Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen psyykkinen kehitys ja päivähoito
15.02.2006 |
Tuula Tamminen,
Lastenpsykiatrian professori
Lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitoon on sinällään hyvä asia, mutta käytännössä siitä on tullut jopa lapsen edun vastainen. Yhä yleisemmin lapsi tekee todella pitkää päivää päivähoitopaikassaan, aikaa äidin ja isän kanssa jää aina vain vähemmän. Näin silloinkin, kun toinen tai jopa molemmat vanhemmat ovat kotona.
Senkö vuoksi, että arvellaan ryhmän ja virikkeiden olevan lapselle hyödyksi? Vai koska lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitopaikkaan katsotaan saavutetuksi eduksi, jonka käyttämättä jättäminen ei olisi järkevää? Syitä lienee monia, osa vanhemmista ei enää uskalla arvostaa omaa vanhemmuuttaan kylliksi; osa ei huomaa, miten lapsen edun nimissä haetaankin omaa jaksamista tai mukavuutta.
Lapsen tärkein subjektiivinen oikeus ei ole kunnallinen päivähoito, vaikka niin nykyisessä hyvinvointi-Suomessa voisikin luulla. Yhä edelleen lapsen tärkein oikeus on oikeus äitiin ja isään. Oikeus kumpaankin vanhempaan. Kaiken muun pitäisi vahvistaa tätä lapsen perustarvetta.
Maija Alvessalo,
Psykologi, nuorisopsykoterapeutti
Jo vuosikymmenten ajan on ollut kiistatonta näyttöä siitä, että lapsen kaikkinaisen kehityksen perusta on jatkuva ja turvallinen ihmissuhde ainakin yhteen rakastavaan aikuiseen. Pienen lapsen kannalta tämä vakaus järkkyy, kun hän joutuu viikoittain eroon vanhemmistaan suureksi osaksi valveilla olon aikaansa. Tämä on ohittamaton tosiasia riippumatta siitä, miten hyvin se sopii yhteen elämäntapamme tai yhteiskunnallisten ihanteittemme kanssa.
Tulevaisuuden todellisia hyväosaisia eivät ole ylenpalttisia " virikkeitä" ja kielikylpyjä saaneet lapset, vaan ne, joilla on ollut mahdollisuus varhaisvuosinaan kehittyä pinnistelemättä rauhallisessa arjessa.
Mirja Luotonen/ OYS,
Puhe- ja äänihäiriöiden erikoislääkäri
Tutkimuksessa saatiin myös yllättäviä tuloksia päiväkotihoidon vaikutuksesta lasten koulumenestykseen: Päiväkotihoidossa olleiden lasten koulumenestys ja keskittymistaidot olivat merkitsevästi heikommat kuin kotona hoidettujen silloinkin, kun äidin koulutus, lapsen asema sisarussarjassa ja sairastetut korvatulehdukset oli otettu huomioon.
On selvää, että suuret päiväkotiryhmät lisäävät sairastavuutta hengitystie- ja välikorvatulehduksiin. Kun pöpö on yhdellä on se kohta toisellakin. Niinpä erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten koti- ja perhehoitoa tulisi yhteiskunnan tukea nykyistä ponnekkaammin.
Anna Tuliharju,
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri
Nykykäytännön seurauksia ja pitkäaikaiskustannuksia ei haluta nähdä. Hyvinvointipalveluista, joilla pitäisi turvata lasten terve kehitys aikuisiksi, on tehty poliittinen kiistakapula, tasa-arvo- tai työvoimakysymys. Päivähoitojärjestelmä toimii hyvin, mutta lapset voivat huonosti.
Liisa Keltikangas-Järvinen,
Psykologian professori
On erikoista minkä takia psykologisia asioita käsiteltäessä lähdetään aina " survival" -tasosta, tasosta jolle voidaan mennä ja lapset vielä pärjäävät. Milloin te olette kuulleet puhuttavan kuinka minimaalista ravintoa lapselle voidaan antaa, jotta lapsi vielä pysyy hengissä? Tai kuinka paljon myrkkyä hänelle voi antaa että hän vielä sen kestää?
