Lapsipainostusta

Pientä avautumista:
Avopuolison kanssa on 8 vuotta seurusteltu, löydettiin toisemme melko nuorina ja ollaan nyt 25v ja 24v. Meillä molemmilla on vakkarityöt ja asutaan vuokralla. On tarkoitus hankkia lapsia, mennä naimisiin ja ostaa oma talo, mutta mitään ei olla vielä kalenteriin kirjattu, elellään omaan tahtiin. Tänä keväänä olisi tarkoitus käydä pankissa juttelemassa asuntolainoista.

Minulle kelpaisi jo kaikki nuo, mutta ymmärrän miestäkin siinä, että ollaan vielä nuoria eikä ole mikään hätä näiden asioiden kanssa. Molemmin halutaan, että olisi ainakin talous ja koti kunnossa ennen lapsia. Tarkoitus on säästää hieman rahaa ja hankkia oma talo.

Viimeisen vuoden aikana "painostusta" on ollut kokoajan enemmän ja enemmän..
-töissä työkaverit ja pomo vihjailee, että koskahan mulla on häät tai vauvaloma
-omat jo naimisiin menneet kaverit utelee, että koska me saadaan jotain aikaiseksi (häitä)
-sukulaiset ihmettelee kun ei vielä olla edes kihloissa
-oma äiti pahimpana, kaiken aikaa vihjailee lapsenlapsi haaveistaan ja siitä, että koska saisi meille pitää isompia juhlia..."sillä ja tällä on kans eka lapsi tulossa kesällä, ja ne on teitä nuorempia"

Tiedän että lapsihommat ja muut isot tapahtumat on vain mun ja miehen valintoja. Harmittaa vain tosi paljo kuunnella näitä jokojokojoko-uteluita ihmisiltä, kun itse olisin jo niin valmis kaikkiin vauvahommiin ja sormuskaupoille, ja aina pitää vain vakuutella, että ei tässä nyt vielä mikään kiire....

Tulee paha mieli kun tällaista kuulee melkein viikottain jostain suunnalta, hyvinä päivinä tätä ei jaksa edes noteerata, mutta huonoina päivinä alkaa jo miettimään että onko meidän suhteessa jotain vialla kun "jumitetaan" tällaisessa elämänvaiheessa :'(