Vasemmistopolitiikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja höpöhöpö. Nythän on tilanne että rikkaat ovat kusettamalla ja petoksilla, veronkierolla, köyhien riistämisellä saaneet rikkautensa. On pelkästään kohtuullista siirtää ökyrikkailta varallisuutta yhteiseen hyvään, sen sijasta että muutama kusipää omistaa kaiken.

Ette te niiltä rikkailta ota, vaan varastatte keskituloisilta. Rikkaat kyllä saavat omaisuutensa piiloitettua. Siksi sosialismi ei toimi. Keskiluokka köyhtyy ja yhteiskunta rappeutuu. Rikkaat siirtävät rahansa veroparatiiseihin.

Vain työhön perustuva rahanjakaminen toimii.

Juuri näin. Eliitiltä ei rahaa saa pois kuin tappamalla. Oletteko tähän valmis?

Tähän sopii jatkoksi kirjoitus kustannusten jakamisesta, jonka otin joskus vuosia sitten talteen Talsastan keskusteluista, saman postasi joku jo aiemmin Kauppalehden keskusteluun.

Kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista. Lasku

kaikille yhteensä on 100 euroa. Jos he jakaisivat laskun samassa

suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin:

Neljä ensimmäistä - köyhimmät - eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1

euron, kuudes maksaisi 3 euroa, seitsemäs 7 euroa, kahdeksas 12

euroa, yhdeksäs 18 euroa. Kymmenes - rikkain - maksaisi 59 euroa.

He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja

tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä

ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. 'Koska olette niin

hyviä asiakkaita', hän sanoi, 'saatte 20 euroa alennusta'.

Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80 euroa.

Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2 euroa per nuppi?

Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33

euroa? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin

piirtein aikaisempi maksusuhde.

Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2 euroa,

seitsemäs 5 euroa, kahdeksas 9 euroa, yhdeksäs 12 euroa ja kymmenes

52 euroa. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät

edelleen ilmaiseksi.

Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. 'Minä

säästin vain 1 euron kahdestakymmenestä?, aloitti kuudes. ?Mutta

kymmenes tienasi 7 euroa!'

'Aivan!' jatkoi viides. 'Minäkin sain vain 1 euron. Se on

epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin

minä!'

'On se niin väärin', jatkoi seitsemäs. ' Miksi öykkäri saa 7 euroa,

kun minä sain vain 2 euroa ?'

'Hetkinen!' huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. 'Me emme

saaneet mitään! Köyhiä riistetään!' Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä

kymmenennettä kunnolla turpiin.

Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän

söivät ilman 'öykkäriä'. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52 euroa.

Mitkä mahtavat olla tämän tarinan opetukset ja kuinka  relevantteja ne ovat Suomen tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomen talouden ongelmat ainakaan sosialismista johdu, kannattanee hakea muita syitä.

Ei kaikilta osin, mutta hyvin pitkälti. Sosiaaliturva on aivan liian hyvä.

Sittenhän Suomessa täytyy olla Euroopan paras sosiaaliturva, koska juuri missään muualla taloudella ei mene niin huonosti kuin täällä.

Professorin kommentit jätän omaan arvoonsa. Ne ovat saaneet länkyttää vuosikymmeniä suojatyöpaikoissaan mitä tahansa. Suomessa ei sosialismia ole koskaan harjoitettu siinä mielessä, kun jotkut muka uskottelee. Sosiaalidemokraaitit ovat olleet välillä oikeistolaisempia kuin kokoomus ja nythän suunnitellaan sosiaali sanan poistamista puolueen nimestäkin. Suomessahan työnantajatnovat ajaneet kovasti paikallista sopimista. No, sehän tarkoittaisi tässä tilanteessa ainoastaan palkkojen alentamista. Nousukaudella ei kiinnostanut paikallinen sopiminen. Nyt kun alkoikin pelottaa lakkojen suma syksyllä liittokierroksilla, niin EK menee takaisin neuvottelupöytiin, jossa nimestä viis, tehdään tuposopimusta. Palkkojen alhainen nosto tai nollakorotus ostetaan jollain työntekijöiden etujen leikkauksella. Isojen firmojen valtiososialismi oli sotien jälkeen hyvinvoinnin nousun tae ja Neuvostoliiton kauppa nosti Suomen 1980-luvulla hyvinvointivaltioksi. Kapitalismia täällä ei ole ollut eikä tule olemaan. Monopolit pitää siitä huolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja höpöhöpö. Nythän on tilanne että rikkaat ovat kusettamalla ja petoksilla, veronkierolla, köyhien riistämisellä saaneet rikkautensa. On pelkästään kohtuullista siirtää ökyrikkailta varallisuutta yhteiseen hyvään, sen sijasta että muutama kusipää omistaa kaiken.

