**TORSTI taas SYYSKUISET-04**

Mies lähti töihin, heräsin herätyskelloon, enkä enää osannut nukkua. Nea nukkuu, mut kohta luulis heräilevän jo. Mua rasittaa NIIIN paljon, kun eilen tein jättiannoksen ruokaa (oma sovellus vuokaan ja uuniin-pinon makkarapannusta), käytin ruuan valmistukseen kevyttuotteita ja tulos oli JÄRKYTTÄVÄ. siis ihan kamala. Uusiks meni ruuan teko ja tänään olis siivouspäiväkin. Mies otti ruokaa evääksi, mielenkiintosta kuulla, meneekö kökö ruoka roskikseen :-/



Ayapille unohtui eilen sanoa, että paljon paljon voimia! Hali!



Tiivii, toivottavasti taloasiat pian selviää. Tosi kurjaa, että on tullut hankaluuksia..



Samarinille paranemisia! Meinaattekos sitten seuraavaksi sen auton ostaa! ;-)



Kerhopäivä siis tänään. Jälleen varmaan kysytään, eikö Nea vieläkään kävele, hoh hoijakkaa.. Voi kun tytsy oikeesti sais jo rohkeutta, ois elämä helpompaa, kun ei tarttis talutella. Sanojen listaamisen mä lopetin viime kuussa, kun sillon niitä täysin oikein sanottuja oli jo kertynyt lähemmäs 100 ja joka päivä tulee lisää, niin ei tuntunut enää järkevältä. Eilen oppi sanomaan mm. KYLLÄ. Mua eilen aamulla hymyilytti, kun mies sanoi, että onpas isä turvonnut, kun heräsi. Nea sanoi KYLLÄ!



Nyt kuuluu keskustelua pinnasängystä, pitääpä mennä! Mukavaa päivää ja haleja uupuneille! :-)



Enkeli1 ja Nea

Nealle taitaa mennä syyslasten sanaennätys. Mitä siitä kävelystä, kun puhuu noin hienosti :).



Valma juttelee aika paljon, Otsolla ei tämän ikäsenä ollut kuin muutama sana. En ole laskenut Valma sanoja, mutta varmaan 20 tulee selkeesti ja joka päivä lisää. Puheenkehitys on kyllä yksi hiennoimmista kehityksistä. On ihanaa, kun pikkuhiljaa lapsen kanssa voi oikeasti kommunikoida. Otsokin ilahduttaa päivittäin jutuillaan. Tässä yksi päivä ruokapöydässä totesi:" Lihaisat ihmiset ei syö kasviksia vaan lihaa." Ja lihaisa tarkoittaa lihavaa :). Voin vakuuttaa, ettei meillä ole puhuttu moisia asioita - oikeesti. KYselin sitten lisää, että kuka on lihaisa. Ja kriteerit ei ole kovin kovat, pikkuylipaino ei tee lihaisaa ;)



Otsolla myös kerhopäivä, mä ajattelin mennä tyttöjen kanssa ostamaan synttärilahjaa. Toivottavsti tyttöjen mielestä se on kiva juttu.



Jatulle osanotto :(



Pilette

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6461293&p=&mpage=4&tmode=…



Jatu, osanottoni. Voimia suruun koko perheelle.

Mies tulee illalla, jee! Tai lähinnä yöllä, mutta silti jee:) Esikoisen huominen neuvola siirtyi parin viikon päähän. Tylsää, mutta pääseepähän huomenna tarhaan.



Olen kyllä niin poikki, että miehelle jo sanoin eilen, että saatan tarvita muutaman tunnin omaa aikaa viikonloppuna. Kummasti ei enää säälitä lapset jotka viime viikonlopun joutui olemaan ilman meitä ja edellisenäkin olin itse polttareissa. Mutta mua on kyllä koeteltu urakalla tällä viikolla. Ei ihme, jos väsyttää.



