Unettomuudesta kärsivät; mikä unettomuuden hoitovinkki on ärsyttänyt sinua eniten?

"Huolehdi hyvästä unihygieniasta"

"laitat vain nukkumaan niin kyllä se uni tulee". Kappas kun en ole itse tajunnutkaan, vaan vain ääliönä kärsinyt unettomuudesta sen sijaan että laittaisin vain nukkumaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolipäiväkirjan pitäminen... Minä en ainakaan halua kirjoittaa paperille henkilökohtaisia arimpia asioitani. Koko ajan saisi murehtia, että joku saisi käsiinsä tuon päiväkirjan. Jo tuo murehtiminen veisi yöunet... Sitten tietenkin joku neuvoo, että saat unta kun lopetat murehtimisen. Mitenköhän se tehdään?

Mä en ehtisi muuta tekemäänkään kuin kirjoittamaan sitä.jos kirjoittaisin kaikki huolet paperille.

sanos muuta. Mitä siihen päiväkirjaan sitten pitäisi kirjoittaa... vaikkapa että Lihaksia kolottaa ahdistaa lihaksia kolottaa ahdistaa uni ei tuu ahdistaa ahdistaa ahdistaa uni ei tuu uni ei tuu. Tulisi tosi rakentavaa tekstiä ja hyödyllistä.... Minä en ainakaan haluaisi nähdä paperilla ajatuksiani. Johan siinä ahdistuisi niin ettei nukkuisi muutamaan viikkoon...

Lue jotain rentouttavaa kirjaa.

Minulla on huono näkö, ja joutuisin laittamaan kirkkaat valot päälle, jotta näkisin lukea. Siinä virkistyisi niin paljon, että unelle voisi takuulla heittää hyvästit.

Kyllä sitä sitten nukahtaa, kun on tarpeeksi väsynyt.

Kun minä olen liian väsynyt, alkaa mielenterveys prakata, mutta unta en saa senkään vertaa. Sitten alkaa olla jo paha kriisi päällä.

"Unihygienia kuntoon!!!111" Aarghh

Vierailija kirjoitti:

"Unihygienia kuntoon!!!111" Aarghh

Hyi mikä sana ://

Huolten ylöskirjoittaminen on ehkä paskin neuvo ikinä! Sitten niitä alkaakin vasta miettiä! Huomaa kyllä ettei kaikki ohjeistajat itse kärsi unettomuudesta.

Toinen on tuo ettei saisi jäädä sänkyyn jos uni ei tule. Joo ei nukuta siis ollenkaan.

Mua ei mikään unettomuudesta kärsivässä miehessä vituttanut niin paljon kuin se, että samalla me muutkin kärsittiin unettomuudesta. Jos aamulla ei seitsemän jälkeen äijälle tule uni, niin pitäisi tajuta pitää se turpa kiinni, sälekaihtimia ei availla eikä rampata edestakaisin että kaikki muut heräävät. Jos viikonloppuisin aina sama meno, kun haluaisi nukkua kerrankin pitkät unet, niin siinä tulee vihaiseksi itsekin. Ennen pitkää sitäö aina miehen noustua alkoi herätä itsekin koska ei uskaltanut nukkua kun ei tiennyt mikä sirkus seuraavaksi alkaa. Kerran heitin miehen puhelimen parvekkeelta, kun pokkana alkoi kailottaa luuriin puoli seitsemältä ja se puhelimeen huutaminen kaikui varmaan naapuriin - tämä pitkällisen valvottamisen jälkeen, oli aikoja kun ei menty miehen takia nukkumaan ennen yhtä ja aina piti nousta jo muutaman tunnin jälkeen.

Mies kärsi unettomuudesta, johon sai myöhemmin lääkkeet - joista ei kyllä ollut apua.  

- univajeesta itsekin kärsinyt joka olisi saanut unta jos olisi saanut nukkua

Vierailija kirjoitti:

"laitat vain nukkumaan niin kyllä se uni tulee". Kappas kun en ole itse tajunnutkaan, vaan vain ääliönä kärsinyt unettomuudesta sen sijaan että laittaisin vain nukkumaan!

Jep, tämä. "Senkus menet vaan sänkyyn ja laitat silmät kiinni!" Ai hitto, enpä tiennytkään!

Mua ärsytti se kun sanottiin, että pitäisi yrittää järjesteää elämä sellaiseksi, että se ei stressaisi ja ahdistaisi. Tottakai se oli varmaan ihan oikea neuvo, mutta jos ihmisellä on pysyvästi sairas lapsi, niin ei sitä noin vain järjestetä pois. Myös jos ihminen haluaa edetä urallaan, niin on sen eteen töitä tehtävä. Ja epäilen vahvasti, että jos olisin antanut lapsen tulevaisuuden valua alas viemäristä ja jättäytynyt työttömäksi, olisi siitä seurannut uusia stressinaiheita.

