Lue keskustelun säännöt.
Oletko vielä tekemisissä lapsuuden kavereidesi kanssa?
02.02.2016 |
Muutenkin kuin Facebookissa. Vietin suurimman osa lapsuuttani pienessä maalaskylässä ja täältä suurin osa entisistä ystävistäni on muuttanut pois töiden ja koulun perässä ympäröiviin kasvukeskuksiin ja välit ovat siten aikaa myöten katkenneet.
Kommentit (15)
Joidenkin juu. Vaikka välillä nyt asuvatkin ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ystävä on lapsuudesta asti pysynyt rinnalla. 36v jo jaettu ilot ja surut. Välillä nähdään harvemmin, mutta kerran viikossa soitellaan ja parannetaan maailmaa.
Lähimmät ystäväni ovat enimmäkseen lapsuudesta, muutama on tarttunut matkaan myöhemmin. Ollaan säännöllisesti yhteydessä somessa tai puhelimitse, lähimpänä asuvia näen kuukausittain. Kerran parissa vuodessa on järkätty joku pitkän viikonlopun mökki-, laskettelu-, kalastus- tai muu reissu isommalla porukalla.
M46
Kaksi läheisintä on alakoulun ajoilta, yli 30v jo oltu säännöllisesti (lue: usein) tekemisissä, ja pari muutakin on säilynyt joiden kanssa nähdään säännöllisesti, vaikka ehkä pikkusen harvemmin. Ovat sellaisia ihmisiä, joille voi kertoa mitä vaan. Parikymppisenä tavatuista ystävistäkin on kyllä jotkut hyvin läheisiä.
Lapsuuden parhaat ystäväni olivat poistaneet minut facekavereistaan :D joten ei tule edes sitä kautta seurattua mitä kuuluu. Lukiosta saadut ystävät ovat niitä keiden kanssa vietän aikaani, kun suurin osa on jäänyt samalle alueelle tai käyvät vähintään kylässä vanhempiensa luona ja siinä samalla meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama hyvä ystävä on säilynyt yläasteajoilta. Ala-asteelta vain yksi, ja sitä varhaisemmilta vuosilta ei ainuttakaan. Olen myös kotoisin pieneltä paikkakunnalta, ja monet kaverit jäivät siirryttäessä ala-asteelta yläasteelle tai viimeistään ylästeelta lukioon ja lukiosta korkeakouluihin.
Myös ensimmäisistä korkeakouluopinnoista jäi muutama hyvä ystävä jäljelle, ja oikeastaan juuri heidän kanssaan koulussa pääasiassa liikuinkin. Muutama myös jäi.
Tällä hetkellä opiskelen toista tutkintoa, ja luulen, että näistä opinnoista yhteydenpito jatkuu yhden opiskelukaverin kanssa. Toisaalta hän on myös ainoa, jonka kanssa olen luonut vähän tiiviimmän suhteen.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa uusien ystävyyssuhteiden luominen on!
Tällä hetkellä parhaimmat ystävät ovat ekaluokalta saakka, eli kyllä:) Toisinaan juttelen ja näen myös kaveria, jonka olen tuntenut tämän syntymästä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa uusien ystävyyssuhteiden luominen on!
Tämän olen huomannut itsekin etenkin, jos ei ole erityisen ulospäin suuntautunut persoona.
Olen ollut parhaan ystäväni kanssa ystäviä 6 vuotiaasta asti (eli 17 vuotta). Muut läheiset ystävät lukioajoilta, sekä tämänhetkisestä opiskelupaikastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yhden lapsuuden ystäväni kanssa melko tiiviisti tekemisissä, muiden ( kolmen kaverin ) pari kertaa vuodessa.
Ja en tiedä miksi, mutta kaipaan noita kolmeakin ihan hirveästi, asuvat vain niin kaukana.
Uusia ystäviä on tullut muutama tilalle (plus kavereita) mutta silti aina huono omatunto kun ei noita kolmea nää useammin.
Harva kai näkeekään
En ole lapsuuden kavereitten kanssa missään tekemisissä, enkä haluakaan olla. Myöskään lukioajoilta ei ole jäljellä edes face-tuttuja. Pinnalliset moikkausvälit on katkenneet lähes kaikkiin, vaikka silloin tällöin tavataan kadulla tms. Elämä menee eteenpäin... Olemme täysin vieraita toisillemme, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittävää olla lapsuuskavereiden kanssa kaveri aikuisena.
Eihän siinä jää tilaa henkiselle kasvulle.
Sama kuin sisarusten kanssa hengailu. Mennään siitä mistä aita matalin.
Yhden, muuten parhaat ystävät on etupäässä opiskeluajoilta ja harrastuksen piiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi esikouluiässä saatu ystävä on vielä.
Tunnettu 22vuotta. :)
Nykyäänkin parhaat kaverini ovat peruskouluajoilta. En ole aikuisiällä solminut yhtä hyviä kaveruuksia.