Esikoisen synttäritkin ensi viikolla ja ne juhlat pitäis järjestää sitten viikonloppuna. Ajattelin kerrankin kokeilla kahdessä erässä juhlia, ettei ois niin kauhea hulina kerrallaan. En vaan jaksa miettiä kumpana päivänä kutsuttais ja ketä. En siis ole kutsunut vielä ketään juhliin jotka on reilun viikon päästä. Saa nähdä pääseekö kukaan tulemaan, kun kaikilla on aina kalenterit niin täynnä. En vaan jaksa ja ärsyttää sekin, kun miehen kansssa ei voi miettiä asiaa (niin kuin tältä saisi mitään rakentavaa kommenttia edes). Aina saa kaiken tehdä yksin.



Vali, vali taas. Lopetan hyvän sään aikana vielä:)



T: Ynis

Tää näyttää vielä pahemmalta kuin eilen. Täytyykö pitää pinoa yksin pystyssä:) Onko kaikki kattomassa kisoja, tai kenties ulkoilemassa. Minäkin katsoin kisoja, mutta väsyttää niin tajuttomasti, että meinasin väkisin nukahtaa sohvaan. Onko pakko hakea esikoinen tänäänkin tarhasta:) Onneksi illaksi on tekemistä, jospa se piristää!



T: Ynis

Kisat on menossa taustalla, kohta syvennyt niihin. Ensin piti tulla tänne, kun odottelen, josko poika nukahtais.



Kakkaa tehtiin vajaa tunti äsken. Toinen itki kovasti kun masu oli niin kovalla (eilen ei kakkinut) ja kun yritin auttaa potalle, kun kakkakokkare jo oli näkysällä, tuli vaan isompi itku. Mutta saipahan lopulta tulemaan vaippaan. Mielenkiintoista, eikö totta?



Luin aamulla kiireessä pinon alun ja eilisen, enkä nyt muista pitikö jotain kommentoida.



Jatun perheelle osanotto suruun ja voimia:(



T-P ja Onni 1v4kk

En malta olla kurkkimatta aina tuonne odotus puolelle. Siellä on Tuulinalla supistellut jo monta päivää ja viime yönä jo oli meinannut lähteä mutta eipä vielä. Jänskätän kovasti, siksi kurkin ja levitän tietoa täälläkin:)



Voi kuinka sitä muuttaa ajatuksiaan asioista, kun tulee äidiksi... Nimittäin en ole ennen ymmärtänyt, mitä kamalaa on siinä, kun koirat kuseksii ja paskoo minne sattuu. Tai no ei tietty ihan mihin vaan saa jätöksiään jättää mutta silti. No nyt kun tänä aamunakin käveltiin Onnin kanssa pyörätietä ja lumipenkat on ihan keltaisenaan ja siellä täällä on jäätyneitä (onneksi) kokkareita, niin ketuttaa:/ Kerranpa sattui Onni kaatumaan suoraan jäätyneen (taas onneksi) läjän päälle. No en mä oikeasti sitä vaadi, että kaikki kasat pitäs noukkia mukaan, kunhan ei puistoihin ja ihmisten portin pieliin anna merkkailla. Tänään oli puistossakin koiran sontaa.



Tässäpä tätä oli. Molemmat viestit paremminkin sontaosastoa.



T-P

Käytiin Lillin kanssa pitkällä kävelylenkillä, kirkonkylällä koska kellostani loppui patterit niin piti saada uudet. Käväisin sitten samalla Tiimarissakin ja mukaan tarttui Batman-rekvisiittaa, esikoisellahan on parin viikon päästä synttärit. Saas nähdä kelpaako, poika on itse vähän puhellut merirosvoaiheisista synttäreistä...



Kiitos vinkistä TP, kävinkin katsomassa Tuuliinan kuulumiset.



Jatkoin äsken ulkovaraston siivoamista (Lilli nukkuu rattaissa) mutta en jaksanut. Ja yksi röyhkeä hiiri tuli sinne tonkimaan lunta alle metrin päähän, yöks. Tai itse asiassa asialla onkin tainnut olla myyrä, koska ainakin tällä yksilöllä oli vaan pari senttiä häntää. Eikös hiirellä ja rotallakin ole kutakuinkin itsensä pituinen häntä, ja myyrällä sellainen nysä. Lähteekö myyrä samoilla konsteilla kuin hiiret ja rotat, tietääkö kukaan?



