Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten kestää tätä kaikkea päivät yksin???

Vierailija
16.02.2006 |

pitäisi siivota, tehdä ruokaa,tiskata, hoitaa lapset jne,jne...

Taas tänään ihan paska päivä, oksettaa, vituttaa, itkettää ja ahdistaa, paikat tärisee...jalat on ihan " hyytelönä" .

Pitäs jaksaa laittaa ruokaa ja hoitaa vauvaa... isompi lapsi onneksi jo pärjää " yksin" siis ei tarvii hoitaa 6 vuotiasta enää niin kuin vauvaa...

Mikään ei kiinnosta ei viitsi kattoo telkkarii kun ei pysty keskittymään eikä lukea lehtiä jne...

Tulen oikeesti kohta hulluksi tuntuu että pää räjähtää tästä kaikesta.

JA mies saatana ei tajuu yhtään mitään!

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kestä nyt!Sisarukset ovat parasta mitä voit lapsellesi antaa...just.

Vierailija
2/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse kieriskellyt vastaavassa helvetissä..en tiedä miten sieltä nousin, monien asioiden summa, mutta yks päivä vaan tajusin, että elämänlaatu on kohentunut huomattavasti!

Onko suurin ongelma sinun uupumuksesi tms vai parisuhde?



Missä asut? Haluatko kirjoitella kanssani?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainakin pahimmasta uupumuksesta selviämisen avuks jutteluseuraa, kodinhoitoapua tms

Vierailija
4/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun se nyt on vaan niin että harvoin miehet tajuu. Se helpottaisi sun oloa ja varmasti miehesikin, kyllä se varmaan jotain on aistinnut/ huomannut. Itsellä oli melko samanlainen tilanne ja pitkän pahan olon jälkeen sain suuni auki. Puhuttiin asioista ja mieheni oli kyllä huomannut, että jotain on vialla, mutta ei ollut uskaltanut kysyä, koska useimmiten silloinkin annan vain paskaa niskaa. Sun pitäis saada vähän omaa aikaa nyt. Tingi siitä siivouksesta ja helpota ruoanlaittoa puolivalmiilla/valmiilla. Anna isukin hoitaa lapsia ja tee jotain mukavaa. Se ei poista ehkä ongelmaa, mutta helpottaa ainakin hetkeksi.

Vierailija
5/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tavallista arkea vai?

Vierailija
6/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin eikö silloin kannattaisi tehdä elämälleen jotain?



Ilmeisesti sinus nyt ahdistaa se mies, joka ei tajua, että tuo kaikki voi olla sinulle renkkaa?



No juttele miehen kanssa. Mikäli mies ei ole jutteluun ja senjälkeen tekoihin valmis, niin miksi sinä sen miehen kanssa elät?



Minun elämäni on ainakin 100 kertaa helpompaa ilman miestä, kuin niin, että minulla se mies olisi.



Teen varmasti samat jutut kuin sinä, lisäksi teen kotona samalla ns. vapaaehtoistyötä, joka liittyy lähinnä harrastukseeni, sekä ulkoilutan koiria. Elämäni on ihanaa.



Eli kyllä se on ihan siitä kiinni, miten sinä itse asioihin suhtaudut. Meillä 3v on mukana siivouksessa ja muussa häspäämisessä, joten miksi ei sinun 6v:sikin sinua pikkuisen auttaisi. Edes omien lelujen osalta. Tiskaamisesta ja imuroimisesta meidän 3v nauttii.



Lopeta tuo itsesääli! Sinä teet tasan sen, mitä me muutkin äidit. Jos äijä todella noin paljon ottaa kuuppaan, niin ilmoita se hänelle! Hanki harrastus, jota voit tehdä kotootakäsin, vaikka tietokoneelta, niin minäkin teen, jotta elämässä olisi edes jotakin " OMAA" , eikä koko elämä liity vain lapsiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tavallista arkea??? joo kyllähän tämä sitä tavallista arkea on ja ennen olen sitä kestänytkin eikä mitään valittamista ole ollut, mutta nyt tämän vuoden on ollut yhtä helvettiä (parisuhde mennyt huonosti jo pidempään välillä paremmin ja välillä huonommin)...

Miehelle olen kyllä koittanut puhua ja kirjoittaa kun tuntuu että mun on vaikee puhuu tästä...

kaveri joka kärsinyt pariinkin otteeseen masennuksesta ja paniikkikohtauksista on passittamassa mua lääkäriin mutta omasta mielestäni en kuitenkaan sitä tarvii... toivon kovasti että kaikki helpottaa kun pääsen syksyllä töihin...

MIkäli se mies myös alkaa vastuuta tästä perheestä kantamaan, no joo käy töissä kyllä mutta muuta ei sitten teekkään, edes sitten kun minäkin menen töihin vaan kaikki jää mun harteille, työ, lapset,koti ja laskujen maksu.

