa olisit osa ryhmää. Saisit koskemusta toimimisesta osana ryhmää.
Ja kolmas ehdotus, on vaikkapa opiskella jokin kieli ja/tai harrastus, jonka puitteissa pääsisit ulkomaille, ei siis turistiksi mutta vaikkapa vapaaehtoistoimintaan tai johonkin vastaavaan. Sosiaalisuus on ihan eri luokkaa eri maissa, ja lisäksi kun on tavallisen viiteryhmänsä ulkopuolella pääsee itsekin eroon helpommin eroon siitä ujon ja hiljaisen identiteetistä, johon on jämähtänyt. Jos on vaikka ulkomailla mukana jossain porukassa, niin aina voi ajatella, että jos mokaan, en näe näitä ihmisiä enää. Mutta toisaalta voi siis saada elämänikäisiä ystäviä. Ja kaikkea siltä väliltä.
Yliopistolta. Ei sen helpompaa tilaisuutta enää elämässä tule vastaan. Tarkoitan yliopistolla sitä koko opiskelijaelämää, en vain luentoja ja bileitä, vaan harjoittelupaikkoja, järjestö- ja muuta hyväntekeväisyystoimintaa, sijaisuuksia ja kesätöitä... ihmiset yleensä käpertyvät sisäänpäin, ymmärrettävästi, sitten kun löytyy oma kulta, oma asuntovelka ja omat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan pokkana menet yksin johonkin kuppilaan. Todennäköisesti joku tulee juttelemaan. Otat sen vaan jutusteluna. Kokeilla voisit myös jotain pienempää kuntosalia tms. Siellä kynnys aloittaa muuten vaan keskustelu voi olla matalampi. Tai matkustat vieraaseen kaupunkiin esim. Keski-Eurooppaan ja olet siellä eksyneen oloinen. Joku tullee kysymään voisko auttaa. Jostain vain aloitat. Pienikin siirto vie eteenpäin.
Jos olet mies, niin mitään ei ole tehtävissä. Ketään ei voisi tippaakaan vähempää kiinnostaa kuvauksesi mukainen mies. Pahoittelut.
Jos olet nainen, niin laita vähän pienempää vaatetta päälle ja mene ainejärjestön bileisiin. Vaikka johonkin yhteiskemuihin miesvaltaisen alan kanssa. Siellä äijät sitten lähestyvät ja otat parhaimman. Siitä suhde (vaikka lyhytkin) ja miehen kanssa pääset niihin piireihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan todella paljon kaveria/kaveriporukkaa jonka kanssa voisi viettää vapaa-aikaa, mutta en tiedä mistä aloittaa tutustuminen. Seurassa olen hiljainen ja vetäytyvä, koska en koskaan oikein ole oppinut olemaan toisten kanssa. Neuvoja?
Ei kannata noilla spekseillä edes tähdätä mihinkään kaveriporukkaan, vaan siihen että löydät 1-2 kaveria, joiden kanssa olet kahdestaan. Sitten voitte tulla parina kutsuksi mukaan johonkin kaveriporukan illanviettoon, varsinkin jos se kaverisi on sosiaalisesti lahjakkaampi ja omaa laajemman kaveripiirin.
Aikuisena ei kannata enää tuhlata aikaa heikkouksiensa parantamiseen, vaan pyrkiä toimimaan vahvuuksillaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet mies, niin mitään ei ole tehtävissä. Ketään ei voisi tippaakaan vähempää kiinnostaa kuvauksesi mukainen mies. Pahoittelut.
Jos olet nainen, niin laita vähän pienempää vaatetta päälle ja mene ainejärjestön bileisiin. Vaikka johonkin yhteiskemuihin miesvaltaisen alan kanssa. Siellä äijät sitten lähestyvät ja otat parhaimman. Siitä suhde (vaikka lyhytkin) ja miehen kanssa pääset niihin piireihin.
Totta, paitsi tuo ettei mitään ole tehtävissä. Hoida sairautesi, valmistu ja mene töihin. Älä odota saavasi mitään top 5-10 naista, vaan joku ihan kiva, ja tee huomaamattomia, ei epätoivoisia, aloitteita arkesi ohessa ja kuulostele jos työkavereillasi olisi puhetta jo epätoivoisista sinkkukavereistaan. Ihme on jos ei ketään löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi opetella olemaan toisten ihmisten kanssa. Pääsisit ainakin tuosta yksinäisyyden kehästäsi.
Sitä tässä yritinkin ajaa takaa, että MITEN? Missä opetellaan olemaan muiden kanssa? Osallistuisin viivana, jos tilaisuuksia olisi.
Alkuunsa tulee mieleen oman opintoalan ainejärjestötoiminta. Jos bileet yms. tapahtumat joihin on noloa mennä yksin jättää pois laskuista, niin sopivia tilaisuuksia on 5-6 vuodessa. Niissä olenkin jo käynyt.
Noissa tilaisuuksissa on ylikorostettuina ns. suositut ja ulospäinsuuntautuneet. Sun pitäisi löytää ne paikat, joissa toiset yksinäiset hengaavat. Miten olisi uskisopiskelijoiden iltamat?
Olen itsekin ollut tosi yksinäinen ja huomannut, että aikuisiällä kavereita on tosi vaikea löytää. Työpaikalla tauoilla kaikki räpläävät puhelintaan eikä vaikka salin pukkarissa tunnu luontevalta alkaa vääntää asiaa tuntemattomien kanssa.
Netistä olen löytänyt toisten yksinäisten seuraa, esim suomi24 ja etsitaanystavaa.com
Ihmissuhteiden luominen on pitkäjänteistä puuhaa. Jos käy parikertaa jossain niin ei siinä kerkeä ystävystyä.
Vastaa kaikkiin kutsuihin kyllä mihin ikinä tai mikä tilaisuus ikinä niin ole mukana!
Tarjoa apuasi jos joku näyttää sitä tarvitsevan, esim. Lupaudu hoitamaan jonkun koiraa tai auttamaan muutossa.
Anna ihmisten ymmärtää että osallistut mielelläsi mihin vaan.
Kysy tutuilta josko joku lähtisi oluelle, lenkille, ikeaan.. mikä yhteinen kiinnostuksen kohde teitä voisi kiinnostaa.
Älä luovuta jos ystäviä heti tule, se vaatii aikaa todella paljon. Mitä kauemmin tunnette sitä enemmän voi avautua ja puhua myös henkilökohtaisemmista asioista. Kun huomaat toisen puhuvan sinulle henkilökohtaisia asioitaan voit itsekkin puhua omistasi, se lähentää ja lujittaa.
Jos opiskelet Helsingin yliopistossa niin kurkkaapa nyyti.fi. Tälle keväälle on muutamia järjestettyjä päihteettömiä hengailuiltoja.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä kannattaisi opetella olemaan toisten ihmisten kanssa. Pääsisit ainakin tuosta yksinäisyyden kehästäsi.
Ketään ei tulla kotoa hakemaan, on vanha ja paikkansa pitävä totuus.
Moni muukin kärsii yksinäisyydestä ja masennuksesta. Mitä jos sinä olisit se rohkea joka ottaa aloitteen käsiinsä? Rohkeus ei ole luonnonlahja, vaan opittu ominaisuus ja asenne.
Ihmisiä tapaa kun lähtee ulos kotoaan - ei juuri voi välttyä.