Kiitos muuten hiirikokemusten jakamisesta. Ja aivan totta, Aavis, täytyy kyllä olla kiitollinen siitä että ne pysyvät tuolla ulkopuolella! Ja sitten kun kevät koittaa niin tuo meitin piha saa kyllä kokea muodonmuutoksen. Tuossa on leveä kaistale sellaista tiheää puskaa, mitä lie, varmaan ihan paratiisi hiirille tai myyrille. Se saa lähteä ja tilalle tulee lankkuaita. Sitten kaivan kaikki säästettävät kasvit juurineen ulos ja hävitän kaiken muun. Ja sitten pääsee toivottavasti aloittamaan " puhtaalta pöydältä" tuon pihan kanssa.



Päätä särkee. Menkat. Ja turvottaa. Vaaka näyttää taas sellaisia lukemia etten tykkää yhtään (vaikken ehkä Otson määritelmän mukaan olisikaan lihaisa :-D ). Siksi eilen alkoi taas pisteitten laskeminen ja samalla Lillin ruokapäiväkirja. Hei kanssalaihtujat, eiköhän elvytetä taas meitin laihispinoa tuonne toiselle puolelle, jookos. Heti huomenna.



Huomenna alkaakin miehellä loma, lauantaina lähdetään kohti anoppilaa ja mies, Lilli ja minä palataan joskus ensi viikon puolessavälissä, pojat palaavat vasta seuraavana viikonloppuna. Mutta miehen loma todennäköisesti haittaa palstailuani :-/



Nyt kisojen pariin.



Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Lämmin osanotto perheenne suruun. Jaksamista, voimia ja siunausta.



-Mimmuli perheineen

...olen taas kohta.



Tauti ollut, hywin pahanen, meillä. Pönksyn kanssa olemme oksentaneet toista vuorokautta. Minä vähemmän, pienokainen ihan koko ajan. Viime yönä onneksi käänne parempaan. Meinasimme illalla jo lähteä viemään lapsosen tiputukseen sairaalaan, mutta yöllä siunaukselliset kolme syöttöä tai siis juottoa, eikä pieni poika enää oksentanut mitään pois. Aamulla kävimme nopsaan jo aurinkoa kurkistamassa pihalla. En muistanutkaan, että vatsatauti on näin karmea. Mies tuumi, että tuli jo korvatulehdusta ikävä. Onneksi pystyi olemaan töistä pois, kun minusta ei ollut kokopäiväiseksi hoitajaksi.



En ole ehtinyt kuin nopeasti silmäistä kuulumisianne.



Jatulle lämmin osanotto surussa.



Ayapille halaus - äitinä ja sairaiden lasten äitinä. Täällä ilmoittautuu myös eräs hyvin keskeneräinen, vaikkei lapsia ole kuin vasta yksi.



Voimia valvojille, ainakin Mimmulle, Mimmulille ja Allille.



Kuukkelille kiitos huhuilusta. Olet ollut ajatuksissani.

Aurinkokin se pilkistelee taivaalla. Piristävää.



Eilen ostettiin sänky. Unikulman tai vastaavan sänky olisi ollut luksusta, mutta raha ratkaisi tyytymään hivenen halvempaan versioon. Toivottavasti ostoksemme osoittautuu hyväksi ja unet maistuu. Hirveän vaikea 10 minuutin makoilulla päättää mikä sänky on oikea, kun ei ole mukana omaa sänkyä, johon verrata. Saisipa sänkyjä koekäyttöön yöksi. Sohvaa ei löytynyt vielä. Mies on vaativa sohvan ulkonäön kanssa. Haluaisin divaanisohvan, mutta ulkonäkö taitaa tulla esteeksi. Ne ovat melko kulmikkaita eikä näin ollen miehen mieleen. No, etsintöjä jatketaan. Kyllähän huonekalujen täytyy miellyttää molempia.



Boordien etsintäreissukin oli pettymys. Nöösän huoneeseen on vaikea löytää mieleistä, kun huoneen väritys ei ole yleisin. Lilaa/violettia väritystä on todella vähän. Valtaosa on keltaista. Lisäksi sinistä, vaaleanpunaista ja punaista löytyy. Vain yksi vaihtoehto löytyi. Jotenkin vain olisin halunnut Nalle Puhia ystävineen tai jotain vastaavaa. Tuo yksi vaihtoehto on aika tikku-ukkomainen toteutukseltaan. Täytyy jatkaa näitäkin katselmuksia.