Rasittavinta on se että mies on päivät töissä ja illat se huilaa... vaikka sillä ei ole ees raskasta työtä, fyysisesti ainakaan. Jos se edes kerran viikossa antas mulle sen lupaamansa vapaa illan, mutta eipä sitä ole kuulunut...

Laita meiliosotetta... olitkos nyt 3??? asun satakunnassa missäs sinä?

Vierailija:


Olen itse kieriskellyt vastaavassa helvetissä..en tiedä miten sieltä nousin, monien asioiden summa, mutta yks päivä vaan tajusin, että elämänlaatu on kohentunut huomattavasti!

Onko suurin ongelma sinun uupumuksesi tms vai parisuhde?

Missä asut? Haluatko kirjoitella kanssani?

Vierailija
8/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lopetat kaiken suorittamisen, heität patjat telkun eteen lattialle, katsot siinä lasten kanssa kisoja, otat vaikka yhden viinilasillisen ja rauhoitut. Päätä pitää tämä päivä itsestäs huolta!!!

Ja katso, kyllä ne lapsetkin siihen rauhoittuu lähistölle.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta tunteilleen ei ihminen mitään voi ja tällä hetkellä en tiedä mitä edes haluan!!!

Tiedän että monet tekee saman minkä minä enkä siitä nyt niinkään valitakkaan kun kerraan olen kotona mutta kun taas menen töihin niin...

Mulla ei ole ollut puoleen vuoteen ainuttakaan vapaahetkeä niin että olisin saanut olla ihan yksin!

Tietty jos ottasin eron niin sittenhän niitä olis...

mutta kun ei tässä tiedä mitä sitä ikeen tekisi haluisin vaan että kaikki olis niinkun joskus ennen.

Hyvä toisten sanoa että ota ittees niskasta kiinni... arvakkaa olenko yrittänyt, vaikka sitä kuinka koittaa miettiä että lopeta, lopeta, lopeta, niin ei see vaan mene ohi, enkä tiedä miksi!

Niin joo ja kyllä tuo 6 vuotias mielellään autteleekin en ole väittänytkään että ei tekisi, mutta mun mielestä lasta ei kuitenkaan tarvii pakottaa tekemään kotitöitä...

Ja kyllä hankkisin harrastuksen jos joku vaan ottas lapset siks aikaa hoiviinsa...

Vierailija:


Niin eikö silloin kannattaisi tehdä elämälleen jotain?

Ilmeisesti sinus nyt ahdistaa se mies, joka ei tajua, että tuo kaikki voi olla sinulle renkkaa?

No juttele miehen kanssa. Mikäli mies ei ole jutteluun ja senjälkeen tekoihin valmis, niin miksi sinä sen miehen kanssa elät?

Minun elämäni on ainakin 100 kertaa helpompaa ilman miestä, kuin niin, että minulla se mies olisi.

Teen varmasti samat jutut kuin sinä, lisäksi teen kotona samalla ns. vapaaehtoistyötä, joka liittyy lähinnä harrastukseeni, sekä ulkoilutan koiria. Elämäni on ihanaa.

Eli kyllä se on ihan siitä kiinni, miten sinä itse asioihin suhtaudut. Meillä 3v on mukana siivouksessa ja muussa häspäämisessä, joten miksi ei sinun 6v:sikin sinua pikkuisen auttaisi. Edes omien lelujen osalta. Tiskaamisesta ja imuroimisesta meidän 3v nauttii.

Lopeta tuo itsesääli! Sinä teet tasan sen, mitä me muutkin äidit. Jos äijä todella noin paljon ottaa kuuppaan, niin ilmoita se hänelle! Hanki harrastus, jota voit tehdä kotootakäsin, vaikka tietokoneelta, niin minäkin teen, jotta elämässä olisi edes jotakin " OMAA" , eikä koko elämä liity vain lapsiin.

Vierailija
10/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä se nyt ihan noinkaan pidä mennä että sinä kotonaollessa teet töitä 24/7, onhan sen vapaa-aika mikä teillä on jaettava kesken teidän vanhenpien kanssa.



Ysin neuvoissa on pointtia. Koita huolehtia itse itsestäsi jos mies ei sitä tee. Tiedän kyllä tunteen kun toinen kohtelee kuin piikaa...



t.6

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos vaan ilmoitat miehellesi, että torstaina minä lähden illaksi omiin menoihin ja lapset jäävät isälleen, joka satut olemaan sinä. ei ne nuo miehet mitään osaa ehdotella tyyliin menepä kulta shoppailee niin minä hoidan kyllä. niille pitää kaikki sanoa ääneen, ne ei ole yhtä hyviä ajatustenlukijoita kuin me naiset. terv. kokemusta samasta asiasta piisaa

Vierailija
12/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kotityöt voi jättää tekemättä, siihen ei kukaan kuole!



