Lue keskustelun säännöt.
Voihan Risifrutti! =0)
15.02.2006 |
Käytiin lasten kanssa vanhan mummoni luona. Kyllä on suuri kuilu sukupolvien välillä sekä myös arvomaailmojen.. Kaikella kunnioituksella rakasta mummoani kohtaan, hän oli kerännyt n. tusinan tyhjiä pestyjä Risifruttipurkkeja lapsille leikkeihin.. sekä tietty se tuttu pussillinen kirjekuoria ja päiväkeskuksen ruokalistoja A4-arkilla(joissa on toinen puoli tyhjä) piirustuspaperiksi..
Itse vähän häpeillen pidän noita tavaroita roskina, enkä millään niitä haluaisi aina meille " pyörimään" ..mutta ne on lapsille suuria aarteita, varsinkin nuo purkit, ja niitähän ei heitetä pois..
Muutenkaan en näköjään osaa oikein suhtautua vanhenevaan, höpertyvään ihmiseen. Muisti kun pätkii, niin kertoilee joka tapaamisella samat asiat uudelleen ja uudelleen.. Terveyskin renaa, enkä tiedä, miten päin olisin, kun se syöpä tuntuu jo ajatuksenakin kamalalta..
Rakas mummo se on, minulla on ihanat muistot omasta lapsuudestani.. mutta itsellä näköjään opettelua monessakin kohtaa.
Muilla samankaltaisia ajatuksia omista isovanhemmista?
Kommentit (4)
joka asuu yksin omakotitalossa ilman ulkopuolista apua. Näkö on vähän heikko ja muisti pätkii ainakin sen suhteen, mitä juttuja on jo kertonut aiemmin. Hauskaa siellä silti on vierailla vaikka samat jutut joudunkin useaan otteeseen kuuntelemaan. Kerran sattui hassusti: täti sanoi heti sisälle päästyämme lapselleni " tulehan katsomaan kun tädillä on täällä sinulle pupu" . Sillä pupulla lapseni sitten innokkaasti leikkikin ja kun tuli poislähdön aika, aloin minä laittaa pupua kassiin. Silloin täti hätääntyi ja sanoi " minä kyllä itse sain sen lahjaksi ystävältäni" . Pieni moka mutta hän ihan selvästi sanoi useammankin kerran " tässä sinulle pupu" . Toinen tapaus on kanssa aika hauska: hän antoi minulle joskus 50 vuotta sitten äitiyspakkauksessa olleen hoitoalustan kun lapseni 2 vuotta sitten syntyi. Otin sen kohteliaasti kiittäen vastaan ja vein suoraan roskiin. Siinä oli ihan selvästi muovin välissä kuolleita ötököitä mutta hän oli sitä säästänyt kaikki nämä vuodet. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isovanhempani elossa. Olisi mukava, jos olisi. Nämä teidän juttunne saavat minut kuitenkin ajattelemaan, miten ulkona me itse aikanamme olemme maailman menosta, kun olemme vanhoja. Samoin meille käy.
Purkkeja voi käyttää moneen eri tarkoitukseen ja on loistavaa kierrättää paperit! Tässä taas nähdään, että kalliit lelut ja vitkuttimet ovat monesti vanhemmille " välttämättömyys" ja lapset löytävät iloa yksinkertaisemmistakin asioista :).
Nykyihmisillä olisi paljon opittavaa vanhemmilta polvilta säästämiseen ja kierrättämiseen liittyen. Tekisi hyvää maapallollemmekin.
Meidän mummi kuoli 94v. Höperönä jo mutta aivan yhtä rakkaana kun ennenkin.Meillä pantiin korvat kiinni kun samat jutut kulkivat ratojaan, olihan se raskastakin ajoittain ja kurjaa katsoa toisen rapistumista.
Mutta aikansa se vaan kestää tuo vaihe ja joskus se purkkimäärä loppuu kotiin kantautumasta.
Toisaalta oli myös niitä ihania hetkiä vaikka asioissa ei olisi ollut päätä eikä häntää.