Täälläkin yksi Tuuliinan voinnin seuraaja. Suppareita hänelle toivon!



Nöösän lempimusiikkia on muuten Rölli ja Maija Vilkkumaa. Molemmilla on erikoinen ääni, joka ilmeisesti miellyttää.



Saamuskalle paranemista. Ihanasti poika teitä lohdutti.



Lila, Mimmu ja muut rakentajat: Olisiko teillä antaa vinkkejä talon siivoamiseen muuttokuntoon? Esim. millä/miten kannattaa seinät ja katot putsata pölyistä? Pikku hiljaa alkaa jo tämäkin asia mietityttää. Taitaa olla jonkin asteinen urakka se siivoaminen¿



Ynis: ollaan haalariasiassa kuulolla. =)



Lempo: Inhottava tautikurimus. Hus, pois heti! Pönksylle silityksiä ja mammalle voimia ja jaksua. *rutistus*



Aurinkoa kaikille!



-Mimmuli ja Nöösä

Lempolle tervehtymistä toivottaa toiset mahatautiset. Vilholla sittenkin oli mahatautia. Eilen kuskasin pojan korvalääkärille ja siellä odotustilassa odotellessa iski mahatauti minuunkin,että samaa tautia kai oli pojallakin. Lääkärin vastaanotolla rimpuilevaa poikaa pidellessä kaihoisasti vilkuilin roskasankoa,josko siihen vois tarvittaessa ykätä. Sain pidäteltyä sen verran että poika saatiin tutkittua,lääkärin kanssa juteltua,lasku maksettua,poika puettua ja sit ryntäsin poju kainalossa ulos ja oksensin parkkipaikalle.

Juu samaa mieltä Lempo,inho tauti.

POjalla todettiin nestettä toisessa korvassa,mutta korvalääkärisetä arveli että saattais mennä ilman antibiottia,enkä mielelläni tälle herkkämahalle antibiootteja antais,yö meni Vilholla hienosti isin kainalossa nukkuessa ja ruokaikin maistui aamulla,että toivotaan parasta.

Mä olin raato eilen,kuumekin nousi ja mies ilmoitti että jää hoitaan meitä tänään. Tosin mielessä käväs ajatus että oliko olympialaisilla pienoinen osuus moiseen auliuteen. hmmm...jokatapauksessa sain nukkuu yhteentoista kun toiset heräs jo 6.00 ja nyt on olo parempi.ja miehet lähti just pihalle,paha päivä ois ollut olla kaksin pojan kanssa.



Sanoista: Vilholla oikeastaan vaan yksi sana äiti,tulee selvästi ja hokee myös miehelle : ) Mäkin luin vauvalehden jutun jossa keskimäärin 50 sanaa lapsilla puoltoistavuotiaana,huh.



Jatulle osaanotto suruun!



Ynis,ei ihme että kaipaat pientä hetkeä itseksesi yh-viikon jälkeen!



meen tästä lepäileen,tsau



tiivii ja Vilho

Jatulle ja Jatun perheelle lämmin osanotto. Olen pahoillani menetyksenne vuoksi. Kovasti Voimia muutoinkin.



Lempolle, Pönksylle ja Tiiviille paranemista, paljon. Kurja tauti.

Saamuskalle myös nuhanenän aukeamista.



Minun pieneni nukahti tänään hetkessä, kuten tiedätte, sellaista ei ole hetkeen esiintynyt. Mutta minusta tuntui tyhjälle ja tyhmänä istuin aikani pienen vieressä. Positiivinen tunne sinänsä, että asennekasvatus(siis omani) oli onnistunut, enää tunnin tai kahden nukutus ei tunnu niin hirveälle.



Vaikealle tämä vanhemmuus silti tuntuu, edes se riittävän hyvä versio on tuntunut kovalle tavoitteella tällä viikolla. Miten uskomattoman vaikeaa onkaan tietää pikku uhmiksen kanssa oikeat menettelytavat ja minkälaisia tunteita sitä itse käykään läpi. Ja tämä on vasta sitä alkusoittoa. Onneksi, onneksi sitä voi itsekin kasvaa ja kehittyä.