Kysymys ei saisi olla kuinka tiukalle lapsi voidaan vetää, vaan siitä millä tavalla me voimme turvata parhaan mahdollisen kehityskohdan lapselle tässä yhä kiihtyvässä kilpailussa ja yhä vaativammassa tilanteessa. Tämä keskustelu meiltä puuttuu kokonaan.
Psykologia on osoittanut iänkaiken että alle 3-vuotiaalle kotihoito on paras ja minkäänlaista soraääntä ei tässä tutkimuksessa tule eikä ole tullut.
Jos yleisönosastossa jotain soraääniä näette, niin ne eivät ole psykologisia tutkimuksia vaan ne ovat asenteellisia kannanottoja.
Siis yhteenvetona: alle 1½ -vuotiailta tulisi kieltään päivähoito, 3-vuotiaaksi saakka suositellaan hoitoa kotona pienessä ryhmässä ja sitten 3-vuotiaasta ylöspäin laitetaan tämä oikeus päivähoitoon. 3-vuotiaana lapsen voi laittaa esimerkiksi päiväkotiin ja tällöin aletaan puhua laadusta. Laadun määrää hoidon määrä, päivän lyhyys, hoitajien määrä ja ryhmän koko.
Tuula Tamminen,
Lastenpsykiatrian professori
Lapsen näkökulmasta päivähoidon laatu riippuu ennen muuta siitä, kuinka paljon aikuisilla on aikaa yksittäiselle lapselle. Toinen olennainen seikka on päivähoitopaikan ja siellä olevien aikuisten pysyvyys. Eli ryhmäkoot ja vakituiset työntekijät ovat tärkeitä, mutta jo nyt päivähoitokulut lohkaisevat leijonan osan kunnan menoista. Lapsen subjektiivisen oikeuden uudelleen arviointi toisi helpotusta tähänkin.
Onko enää mitään järkeä siinä, että yhteiskunta jatkuvasti lisää lasten päivä- ja yöhoidon resursseja, kun pienten lasten vanhemmat tekevät pisimpiä työpäiviä hankalimpina aikoina? Kaikki, lapset ja vanhemmat, voivat huonosti ja yhteiskunta maksaa liian suuria seurannaiskuluja. Eikö olisi jo korkea aika ryhtyä rakentamaan parempaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista? Saatamme ihmetellä, miten menneinä vuosisatoina pienet lapset annettiin imettäjien hoiviin, mutta emme näe, etteivät milloinkaan aiemmin vanhemmat ole yhtä kattavasti luovuttaneet pieniä lapsiaan muualle hoitoon kuin nyt. Tästäkö me olemme ylpeitä?
Robert Furman, Lastenlääkäri
Erna Furman, Psykologi, lto
Vain perhepolitiikka, joka antaa mahdollisuuden lapsen ja vanhempien elintärkeään tunnesidokseen sekä vanhemmuuden vastuun syntymiseen ja säilymiseen, voi auttaa lasten tervettä kasvua sekä luoda hyvinvointia.
Koonnut Elina Jeskanen,
Espoon aluevastaava, Lapsiperheiden Etujärjestö ry
Kommentit (70)
kiitos kun käänsitte puukkoa vielä haavassa.
t. äiti, jonka 1v.8kk tyttö aloittaa ensi viikolla hoidon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tosiasia toisaalta on (ihan samojen tuuttien suulla), että pienten lasten asiat noin kokonaisuutena ovat nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin? Ongelmaperheet poislukien asiat ovat hyvin, ja toisaalta yhteiskunnan tukitoimet ovat parempia kuin koskaan.
Ihan noin keskustelun vuoksi esitän sellaisen ajatuksen, että on ihan hyvä, jos lapsena on vähän kovaakin, ja joutuu sopeutumaan oloihin, jotka eivät ole yksilön kannalta optimaaliset mutta ovat kuitenkin jonkunlaisen normin mukaiset, kuten nykypäivähoidossa on. Siis että terveellistä ruokaa tulee ruoka-aikaan eikä sitä pääse huutoäänestyksellä valitsemaan, ja että silloin ulkoillaan/nukutaan, kun sitä on ohjelmassa. Väitän, että sellailla lapsilla on huomattavasti paremmat eväät kouluun ja myöhemmin työelämään ja yhteiskunnan tuottaviksi kansalaisiksi kuin niillä Jenna-Pettereillä, joita paapotaan parikymppiseksi, ettei vain tule pettymyksiä.
