Miksi masennus on pahimmillaan aamulla?

Ihan samaa olen miettinyt itsekin.

Valo on jotenkin sellainen painostava. Jos se osaisi puhua, se sanoisi: "koitahan nyt piristyä ja otahan itseäsi niskasta kiinni, hip heijaa, ylös ulos ja lenkille! Mikä lorvikatarri se sinulla on? Katsohan ikkunasta ulos, miten reippaita ja aikaansaavia muut kunnon ihmiset ovat!! Eihän siitä mitään tule että koko ajan vaan maataan ja masistellaan!"

Pimeä sanoisi: "Tule lapseni lepäämään ja turvaan, minä suojelen sinua kaikelta ahdistavalta ripulipaskalta, näytän sinulle jotain kivoja uniakin, jos vain luotat minuun ja tuudittaudut nukkumaan!"

Hyvä kysymys...

Stressihormoni kortisolin eritys on aamuyöllä ja aamulla suurimmillaan. Siksi monet saa sydänkohtauksen juuri aamulla.

No ainakin työssäkäyvillä aamuisin vituttaa se edessä oleva työpäivä aika rankasti.Miettii jo herätessä että millasillahan resursseilla se tääkin (hoitotyö) päivä taas vedetään läpi..

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa olen miettinyt itsekin.

Valo on jotenkin sellainen painostava. Jos se osaisi puhua, se sanoisi: "koitahan nyt piristyä ja otahan itseäsi niskasta kiinni, hip heijaa, ylös ulos ja lenkille! Mikä lorvikatarri se sinulla on? Katsohan ikkunasta ulos, miten reippaita ja aikaansaavia muut kunnon ihmiset ovat!! Eihän siitä mitään tule että koko ajan vaan maataan ja masistellaan!"

Pimeä sanoisi: "Tule lapseni lepäämään ja turvaan, minä suojelen sinua kaikelta ahdistavalta ripulipaskalta, näytän sinulle jotain kivoja uniakin, jos vain luotat minuun ja tuudittaudut nukkumaan!"

Tämä on mainio. :) Oletko ajatellut kirjoittaa pikku tarinoita?

Henk koht minuakin ahdistaa aamut, mutta iltaa kohti olo piristyy, tosi olen jo valmiiksi iltavirkku. Tuntuu siltä, että ihan hyvin voi puuhailla ja saada aikaan asioita, muttei ole pakko.

Kahvi auttaa! Ei tietysti varmaan jos on oikein paha masennus.

Mulla sama.Herään joka aamu pahaan oloon,itken,otan lääkkeet ja ryömin takas peiton alle.Pakko nousta sitten kun mies tulee töistä ettei hän vaan pahota mieltään:(

Varmasti vain väsymystä, ei ole menty tarpeeksi aikaisin nukkumaan tai unenlaatu on huonoa. Enemmän liikuntaa ja säännöllisiä elämäntapoja ja terveellistä, ravinteikasta ruokaa.

Höh... Mullakin tänään aamulla oli vaikeuksia nousta sängystä, kun oisin vaan halunnut jatkaa unia ja olla peiton alla piilossa... Mulla on lievää masennusta, mutta mukaan mahtuu paniikkihäiriö, ahdistus ja ocd 😫 Päivän mittaan helpottaa, varsinkin kun on lääkitys ja jos syön hyvin, mutta jos jatkan samaan malliin että olen vaan tai makaan sohvalla, niin fiilis jatkuu koko päivän ja illalla menen mielelläni nukkumaan.

Minun terapeuttini sanoi, että masennus on aamulla pahimmillaan aamulla kortisolin erityksen takia sekä siksi, että aamulla "tekemätön kuorma" on suurin, ja siihen tarttuminen voi tuntua ylivoimaiselta. Tämä tunne sitten helposti lamaannuttaa. Hän neuvoi, että aamun "muurin" voisi yrittää päihittää niin, että varaa (jos suinkin mahdollista) ensimmäisen tunnin aamusta sellaiseen tekemiseen, mistä oikeasti nauttii (jos enää vain kykenee nauttimaan edes hiventäkään yhtään mistään). Sen jälkeen päivän askareisiin etappi kerrallaan, eikä tavoittelekaan sitä, että saisi kaikki asiat tehtyä tänään.

Minä maalasin aamuisin yöpaidassa ennen yliopistolle lähtöä.

"I feel the sun, it has been months

I've been hiding underneath the clouds

Those clouds were dark, full of scars

A wall between me and the crowds

For a while I couldn't see anyone

'Cause the daylight was painful for my eyes

Oh, Kathey

I know what you've been through

It's insane but we really fear the sun

And smile to the moon

They thought they know what's best for you

But no clowns can cure a broken mind

It is your time to quietly hide

I'll be waiting for you right outside 

I was there too and came back home alive

So will you"

Mä herään normaalisti iloisena ja virkeänä tai väsyneenä, jos unet jää kesken. Mut nykyisin avaan silmäni ja olo on tyhjä, turha, iloton. Odotan ilolla kesää, ja kun se tulee, masennun. Kun tää on tätä, et katselee muiden elämää ja omaan ei pääse kiinni.

