Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisille ei riitä mikään?
03.02.2016 |
Miksi te naiset haluatte koko ajan jotain muuta/muutosta?
Miksi ei riitä se tilanne mikä on? Miksi ei voi nauttia siitä mitä jo on ja miten asiat ovat, miksi vielä kotonakin pitää koko ajan "mennä eteenpäin" ja kehittää jotain ja muuttaa asioita?
Tämmöiset kysymykset putkahtivat tänä aamuna keski-ikäistyvän miehen mieleen.
Omassa parisuhteessa ja myös juttujen perusteella tuttavilla on tätä samaa vaivaa.
Mies olisi tyytyväinen siihen mitä on, tai siihen että olisi joku taso, jonka saavutettua pariskunta voi olla tyytyväinen. Mutta ei, naiselle se ei näytä riittävän.
Tämä vaikuttaisi olevan vähän sukua sille nalkuttamis- ja miesten väheksymiskeskustelulle sikäli, että miehet kokevat tässäkin mielessä olevansa parisuhteissa vähän (jos ei nyt altavastaajia, niin) puolustuskannalla koko ajan.
Miehelle riittäisi se, että oltaisiin vaan, mutta nainen haluaa koko ajan jotain enemmän ja jotain muutosta.
Minusta ainakin tuntuu, että mielenterveysongelmia olisi paljon vähemmän, jos naiset opettelisivat tyytymään siihen mitä on, nauttimaan jo saavutetuista asioista ja elämään hetkessä.
Sen suorittamisen sijaan.
Jos miehet ehkä suorittavatkin uraansa (ainakin jotkut), niin naiset tuntuvat suorittavan uran lisäksi äitiyttä, terveyttä, opintoja, ystävyyttä, kotia, perhettä, parisuhdetta, ihan kaikkea. Kaikessa pitäisi olla niinkuin muutkin tai vähän parempi.
On vaikea löytää nykypäivänä naista, joka ei seuraa median ja toisten naisten asettamia normeja siitä, millaista on hyvä ja hyväksytty elämä. Tuijotetaan lifestyle-ohjelmia, blogeja, toisten facebook-päivityksiä ja muotilehtiä ja yritetään pysyä perässä siinä, kuka on sisustanut valkoisimman kodin, ollut samalla pullantuoksuisin äiti ja firman innovatiivisin visionääri, hoikin, tyylikkäin ja rakastunein vaimo ja saanut kauneimmat lapset ja ihanimman miehekkään miehen ja kiiltäväturkkisimman kultaisennoutajan.
Luulisi olevan todella rasittavaa. Luulisi että siitä elämästä voisi joskus hengähtää nauttimaankin, kun on vaikkapa tuon kaiken saavuttanut. Mutta ei. Ei onnistu.
Siitä huolimatta pitää aina keksiä jotain uutta ja jotain, jolla voi kotona painostaa miestä, että meilläkin pitäisi olla näin ja joka asiaan liittyy jotenkin sanapari "sitten kun".
Ei osata olla tyytyväisiä siinä hetkessä ja rauhoittua nauttimaan.
Miksi aina pitää keksiä jotain lisää? Miksi pitää aina ruveta puuhaamaan jotain älyttömiä juhlia tai naputtamaan jostain törkeänhintaisesta ulkomaanmatkasta tai valittaa kuinka vanha auto meillä on tai ehdottaa yhteistä laihdutusprojektia tai painostaa miestä liikkumaan tai valittaa kuinka paksulta itse näyttää tai kuinka toisenlainen asunto olisi parempi tai pitäisikö lasten vaihtaa tuohon harrastukseen jne jne jne...
Mies ei jaksa tuota kaikkea. Ahdistaa. Nainen ehkä luulee ehdottavansa yhteistä tekemistä ja yhteisiä projekteja ja yhteisiä haaveita, mutta mies ei halua koko ajan uusiutua, eikä mieti, että mitä pitäisi tehdä, että voisi olla yhtä hyvä tai parempi kuin muut.