Juu, kotona kasvatetut lapset on lellikkejä joita paapotaan täysi-ikään asti niinpä niin juupa juu dippa dappa dallallei...
Eiköhän se elämän kovuus tule ihan kaikille normaalisti kasvatetuill elapsille selväksi, ja mukavaahan se on, jos ne ensimmäiset pettymykset saa kokea turvallisesti omien vanhempien kanssa.
Vierailija:
Kun tosiasia toisaalta on (ihan samojen tuuttien suulla), että pienten lasten asiat noin kokonaisuutena ovat nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin? Ongelmaperheet poislukien asiat ovat hyvin, ja toisaalta yhteiskunnan tukitoimet ovat parempia kuin koskaan.Ihan noin keskustelun vuoksi esitän sellaisen ajatuksen, että on ihan hyvä, jos lapsena on vähän kovaakin, ja joutuu sopeutumaan oloihin, jotka eivät ole yksilön kannalta optimaaliset mutta ovat kuitenkin jonkunlaisen normin mukaiset, kuten nykypäivähoidossa on. Siis että terveellistä ruokaa tulee ruoka-aikaan eikä sitä pääse huutoäänestyksellä valitsemaan, ja että silloin ulkoillaan/nukutaan, kun sitä on ohjelmassa. Väitän, että sellailla lapsilla on huomattavasti paremmat eväät kouluun ja myöhemmin työelämään ja yhteiskunnan tuottaviksi kansalaisiksi kuin niillä Jenna-Pettereillä, joita paapotaan parikymppiseksi, ettei vain tule pettymyksiä.
Ja tämä tarkoittaa mitä? Millä tavalla kerho, sukulaiset, tuttavat jne eroavat ryhmästä?
en varmaankaan ole täydellinen, mutta minulla on kyllä hyvä mielikuva lapsuudesta ja olen kaiken kaikkiaan onnellinen ja normaali ihminen. Minulla oli/on hyvät ja turvalliset vanhemmat, jotka ovat vieläkin hyvin läheisiä. Enkä koskaan ole ajatellut, että minun elämä ois ollut vielä parempaa, jos en olisi ollu hoidossa pienenä. Mietin tuossa, että analysoidaankohan tänä päivänä kaikkea ja vähän liikaa, ei tämä elämä ole niin mustavalkoista. Tämä kiihko suhtautuminen asiaan kuin asiaan, saa kyllä tällaisen sivullisenkin ahdistumaan, voin vain kuvitella kiihkoilijoiden ahdistuksen, relatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juoppoperheitä lukuunottamatta, mutta ihan tavis perheistä kirjoitan. Pk on hoitopaikka ja koti on koti. Kuitenkaan kaikilla ei ole mahdollista olla kotona sitä 3-vuotta...artikkeli oli asiaa, mutta esim. köyhillä se ei ole mahdollista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka voi oikeasti olla sitämieltä, että alle 3-vuotiaalla (ja varsinkin 9kuisella) on parempi olla päiväkodin sirkan ja liisan ja jaanan sekä lukuisten sijaisten kanssa kuin äidin...
Ja 60-70-luvuilla kun mentiin nuorina hoitoon, ei usinkaan päiväkottiin, vaan hoitotädille. Ja sen voi rinnastaa aika pitkälle kotona oloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun lapset voisivat mennä hoitoon, ilman, että mun täytys potea siitä syyllisyyttä ja eikä tarvis pelätä sitä, että av mammat kivittää mut hengiltä. Mutta kun olen tällainen tavallinen työssä käyvä äiti, joka rakastaa lapsiaan, vaikka käykin töissä, minä olen huono ihminen ja vain pahaksi lapsilleni. Hah, kyllä ootte naurettavia.
joku älähtää, että jos perheväkivalta tms on melkein parempi olla hoidossa. Ja ei päiväkotiin vieminen tee huonoa äitiä. Joskus on vaan pakko. Muta älkää kuitenkaan kuvitelko, että siellä on parempi olla kuin kodissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mun lapset voisivat mennä hoitoon, ilman, että mun täytys potea siitä syyllisyyttä ja eikä tarvis pelätä sitä, että av mammat kivittää mut hengiltä. Mutta kun olen tällainen tavallinen työssä käyvä äiti, joka rakastaa lapsiaan, vaikka käykin töissä, minä olen huono ihminen ja vain pahaksi lapsilleni. Hah, kyllä ootte naurettavia.
mutta ei kaikilta voi tietenkään vaatia taitoa tehdä asianmukaisia johtopäätöksiä annettujen faktojen perusteella.