Tosin, siinä vaiheessa kun kärsin unettomuudesta, ärsyynnyin aivan kaikesta. Ärsyynnyin myös siitä, kun lääkäri lopulta kirjoitti neljää eri sortin unilääkettä. Lakkasin ärsyyntymästä vasta kun luovutin ja olin noin kuukauden tai kaksi syönyt niitä lääkkeitä ja nukkunut. Sitten jätinkin lääkkeet pois ja nukuin lisää. Puolen vuoden päästä aloin olla normaalissa kunnossa.

Mutta siitä huolipäiväkirjasta: kirjoittamisen idea on, että ahdistuksensa ja ajatuksensa saa käsiteltyä. Tekstiä ei tarvitse säästää. Sen voi deletoida tai polttaa, kun se on tehtävänsä tehnyt - vaikka jo samana iltana.  Sitten ei tarvitse pelätä niiden joutumista vääriin käsiin tai vastaavaa. Siinä on jokin ihmismielen taika, että kun on antanut ahdistukselleen nimen, se muuttuu hallittavaksi kokonaisuudeksi, eikä enää ole siinne tänne levittäytyvä epämääräinen möykky. Idea on myös, että ei pelkästään pohdi huoliaan, vaan miettii välillä myös, onko jotain keinoa hallita niitä: onko jotain, mitä voin tehdä siinäkin tapauksessa, että ne käyvät toteen. Kaikille kirjoittaminen ei toki ole paras keino purkaa mieltään - joku voi kokea kirjoittamisen sinänsä vaivalloisena ja ahdistavana. Silloin esim videon teko tai vaikka itsekseenpuhuminen voisi olla tehokaampaa. Aikanaanhan iltarukous oli jotain, missä kaikki päivän huolet puettiin sanoiksi. En nyt kehota ryhtymään uskovaiseksi, vaan ainoastaan, että ei tähän tarvita ´mitään tunnin mittaisia terapiasessioita peilin kanssa, vaan hyvin lyhytkestoinen ahdistuksen sanallistaminenkin voi toimia. Tosin ehkä vasta sitten kun olet ensimmäisen kuukauden ajan nukkunut pillereillä...

Vierailija kirjoitti:

Mua ei mikään unettomuudesta kärsivässä miehessä vituttanut niin paljon kuin se, että samalla me muutkin kärsittiin unettomuudesta. Jos aamulla ei seitsemän jälkeen äijälle tule uni, niin pitäisi tajuta pitää se turpa kiinni, sälekaihtimia ei availla eikä rampata edestakaisin että kaikki muut heräävät. Jos viikonloppuisin aina sama meno, kun haluaisi nukkua kerrankin pitkät unet, niin siinä tulee vihaiseksi itsekin. Ennen pitkää sitäö aina miehen noustua alkoi herätä itsekin koska ei uskaltanut nukkua kun ei tiennyt mikä sirkus seuraavaksi alkaa. Kerran heitin miehen puhelimen parvekkeelta, kun pokkana alkoi kailottaa luuriin puoli seitsemältä ja se puhelimeen huutaminen kaikui varmaan naapuriin - tämä pitkällisen valvottamisen jälkeen, oli aikoja kun ei menty miehen takia nukkumaan ennen yhtä ja aina piti nousta jo muutaman tunnin jälkeen.

Mies kärsi unettomuudesta, johon sai myöhemmin lääkkeet - joista ei kyllä ollut apua.  

- univajeesta itsekin kärsinyt joka olisi saanut unta jos olisi saanut nukkua

tämä ei ehkä kuulunut tämän otsikon alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"laitat vain nukkumaan niin kyllä se uni tulee". Kappas kun en ole itse tajunnutkaan, vaan vain ääliönä kärsinyt unettomuudesta sen sijaan että laittaisin vain nukkumaan!

Jep, tämä. "Senkus menet vaan sänkyyn ja laitat silmät kiinni!" Ai hitto, enpä tiennytkään!

tai "annat vain aivoillesi ja kehollesi luvan nukkua"

kiitti vinkistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei mikään unettomuudesta kärsivässä miehessä vituttanut niin paljon kuin se, että samalla me muutkin kärsittiin unettomuudesta. Jos aamulla ei seitsemän jälkeen äijälle tule uni, niin pitäisi tajuta pitää se turpa kiinni, sälekaihtimia ei availla eikä rampata edestakaisin että kaikki muut heräävät. Jos viikonloppuisin aina sama meno, kun haluaisi nukkua kerrankin pitkät unet, niin siinä tulee vihaiseksi itsekin. Ennen pitkää sitäö aina miehen noustua alkoi herätä itsekin koska ei uskaltanut nukkua kun ei tiennyt mikä sirkus seuraavaksi alkaa. Kerran heitin miehen puhelimen parvekkeelta, kun pokkana alkoi kailottaa luuriin puoli seitsemältä ja se puhelimeen huutaminen kaikui varmaan naapuriin - tämä pitkällisen valvottamisen jälkeen, oli aikoja kun ei menty miehen takia nukkumaan ennen yhtä ja aina piti nousta jo muutaman tunnin jälkeen.

