G: Biisi, joka kuvaa sinun ja miehesi suhdetta? Miksi/miten?
Kommentit (15)
" Niin mä olen monta yötä levotonta
tahtonut sun kainaloon
päättänyt mä juoksen vielä sinun luokse
sanon vain mä tässä oon"
" ...Se kaikki saa sut vielä väsymään
mut jos et välitä siitä
mä tuun sun syliin ja jään
mä olen kyllästynyt pelkäämään
ja mä en välitä muusta
mutta jos vain suostut mä jään"
ei vaan... suhteen alkuaikoina meidän " nimikkobiisi" oli Sirkesalon " Läpinäkyvää" (kertoo työpaikkaromanssista)
mut sä oot paras mulle... Oliskohan se Pate Mustajärvi joka näin laulaa..
niin yhdessä opimme elämään, elämään ihmisinä
Ja se olen minä se helvetin hankala ;)
Once there was love and respect, now that is just a memory..oh how can I survive and live and love again......tosin en tiedä onko tollasta biisiä olemassa.....
Pitääxunaina olla niin helvetin hankala...
Oikeesti, eikö avioliitossa edes joskus sais olla helppoa? Että tuntuis lämpimältä ja hyvältä, asiat menisivät omalla painollaan ilman riitoja ja väitelyitä. Milloin tää alkaa sujua, eka kymmenen vuotta on nyt harjoiteltu.
olen joltakin muistaakseni kuullut sanonnan: ekat sata vuotta on vaikeita ja sitten se helpottaa... Tsemppistä!
Meillä kävis se
Meni turvallinen tiistaipäivä,
tuiki tavalline keskiviikko,
tuttu torstaikin taisi mennä
koko vikko sitä samaa taas:
rauha maass'
Mä kävelen kadulla niin kuin nyt kadulla kävellään
kun sitten nään tän ilmestyksen
ensi silmäyksen myötä
saankin kädet täyteen työtä tässä rakkaudessa nähkääs
Meni muutamia viikkoja lisää
hurman hetkillä hulluus marssii sisään
ja kysyy: onkos täällä rakastavaisia
mä taisin tulla oikeaan paikkaan
ja niimpä nyt
sinä saat minut kiehumaan,
minä saan sinut kiehumaan
ja yhdessä asutamme maan jonka nimenä rakkaus on
[chorus]
Hulluuteen, tälläiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen
menee toraillessa tiistaipäivä
mykkäkoulussa keskiviikko
torstai on epätoivoa täynnä
ja perjantaikin kovin pitkä
tästä kaikesta saa helposti kyllikseen
minne katsonkin aina punaista nään
mun pää paisuu
mä hakkaan sitä seinään
nään mustaa verkalleen
kunnes taas ymmärretään toisiamme
kunnes on lämpöa ja tahtoa auttaa
ja ymmärrystä niille joilla on vain niiden
tasainen kelkkamäki hautaan
Ja niimpä taas sinä saat minut juopumaan
minä saan sinut luopumaan
leikiten antautumaan tällä maalla,
jonka nimenä rakkaus on
eikä tässä yhtään missään
ole mitään normaaliuteen viittaavaa
rakkaus on pesti hulluuteen
[chorus]
eikä tässä yhtään missään
ole mitään normaaliuteen viittaavaa
I stand by you. Niin on tehtykin.
A lonely street lamp
I' m out on the street walking home
A small pale blur
Leaving trails like a snail
I move so slow
Time can bruise
Violent indigo
Rush home to your arms
You soothe my weary soulWrong or right
Be mine tonight
Harsh world be damned
We' ll make a stand
Love can bind
But mine is blind
Others stray, but I won' t
Walk away
Se sopivin biisi kyllä vaihtelisi aikalailla, suhteemme on tietenkin moninainen ja sen eri piirteet tuntuvat erilailla tärkeiltä eri aikoina. Nyt vaan itselläni on vähän sellainen " me ja turvallinen koti VS. rasittava maailma ja elämän pettymykset" -olo.
" Ois kai siistii antaa periksi nyt,
toteais vaan kylmästi, ei tästä mitään tuu.
Lähtis kävelemään.
Painais oven kiinni perässään..."
Montakohan kertaa viikossa tulee ajateltua noin. :(