Mies jaksoi kehua että olen maailman paras äiti koliikkivauvallemme, vaikka olen ihan loppu.

No et ole, ihan normaalia on. Lopeta tuo itsesyyttely. :)

No voit kuule ihan heittää romukoppaan noi "olen huono äiti" ajatukset. Olet myös ihminen, jolla on myös omat jaksamisen rajat. Ja tietenkin myös äiti tarvitsee omaa aikaa, sehän on selvä. Parempi se on vauvallekkin että äiti saa levätä välillä ja vaikka tehdä niitä omia juttuja.

Nyt vaan otat ja pyydät sitä apua enemmän, niin vauvan isältä kuin mummultakin. Ja ilman omantunnon tuskia, ei sun tartte KAIKKEA tehdä

Ei oman ajan kaipuu ole huonoa äitiyttä, kaikki tarvitsevat välillä omaa rauhaa. Vaikka vauva on maailman rakkain, sinun täytyy pitää huolta myös omasta jaksamisestasi. Jos romahdat, se on vauvalle paljon, paljon pahempi asia kuin se, että mummo ja isä välillä pääsevät hoitamaan häntä... Mieti niinkin päin, että isällä on samanlainen vastuu hoitaa vauvaa kuin sinulla ja myös OIKEUS saada tutustua lapseensa, joten tarjoat sen hänelle.

Et todellakaan oo huono äiti. Esikoisella oli koliikki, se huusi 3kk kitapurjeet pulleena ja kyllä siinä tunsi itsensä maailman surkeimmaksi äidiksi. Oltiin miehen kanssa jo hermoromahduksen partaalla. Tsemppiä teille.

Kiitos kaikille :)

Ap

Et ole.Meitä on moneen lähtöön.tuo aika ei kauan kestä,muista se.Kohta helpottaa!

Et todellakaan ole huono äiti vaan maailman paras! Koliikki on tosi rankkaa. Sen kokee vain 15% vanhemmista, joten moni joka ei ole sitä itse kokenut, ei välttämättä ymmärrä mistä on kyse ja kuinka raskasta se on. Sun tärkein tehtävä on nyt huolehtia siitä, että itse jaksat ja oman ajan haluaminen ja ottaminen on juuri sitä. Mulla oli koliikkiaikoina 2 nyrkkisääntöä jotka auttoi jaksamaan: joka päivä suihkuun - siis yksin kunnon lämpimään suihkuun, jossa saa hetken olla omissa oloissa ja virkistyy - ja joka päivä tavalla tai toisella ulos ovesta edes hetkeksi. Ei tarvitse mitään urheilla vaan jos edes pistäytyy vaunukävelyllä korttelin ympäri, se riittää. Kotona neljän seinän sisällä kaikki tilanteet ja ongelmat voi paisua itseään suuremmiksi - kodin ulkopuolelle päästyään saa vähän happea ja osaa taas asettaa asioita oikeaan mittakaavaan. Näiden lisäksi päivisin kannattaa tehdä kaikenlaista mikä ilahduttaa itseä - levätä tai nähdä mammakavereit jos jaksaa, tehdä hyvä voileipä ja syödä se, ihan mitä vaan - mukavat hetket päivällä antaa voimia jaksaa niitö itkuisia iltoja. Muista myös että sulla on virallinen lupa ns. laskea omaa rimaa kaikin mahdollisin tavoin: unohda imurointi, syö valmisruokaa, tilaa ostokset netistä suoraan kotiin, käytä kaikki elämää helpottavat keinot! Voimia, parasta tilanteessa on se että koliikki EI kestä ikuisesti! Yllättävän pian huomaat että iltaisin on ihan rauhallista :) Tsemppiä teille!!!!