Mies saa jo töissä ihan tarpeekseen kehittämisestä ja uudistumisesta ja eteenpäinmenosta. Kotona sitä mielummin olisi yhdessä perheen kanssa siten, ettei jotain vaadittaisi koko ajan.
Minä ainakin tunnen riittämättömyyttä ja kelpaamattomuuden tunteita, kun nainen haluaa koko ajan jotain uutta ja muuta ja enemmän. Minusta tuntuu että minäkään en silloin riitä.
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sohvalle sammaloituminen tarkoittaa sitä, että hetken päästä teistä molemmista on tullut ajatuksiinsa kangistuneita konservatiiveja, jotka valittavat tylsää ja yksinäistä elämäänsä kun lapsetkaan ei viitsi käydä kun nuoriso on niin hunningolla nykyään. Entisiä kavereita kommentoitte katkerina ja kateellisina, että ne ovat "astuneet herran paskaan" ja muuttuneet tekoviisaiksi hienostelijoiksi.Teidän elämän keskipiste on kaljakeissi ja 10-vuoden takaiset BB-videot youtubesta. Siinä sohvalla sinä kommentoit kuinka 10 vuoden takaisen videon silikoniblondi oli seksy ja että vaimo se senkun rapistuu - omaa mahaasi raavit kun repeilevät raskausarvet kutittaa, mutta sitä et kommentoi. Ja kaiken tämän päälle - tutkitusti - odottaa varhainen dementia.
Joo, joskus on levättävä ja oltava vain. Mutta jämähtää ei kannata, tai elämä muuttuu tylsäksi ja sitten katkeroituu siitä.
Ja hei, Älä ota kehittämistä ja tavoitteita merkkinä siitä, että et ole riittävä - vaan siitä, että juuri sun kanssa toinen haluaa niitä tavoitella.
Tunnistan kuvauksesta itseäni. Minä haluan aina enemmän, uusia tuulia, muutoksia. En ikinä olisi tyytyväinen paikalleen jäämisestä. En ainakaan nyt asiaa ajatellessa.
Onneksi olen kuitenkin valinnut puolison jonka kanssa olemme samalla aaltopituudella tämän asian suhteen. Tavoittelemme yhdessä tuota kaikkea uutta.
Meille kaikille annetaan vain yksi elämä joten mahdutan omaan elämääni juuri sitä kaikkea mitä haluan etten sitten vanhana kadu tekemättömiä asioita.
Taidat olla asian ytimessä. Ainakin analyysi on viiltävämpi, kuin monessa muussa "vaimo alistaa" kirjoituksessa. Minusta tuntuu, että olen ymmärtänyt saman asian kuin sinä, mutta päässyt siitä yli. Elä tuhlaa aikaasi miettiäksi miksi näin on. Hyväksy mielummin tosiasiat ja käytä ymmärrystä hyväksesi.
Sinun ongelma on, että alistus vaimosi leikkiin. Ei sille ole mitään tarvertta ja niin kauan kun pesän rakennus ei ylitä budjettia, niin anna vaimosi toki leikkiä. Jos homma menee yli, niin sitten lyöt stoppia.
Ainut asia mistä sinun kannattaa huolehtia, on säilyä seksuaalisesti viehättävänä. Ensisijaisesti vaimollesi, mutta myös muille naisille. Muista tietysti myös panna.