Mies kärsi unettomuudesta, johon sai myöhemmin lääkkeet - joista ei kyllä ollut apua.  

- univajeesta itsekin kärsinyt joka olisi saanut unta jos olisi saanut nukkua

tämä ei ehkä kuulunut tämän otsikon alle.

Periaatteessa kuului, periaatteessa ei. Kunhan avauduin.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsytti se kun sanottiin, että pitäisi yrittää järjesteää elämä sellaiseksi, että se ei stressaisi ja ahdistaisi.

Minä olen miettinyt, että ne, jotka tuollaisia neuvoja antavat, ovat varmasti itse aika itsekkäitä tai hyväosaisia - joko taloudellisesti tai sitten vain muuten. Jos haluaa auttaa sairaita vanhempiaan ja huolehtia lapsistaankin hyvin, niin väkisin jotain taakkaa tulee kannettua elämän varrella.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsytti se kun sanottiin, että pitäisi yrittää järjesteää elämä sellaiseksi, että se ei stressaisi ja ahdistaisi. Tottakai se oli varmaan ihan oikea neuvo, mutta jos ihmisellä on pysyvästi sairas lapsi, niin ei sitä noin vain järjestetä pois. Myös jos ihminen haluaa edetä urallaan, niin on sen eteen töitä tehtävä. Ja epäilen vahvasti, että jos olisin antanut lapsen tulevaisuuden valua alas viemäristä ja jättäytynyt työttömäksi, olisi siitä seurannut uusia stressinaiheita.

Tosin, siinä vaiheessa kun kärsin unettomuudesta, ärsyynnyin aivan kaikesta. Ärsyynnyin myös siitä, kun lääkäri lopulta kirjoitti neljää eri sortin unilääkettä. Lakkasin ärsyyntymästä vasta kun luovutin ja olin noin kuukauden tai kaksi syönyt niitä lääkkeitä ja nukkunut. Sitten jätinkin lääkkeet pois ja nukuin lisää. Puolen vuoden päästä aloin olla normaalissa kunnossa.

Mutta siitä huolipäiväkirjasta: kirjoittamisen idea on, että ahdistuksensa ja ajatuksensa saa käsiteltyä. Tekstiä ei tarvitse säästää. Sen voi deletoida tai polttaa, kun se on tehtävänsä tehnyt - vaikka jo samana iltana.  Sitten ei tarvitse pelätä niiden joutumista vääriin käsiin tai vastaavaa. Siinä on jokin ihmismielen taika, että kun on antanut ahdistukselleen nimen, se muuttuu hallittavaksi kokonaisuudeksi, eikä enää ole siinne tänne levittäytyvä epämääräinen möykky. Idea on myös, että ei pelkästään pohdi huoliaan, vaan miettii välillä myös, onko jotain keinoa hallita niitä: onko jotain, mitä voin tehdä siinäkin tapauksessa, että ne käyvät toteen. Kaikille kirjoittaminen ei toki ole paras keino purkaa mieltään - joku voi kokea kirjoittamisen sinänsä vaivalloisena ja ahdistavana. Silloin esim videon teko tai vaikka itsekseenpuhuminen voisi olla tehokaampaa. Aikanaanhan iltarukous oli jotain, missä kaikki päivän huolet puettiin sanoiksi. En nyt kehota ryhtymään uskovaiseksi, vaan ainoastaan, että ei tähän tarvita ´mitään tunnin mittaisia terapiasessioita peilin kanssa, vaan hyvin lyhytkestoinen ahdistuksen sanallistaminenkin voi toimia. Tosin ehkä vasta sitten kun olet ensimmäisen kuukauden ajan nukkunut pillereillä...

Mutta aina unettomuuden syy ei ole ahdistus. Joskus vain uni ei tule, vaikka ei ole mitään järjellistä syytä.

Mun ongelma ei ole nukahtaminen, vaan yöllä heräily joka tunnin jälkeen. Onko kokemusta unilääkityksestä? Ajattelin kokeilla, josko auttais.

Vierailija kirjoitti:

Nouset vaan aamulla reippaasti ylös etkä nuku päiväunia niin kyllä se uni illalla tulee. Mutta kun ei tuu....