Täytyy kyllä tunnustaa, etten ole kovin paljoa itsestäni pitänyt tällä viikolla. Miten sitä voi mennä niin sekaisin siitä, että toinen ei nuku?! Äitiyden alikehitys kai, kun kaveri taaperon ja vauvan kanssa kotosalla on tyytyväinen jos kerran päivässä saa 15 minuutin lepohetken.



Turhaumat on tullut purettua keittiössä, nyt siellä on monta laatikollista vähemmän tavaraa ja paikat kiiltää. Oli muuten helppoa taaperon kanssa, se kun iloisena järjesteli omia astioitaan ja kaappia:)

Kuurauksen lopputulos on vinksahtanut selkä. Onneksi on mies, joka jaksaa keskellä yötä hieroa.



Hassua muuten, minkälainen automaatio meillä on tuosta heräämisestä. Motti syö yleensä kahden aikaan ekan kerran ja kun ei herännyt, oltiin miehen kanssa kummatkin hereillä ihmettelemässä mikäs nyt vaivaa. Oli vaan aika tuntia myöhemmin:) Niin, huonon ruokavalionsa takia Motti syö kerran tai kaksi yössä, ja ihan nälkäänsä.





Nyt taidan siivota työpöydän, aina tähän viikossa kertyy vaikka kuinka paljon tavaraa:/





Aavis ja Motti

Penkkarirekat lähtee tosta meidän kulmilta, joten tapana on ollut käydä kattomassa. Otso pääsi kaverin mukana, kun lähtö oli tyttöjen uniaikaan.



Rottia ja hiiriä: kuten täälläkin joskus kerroin kamalasta kohtaamisesta rotan kanssa ja edelleen puistattaa kun ajattelen. Tosin Otsokin muistaa sen ja lähes aina kun mennään kerhon vessaan kysyy, että onko siellä rotta. Ihmiset ei vaan tajua, että kaupungissa on jo aika iso rottaongelma. Tai siis valtava. Mummot kuvittelevat ruokkivansa lintuja ja siinä samalla rottiakin. Ja lintujenruokinta paikat on ihan lastenleikkipaikkojen lähellä ja yöks. Lapset kun vielä tuppaavat syödä lunta. Yöks. Mutta ei noi hiiret ja myyrätkään kuulu ihmisasumuksiin.



Oksennustauti on kyllä inhaa. Meillä se vierailee nykyään 2x vuodessa. Toivotaan, että sairastajat paranevat pian.



Ankkis, et sinä lihaisa ole :) Mut huomenna pinoon kuitenkin. Minä olen saanut uutta intoa, kun on taas näitä työvirityksiä. Eihän ravitsemusterapeutilla saa olla löllömaha ;).



Moi.

Osanotto Jatun perheelle.



Raapiminen ja lyöminen. Lintsu on aikamoinen raapimaan naamasta ja välillä ihan lyökin. Yleisimmin ne kohdistuvat minuun, mutta kyllä velikin saa osansa. Miuta lapsia ei tähän asti ole käyny raapimassa, mutta saattaa huitoa naamalle jos he tulevat liian lähelle arvon neitiä.



Siihen ei auta kieltäminen, välillä oikein nauraa mulle kun kiellän, samoin kun veljensä kieltää niin ei mitään tehoa.

Yleensä otan Lintsua kädestä kiinni ja kiellän, näytän myös omalla kädellä että silittäminen on mukavaa ja niin saa tehdä.



Huomaan myös että suuttuessaan on entistä hanakammin raapimassa. Välillä tekisi mieli raapasta tai läppästä takaisin kun mikään ei tehoa.

No kaipa tuo jossain vaiheessa rauhottuu kun vaan jaksaa kieltää kerta toisensa perään.



Sanoja tulee aika paljon, osa ihan oikein ja joistain sanoista pelkkä alku, api=apina. Sitten on sanoja jotka ymmärrän vaikkei osaa niitä sanoa oikein, ukiikki=musiikki.