Ette te niiltä rikkailta ota, vaan varastatte keskituloisilta. Rikkaat kyllä saavat omaisuutensa piiloitettua. Siksi sosialismi ei toimi. Keskiluokka köyhtyy ja yhteiskunta rappeutuu. Rikkaat siirtävät rahansa veroparatiiseihin.

Vain työhön perustuva rahanjakaminen toimii.

Siinä olet oikeassa. Itse en haluaisikaan mistään keskiluokasta ottaa, vaan ihan rikkaimmista. Siihen ei vaan valitettavasti tietenkään kukaan poliitikko ala, koska ne ihan rikkaimmat käytännössä päättää kaikesta, olipa kyseessä kapitalismi, tai sosialismi, tai ihan mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on ollut yli 40 vuotta oikeustoenemmistöinen maa, joten asiat ovat nyt varmasti kaikilla osa-alueilla paremmin kuin 60-luvulla. Vai onko?

On.

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopii jatkoksi kirjoitus kustannusten jakamisesta, jonka otin joskus vuosia sitten talteen Talsastan keskusteluista, saman postasi joku jo aiemmin Kauppalehden keskusteluun.

Kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista. Lasku

kaikille yhteensä on 100 euroa. Jos he jakaisivat laskun samassa

suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin:

Neljä ensimmäistä - köyhimmät - eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1

euron, kuudes maksaisi 3 euroa, seitsemäs 7 euroa, kahdeksas 12

euroa, yhdeksäs 18 euroa. Kymmenes - rikkain - maksaisi 59 euroa.

He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja

tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä

ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. 'Koska olette niin

hyviä asiakkaita', hän sanoi, 'saatte 20 euroa alennusta'.

Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80 euroa.

Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2 euroa per nuppi?

Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33

euroa? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin

piirtein aikaisempi maksusuhde.

Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2 euroa,

seitsemäs 5 euroa, kahdeksas 9 euroa, yhdeksäs 12 euroa ja kymmenes

52 euroa. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät

edelleen ilmaiseksi.

Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. 'Minä

säästin vain 1 euron kahdestakymmenestä?, aloitti kuudes. ?Mutta

kymmenes tienasi 7 euroa!'

'Aivan!' jatkoi viides. 'Minäkin sain vain 1 euron. Se on

epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin

minä!'

'On se niin väärin', jatkoi seitsemäs. ' Miksi öykkäri saa 7 euroa,

kun minä sain vain 2 euroa ?'

'Hetkinen!' huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. 'Me emme

saaneet mitään! Köyhiä riistetään!' Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä

kymmenennettä kunnolla turpiin.

Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän

söivät ilman 'öykkäriä'. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52 euroa.

Mitkä mahtavat olla tämän tarinan opetukset ja kuinka  relevantteja ne ovat Suomen tilanteessa?

Hyvin relevanttia. Tasaverotus olisi rehellistä toimintaa. Jokaiselle ansionsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastikkeetonta hyödykettä ei ole. Jonkun on täytynyt tehdä siihen kuuluva työ. Tämä oli tarinan opetus.

Höpöhöpö. Katso vaikka pörssiä tänä päivänä.

Niin? meinaatko, että kaikki voittavat...olet keksinyt ikiliikkujan. Dorka.

Voi voi, kokoomusnuorella meni heti sormi suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopii jatkoksi kirjoitus kustannusten jakamisesta, jonka otin joskus vuosia sitten talteen Talsastan keskusteluista, saman postasi joku jo aiemmin Kauppalehden keskusteluun.

Kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista. Lasku

kaikille yhteensä on 100 euroa. Jos he jakaisivat laskun samassa

suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin:

Neljä ensimmäistä - köyhimmät - eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1

euron, kuudes maksaisi 3 euroa, seitsemäs 7 euroa, kahdeksas 12

euroa, yhdeksäs 18 euroa. Kymmenes - rikkain - maksaisi 59 euroa.

He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja

tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä

ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. 'Koska olette niin

hyviä asiakkaita', hän sanoi, 'saatte 20 euroa alennusta'.

Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80 euroa.

Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2 euroa per nuppi?

Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33

euroa? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin

piirtein aikaisempi maksusuhde.

Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2 euroa,

seitsemäs 5 euroa, kahdeksas 9 euroa, yhdeksäs 12 euroa ja kymmenes

52 euroa. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät

edelleen ilmaiseksi.

Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. 'Minä

säästin vain 1 euron kahdestakymmenestä?, aloitti kuudes. ?Mutta

kymmenes tienasi 7 euroa!'

'Aivan!' jatkoi viides. 'Minäkin sain vain 1 euron. Se on

epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin

minä!'

'On se niin väärin', jatkoi seitsemäs. ' Miksi öykkäri saa 7 euroa,

kun minä sain vain 2 euroa ?'

'Hetkinen!' huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. 'Me emme

saaneet mitään! Köyhiä riistetään!' Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä

kymmenennettä kunnolla turpiin.

Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän

söivät ilman 'öykkäriä'. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52 euroa.

Mitkä mahtavat olla tämän tarinan opetukset ja kuinka  relevantteja ne ovat Suomen tilanteessa?

Hyvin relevanttia. Tasaverotus olisi rehellistä toimintaa. Jokaiselle ansionsa mukaan.

Oletko hölmö? Miksi maksaa veroja ollenkaan, jos siihen on mahdollisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastikkeetonta hyödykettä ei ole. Jonkun on täytynyt tehdä siihen kuuluva työ. Tämä oli tarinan opetus.

Höpöhöpö. Katso vaikka pörssiä tänä päivänä.

Mitä vastikkeetonta pörssissä vaihdetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopii jatkoksi kirjoitus kustannusten jakamisesta, jonka otin joskus vuosia sitten talteen Talsastan keskusteluista, saman postasi joku jo aiemmin Kauppalehden keskusteluun.

Kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista. Lasku

kaikille yhteensä on 100 euroa. Jos he jakaisivat laskun samassa

suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin:

Neljä ensimmäistä - köyhimmät - eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1

euron, kuudes maksaisi 3 euroa, seitsemäs 7 euroa, kahdeksas 12

euroa, yhdeksäs 18 euroa. Kymmenes - rikkain - maksaisi 59 euroa.

He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja

tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä

ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. 'Koska olette niin

hyviä asiakkaita', hän sanoi, 'saatte 20 euroa alennusta'.

Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80 euroa.

Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2 euroa per nuppi?

Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33

euroa? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin

piirtein aikaisempi maksusuhde.

Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2 euroa,

seitsemäs 5 euroa, kahdeksas 9 euroa, yhdeksäs 12 euroa ja kymmenes

52 euroa. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät

edelleen ilmaiseksi.

Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. 'Minä

säästin vain 1 euron kahdestakymmenestä?, aloitti kuudes. ?Mutta

kymmenes tienasi 7 euroa!'

'Aivan!' jatkoi viides. 'Minäkin sain vain 1 euron. Se on

epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin

minä!'

'On se niin väärin', jatkoi seitsemäs. ' Miksi öykkäri saa 7 euroa,

kun minä sain vain 2 euroa ?'

'Hetkinen!' huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. 'Me emme

saaneet mitään! Köyhiä riistetään!' Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä

kymmenennettä kunnolla turpiin.

Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän

söivät ilman 'öykkäriä'. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52 euroa.

Mitkä mahtavat olla tämän tarinan opetukset ja kuinka  relevantteja ne ovat Suomen tilanteessa?

Hyvin relevanttia. Tasaverotus olisi rehellistä toimintaa. Jokaiselle ansionsa mukaan.

Oletko hölmö? Miksi maksaa veroja ollenkaan, jos siihen on mahdollisuus?

