Kuinka kauan sokerista vieroittuminen kestää?

Menee, jos syöt rasvaa.

Pari viikkoa mulla tais mennä, ja sit kun yritin syödä karkkia, se maistuikin niin makeelle ettei tehnytkään enää mieli. Olin tosi yllättynyt miten nopeesti se kävi, kun olin suunnilleen koko ikäni syönyt mielummin sokerimättöä kuin "oikeaa ruokaa".

Menee ohi. Yritä vaan sinnitellä siihen asti.

Et usko nyt, mutta jos onnistut vieroittumisessa, syöt mieluummin porkkanaa kuin irtokarkkeja. Eikä tämä ole siis mitään sellaista lohduttamista, että voi se elämä ilman sokeriakin olla ihan hyvää, vaan olet aidosti sitä mieltä että sokeri on järkyttävä myrkky.

Kiitos kannustuksista :) Toivotaan että tosiaan menee ohi.

Ap

Menee takuulla ohi eikä sun edes välttämättä  tarvitse korvata rasvalla. Viikko, pari, korkeintaan kolme. Sen jälkeen olet aivan varmasti vieroitettu.

Jos kumminkin haluat syödä jotain rasvapitoista niin paahda siemeniä; seesami, auringonkukka, kurpitsa yms. Paahda ne ensin kevyesti kuivassa pannussa. Ota sitten pannu liedeltä, lisää vähän öljyä, sekoita, ripottele siementen päälle haluttuja mausteita (oman makuni mukaan riittää yrttisuola, esim Vogelin), sekoita.

Syö. :)

Hyvää.

Pahinta mitä voit tuossa vaiheessa tehdä on miettiä, meneekö tämä ohi ja kauanko tätä kestää ja pystynkö tähän jne jne. Silloin mietit koko ajan sokeria.

Käännä ajatukset johonkin ihan muuhun. Jos mahdollista niin ryhdy/lähde tekemään jotain mistä tykkäät (ulkoilu, käsityöt, lukeminen...)

Mulla kesti pari viikkoa. Ensiksi ajattelin koko ajan karkkia, sitten yksi päivä tajusin, että ei tee ollenkaan enää mieli mitään sokerista. Olin yhteensä puoli vuotta sokerilakossa, jonka jälkeen jo kahden karkin syöminen alkoi ällöttää ja sokerista tuli todella huono olo.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kesti pari viikkoa. Ensiksi ajattelin koko ajan karkkia, sitten yksi päivä tajusin, että ei tee ollenkaan enää mieli mitään sokerista. Olin yhteensä puoli vuotta sokerilakossa, jonka jälkeen jo kahden karkin syöminen alkoi ällöttää ja sokerista tuli todella huono olo.

Niin ja lähtökohta oli mulla se, että söin 2-3 pussia karkkia viikossa. En koskaan uskonut, että pystyisin olemaan puoli vuotta ilman sokeria, mutta kun koukusta pääsee irti, on se jopa aika helppoa.

Pari viikkoa menee toipua psyykkisestä addiktiosta

Mulla menee yleensä joku 5 päivää heittämällä, mutta sitten tulee se viikonloppu. On joku opittu herkuttelulupa ikään kuin silloin viikonloppuna. Varmaan juontaa juurensa lapsuudesta, kun herkkuja sai vain lauantaina ja sunnuntaina syötiin jämät pois, maanantaina taas takaisin ruotuun. Aikuisena se sitten räjähti joka päiväiseksi mässyttelyksi, kun ei äiti ollut käskemässä.

Mulla on kuitenkin pahimman kierteen katkaisuksi toiminut se, että menen viikonlopuksi paikkaan, joska on mahdollisimman hankala lähteä herkkuja hakemaan. Kun ei vie herkkuja sinne mukanaan, ei niitä viitsi lähteä muualta hakemaankaan. Jos jäisin kotiin olisin aivan hermoromahduksen partaalla, kun jos kotona ei herkkuja ole, niin kauppaan on vaan pari kilsaa matkaa.

Nyt kokeilen sokeritonta viikonloppua kotona, en ole sitten maanantain syönyt mitään makeaa. Tiistaina aloitin syömään Candida fortea hiivan häätöön ja tässä on nyt joutunut muutenkin rukkaamaan ruokavaliota, niin on motivaatio aika korkealla olla viikonloppu sokerittomana ihan tahdonvoimalla.

Olen joskus onnistunut olemaan puoli vuotta sokerittomana. Sinä aikana en syönyt sokeria, karkkia, suklaata, leivonnaisia, jäätelöä, sokeroituja juomia. En mitään eineksiäkään, missä oli sokeria tai glukoosisiirappia. Silloin pahin tärinä oli siinä neljän päivän kohdalla, sitten alkoi vähän helpottaa, mutta täysin makeanhimo hellitti noin parin viikon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta mitä voit tuossa vaiheessa tehdä on miettiä, meneekö tämä ohi ja kauanko tätä kestää ja pystynkö tähän jne jne. Silloin mietit koko ajan sokeria.

Käännä ajatukset johonkin ihan muuhun. Jos mahdollista niin ryhdy/lähde tekemään jotain mistä tykkäät (ulkoilu, käsityöt, lukeminen...)

Mitä enemmän ajatuksia yrittää olla ajattelematta, niin sitä varmemmin ne nousevat mieleen. Tutkittua asiaa. Eli nimenomaan on tiedostettava ajatuksia, mutta pitäen niitä ajatuksina, ei siis tosiasioina. 

Vierailija kirjoitti:

Pari viikkoa menee toipua psyykkisestä addiktiosta

Koko elämä on psyykkien addiktio, jopa hengittäminen on pelkkä addiktio.