Miksi masennus on pahimmillaan aamulla?

Mullekin aamut on vaikeita. Haluaisin usein heti herättyäni vaan ottaa unilääkkeitä ja jatkaa nukkumista. Aamulla ahdistaa mm.se, että pitäisi jaksaa pysyä hengissä koko pitkä edessä oleva päivä.

Ahdistuneisuuskin on pahinta aamulla. Herään aamuyöstä ja välittömästi iskee paniikki päälle: kaikki mahdolliset huolet vyöryvät ylitseni kuin saisin päälleni ämpärillisen jäävettä. Ajatukset laukkaavat, en saa itseäni rauhoitettua. Sänkyyn jääminen on pahinta, mutta ahdistavaan oloon ei auta mikään, ei suihku, ei aamupala... Vasta puoliltapäivin olo alkaa vähitellen helpottaa.

Tällaisia aamuni ovat ilman lääkitystä. Nyt on lääkitys käytössä eikä aamuahdistuksesta ole jäljellä kuin murusia :)

..

Itsellenikin aamut ovat vaikeita. Ei huvita nousta sängystä, alakuloinen olo, ei mitään energiaa.

Kehitin pari aamurutiinia, jotka auttavat jonkin verran. Heti kun herää, niin laittaa sängyn vieressä olevan radion ja kirkasvalolampun päälle. Musiikki, valo ja äänimaailma auttavat seuraavaan vaiheeseen: nouse ylös ja tee kevyt jooga-venyttely sängyn vieressä (esim cat & cow).

Tämä herättää sen verran, että jaksaa kävellä jumppahuoneeseen, avata telkkarin ja castata youtubesta jonkin 20 minuutin jooga-ohjelman telkkariin ja pakottaa itsensä tekemään ohjatun jooga-harjoituksen (kiinnitä huomiota venytyksiin ja hengitykseen, sekä yritä tehdä jooga ns. tietoisella läsnäololla). Kun on päässyt näin pitkälle, pahin alakulo ja aamusumu on jo voitettu.

Sitten keittiöön, radio päälle, paista kananmuna, keitä kahvi ja tee hyvä voileipä. Mene näiden kanssa takaisin sänkyyn, pidä radio päällä, kohdista kirkasvalolamppu kasvoihin, ja nauti aamiainen rauhassa, lue aamun uutiset ja nautiskele, että voitit tämänkin aamun. Tämän jälkeen voi aloittaa päivän työt paremmalla mielellä muistaen, että yleensä loputkin aamuahdistuksesta katoavat kun vain aloittaa työt.

Olisihan se kiva, jos vain aamulla heti heräisi iloisena ja täynnä energiaa ilman tuollaista ihme rituaalia, mutta parempi sekin kuin olla koko päivän masentunut (olen kokenut kaksi masennusepisodia elämässäni; jälkimmäinen oli niin paha, että olen valmis tekemään mitä tahansa, ettei masennus iske taas täysillä uudestaan). Ei minulla aamut aina noin pahoja ole, mutta huomasin tuon aamujoogan tekevän muutenkin hyvää mielelle ja kropalle, joten teen sen joka aamu, vaikka ei olisi mitään aamumasennusta.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin suosittelen kirjoja Titti Holmer: Onnellinen nyt, ja Lipponen, Litovaara & Katajainen: Voimaa! Mielentaidot ovat taitoja, ja kuten mitä tahansa taitoja, niitäkin voi opiskella ja tulla niissä paremmaksi. Ja jos jooga kiinnostaa, niin katso Youtubesta vaikka Yoga with Adriene -videoita ja kokeile niitä.

Tsemppiä ja ei kannata luovuttaa! Jos masentaa, niin pitää muistaa, että se on sairaus ja sitä voi hoitaa, kokonaan parantaa, tai ainakin lievittää niin, että sen kanssa pärjää.

Onko muilla valtavaa fyysistä väsymystä ja hidasta palautumista masennusoireiden lisäksi? Itse jaksan keskimäärin 3-4 päivää normaalirytmissä ja loppuviikko menee palautumiseen. Jos olen tehnyt vaikka edellispäivänä raskaamman treenin tai ollut koko päivän liikkeellä, olen seuraavana päivänä ihan loppu ja siis lähinnä fyysisesti. Minun pitäisi olla perusterve, joten mitään elimellistä sairautta tuskin on taustalla. Mietin, että voisiko minulla olla masennuksen lisäksi krooninen väsymysoireyhtymä? Aina välillä tuntuu, ettei tämä väsymys voi olla normaalia. Onko muilla masentuneilla kokemusta vastaavasta? Tai ihmisiä, joilla on krooninen väsymysoireyhtymä?

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla valtavaa fyysistä väsymystä ja hidasta palautumista masennusoireiden lisäksi?

Tuttua tuokin. Olen käynyt lääkärissä, kilpirauhanen yms. muut ns. elimelliset syyt tutkittu, mitään selittävää tekijää ei löytynyt. Minulla on koko elämäni ollut ongelmia vireystilan ylläpitämisen kanssa. Opiskeluaikana piti purra kieltä, että pysyin hereillä luennoilla. Vieläkin kokoukset yhtä helvettiä pysyä hereillä. Onneksi varsinainen työ on kognitiivisesti niin intensiivistä, että se pitää luonnostaan vireystilan korkealla. Töiden jälkeen saattaa väsyttää tolkuttomasti, otan sitten pienet nokoset. Onneksi omat lapset jo aikuisia ja elämä on muutenkin aika rauhallista, niin tuollaisen ajoittaisen väsymyksen kanssa nykyään pärjää ihan kivasti. Olen opetellut yksinkertaista elämää, niin ei tarvitse vaatia itseltään liikaa.