Millähän kustannetaan terveydenhoito yms. ilman veroja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastikkeetonta hyödykettä ei ole. Jonkun on täytynyt tehdä siihen kuuluva työ. Tämä oli tarinan opetus.

Höpöhöpö. Katso vaikka pörssiä tänä päivänä.

Mitä vastikkeetonta pörssissä vaihdetaan?

Ei jumalauta! Oletko aivan täysi idiootti? Uskomatonta! No, lue edes tämä: https://en.wikipedia.org/wiki/Financial_crisis_of_2007%E2%80%9308

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopii jatkoksi kirjoitus kustannusten jakamisesta, jonka otin joskus vuosia sitten talteen Talsastan keskusteluista, saman postasi joku jo aiemmin Kauppalehden keskusteluun.

Kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista. Lasku

kaikille yhteensä on 100 euroa. Jos he jakaisivat laskun samassa

suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin:

Neljä ensimmäistä - köyhimmät - eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1

euron, kuudes maksaisi 3 euroa, seitsemäs 7 euroa, kahdeksas 12

euroa, yhdeksäs 18 euroa. Kymmenes - rikkain - maksaisi 59 euroa.

He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja

tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä

ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. 'Koska olette niin

hyviä asiakkaita', hän sanoi, 'saatte 20 euroa alennusta'.

Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80 euroa.

Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2 euroa per nuppi?

Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33

euroa? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin

piirtein aikaisempi maksusuhde.

Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2 euroa,

seitsemäs 5 euroa, kahdeksas 9 euroa, yhdeksäs 12 euroa ja kymmenes

52 euroa. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät

edelleen ilmaiseksi.

Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. 'Minä

säästin vain 1 euron kahdestakymmenestä?, aloitti kuudes. ?Mutta

kymmenes tienasi 7 euroa!'

'Aivan!' jatkoi viides. 'Minäkin sain vain 1 euron. Se on

epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin

minä!'

'On se niin väärin', jatkoi seitsemäs. ' Miksi öykkäri saa 7 euroa,

kun minä sain vain 2 euroa ?'

'Hetkinen!' huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. 'Me emme

saaneet mitään! Köyhiä riistetään!' Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä

kymmenennettä kunnolla turpiin.

Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän

söivät ilman 'öykkäriä'. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52 euroa.

Mitkä mahtavat olla tämän tarinan opetukset ja kuinka  relevantteja ne ovat Suomen tilanteessa?

Hyvin relevanttia. Tasaverotus olisi rehellistä toimintaa. Jokaiselle ansionsa mukaan.

Oletko hölmö? Miksi maksaa veroja ollenkaan, jos siihen on mahdollisuus?

Millähän kustannetaan terveydenhoito yms. ilman veroja?

Jokainen maksaa omansa. Ei mitään tasaveroja, tukia, avustuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopii jatkoksi kirjoitus kustannusten jakamisesta, jonka otin joskus vuosia sitten talteen Talsastan keskusteluista, saman postasi joku jo aiemmin Kauppalehden keskusteluun.

Kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista. Lasku

kaikille yhteensä on 100 euroa. Jos he jakaisivat laskun samassa

suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin:

Neljä ensimmäistä - köyhimmät - eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1

euron, kuudes maksaisi 3 euroa, seitsemäs 7 euroa, kahdeksas 12

euroa, yhdeksäs 18 euroa. Kymmenes - rikkain - maksaisi 59 euroa.

He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja

tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä

ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. 'Koska olette niin

hyviä asiakkaita', hän sanoi, 'saatte 20 euroa alennusta'.

Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80 euroa.

Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2 euroa per nuppi?

Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33

euroa? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin

piirtein aikaisempi maksusuhde.

Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2 euroa,

seitsemäs 5 euroa, kahdeksas 9 euroa, yhdeksäs 12 euroa ja kymmenes

52 euroa. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät

edelleen ilmaiseksi.

Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. 'Minä

säästin vain 1 euron kahdestakymmenestä?, aloitti kuudes. ?Mutta

kymmenes tienasi 7 euroa!'

'Aivan!' jatkoi viides. 'Minäkin sain vain 1 euron. Se on

epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin

minä!'

'On se niin väärin', jatkoi seitsemäs. ' Miksi öykkäri saa 7 euroa,

kun minä sain vain 2 euroa ?'

