Merkityksetön elämä?
Keskusteluja lukiessa huomaa, että monet ovat ahdistuneita ja kokevat merkityksettömyyttä elämässään. Moni asia merkityksetöntä onkin: kevään uutuusvaatteet löytyvät pian ale-rekistä, puhelinmalli vanhenee, auto vanhenee, talo vanhenee, hiukset harmaantuvat ja rypyt hiipivät kasvoille. Kostea ilta johtaa krapulaan ja toilailut morkkikseen. Uudet valkoiset tennarit ovat jo parin käytön jälkeen likaiset. Nämä kaikki ovat asioita, jotka menevät hetkessä pilalle, mutta silti näitä mietitään paljon. Kaikki ovat kuitenkin vain lainassa.
On turhan itsevarmaa ajatella, että ihmiselämä päättyy vasta vanhuudessa. Kukaan ei tiedä, milloin lähtö tulee. Siksi olisi tärkeintä ajatella jo nyt muutakin kuin tätä elämää ja pinnallisia huolia. Sisältöä elämään on mahdollista löytää, jos ihminen pinnallisuudeltaan siihen nöyrtyy. Kokeile tätä: tutustu rauhassa ja avoimin mielin Raamattuun ja rukoile, että silmäsi avautuisivat. Jos olet valmis etsimään, saat jotain sellaista, jota et vaihtaisi mihinkään. Saat aivan erilaista merkitystä ja sisältöä elämääsi. Tämä elämä on kuin pisara valtameressä, mikään ei ole sinun. Uskoa Jumalaan ja Jeesukseen ei koeta trendikkäimmäksi aiheeksi tänä päivänä, vaikka se olisi kaikkein suurin aarre. Luottamus siihen, että Jumala johdattaa sinua ja rakkaitasi. Luottamus siihen, että saat kaikki mieltäsi kalvavat tekosi anteeksi sen työn tähden, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt. Mikä voisi olla parempaa?
Kommentit (14)
Nasevaa viitata alkoholismiin. Yleensä se ei naurata enää silloin, jos se osuu lähipiirin kohdalle.
On monia ihmisiä, jotka jossain vaiheessa saavat ymmärtää tämän. Parempi myöhemmin, kun ei milloinkaan.
Uskontokin on kuin huume joillekin. Se avulla paikataan sita ihan samaa tyhjyyden tunnetta jota paikataan alkoholilla, peliriippuvuudella, shoppailulle jne. Smasta tarpeesta ne kaikki kumpuavaat ja uskontokin voi olla todella haittallista.
Vierailija kirjoitti:
Uskontokin on kuin huume joillekin. Se avulla paikataan sita ihan samaa tyhjyyden tunnetta jota paikataan alkoholilla, peliriippuvuudella, shoppailulle jne. Smasta tarpeesta ne kaikki kumpuavaat ja uskontokin voi olla todella haittallista.
siis nimenomaan näin! Oma serkkuni on hyvä esimerkki. Hänestä tuli narkomaani. Hän oli uskovaisen yksinhuoltajan tytär. Äiti ei suostu vieläkään näkemään, että huumeilla tytär yritti ratkaista niitä ongelmia, jota rooli uskovaisfriikkinä hänelle aiheutti. Lapsiparka. Samalla tavalla kuin alkoholistiperheen lapsi ei voi valita kohtaloaan, ei voi myöskään uskovaisperheen lapsi. Äiti tuhosi tyttärensä himouskovaisuudellaan samalla tavalla kun alkkisäitikin tuhoaa lapsensa. Päähän vaikuttavat aineet ovat erilaiset, mutta niiden tuhovoima ympäröiviin ihmisiin samaa luokkaa.
On harmillista kuulla serkkusi kokemuksesta. Helppo on kuitenkin syyttää uskoa monesta asiasta, mutta onko se usko vai ihminen, joka sitä haittaa tekee? Esimerkiksi Raamatussa opetetaan rakastamaan lähimmäistä ja sieltä löytyy paljon arkielämään liittyviä hyviä asioita. Mitä tarkoitat sillä, että "himouskovaisuus pilasi serkkusi"? Mistä voit tietää, että syy oli himouskovaisuuden, eikä ihmisen aiheuttama kurjuus, kuten ero?
Vierailija kirjoitti:
Uskontokin on kuin huume joillekin. Se avulla paikataan sita ihan samaa tyhjyyden tunnetta jota paikataan alkoholilla, peliriippuvuudella, shoppailulle jne. Smasta tarpeesta ne kaikki kumpuavaat ja uskontokin voi olla todella haittallista.
Voisitko avata mihin teoriaan tällä viittaat? Olen lukenut syventäviin opintoihin asti psykologiaa ennen kuin tulin uskoon. Koen siis olevani perillä ihmistieteisiin perustuvista näkemyksistä, mitä tulee defensseihin, copingiin jne. Usko tuo apua ja merkitystä elämään, mutta se on myös jotain paljon syvällisempää. Mitä tyhjyyden tunteen paikkaamiseen tulee, on se myös paljon terveellisempi kuin mainitsemasi riippuvuudet.
