En olisi osannut koskaan arvata...

Ennen kuin tulin raskaaksi, en millään lailla seurannut näitä keskustelupalstoja. Meidän vauva kun tuli ilman sen kummempia suunnitteluja, vaikka ihan tervetullut olikin. Raskausaikana sitten aloin tietenkin hakea tietoa vähän siitä ja tästä ja tuosta ja mikäpä sen parempi paikka kuin vauvapalstat, joissa kokemusta omaavat ihmiset jakavat auliisti neuvojaan. No eihän se ihan niin mennyt. Suurimmaksi osaksi ihmisiä haukuttiin typeriksi, kaikki olisi pitänyt tietää ennakkoon ja lähes kukaan kysyjistä ei olisi ilmeisesti ansainnut olla raskaana, kun ei ollutkaan perillä jokaikisestä raskauteen liittyvästä asiasta. Lopetin siis palstojen lukemisen. Nyt kun rakas tyttäreni on 3kk ikäinen niin ajattelin uskaltautua takaisin palstojen pariin etsimään tietoa velleistä ja soseista, aloitusiästä ja annoksista. Jotenkin kai kuvittelin, että kun ne vauvat on saatu ulos, niin ihmiset ois enemmän "samassa veneessä", eli kaikilla on ne nyytit ja vaikka toisten lapset on jokseenkin helppoja ja toisten niitä supervaativaisia, niin kaikki on kuitenkin ÄITEJÄ ja pitää toistensa puolta. Voi hevonp****t että osasinkin olla väärässä. En voi ymmärtää kuinka te ihmiset olette niin julmia toisianne kohtaan. Eikö tämän pitäisi olla loistava paikka jakaa ja saada sitä paljon kaivattua vertaistukea, eikä joku yleinen käymälä, jossa dumpataan omat sonnat toisten niskaan? Yhdessäkin keskustelussa joku toivoi, että se toinen henkilö saisi hankalan vauvan joka itkee jatkuvasti. Käsittääkseni vauvat harvemmin itkeskelevät ilman syytä, joten käytännössä siinä toivottiin viattomalle lapselle huonoa vointia, ihan vaan että jollain äitiraukalla ois sitten yhtä paha olla kuin toiveen kirjoittajallakin. Ymmärrän kyllä tarpeen purkaa omaa väsymystä ja stressiä ja turhautumista, mutta ehkä siihen on parempia keinoja kuin hyökätä internetissä verbaalisesti vieraiden ihmisten kimppuun. Ja olenko jotenkin poikkeustapaus, kun oma oloni ei parane siitä jos saan jollekulle toiselle pahan olon aikaiseksi. Kun mulla särkee päätä niin en käy hakkaamassa muita pesarilla päähän, että nekin varmasti ymmärtäis mun kipua. Mitä jos seuraavan kerran kun olette väsyneenä muotoilemassa taas yhtä veemäistä vastausta ihan hyvällä kysyttyyn kysymykseen, niin miettisitte hetken että kuinka te vastaisitte jos kyseinen henkilö olisi teidän nenän edessä ettekä voisikaan piiloutua anonymiteetin suojaan? Luulen että hieman eri tavalla. Toivon kaikkea hyvää teille jokaiselle, tilanteesta riippumatta. Toivottavasti ihmiset vielä jonain päivänä oppivat olemaan toisilleen hieman armollisempia.