'Hetkinen!' huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. 'Me emme

saaneet mitään! Köyhiä riistetään!' Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä

kymmenennettä kunnolla turpiin.

Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän

söivät ilman 'öykkäriä'. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52 euroa.

Mitkä mahtavat olla tämän tarinan opetukset ja kuinka  relevantteja ne ovat Suomen tilanteessa?

Hyvin relevanttia. Tasaverotus olisi rehellistä toimintaa. Jokaiselle ansionsa mukaan.

Oletko hölmö? Miksi maksaa veroja ollenkaan, jos siihen on mahdollisuus?

Millähän kustannetaan terveydenhoito yms. ilman veroja?

Jokainen maksaa omansa. Ei mitään tasaveroja, tukia, avustuksia.

Töissä käyvillä ihmisillä ei olisi varaa enää elää, vaikka heidän työnsä on välttämätöntä yhteiskunnalle (ja rikkaille, jotta voisivat rikastua) - ei hirveän oikeudenmukaista. Menisi varmaan viisi minuuttia ja meillä olisi yleislakko-vallankumous.

Jos ihminen ei halua maksaa veroja, menkööt metsään asumaan ja älköön käyttäkö hyväkseen tätä yhteiskuntaa. Rikastukoot siellä metsässä yksinään ilman autoteitä, autoja, nettiä, ruokakauppoja jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopii jatkoksi kirjoitus kustannusten jakamisesta, jonka otin joskus vuosia sitten talteen Talsastan keskusteluista, saman postasi joku jo aiemmin Kauppalehden keskusteluun.

Kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista. Lasku

kaikille yhteensä on 100 euroa. Jos he jakaisivat laskun samassa

suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin:

Neljä ensimmäistä - köyhimmät - eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1

euron, kuudes maksaisi 3 euroa, seitsemäs 7 euroa, kahdeksas 12

euroa, yhdeksäs 18 euroa. Kymmenes - rikkain - maksaisi 59 euroa.

He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja

tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä

ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. 'Koska olette niin

hyviä asiakkaita', hän sanoi, 'saatte 20 euroa alennusta'.

Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80 euroa.

Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2 euroa per nuppi?

Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33

euroa? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin

piirtein aikaisempi maksusuhde.

Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2 euroa,

seitsemäs 5 euroa, kahdeksas 9 euroa, yhdeksäs 12 euroa ja kymmenes

52 euroa. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät

edelleen ilmaiseksi.

Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. 'Minä

säästin vain 1 euron kahdestakymmenestä?, aloitti kuudes. ?Mutta

kymmenes tienasi 7 euroa!'

'Aivan!' jatkoi viides. 'Minäkin sain vain 1 euron. Se on

epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin

minä!'

'On se niin väärin', jatkoi seitsemäs. ' Miksi öykkäri saa 7 euroa,

kun minä sain vain 2 euroa ?'

'Hetkinen!' huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. 'Me emme

saaneet mitään! Köyhiä riistetään!' Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä

kymmenennettä kunnolla turpiin.

Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän

söivät ilman 'öykkäriä'. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52 euroa.

Mitkä mahtavat olla tämän tarinan opetukset ja kuinka  relevantteja ne ovat Suomen tilanteessa?

Hyvin relevanttia. Tasaverotus olisi rehellistä toimintaa. Jokaiselle ansionsa mukaan.

Oletko hölmö? Miksi maksaa veroja ollenkaan, jos siihen on mahdollisuus?

Olet tai tahdot olla pummi. Vapaamatkustaja, joka odottaa muiden maksavan sinun elättämisesi. Se voi toimia vani niin kauan kuin on niitä jotka maksavat eivätkä lähde pois, kuten tarinan öykkäri.

Kuis sit suu pannaan kun nii käy?

Vierailija kirjoitti:

Mitkä mahtavat olla tämän tarinan opetukset ja kuinka  relevantteja ne ovat Suomen tilanteessa?

No on siinä sellainen opetus, että jotkut edelleenkin kuvittelevat tuloverotuksen olevan jollakin tavalla merkittävä osa valtion kokonaisverotusta.  Samoin kun jotkut kuvittelevat olevansa nettomaksajia ja sitten esim. elämäntilanteesta johtuen heistä tuleekin nettosaaja.  Yhteiskunta on ekosysteemi.  Sama kun yrittäisit löytää luonnosta nettomaksajia ja nettosaajia.  Ei siinä ole mitään järkeä.