Nyt alan lukea tämän päivän pinoa ja palaan jos asiaa tulee, heips.



Hilu

Kiitos tsemppauksesta. Yh-aika etenee. Viisauksissani aloin siivota kaappeja. Ei etene kovin hyvin. Vaikka koitan ajoittaa Typyn uniaikoihin, niin Typy silti ehtii avuliaana myös kaappeja penkomaan ja tavaroita siirtämään.



Eilen käytiin kerhoilemassa ja viimein nähtiin kerhon uusi vauva. Rauhallinen ja hassu pieni olento oli, ihanakin, muttei vauvakuume vielä voittanut mua puolelleen. Hmm... onkohan Tuuliina jo kahden lapsen äiti :-) Ja pian kiusataan Lilaa kysymyksillä suppareista yms :-)



Lempolle, Tiiviille ja pienokaisille kovasti terveempää oloa lähtee nyt ******>>>>



Jatulle osanotto ja voimia!



Takaisin kaappien kimppuun,



Keilin

Taas onkin vierähtänyt tovi kun olen kirjuutellut. Päivät menee vaan niin älytöntä vauhtia, omaa aikaa ei kovasti jääkkään.

Viime viikolla meillä oli Jaden 1½vuotis lääkäritarkastus, lääkäri totesi lapsukaisen olevan aivan kunnossa. Paino tällähetkellä 9 kiloa 200g, pituus 77cm. Ylimääräiseen painokontrolliin mennään toukokuussa, terveydenhoitaja haluaa varmistaa ettei paino lähde laskee. Terkka kyseli syökö tyttö hyvin ja TODELLAKIN syö, mutta liikkuu ihan älyttömästi, ainoastaan kun nukkuu on tyttö paikoillaan. Potalla ei vieläkään istuta( ei vaan tahdo) ja oma syöminen, vasta olen antanut lusikan käteen. Sanavarasto on myös melkoinen tulee jo parin sanan lauseita ja tosiaan meidänkin tyttö( niinkuin Tealla) oppi ikävä kyllä myös sen v-alkuisen sanan, edelleenkin sanoo sitä ääneen, mutten ole mukamas ymmärtäväni häntä. Meillä tyttö on tosiaankin kuin joku papukaija, kaikki sanat sanoo perässä. Uhma on myös pahentunut meidän talossa, nyt kun leikkii yksinään jotain ja lelu ei mene sinne minne haluaisi, alkaa kauhea huuto ja käy mahalleen lattialle, välillä oikein heittäytyy lattialle, onneksi toi uhma näkyy vasta kotona eikä kaupassa tai pihalla, eiköhän se kesään mennessä ole levinnyt sit jo kotoa pidemmälle! Toivottavasti toi kausi ei kauaa kestäisi.

Jatun perheelle voimia!

Kyllä mäkin lähtisin ihan mielelläni Nykiin, pääsiskös matkalaukkuun myös mukaan Saamuska?!

Meillä on onneksi vältytty flunssasta ja mahataudeista, paranemisia niille, kellä sitä inhaa tautia on!

Olen myös käynyt kurkkimassa, joko Tuuliina on saanut, Lilalle voimia viimeisiin hetkiin!

Yritän käydä taas joku päivä, mulla päivät tosiaan menee liiankin nopsaan, kun saa kuskata, siivota, jne. Miehelle todettiin siis se epilepia, lääkkeet käytössä,tähän mennessä on sopinut lääkkeet ihan hyvin, mun ajoaika jatkuu, nyt saan siis ajaa tän vuoden loppuun. Mies sai vuoden ajokiellon( taustalla ollut aivovamma ja yksi kohtaus) kuulemma EU-direktiivi, mies kyllä kovasti yrittää josko sitä ajokieltoon saisi vähän vähemmän, mutten kyllä siihen usko. Kyllä oikeesti välillä tuntuu, että MIKSI minun pitää kaikki tehdä? Onneksi vielä viikko lapsilla koulua ja sitten alkaisi hiihtoloma, minnekkään ei lähdetä, muttei ainakaan tarvii heitellä lapsia kouluun. Oonkin monta kertaa miettinyt, jos olisi töissä, olisiko mulla vähempi vai enempi OMAA aikaa, näihin mietteisiin tarvii lopetella, äitiä tarvitaan kun vaippa haiskahtaa!