Olen pitkässä parisuhteessa, mutta yksinäisempi kuin koskaan. Mies haluaa niin erilaisia asioita elämältä. Mulla on olo, kuin haluaisin viimein lentää pesästä.

Viime kesän "kohokohta" oli lapsen vieminen kylpylään ja vesipuistoon. Ahdistavaa!

Tekisin muitakin asioita.

Työstäni onneksi pidän. Siellä olen kuin toinen ihminen. Ihan normaali ja iloinen. Mutta viikonloppuna kotona herääminen on surullista. Lapsi on jo iso, menee omissa menoissaan.

En oikein tiedä pitäisikö tilanne korjata lääkkeillä vai elämänmuutoksella.

Jännä. Minulla ahdistus, toivottomuus ja masennus pahenee hämärän aikaan. Tulee epätodellinen irrallisuuden tunne. Mihinkään kuulumattomuus, suru ja voimattomuus. Halu luovuttaa ja nukkua surut pois. Paitsi että uni ei tule eikä mikään auta. Kukaan ei auta. Aina lopulta yksin turhanpäiväisessä paskassa.

Mulla on aina masennus pahentunut iltaa kohden, nukkumaan mennessä tuskailen sitten sängyssä itkien ja olo on sietämätön. Aamuisin olo on aina parempi, mutta huononee päivän mittaan. Eli yksilöllistä on tämäkin.

Kortisolin lisäksi myös ilmeisesti serotoniinitaso aivoissa vaihtelee vuorokaudenaikojen mukaan. Mutta varmaan ihan psykologiaa mukana siinä, että aamulla tuntuu tosi raskaalta, koska silloin tulee tunne, että pitäisi tehdä asioita mutta ei välttämättä jaksa.

Oon niin helpottunut kuullessani, että muillakin on tätä.

Aamulla yritän saada väkisin uudestaan unesta kiinni, palata unten maailmoihin. Hereillä tunnen itseni huonommaksi kuin unessa. Aamulla se järkyttää eniten, koska on juuri herännyt ja palannut todellisuuteen. Voi vielä muistaa sen vapauden ja keveyden, joka unissa vallitsi, vaikka itse uni olisi kadonnut mielestä. Päivän aikana siihen huonompaan itseen tottuu, illalla ei tahtoisi edes nukkumaan, mutta sitten aamulla ei tahtoisi nousta ylös. Ehkä olen ylianalysoinut tätä ja kaikki johtuukin tosiaan vain jostain hormonista.

Vierailija kirjoitti:

Kahvi auttaa! Ei tietysti varmaan jos on oikein paha masennus.

Jos kärsii ahdistuneisuudesta, niin kofeiini yleensä pahentaa taas sitä. Jos on vain "vetämätön" olo, niin siihen kahvi voi auttaa.

Masennus on paha henki. Ehkä ne tulevat kiusaamaan silloin kun on puolustuskyvyttömänä unessa. Siksi pitää aina rukoilla iltarukous.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa olen miettinyt itsekin.

Valo on jotenkin sellainen painostava. Jos se osaisi puhua, se sanoisi: "koitahan nyt piristyä ja otahan itseäsi niskasta kiinni, hip heijaa, ylös ulos ja lenkille! Mikä lorvikatarri se sinulla on? Katsohan ikkunasta ulos, miten reippaita ja aikaansaavia muut kunnon ihmiset ovat!! Eihän siitä mitään tule että koko ajan vaan maataan ja masistellaan!"

Pimeä sanoisi: "Tule lapseni lepäämään ja turvaan, minä suojelen sinua kaikelta ahdistavalta ripulipaskalta, näytän sinulle jotain kivoja uniakin, jos vain luotat minuun ja tuudittaudut nukkumaan!"

Erittäin hyvin sanottu siellä takana.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa olen miettinyt itsekin.

Valo on jotenkin sellainen painostava. Jos se osaisi puhua, se sanoisi: "koitahan nyt piristyä ja otahan itseäsi niskasta kiinni, hip heijaa, ylös ulos ja lenkille! Mikä lorvikatarri se sinulla on? Katsohan ikkunasta ulos, miten reippaita ja aikaansaavia muut kunnon ihmiset ovat!! Eihän siitä mitään tule että koko ajan vaan maataan ja masistellaan!"

Pimeä sanoisi: "Tule lapseni lepäämään ja turvaan, minä suojelen sinua kaikelta ahdistavalta ripulipaskalta, näytän sinulle jotain kivoja uniakin, jos vain luotat minuun ja tuudittaudut nukkumaan!"

Johanneksen evankeliumi 3:

16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

19. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.

20. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.

21. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."

Mulla on just toisinpäin. Alkaa aina eniten ahdistamaan ja masentamaan iltaisin ja öisin.