Ton kaltaseen tyhjyyteen nyt kelpaa mikä vaan ihmistä suurempi asia. Olkoon se sitten mitä vain uskonnosta radikalismiin jonkun asian suhteen.
Merkityksen tähän kaikkeen luo jokainen itse..
Vierailija kirjoitti:
Ton kaltaseen tyhjyyteen nyt kelpaa mikä vaan ihmistä suurempi asia. Olkoon se sitten mitä vain uskonnosta radikalismiin jonkun asian suhteen.
Merkityksen tähän kaikkeen luo jokainen itse..
Ihminen voi omavoimaisesti koittaa täyttää tyhjyyden tunnettaan jollain muulla, mutta antaako tämä avun? Onko tämä apu "elävä" vai ainoastaan ihmisen merkityksenannossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ton kaltaseen tyhjyyteen nyt kelpaa mikä vaan ihmistä suurempi asia. Olkoon se sitten mitä vain uskonnosta radikalismiin jonkun asian suhteen.
Merkityksen tähän kaikkeen luo jokainen itse..
Ihminen voi omavoimaisesti koittaa täyttää tyhjyyden tunnettaan jollain muulla, mutta antaako tämä avun? Onko tämä apu "elävä" vai ainoastaan ihmisen merkityksenannossa?
Elämä on merkityksetöntä joka tapauksessa. Voit perustella ja etsiä merkityksiä uskonnon kautta tai jonkun muun asian kautta, mutta se merkitys on hetkellinen. Ihminen voi ehkä löytää hetkittäin sisäistä rauhaa, mutta elämä ei ole staattista ja pysyvää mielenrauhaa tarjoavaa. Elämällä on alku ja loppu ja jotain, mitä teet siinä välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ton kaltaseen tyhjyyteen nyt kelpaa mikä vaan ihmistä suurempi asia. Olkoon se sitten mitä vain uskonnosta radikalismiin jonkun asian suhteen.
Merkityksen tähän kaikkeen luo jokainen itse..
Ihminen voi omavoimaisesti koittaa täyttää tyhjyyden tunnettaan jollain muulla, mutta antaako tämä avun? Onko tämä apu "elävä" vai ainoastaan ihmisen merkityksenannossa?
Elämä on merkityksetöntä joka tapauksessa. Voit perustella ja etsiä merkityksiä uskonnon kautta tai jonkun muun asian kautta, mutta se merkitys on hetkellinen. Ihminen voi ehkä löytää hetkittäin sisäistä rauhaa, mutta elämä ei ole staattista ja pysyvää mielenrauhaa tarjoavaa. Elämällä on alku ja loppu ja jotain, mitä teet siinä välissä.
Näkemyksesi ja maailmankuvasi on yleinen. Monet merkityksenlähteet ovat hetkellisiä ja tuovat mielenrauhan vain hetkeksi. Usko antaa pysyvää ja järjen ylittävää rauhaa. Joko haluat olla valmis avaamaan sydämesi Jumalalle tai sitten et. Mutta ne, jotka ovat valmiita etsimään, ymmärtävät, ettei samanlaista rauhaa saa mistään maallisesta. Jos haluaa kynsin hampain roikkua omasssa oletuksessaan (ei halua uskoa), on se ihmisen oma valinta. Toivoisin kaikkien puolesta, että näistä omista oletuksista voisi koittaa päästä eroon. Mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja etsiä Jumalaa.
Vanhan sanonnan mukaan entisistä urheilijoista tulee joko alkoholisteja tai uskovaisia. Työntäytteinen elämä kun loppuu, niin voi tulla tyhjä olo..
Vierailija kirjoitti:
Vanhan sanonnan mukaan entisistä urheilijoista tulee joko alkoholisteja tai uskovaisia. Työntäytteinen elämä kun loppuu, niin voi tulla tyhjä olo..
Mielenkiintoinen sanonta. Mulla tuli mieleen julkkisten elämäntarinat yleensä. Kun kaikki on jo saavutettu ja kokeiltu, huomataan, ettei mikään tunnu enää miltään. Haetaan huippukokemuksia huumeista ja alkoholista. Urheilija/julkkis on saanut todeta, ettei millään ei ole merkitystä, ei rahalla ja suosiolla. Kaikkeen turtuu ja haetaan koko ajan enemmän äärimmäisiä kokemuksia extreme-urheilijoiden tapaan.
Näkisin, että hektisen uran jälkeen merkitystyhjiötä voidaan koittaa täyttää alkoholilla varsinkin silloin, jos uran loppuminen nähdään menetyksenä. Uran loppuminen voi olla myös mahdollisuus pysähtyä uskon asioiden äärelle. Jokainen voi itse miettiä, kumpi näistä on antoisampaa ihmiselle itselle ja muille.
Alkoholismi?