Bussissa kuultua

Nuori nainen kertoi, miten oli joutunut aamulla viemään roskat. Hän ei ollut osannut solmia pussia kiinni. Hän oli ollut heittämässä sitä sekajäteastiaan, mutta kansi oli kolahtanut liian aikaisin kiinni, ja auki olevan pussin sisältö oli levinnyt roskakatokseen. Bussissa istuva kaveri kysyi, että miten sait roskat kerättyä. Tyttö sanoi, että ei mitenkään, hän ei kyllä niihin koske! Minulle tuli vähän sellainen vaikutelmakin hänen olemuksestaan (huolelliset meikit, vaalennetut hiukset, volyymiripset ja laitetut kynnet), että ei ole välttämättä tottunut mitään siivoamaan.

Sitten nämä nuoremmat naiset jäivät samalle pysäkille kanssani yliopiston eteen. Se oli kyllä aika yllättävää. Mietin hetken, että mitähän alaa tämä nuori nainen opiskelee, jos ei osaa roskapussia solmia. Toivottavasti ei ainakaan lääketiedettä tai kasvatustiedettä... Mietin myös, millaisen kasvatuksen on saanut, jos jättää omat sotkunsa muiden siivottavaksi.

Kotona esikoiseni oli lähdössä lätkätreeneihin, ja se bussikeskustelu mielessäni pyysin tätä 14-vuotiasta poikaani viemään roskat. Hän tekee kotitöitä välillä ihan hyvin, välillä ei. Näköjään hänkään ei ollut sattunut roskapussia koskaan solmimaan. Hän huuteli keittiöstä, että jos hänen pitää nämä roskat viedä, niin tule solmimaan tuo pussi.

Miksi on näin? Ehkä sitä tulee liikaa passattua jälkikasvua! Heidän on vaikea ajatella omilla aivoillaan. Hävettäisi, jos omasta lapsesta tulisi sellainen kuin se bussissa ollut tyttö, joka ei siivoa omia jälkiään.