Voi kun naiset yleisemminkin ymmärtäis että vähempi suorittaminen ja enempi eläminen on onnen lähde. Jos se mies huilii työpäivän jälkeen, anna huilia. Huilikaa koko perhe. Huilikaa vaikka kokonainen kuukausi. Älkää tehkö mitään muuta kuin ruokaa ja viekää roskat.

Ja katso, villakoiria ehkä on - mitäs sitten?

Likapyykkiä on - mitäs sitten?

Likaisia astioita on - mitäs sitten?



Miten maailma voikaan näyttää erilaiselta kun vain muuttaa ASENTEENSA siihen.



Iso hali.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä sanoinkin, että hanki harrastus, jota voit tehdä vaikkapa kotootakäsin. Minä saan lapseni hoitoon, kun on ihan pakko, en juuri muutoin. Tästä syystä on ollut pakko hankkia harrastus, jossa voi mukana lapsi olla.



Ensimmäinen harrastukseni oli kuntosalilla käynti. Siellä lastenhoito, jonne sai jättää jo 2kk lapsen. Eräs äiti tekikin näin, sillä se oli hänen selälleen välttämätöntä. Minä vein omani hoitoon noin 5kk iässä sinne, kun itse viereisessä huoneessa treenasin.



Senjälkeen otin harrastukseksi nettifoorumin moderoinnin, eli olin valvojana eräällä palstalla, jonka aihepiiri on lähellä sydäntäni.



Tämän jälkeen otin harrastukseksi uuden seuran pystyyn laittamisen ja toisen nettifoorumin moderoinnin.

Nyt teen sihteerinhommia siellä seurassa, jonka aluille muutaman muun ihmisen kanssa laitoin. Tuo seura on sellainen, joka on minun sydäntäni lähellä, joten se työ, jonka sinne teen, toimii harratsuksena.



Ja kaiken tämän teen kotona, tietokoneella, kun aikaa on.



Meillä on 3 eri pistettä keskustassa, jossa hoidetaan muutaman euron korvausta vastaan lapsia muutaman tunnin, jotta äiti pääsee vaikkapa kasvohoitoon, tai ostoksille.



Samoja lafkoja voi käyttää vaikka siksi, että haluaa harrastaa jotakin, johon lapsia ei voi mukaan ottaa.



Meillä on täällä kädenjälkikeskus, jossa voi tehdä vaikkapa savitöitä. Ja meidän 3v tekee niitä siellä innolla mukana, eli sinnekin voi lapset ottaa mukaan.



Lapsi käy jumpassa kerran viikossa, jonka ajan saan käyttää, mihin haluttaa.



Kun lapsi oli pienempi, kävimme perhekerhossa 2 kertaa viikossa. Siellä sain kontaksteja muihin äiteihin ja lapsi muihin lapsiin.



Sovimme suuria tapaamisia saman kaupungin äitien kesken, netin välityksellä. Niissä oli aina todella mukavaa. Vaikka lapset olivat mukana, tuntui silti siltä, että olimme ikäänkuin vapaalla. Kaikki katsoivat kaikkien lasten perään. Kerran mukana oli todella väsynyt äiti, jonka passitimme nukkumaan. Tuon ajan hoidimme hänen lapsiaan.



Itse ompelen iltaisin paljon. Ihanaa, kun tekee kotiin jotain uutta, ihan itse, vaikka olisi kyse vain pienistä patalapuista.



Koirien kanssa käyn koulutuksissa, lapsi on ollut aina mukana. Pienempänä nukkui monasti, muutoin kellitteli vaunuissa. Isompana leikkii hiekka/lumileikkejään kentän vierellä. Mukana useasti myös muita lapsia, joiden vanhemmat kouluttavat koiriaan.



Ostin radiopuhelimet itkuhälyttimiksi, mutta keksin, että niitähän voi köyttää myös siihen omaan tarkoitukseenkin. Olen ollut mukana mäkikusoissa, jonne myös voi ottaa lapset mukaan. Mukana oli myös toinen äiti, jolla vauva ja isompi lapsi.



Että kyllä sitä ihminen keskii harrastuksia, joihin voi ottaa lapset mukaankin, mikäli ei lapsia hoitoon mihinkään saa.



Ja jos mies ei todella omia lapsiaan katso, jotta sinä pääsisit rentoutumaan, niin huh huh! Tiedätkö, että miehesi kohtelee sinua tasan niin, miten sinä annat itseäsi kohdella. Jos laitat kovan kovaa vasten, niin eiköhän se äijäkin nöyrry. Mikäli ei, on aika sanoa morot, sillä tuolloin hän ei juuri sinua arvosta.