Kuka puhui " huonoista äideistä" ?
Mistä ihmeestä olet sellaista edes saanut päähäsi?? Suurin osa 3-vuotiaaksi-kotihoidossa-junttauksen kritisoijista yrittää sanoa, että ei ole kyse mistään suuresta hyvän ja pahan välisestä kamppailusta, vaan että päivähoidossakin voi olla lapsella ihan hyvä olla. Ei siis parempi kuin kotona, mutta hyvä silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän täällä muusta puhutakkaan, kuin siitä kuka on huono äiti, jos ei suoraan, niin ainakin rivien välistä sen voi lukea. Minua ei näiden av-mammojen jutut hetkauta, mutta toivottavasti aremmat ja vähän epävarmemmat äidit eivät ota kaikkia näitä syytöksiä tosissaan, joita saa lukea aloituksesta kuin aloituksesta.
Kyl se varmaan noinkin on tämä asia. Mun lapsi on ollut hoidossa 10kk iästä alkaen. Ja huono-omatunto on kyllä. Olen opiskellut. Mutta lapset myös sopeutuvat. Ja lapsi on nyt 2 . v hyvin luottavainen ja normaali poika. Että ei noiden lapsien elämä ole pilattu. Yksilöitähän lapsetkin ovat. Ennen vanhaan lapset vietiin 3kk ikäisenä hoitoon. Mites kävikään varhaisen vuorovaikutuksen, aijai. Ja ihan hyviä ihmisiä on tullut lapsista. Tässä yltäkylläisyyden maassa nyt valitetaan ja spekuloidaan joka asiaa. Lapseni oli iki- iloinen kun loman jälkeen jatkoi hoitoa.
Mitä sinä tiedät meidän laiskojen kotimammojen arjesta? Jokaisena aamuna tavataan n.10 muun laiskan kotiäidin kanssa. Kaikilla tietty lapset mukana. Mennään leikkipuistoon, uimaan, retkelle yms. Talvella pulkkailu yms. Arkeen kuuluu paljon muutakin kivaa itselle ja lapsille. Ja mikä parasta! Ei tarvitse viedä alle vuoden ikäistä isompien jalkoihin äitiä itkemään. Olen onnellisessa asemassa, koska olen saanut hoitaa itse oman vauvani. Ei ole tarvinnut viedä hoitolaitokseen vieraille tädeille.
vanhempi on jo, jo nuorempaa ulkoiluttaa perhetyöntekijä kerran viikossa. tämä masentaa vaan entisestään. olenko niin huono äiti, että lasteni on parempi olla päiväkodissa kuin kotona?
Omien lasten katsominen tulisi katsoa palkkatyöksi. Olen samaa mieltä.
Aika vaikeata ellei mahdotonta kuitenkin toteuttaa käytännössä.
Jos toteutuisi en jäisi kotiin. Olemme tyytyväisiä elämäämme. Lapsemme on psykologisesti normaali vaikka tarhalainen ja tulee olemaan ilmeisesti jatkossakin kuten suurin osa tarhalaisista. Osalla heistä on jopa korkea koulutus (väitelleet) vaikka olisivat yksinhuoltajaperheistä. Mihin unohtui yksilö? Sinne samaan paikkaanko minne muutkin " normaalista" (lue " ideaalista" ) poikkeavat?
biologian tutkijat yms. 3-vuotiaana. Eli ei se niin mene, että kouluttamaton on kotona ja korkeasti koulutettu lähtee töihin....Se on niin, että fiksu äiti on kotona siihen asti kun lapsi on kotona. Alle 3-vuotiaalla tulis olla turvallinen aikuinen (äiti, isä), eikä päiväkodin vaihtuva henkilökunta. Päiväkodin täti se ja se on selkäkipujen takia s.lomalla ja toinen täti kuumeessa. Äitikin voi tarjota virikkeitä.
Alue: Aihe vapaa
Joo joo, mutta kuinka siitä tehdään ruokaa??