Tämä ja siihen vielä päälle että harrastat sitten reippaasti liikuntaa. Monet tuntuvat ajattelevan, että uneton on vain laiska lusmu ja uni ei tule siksi, ettei hän ole riittävän väsynyt. Itselläni ainakin juuri liiallinen väsymys on yksi suurimmista syistä siihen, ettei uni tule - väsynyt totta kai pitää olla, mutta sopivasti.

Ja sitten myös se monen mainitsema, ettei pitäisi jäädä sänkyyn pyörimään. Siinä vaiheessa, kun on jo useampi viikko mennyt olemattomilla yöunilla ja sekä henkinen ja fyysinen toimintakyky alkavat olla tosi heikoilla, en kyllä todellakaan vietä yötäni jalkeilla vaan olen siellä sängyssä ja pyrin lepäämään sen minkä pystyn. Hyvällä tuurilla torkahdan aina välillä ja huonollakin tuurilla saan kuitenkin vähän levättyä. Tämä neuvo kai perustuu siihen, että sängyssä valveilla oleminen johtaa siihen, että koko sänky alkaa ahdistaa ja nukahtaminen on entistä vaikeampaa, ja tiedän ihmisiä joilla se toimii, mutta omalla kohdallani se ei mene niin.

Äskeiseen liittyen myös se ettei sängyssä saa tehdä muuta kuin harrastaa seksiä ja nukkua. Kas kun jos siellä vaikkapa lukee, niin sängyn alkaakin yhdistää hereillä olemiseen eikä nukkumiseen eikä sitten uni tulekaan. Tuolla logiikalla seksikin pitäisi kieltää, kovin aktiivista toimintaahan sekin on, ja sanoa että sitä tulee vastedes harrastaa vain sohvalla tai keittiön pöydällä, mutta asiantuntijoilla ei kai pokka riitä siihen :D

(Minulla muuten tuo monen parjaama huolipäiväkirja toimii, me ihmiset kun ollaan niin erilaisia.)

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma ei ole nukahtaminen, vaan yöllä heräily joka tunnin jälkeen. Onko kokemusta unilääkityksestä? Ajattelin kokeilla, josko auttais.

tämä on minulla ainakin kaikkein ahdistavinta unettomuutta. Se suden hetki aamuyöllä on kamala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nouset vaan aamulla reippaasti ylös etkä nuku päiväunia niin kyllä se uni illalla tulee. Mutta kun ei tuu....

Tämä ja siihen vielä päälle että harrastat sitten reippaasti liikuntaa. Monet tuntuvat ajattelevan, että uneton on vain laiska lusmu ja uni ei tule siksi, ettei hän ole riittävän väsynyt. Itselläni ainakin juuri liiallinen väsymys on yksi suurimmista syistä siihen, ettei uni tule - väsynyt totta kai pitää olla, mutta sopivasti.

Ja sitten myös se monen mainitsema, ettei pitäisi jäädä sänkyyn pyörimään. Siinä vaiheessa, kun on jo useampi viikko mennyt olemattomilla yöunilla ja sekä henkinen ja fyysinen toimintakyky alkavat olla tosi heikoilla, en kyllä todellakaan vietä yötäni jalkeilla vaan olen siellä sängyssä ja pyrin lepäämään sen minkä pystyn. Hyvällä tuurilla torkahdan aina välillä ja huonollakin tuurilla saan kuitenkin vähän levättyä. Tämä neuvo kai perustuu siihen, että sängyssä valveilla oleminen johtaa siihen, että koko sänky alkaa ahdistaa ja nukahtaminen on entistä vaikeampaa, ja tiedän ihmisiä joilla se toimii, mutta omalla kohdallani se ei mene niin.

Äskeiseen liittyen myös se ettei sängyssä saa tehdä muuta kuin harrastaa seksiä ja nukkua. Kas kun jos siellä vaikkapa lukee, niin sängyn alkaakin yhdistää hereillä olemiseen eikä nukkumiseen eikä sitten uni tulekaan. Tuolla logiikalla seksikin pitäisi kieltää, kovin aktiivista toimintaahan sekin on, ja sanoa että sitä tulee vastedes harrastaa vain sohvalla tai keittiön pöydällä, mutta asiantuntijoilla ei kai pokka riitä siihen :D

(Minulla muuten tuo monen parjaama huolipäiväkirja toimii, me ihmiset kun ollaan niin erilaisia.)

ja sitten joku puhuu jotain tieteellistä diipadaapaa jostain puolentoista tunnin unisykleistä... silloin kun ei nukuta, ei voisi vähempää kiinnostaa tietää, että puolentoista tunnin kuluttua, saattaa tulla uni paremmin, kun taas olisi otollisempi unisyklin vaihe...