Kaikkea hyvää jatkoon ja koita todella kehittää itsellesi, vaikka lasten kanssa jotain mielekästä puuhaa.



Vierailija
14/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun minä tahtoisin niistä hetkeksi eroon... asutaan maalla niin täällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että vie jollekkin hoitoon, salilla ei ole tollasii mahdollisuuksia...



No alkanut kyllä tässä selkiimään itellekkin millanen tuo ukko oikeesti on, kyllä mä sitä silti rakastan, ei ole väkivaltainen eikä ota viinaa... ja hoitaa työnsä...

Mutta tuntuu että ihan kun se ei ite ees tajua miten mua kohtelee, kuvittelee kohtelevansa hyvin...

No jos tänään ei vapaailtaa ala kuulumaan niin teen ratkasuni sitten vaikka annoinkin elokuuhun asti sille aikaa muuttua... mutta luulin oikeesti ett äse muutos pysyy kauemmin kuin 2 päivää...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku ainakin jutteli jokunen aika sitten, että elokuulle on antanut aikaa muuttua.



Tuo elokuu on asia, jota en käsitä. Minun aikatauluni kun olisi, että tänään!



Etkö sinä näe, että sinua vedetään nyt ihan 6-0 ?



Lapset tuovat oikeuksien lisäksi velvollisuuksia. Tätä kaiketi miesten on vaikea tajuta, mutta kyllä ne tajuaa sen, kun niille sen päähän mahduttaa.

Vierailija
16/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet lähtövalmiina kun mies tulee töistä ja sitten samalla ovenavauksella lähdet vaikka vaan tunnin kävelylenkille! Miehelle ei jää vaihtoehtoja kuin hoitaa niitä omia lapsiaan sen aikaa...

Ideaali olisi ilmoittautua jollekin työväenopiston kurssille ja tehdä miehelle selväksi, että se tiistai (tai vastaava) on sinun harrastusiltasi ja kurssille on mentävä kun se on maksettukin. Näin minä otin omaa aikaa ja tästä muodostui hyvä rutiini miehellekin. Parikin tuntia pois kotoa kivan harrastuksen parissa tai vaikka vaan reippaalla kävelylenkillä tekee ihmeitä.

Vierailija:


Rasittavinta on se että mies on päivät töissä ja illat se huilaa... vaikka sillä ei ole ees raskasta työtä, fyysisesti ainakaan. Jos se edes kerran viikossa antas mulle sen lupaamansa vapaa illan, mutta eipä sitä ole kuulunut...

Vierailija
17/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

sen takia elokuuhun että mulla alkaa sillon työt... sitten mulla olis varaa muuttaa pois... ja senkin takia että elättelen toiveita että kun pääsen taas töihin tämä tilanne tästä paranee...



JA mielelläni jonnekkin harrastukseen menisin mutta (no noi kansalaisopistot jätetään heti pois...) Jos olen sopinut että meen vaikka kaverin kans lenkille niin yllätys yllätys mies onkin aiemmin sopinut jo menevänsä jonnekkin...

Tein kyllä sille selväksi että jos mä olen sopinut jotain ensin ja hän tyhmänä ei muista sitä niin se peruu menonsa sitten, en minä.



En tiiä kun jotenkin tuntuu siltä että valitan ihan turhasta... ja mitäs sitten jos yksin olo on vielä kamalampaa kuin tämä? Tietty sit ei olisi miestä kenen jälkiä pitäs siivota koko ajan.

Mutta jos haluunkin palata taksin niin lapset menee ihan sekasin ja ollaan kuitenkin naimisissa niin kaikki tuntuu että on niin aikeeta järjestää...

Vierailija
18/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

sen raskaana ja ne jotka eivät koe, ovat täällä elvistelemässä kuinka " minä kyllä jaksan tehdä kaikki kotihommat ja olla sitä ja tätä"



Ensimmäinen asia on hyväksyä se, että elämä on saamarin raskasta ja meidän tärkein asia on yrittää selviytyä siitä edes jotenkin.



Kukaan ei ole luvannut että se olisi helppoa tai kevyttä! Ei siitä kannata syyllistyä jos ei jaksa vaan kokeilla kaikin mahdollisin tavoin löytää keinoja jaksaa.



Ja opetella elämään sen väsymyksen kanssa.

Vierailija
19/19 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai no ettehän te sitä tietenkään osaa selittää mutta olen kirjottanut tunteistani ja siis monta kertaa olen kirjottanut ja siltikään se ei tajua mistä on kyse... olen siis myös koittanut puhua mutta ei...

-ap-

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän yksi