Olen täysin päinvastainen kuin kuvauksen naiset. Mieheni on aina keksimässä kaikkea uutta ja haluaa matkustella sekä suunnitella uusia projekteja. En tiedä sitten onko yhtään parempi näinkään päin, kun mies jo nykyään vitsailee ennenkuin ehdottaa jotain uutta, että aion kohta sanoa EI. Parisuhteessa pitää kuitenkin vähän joustaa, joten matkustelemme kerran kolmessa vuodessa vaikka mies haluaisi reissata useamman kerran vuodessa. Mies myös shoppailee meidän suhteessa paljon enemmän ja olen aina se "pihi" osapuoli, joka nallkuttaa shoppailuista. Mies kuitenkin arvostaa suuresti pihiä luonnettani, koska shoppailijoita ja golddiggereita mahtuu hänen mukaansa tusina kymmeneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kuitenkin aloittajaakin. Minua itseäni ei kiinnosta blogit, muoti yms. Rakastan sisustamista, ruuanlaittoa, matkustelua jne, mutta teen ne omalla tavallani ja omien mieltymysteni mukaan enkä jonkun blogistin tai tuttavani mieltymysten mukaan. Hyvätuloisena minulla on varaa tehdä asioita, joita haluan. Lisäksi luovuin jo 20 vuotta sitten parisuhteesta, kasvatin lapseni aikuisiksi yksinhuoltajana enkä siis ole rassannut kenenkään miehen hermoja sillä, että haluan elää ja tehdä asioita sen sijaan, että olisin jäänyt sohvannurkkaan "odottamaan kuolemaa". Minulle on tärkeää, että huomiseltakin on vielä jotain odotettavaa. Tulee vielä päivä, jolloin en enää pysty tekemään asioita, joita haluaisin. Alan odotella kuolemaa vasta silloin.
t. N54
Minusta tuntuu että meillä on toisin päin. Mies on materialisti ja status merkitsee. Pitää kaikesta hienosta ja aina pitää olla tekemässä jotain. On myös uraorientoitunut. Olisi ihanaa vaan joskus levätä ja rauhoittua. Ainoa minkä tunnistan noista itsessäni on vartalosta valittaminen. Se ei mielestäni ole mikään uuden haluamisprojekti vaan haluaisin säilyä viehättävän oman itsetunnon ja hyvinvoinnin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin "naisille"? En jaksanut kaikkea lukea mutta sinähän puhut omasta parisuhteestasi joten olisi parempi olla yleistämättä ja puhua vain naisesta.
Meillä tuota tekee mies. Koko ajan joku projekti päällä ennekuin entistä on saatu valmiiksi.
Nainen 50v
Meillä mies haluaa mökin ja on jauhanut siitä jo kyllästymiseen asti. Mökkiä varten pitäisi ottaa lainaa eikä hän halua maksaa sitä yksin. Minulle riittää tämä kerrostaloasunto, joten rahaani en mihinkään mökkiin haaskaa. Haikaili mies omakotitalon ostoakin, mutta en halua sellaistakaan. Enää en viitsi selitellä, miksi ei vaan leikin kuuroa. Mitta alkaa olla sen verran täysi, että jos vielä kuulen asiasta, varmaan karjaisen jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa mökin ja on jauhanut siitä jo kyllästymiseen asti. Mökkiä varten pitäisi ottaa lainaa eikä hän halua maksaa sitä yksin. Minulle riittää tämä kerrostaloasunto, joten rahaani en mihinkään mökkiin haaskaa. Haikaili mies omakotitalon ostoakin, mutta en halua sellaistakaan. Enää en viitsi selitellä, miksi ei vaan leikin kuuroa. Mitta alkaa olla sen verran täysi, että jos vielä kuulen asiasta, varmaan karjaisen jotain.
:D
Kiukettelet sitten kuin pikkulapsi jolta viety kaikki lelut ja karkit, kun kaikki ei mene niin kuin sinä haluat.
Ai. Kyllä tää mulle riittää, mutta olenkin vähän luuseri tapaus.
Mies katselee koko ajan uusia autoja, taloja, veneitä, mökkejä ja varmaan naisiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen muutospsykoosi kertoo sisäisestä tyytymättömyydestä ja tyhjyydestä. Se projisoituu jatkuvana elämän ulkoisten tunnusmerkkien, kuten koti, vaatteet, ulkonäkö, ajankäyttö jne, muuttamisena. Muutokset luovat hetkellisen illuusion tilanteen ja mielen kohentumisesta, kunnes uusi muutosaihe valtaa taas ajatukset.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa mökin ja on jauhanut siitä jo kyllästymiseen asti. Mökkiä varten pitäisi ottaa lainaa eikä hän halua maksaa sitä yksin. Minulle riittää tämä kerrostaloasunto, joten rahaani en mihinkään mökkiin haaskaa. Haikaili mies omakotitalon ostoakin, mutta en halua sellaistakaan. Enää en viitsi selitellä, miksi ei vaan leikin kuuroa. Mitta alkaa olla sen verran täysi, että jos vielä kuulen asiasta, varmaan karjaisen jotain.