Tämän päivän saldo kahdet megaripulit ja yksi suuroksennus. Pönksy siis subjektina. Ei paha eiliseen verrattuna, jolloin poika oksensi ehkä 25 kertaa. Mä olen terve, jee. Pyykkikone jyllää jostain syystä koko ajan 95 asteella...:) Tiiviille hyvin suuri sympatialähetys.



Pari teemaa:



Enkeli: Minustakaan kevytkermoista ynnä muista kevyttuotteista tehty ruoka ei maistu muulta kuin pahalta. Ruokakermassa rasvaa pitää olla aina yli 10%. En ole kovin rasvakammoinen muutenkaan. Olen huomannut, että mikäli välttelen rasvaa liikaa, minulla on jatkuva nälkä. Kevytjugurtit esim. ovat mielestäni aivan kamalia.



Puheen kehitys: Neuvolakirjassa (jonka pöllin siskoltani) sanotaan sivulla 241, että mikäli lapsi lausuu 2 vuoden iässä muutaman sanan selvästi ja ymmärrettävästi ja lisäksi ymmärtää puhetta paljon, puheen kehitys on kutakuinkin normaalissa tahdissa. Syyslapsosissa näyttää olevan melkoisia " runebergeja" , joihin verrattuna omaa lasta ei varmaan kannata hirmuisen puutteellisena pitää :)



Pönksyllä on vain muutama sana: äiti, anna, auto ja kakka. Sanoo muuten isäänsäkin äidilksi :)

Viime yö edelleen oli jostain sieltä missä ei aurinko paista :( Tällä kertaa tyttö ei herännyt itkemään kuin kahdesti mutta mä en taaskaan saanut unta .. Alkaa olla jo henkistä tämä mun valvominen. Valvon ja pyörin ja alan mennä lievään paniikkiin " mitä jos en taaskaan nuku" ja sitten alitajuisesti odottelen/pelkään että kohta se tyttö taas itkasee, ihan takuulla silloin kun olen nukahtanut ja taas saa herätä. Plääh. Olin aamulla taas niin poikka että itkin vaan. Mies vähän hölmönä kun oli lohduteltava itkevää tyttöään ja itkevää naistaan. Täytyisikö pian mennä hakemaan jotain nukahtamislääkkeitä??



ONNEKSi tyttö nukkui tänään 2½ tuntia päiväunia. Mutta en itse saanut kuin torkuttua jotain vartin verran :( Illalla on jumppa, sitten saunaan ja yksi siideri. Toivottavasti olen sen verran rento että saan unen.



Annoin tytölle päiväuniksi yhden panadolin. Se ehkä rauhoitti unta. Tyttö on tänään jyystänyt hullun lailla vauva-aikaisia purulelujaan, juuri tuolla vasemmalla puolella. Yritin ujuttaa sormiani sinne ja kokeilla mutta tyttö haraa niin vastaan. Ehkä siellä jotakin pullotti. Onko ne sittenkin hampaat?? Pirun poskihampaat, miten ne voi olla noin kipeät. Tyttöparka :(



Sanoin kyllä miehelleni, että jos ensi yönä vielä heräilee tyttö, niin aamulla soitan lääkäriajan. Pakko ainakin tsekata ne korvat (vaikka vähän epäilen, koska tyttö syö taas tosi hyvin ja ei vaikuta muuten yhtään tuskaiselta).