Ihmineenhän on luovimillaan aamuisiin ainakin joss yö unet jää 8 tunninn alle.

Olen joutunut opiskelemaan masennuksen hoitoa aika paljon ja mielelläni auttaisin muita, jotka kaipaavat siinä apua. Tiedättekö jotain hyvää keskustelufoorumia, jossa voisi tehdä itselleen pysyvän nimimerkin ja kirjoittaa masennusaiheisia vinkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Ihmineenhän on luovimillaan aamuisiin ainakin joss yö unet jää 8 tunninn alle.

Ykksii varmastikin masennukseen liittyvä seikkaa piilee siinä millä tavoin maailmaaa katsoo joka sittten on seuraustaa eri tekijöistä.

Mulla aamut on ihan helppoja, mutta iltapäivästä alkaa ahdistamaan, väsyttämään ja masentamaan. Monesti menen sitten päiväunille, jotka kestää helposti monta tuntia, eikä ainakaan auta loppuiltaa menemään paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmineenhän on luovimillaan aamuisiin ainakin joss yö unet jää 8 tunninn alle.

Ykksii varmastikin masennukseen liittyvä seikkaa piilee siinä millä tavoin maailmaaa katsoo joka sittten on seuraustaa eri tekijöistä.

Rytttmit on tietysti tärkeä osa kehollista toimintaaa. Muttta harvemmin ihmiinen itse kykeneee ilman pakkkoa noudattamaan niiitä. Sopeutuuvaisuuus ja mukavuudenhaluu syöö sen energisyyyden mikää taas itsesssään pitää elimistöää viteeänä.

Olen huomannut, et kahvia ei kande juoda heti aamusta.

Jos pystyy oleen ilman niih juo siinä puolen päivän tai klo14 aikaan ja sen jälkeen ei enää juo kahvia. Se olisi ihanne. Sillon se ei vaikuta masennuksen syntyyn tai sen syvenemiseen.

Koska liika kahvin juonti aiheuttaa masennusta.

Up

Laita Cheek soimaan ajatimella, niin päivä lähtee hyvin käyntiin.

Mulla arkiaamut ovat ehkä parhaimpia. Raskainta on perjantaina töiden jälkeen ja viikonloppuna yleisestikin

Äijä joogaajalle:

Aamut ovat vaikeita minulle. Ahdistus ja haluttomuus kestävät  joskus iltaan,  mutta aamukahvin jälkeen usein helpottaa. Olisin kiitollinen jos sinulta  saisin vihjeitä parannukseen .

Masennusryhmiä  on useissa kaupungeissa . Mm Helsingissä  Töölön ja Kinaporin palvelutaloissa . Esim tänään olin ahdistuksessa herättyäni klo 7,30. Nyt olo on kohentunut klo 9.00 . Tosin mitään takuuta päivästä ei ole.  -   nim: jatkuva piina

Aamut on ollut mulle aina semivaikeita, mutta on ollut myös aikoja jolloin olen herännyt melko tyytyväisenä - vain pientä väsymystä, jonka tiesin menevän kahvilla ohi. 

Kaikki muuttui, kun jouduin suljetulle osastolle ja minulle määrättiin lääkkeitä. Silloin omasta mielestäni minulla ei ollut masennusta, mutta lääkkeet oli syötävä. Siitä se masennus vasta alkoikin... ja nimenomaan aamumasennus. Viimeksi oli hyvä olo ennen hoitojaksoa. Nuo lääkkeet sai ainakin mun kropan ihan sekaisin. Nyt pelottaa toivunko koskaan työkuntoiseksi. Asuin vuoden tukiasunnossa, jossa vahdittiin lääkkeiden syöntiä. Voin todella pahoin ja luin netistä lääkevieroituksista kokemuksia... päätin muuttaa itsenäisesti asumaan.

Olen nyt kolme kuukautta yrittänyt vieroittaa itseäni kuudesta lääkkeestä. Positiivista on se, että olo on tuhannesti parempi klo. 12 jälkeen ja koko illan, mutta aamut on edelleen tosi vaikeita. Tuntuu ettei "osaa elää" ollenkaan ja tehdä ees perusjuttuja, kuten syödä tai juoda kahvia. Yleensä kahvin jälkeen alkaa helpottaa ja puolen päivän jälkeen tilanne on jo ihan eri. Minua on vaan alkanut pelottaa tuo nukkuminen, kun joka aamu aina sama - aamulla masennus ja ihan kuin olisin kadottanut yöllä kyvyn elää, olla ja hengittää. 

Itse syytän tilanteestani niitä lääkkeitä, joita osastolla sain (6 kpl). Ne paransi psykoosin oireet, mutta pisti kropan ja normaalin aivotoiminnan ihan sekaisin. Viimeksi oli tosissaan hyvä olo ennen osastohoitoa. Olen toki osastohoitoon tyytyväinen, että pääsin psykoosista eroon, mutta osastohoidolla oli tosi kova hinta, kun kroppa sen jälkeen ihan sekaisin. Pelkään ja mietin, että palautuuko aivokemiat enää koskaan kohdalleen tuon hurjan lääkemäärän jälkeen... Täytyy vaan yrittää uskoa, että palautuu - mutta välillä menee usko, kun joka aamu aina sama aamumasennus eikä osaa edes tehdä yksinkertaisimpia asioita.

Helpottaa vähän kuulla, että muillakin (jotka ei välttämättä ole olleet hoidossa) voi olla tällaista aamumasennusta ja että jotenkin sen kanssa pystyy elämään!