Ostakoot itse mökin, jos et aio siellä aikaasi viettää. Ja hoitakoot sen sitten myös yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on siis se, että naisilla on enemmän energiaa kuin miehillä. Kuvittelepas, millaista sinunkin elämäsi olisi, jos rouvasi olisi teistä kahdesta se vähäenergisempi.
Minä en muuten tunne yhtään perhettä, jossa tilanne olisi samanlainen kuin tuo sinun kuvailemasi valittamisen ja tukka putkella menemisen sekoitus. Olen valinnut tuttavani toisenlaisista ihmisistä, katsos.
Minä olen saavuttanut määränpääni ihmisen kanssa, joka haluaa samaa yksinkertaista elämää kuin minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Muista naisista en tiedä, mutta minulle elämä on matka ja vasta kuolema on matkani pää. Sen vuoksi haluan mennä eteenpäin enkä jäädä paikalleni.
t. N54
Matka voi olla myös henkinen ei aina fyysinen. Kasvetaan yhdessä ja rakastutaan toisiin enemmän. Munkit pitää elämäänsä isona matkana, vaikka tekevätkin päivästä toiseen samoja asioita. Fyysinen matka on hyvin pinnallinen ja sen voi tarjota kuka tahansa, jolla on rahaa. Se ei vaadi itsensä tutkiskelua eikä oppimista.
Just AP:n kuvaileman elämän takia ei paljon kiinnosta mitään töitä alkaa tekemään, tai parisuhdetta tavoitella. Näin työttömänä ei paljon tarvitse murehtia mistään ja voi elää kaikessa rauhassa, varsinkin kun antaa periksi eikä tavoittele työtä.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla asian ytimessä. Ainakin analyysi on viiltävämpi, kuin monessa muussa "vaimo alistaa" kirjoituksessa. Minusta tuntuu, että olen ymmärtänyt saman asian kuin sinä, mutta päässyt siitä yli. Elä tuhlaa aikaasi miettiäksi miksi näin on. Hyväksy mielummin tosiasiat ja käytä ymmärrystä hyväksesi.
Sinun ongelma on, että alistus vaimosi leikkiin. Ei sille ole mitään tarvertta ja niin kauan kun pesän rakennus ei ylitä budjettia, niin anna vaimosi toki leikkiä. Jos homma menee yli, niin sitten lyöt stoppia.
Ainut asia mistä sinun kannattaa huolehtia, on säilyä seksuaalisesti viehättävänä. Ensisijaisesti vaimollesi, mutta myös muille naisille. Muista tietysti myös panna.
Muuten hyvä kannanotto, mutta miksi miehen pitäisi säilyä seksuaalisesti viehättävänä myös muille naisille kuin vaimolleen? Pidätkö hyväksyttävänä vaimon pettämisen?
Meillä on juuri toisin päin. Mies haluaa kaikkea, minulle riittäisi nykyinen vallan hyvin. Omissa kaappipsykologisissa harjoitteissani olen ymmärtänyt tämän niin, että mies hakee koko ajan hyväksyntää isältään, jolla on vaativat omat mielipiteet ja joka, samoin kuin anoppi, on aina antanut huomionsa nuoremmille lapsilleen, jotka käenpoikina ovat aina olleet mankumassa apua.
Muista naisista en tiedä, mutta minulle elämä on matka ja vasta kuolema on matkani pää. Sen vuoksi haluan mennä eteenpäin enkä jäädä paikalleni.
t. N54