Sinällään kyllä loistava esimerkki. Se mitä useimmat eivät ota huomioon on se, että joissakin elämäntilanteissa vain on tarpeen elättää toisia ihmisiä, vaikka nämä eivät tekisi työtä. Esim jos joku on sairastaunut ja työkyvyttömyyselädä eläkkellä, niin hänellä ei ole mitään mahdollisuutta parantaa omaa tilannettaan. Itsellä on sellainen tilanne, että on väliaikaisella eläkkeellä ja yritän parantua psyykkisestä sairaudesta, mutta koska ei ole rahaa, niin psykoterapiaa on vaikea saada. Se, että yhteiskunta tukisi sairaita esim sairaudenhoitokustannuksissa kunnolla, maksaisi itsensä usein takaisin. Itsekin haluaisin opiskella ja käydä töissä, mutta jos en saa hoitoa, niin onhan se täysin mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Ap on tainnut kopioida juttunsa CIA:n perustamista Valituista Paloista.

Lukisit historiaa tai edes jotain. Sun vanhemmat on aivopesseet sut Tiedonanatajalla ja sen kaikilla salaliittoteorioilla. Oletettavasti teillä on myös mielenterveys- ja päihdeongelmia? Susan Sonntag sanoi, että tiettyyn aikaan maailmanpolitiikasta olivat parhaiten perillä VP:n lukijat, eivät yliopistotyypit, jotka komppasivat kaiken maailman diktatuureja. Ja Sonntag oli muuten vasemmistolainen, feministi ja lesbo. Idiootti hän ei ollut.  

Ei voi kuin nauraa kun miettii millaisiin ihmisiin tämänkaltaiset "esimerkit" uppoavat. Kurssin arvosana on täysin proffan päätettävissä eikä sillä ole mitään arvoa tai suhdetta mihinkään sinänsä, johan tuo "koekin" sen osoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopii jatkoksi kirjoitus kustannusten jakamisesta, jonka otin joskus vuosia sitten talteen Talsastan keskusteluista, saman postasi joku jo aiemmin Kauppalehden keskusteluun.

Kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista. Lasku

kaikille yhteensä on 100 euroa. Jos he jakaisivat laskun samassa

suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin:

Neljä ensimmäistä - köyhimmät - eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1

euron, kuudes maksaisi 3 euroa, seitsemäs 7 euroa, kahdeksas 12

euroa, yhdeksäs 18 euroa. Kymmenes - rikkain - maksaisi 59 euroa.

He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja

tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä

ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. 'Koska olette niin

hyviä asiakkaita', hän sanoi, 'saatte 20 euroa alennusta'.

Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80 euroa.

Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2 euroa per nuppi?

Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33

euroa? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin

piirtein aikaisempi maksusuhde.

Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2 euroa,

seitsemäs 5 euroa, kahdeksas 9 euroa, yhdeksäs 12 euroa ja kymmenes

52 euroa. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät

edelleen ilmaiseksi.

Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. 'Minä

säästin vain 1 euron kahdestakymmenestä?, aloitti kuudes. ?Mutta

kymmenes tienasi 7 euroa!'

'Aivan!' jatkoi viides. 'Minäkin sain vain 1 euron. Se on

epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin

minä!'

'On se niin väärin', jatkoi seitsemäs. ' Miksi öykkäri saa 7 euroa,

kun minä sain vain 2 euroa ?'

'Hetkinen!' huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. 'Me emme

saaneet mitään! Köyhiä riistetään!' Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä

kymmenennettä kunnolla turpiin.

Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän

söivät ilman 'öykkäriä'. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52 euroa.

Mitkä mahtavat olla tämän tarinan opetukset ja kuinka  relevantteja ne ovat Suomen tilanteessa?

Tämä tarina on, jos mahdollista, melkeinpä vielä aloitusviestinkin tarinaa typerämpi. Ei yhteiskunnallinen tuotanto tai työn- ja tulonjako ole mitään ravintolalaskun maksamista.