Second Life virtuaalimaailma?

Tämä on jo vanha ketju mutta. Second life on virtuaalimaailma, jotkut päätyvät asumaan sinne koko vapaa-ajakseen. Siellä voi omistaa talon ja sisustaa sitä, tai koko saaren ja tehdä sinne paratiisillisen puutarhan. Oman hahmon voi luoda aika lailla millaiseksi haluaa. Voi tutustua ihmisiin ympäri maailman, ja seurustella heidän kanssa joko siellä maailmassa tai kutsua omaan kotiin.

Siellä voi luoda oman fantasiamaailman ja kutsua muita elämään siellä fantasiahahmoina. Ikään kuin loisi oman Sormusten herran maailman, ja se kansoittuisi oikeilla elävillä olennoilla, joilla on omat elämät, seikkailut, draamat ja ihmissuhteet joka päivä, ehkä vuosia.

Siellä voi elää homona homoliitossa, jos itse asuu maassa jossa se on killettyä. Tai kauniina naisena vaikka on oikeasti mies, tai nuorena vaikka on vanha, tai avioliitossa vaikka on sinkku, adoptoida toisia lapsiksi vaikka ei saa oikeassa elämässä perhettä.

Mitä isompia asioita puuttuu oikeasta elämästä, sitä syvemmin siihen voi jäädä koukkuun.

Toisaalta, keneltä se on pois jos yksinäinen saa yhteisön, tai pariton parin, vaikka sitten virtuaalisesti.

Etäsuhteessa eläville se on ihan henkireikä, aika todentuntuista yhdessäoloa.

Second life on virtuaalimaailma, joten siellä voi tehdä kaikkea mitä oikeassa fyysisessäkin maailmassa. Ainoa että olet siellä läsnä virtuaalihahmona, et fyysisellä.

Kuvittele elokuva, jossa pidetään neuvottelu hologrammien kesken, sanotaan vaikka Kingsman.

Kaikki ottavat yhteyden omista maistaan, kuitenkin istutaan saman neuvottelupöydän ääressä, ja on tunne että ollaan yhtaikaa läsnä samassa paikassa, ja keskustellaan "kasvokkain".

Toisin kuin Kingsmanissa, voi nousta tuolista, kävellä viereiseen huoneeseen katsomaan siellä telkkaria, tai voit kävellä ulos talosta kadulle. Voit päättää teleportata luennolle.

Toisin kuin Kingsmanissa, samanlaisen tapaamisen voi järjestää jollekin yliopistolle, kahvilaan, tai voit kutsua kaikki omaan kotiisi olohuoneeseen.

Myöskään koska kuvasi ei ole hologrammi, vaan avatar, voit tehdä siitä minkä näköisen haluat. Voit olla nuorempi, blondimpi, mies, koira tai mitä nyt keksitkin.

Koska se on virtuaalimaailma, siellä tehdään kaikkea mitä oikeassakin. Käydään töissä, luennolla, tanssimassa, asutaan jossain. Rakennetaan taloa tai puutarhaa, esitetään muille musiikkia tai taidetta, myydään ja ostetaan muotia. Jos haluaa käydä strippiklubilla, niitäkin löytyy kuten fyysisessäkin maailmassa, ja yhtä lailla löytyy ihmisiä jotka haluavat käydä niissä tai työskennellä niissä.

Koska se ei ole peli vaan virtuaalimaailma, jokainen hahmo jonka kohtaat on toinen ihminen tai "pelaaja".

Kukin tekee virtuaalielämällään mitä tykkää. Jotkut tykkäävät tavata kavereita ja hengata, toiset ovat parisuhteessa jonkun kanssa tai heillä on perhe ja koti. Jotkut tykkäävät vain bilettää ja harrastaa satunnaista seksiä.

Moni "larppaa" eli roolipelaa. Avatar puetaan ja muutetaan vaikka haltiaksi mystisessä maassa, tai androidiksi avaruusasemalla, ja eletään ja esitetään yhdessä kehitettävää juonta.

Moni tekee virtuaalielämässään sellaista, mitä oikeassa ei pysty.

Kun sataa lunta, on mukava pukea kaunis avattarensa upeaan asuun ja viedä se trooppisen saaren rannalle tanssimaan ja kuuntelemaan musiikkia. Kun itse ei juuri pääse kotoa, siellä voi tavata ihmisiä kaikkialta maailmasta ja pitää hauskaa.

Aivot ovat ihmeellinen asia, vaikka meri ja auringonlasku jonka niille näyttää, on digitaalinen, ne rentoutuvat silti. Uskommehan me elokuvien erikoistehosteetkin. Kun istuu avattarellaan terassilla merenrannalla jutellen ystävien kanssa, se on rentouttavaa vaikka onkin virtuaalista. Kaunis näkymä on totta, mukavat ihmiset ja hauska keskustelu on totta, tunteet ovat totta.

Kun oma asunto on ankea luukku, on nautinnollista vuokrata upea bungalow, sisustaa se ylellisesti ja kutsua sinne ystäviä. Tosielämässä luukkuunsa ei kehtaisi päästää ketään.

Totta kai ihmiset voivat käyttäytyä myös loukkaavasti. Virtuaalielämä on sikäli turvallista, että koska tahansa voi sulkea koneen.

Jotkut on tosielämässä sidottu pyörätuoliin, virtuaalielämässä he voivat bilettää ja tanssia kuin kuka tahansa.

Varmasti jos tosielämässä ei ole yhtään ystävää, ja virtuaalielämässä on paljon, siihen jää koukkuun ja viettää siellä kaiken liikenevän vapaa-ajan.

Tosin mitä pyhittää jos niitä ystäviä ei ole sitten missään. Yleensä ihmiselle tekee hyvää tietää, että joku kyselee perään jos minusta ei ole koko päivänä kuulunut mitään.

Up

Up. Onko suomipelaajien määrä kasvanut vuosien aikana?