Lue keskustelun säännöt.
Mielettömän ihastunut pomoon
01.02.2016 |
Mulla on niin kamala tilanne, että on pakko purkaa se jonnekin. Kuten otsikkokin kertoo, olen mielettömän ihastunut pomooni. Ja jotta tilanne ei olisi liian helppo, olen naimisissa ja minulla on pieni lapsi. En olisi ikinä, ikinä uskonut, että voin joutua tällaiseen tilanteeseen.
Olen tuntenut kyseisen pomon jo jonkun aikaa, tulemme todella hyvin toimeen ja hän vaikuttaa todella samanlaiselta kuin minä. Ihastuminen alkoi pikkuhiljaa ja yritin pitkään vakuutella itselleni etten todellakaan ole ihastunut. Jostain syystä jossain vaiheessa annoin itselleni kuitenkin luvan ihastunua ja sen jälkeen ajatukset ovatkin pyörineet tämän ihmisen ympärillä.
Tilanne on siis kamala. Oma suhde on ihan ok, enkä haluaisi rikkoa lapseni (tai omaakaan) perhettä. Toisaalta meillä on välillä todella pahoja, repiviä riitoja joiden aikana mies saattaa sanoa todella pahasti. Näinä hetkinä saatan kyseenalaistaa suhteeni ja haluaisin vain olla ihastukseni kanssa.
Enkä edes tiedä onko tunne molemminpuolista. Tunnen pomoni sen verran hyvin, että en usko että hän tekisi mitään. Tuskin vaarantaisi asemaansa ja työkuvioita enkä usko että yrittäisi iskeä varattua naista. Tuntuu että välillämme on kuitenkin joku mieletön kemia ja vetovoima ja välillä hän sanoo asioita jotka saavat sydämeni hypähtämään. Välillä taas kuitenkin ottaa selvästi etäisyyttä, on "kylmempi", eikä katso minuun päinkään. Vaikka on tyhmää miettiä, mitä hän ajattelee, teen sitä silti. Välillä tuntuu että hän on "se oikea" ja välillä tuntuu että olen kuvitellut kaiken. Ja olen 35 nainen, en mikään teini enää. Korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa yrityksessäni. En olisi uskonut että tilanne voisi olla näin raastava. Tiedän, että pitäisi unohtaa ja keskityttyä omaan suhteeseen, mutta mikse se on niin vaikeaa..
Mitä ajatuksia tämä herättää? Mitä tekisitte?
Kommentit (10)
Jaat vittua ja tulet sitten inisemään tänne kannattiko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastus menee ohi. Jos sinulla on tunteet samat vielä vuoden päästä, niin harkita sitten uudelleen. Minäkin olen korkeasti koulutettu 35-v. nainen ja olen ollut ihastunut, vaikka oken naimisissa. Onneksi en tehnyt mitään, sillä jälkeenpäin ihastus tuntuu nololta ja oudolta.
Keskity pitämään huolta omasta parisuhteestasi. Silloin kun on ihastunut johonkin ulkopuoliseen, niin se oma parisuhde alkaa näyttää entistä ikävämmältä ja jotenkin vialliselta. Parisuhde ei toimi ilman molemminpuolista huolenpitoa. Erityisesti sen vuoksi, kunteillä on pieni lapsi, parisuhde on saattanut väljentyä. Silloin on vaarassa ihastua ulkopuoliseen. Se ulkopuolinen näyttää sinulle vain parhaat puolensa ja houkuttelee. Oma parisuhteesi on todennäköisesti pelastettavissa ja sinun on mahdollisuus nähdä puolisosi siinä valossa kun ihastuit häneen.
Jos päätät erota ilman mitään suurempaa korjattavissa olevaa syytä, ajattele miten se vaikuttaa lapseesi. Ja sinä annat hänet samalla isänsä lisäksi todennäköisesti myös jonkun toisen naisen hoitoon. Joka toinen joulu lapsesi on poissa sinun kodistasi... jne.
Niin, näin minäkin olen yrittänyt ajatella. Että tämä on vaan tunne joka menee joskus ohi. Ja tosiaan haluan että lapsella on ehjä perhe.
Ja onhan tämä tilanne muutenkin ihan naurettava. Jos olisin sinkku työkaveri voisin vielä harkita mutta pomo tuntuu jo aika paksulta.
Ja silti menee pää ihan sekaisin kun nähdään. En tajua miten voin olla jonkun kanssa niin samalla aallonpituudella..
Minäkin olen korkeasti koulutettu 35-vuotias pienten lasten äiti ja olin syksyllä ihastunut toiseen. Itse tulkitsen niin, että ihastuminen johtui omasta ikäkriistäni ja kaipuusta saada jännitystä elämään. Ihastumisesta on todella vaikeaa päästä eroon, jos näette toisianne päivittäin. Oma vinkkini on, että välttele häntä parhaasi mukaan ja panosta parisuhteeseesi.
Oma ihastumiseni tuntuu näin jälkikäteen todella nololta, enkä voi ymmärtää mitä näin ihmisessä, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Mies oli minua reilusti nuorempikin ja aivan eri elämäntilanteessa yms. Mietin myös nolostuneena, että huomasiko hän ihastumiseni, varmasti huomasi, ei kai sitä voi olla huomaamattakaan. Ihastumisen tunteesta voi siis päästä eroon, vaikka se ei helppoa olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mäkin pelkään että hän huomaa ihastuksen, tuntuu todella nolla. Ja pelkään että työkaveritkin huomaavat. Etäisyyden ottaminen on vaikeaa, koska teemme paljon töitä yhdessä. Ei myöskään auta, että tiedän miehen olevan sinkku... en tajuu miten sain itseni tällaiseen liemeen. ... ap.
Kyllä se ohi menee. Kestää yleensä enintään vuoden. Ehkä sun elämä on niin tylsää, että kuvittelet siksi ihastuksen. Keksi jotain muuta elämänsisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisikin, kaikki olisi niin paljon helpompaa. Harmittaa etten osannut pitää riittävästi henkistä etäisyyttä ja toisaalta harmittaa ettei mitään tapahtunut esim ennen lasta ja naimisiin menoa. ..
Olis kiva tietää, mitä Ap:lle kuuluu. Tunnen tuskasi..
Vaarallisilla vesillä liikut