Enkelille piti vielä kertomani tähän eräs hauska vinkki jolla eräs tuttavani sai oman aran lapsensa lähtemään liikkeelle ilman äidin tai isän tukea. He antoivat lapselleen pannulapun, siis äiti/isä piti toisesta päästä kiinni, lapsi toisesta= luuli siis pitävänsä hyvinkin tuesta kiinni. Sitten pikkuhiljaa irroittivat toisesta päästä mutta lapsukainen jatkoi matkaansa pannulappu kädessään. Hetken aikaa sitten käveli pannulappu kädessään :) ennenkuin lähti sitten rohkeana kävelemään ilman mitään " tukea" . Mutta älä huoli tuosta kävelystä, kyllä se Nea lähtee ihan varmasti pian kävelemään itsekseen tai uskaltautuu sitten kun hänestä tuntuu. Kyllähän se valmius ihan selvästi Nealla jo on, kunhan kerää rohkeutta tosiaan :)



Masutautisille pikaista paranemista!!! Ja kaikille kivaa päivän jatkoa :)



Alli

Ei ainakaan pinoutunut päikkäriaikaan. Linkki Tuuliinan aamupohdintoihin;

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6470770&p=&mpage=1&tmode=…

Toivottavasti Tuuliina ei pahastu vaikka uteliaana vakoilen ja linkittelen!



Oli mukava kerhopäivä. Kirjastosta tuli " täti" esittelemään uusia paaperokirjoja. Hartaushetki (=piinapuolituntinen) jäi pitämättä kun tilaisuus venyi. Olisipa nämä kerhot aina tälläisia. Tai olihan se hartaushetki, laulettiin pari laulua ja se oli siinä. Kaikki lapset olivat innolla mukana ja kukaan ei alkanut riekkua ja eikä kenenkään tarvinnut siis mennä jäähylle eteiseen. Kuten sanottu, olisipa aina tälläistä!



Sini lähti kerhossa ensimmäistä kertaa mukaan juoksuleikkeihin. :-O Yleensä on vain painautunut tiiviisti minua tai seinää vasten, kun muut ovat alkaneet juosta. Nyt juoksi nauraen muiden mukana. Niisk, minun pikkuvauvani.. Tänään kun vein Siniä päikkäreille, sanoi hei-hei minulle takaisin ja alkoi nukkua. Ennen on heiluttanut kädellään hei-heit.. Miten nämä oppii jo ihan isojen tapoja??? Tuli haikea olo, pian Sini jo juoksee poikien perässä ja äiti on tyhmä eikä ymmärrä mistään mitään...



Neuvolapäivä. Vaavan koko nyt 3200g. Ihan kiva, ei mene liian isoksi vaikka kuukauden päivät vielä vatsassa olisikin. Hemppa on laskenut taas, nyt 103. Ilmankos on taas vähän nukuttanut.. Rautaa olen popsinut urakalla. Tyhmänä en ole hoksannut että närästyslääkkeet estävät raudan imeytymistä. Olen luullut olleeni kovinkin fiksu, ottaessani illalla ottanut raudat suht tyhjään vatsaan tuoremehun kera. Enkä ole ajatellut että nukkumaan mennessä popsin Rennietä urakalla. En tiedä missä välissä saan nuo raudat syötyä, Rennietä kun kuluu paaallljon päivän mittaan..



Pahoin pelkään että minun synnytykseen lähdössä ei ole pahemmin jännäämistä. Kun ei minulla edes supistele, että tarvitsisi niitä miettiä. Sinistäkin tuli ensimmäiset supparit vasta päivä ennen synnytystä. Sitä ennen ei mitään, vaikka miten yritti. No ehkä saamme miettiä sitten limatulppaa ja kauanko menee sen irtoamisesta tositoimiin. :-)



Jaksuja yh-aikaan Ynikselle ja Keilinille ja hmm. olikos vielä muita, anteeksi jos/kun muistini pätkii..



Amysahille jaksuja! Miehelle kun tuo kortittomuus on varmasti kova paikka, niin sairastumisen lisäksi.



Mimmuli, miten sitä unohtaa nuo siivoustouhut.. Vinkkinä ainakin että laseista kannattaa ottaa heti kun ne tontille tulevat, ne tarrat irti. Taisi tulla liian myöhään tämä vinkki.. Mutta kyseiset tarrat jämähtävät hetkessä laseihin niin että niiden poistaminen on lähes mahdotonta.. Nimimerkillä, kaupungin graffitinpoistoaineella tarrat irti saanut.. Taisin mennä nihkeällä mikrokuituliinalla seinät ja katot läpi ennen muuttoa. Niin se liina oli monitoimivarressa kiinni..



Sairastupiin paranemisia!



Lila75 rv 38 ja Sini