Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ihan kauhea?
28.06.2008 |
Olemme olleet aviomieheni kanssa yhdessä 7 vuotta ja meillä kolme lasta joista vanhin on 6v ja nuorin pian 2v. Olen ollut kotona esikoisen syntymästä lähtien osaksi omasta tahdostani kuten myös mieheni työn takia. Mieheni on koko tämän ajan maksanut kaikki perheen kulut, minä olen maksanut äitiysrahoistani/kotihoidontuestani vain omat menoni (bensat, kännykän, suurimman osan vaatteistani sekä lasten vaatteista). Mies ostanut myös meille ihanan talon rahoilla jotka hänellä oli jo ennen kuin tapasimme ja lyhentää asuntolainaa yksin. Talo siis hänen. Meillä avioehto jonka mukaan en saa mitään, jos eroamme.
Kaikki nämä vuodet mieheni on siis käynyt töissä. Hänellä hyvä palkka, mutta inhottava työpaikka... hänen nykyinen pomonsa (vikat 4v) näyttää vihaavan hänta eikä hänellä muutenkaan ole juuri työkavereita. Uutta työtä hän ei saa etsittyä vaikka olenkin hänta siihen patistanut/ehdotellut paikkoja yms. Hän on erittäin tunnollinen eikä usko, että voisi saada toista yhtä hyväpalkkaista työtä joka lieneekin totta sillä hänellä ei ole koulutusta.
Minä olen hoitanut lapset (periaatteessa) nämä vuodet sekä myös kodin... meillä tosin käy siivooja. Mieheni ei juuri osallistu lasten hoitoon, mutta vapaa-ajat vietämme lähes aina koko perhe yhdessä joten hän on lasten kanssa siten. Hän myös halailee lapsia paljon, suukottelee heitä sekä kehuu. Tosin hän on myös usein pahalla tuulella työpäivän jälkeen ja silloin ei juuri edes halua jutella lapsille, tai loukkaantuu heille, jos he eivät halua jutella isänsä kanssa. Minä siis vaihdan vaipat/pääosin valmistan lasten ruoat/yleensä siivoan keittiön/lasten sotkut/pesen pyykit/silitän/hoidan neuvolakäynnit/lasten harrastuksiin viennit/kerhoon viennit yms. Iltaisin laitan pesen lapset yleensä yksin ja laitan heidät nukkumaan sekä herään öisin, jos tarve ja nousen aina heidän kanssaan aamuisin.
Me riitelemme vähän väliä mieheni kanssa ja hän huutaa ihan lastenkin edessä minulle vaikka tietää sen olevan väärin. Hän myös pitää minua pilkun viilaajana, koska yritän mm. pitää lapsille iltarytmiä laittamalla heidät aina tiettyyn aikaan nukkumaan enkä esim. halua lähteä illaksi jonnekin hänen ja lasten kanssa jossa menee yli nukkumaanmeno ajan. Kuitenkaan hän ei kestä lasten kiukuttelua ja huutoa.
Tänään olin lasten kanssa synttäreillä. Tulimme juuri iltapala-aikaan kotiin ja mieheni oli soittamassa pianoa. Pyysin häntä hetkeksi tulemaan alakertaan juttelemaan lasten kanssa, mutta hän sanoi mielummin soittavansa heille pianolla. Mieheni soitti tosi kovaa ja reipasta musiikkia. Pyysin häntä hetken kuluttua, jos hän voisi alkaa soittaa jotain hiukan rauhallisempaa kappaletta, kun on lasten nukkumaanmeno aika jotta lasten olisi helpompi rauhoittua. Mieheni kiivastui kauhesti, lopetti soiton samantien, haukkui minut ilonpilaajaksi joka ei halua nähdä häntä onnellisena ja iloisena. Yritin selittää mitä halusin, mutta hän vain raivosi minulle, että käytökselläni teen hänet onnettomaksi ja, että olen tosi kauhea ihminen. Samoin hän usein käyttäytyy, jos pyydän hänta esim. hiljentämään tv:tä silloin, kun laita lapsia nukkumaan/menen itse.
Olenko minä siis ihan kauhea vaimo? Oma oloni tosi epätoivoinen sillä hänen mielestään minä olen saanut "kaiken" ja olen todella kiittämätön, jos pyydän häntä esim. laittamaan lapset joskus nukkumaan tai heräämään lasten kanssa joku viikonloppuaamu jotta saisin nukkua.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja luulen että miehesi stressaa työpaineista, koita kuunnella häntä ja ymmärtää että hänellä täytyy olla todella hankalaa töissä ja omat lapsetkin varmaan tuntuu tosi vierailta.
Mene miehesi luo ja halaa häntä, pyydä kertomaan mikä häntä ahdistaa ja kerro myös sievästi että sinusta tuntuu pahalta kun hän purkaa pahamieltään/oloaan sinuun.
Itselläni on kokemusta oikeasti narsistisesta miehestä. Luin tekstisi sillä silmällä, että voisin peilata sitä omaan elämääni. Näin ei kuitenkaan lukemani perusteella ole.
Minusta tuntuu, että olet aika joustamaton omissa tavoissasi. Sinä olet määrännyt, miten lasten kanssa eletään. Luultavasti miehesi kaipaa päätösvaltaa kotona. Ehkä olet liian tarkka lasten rytmin kanssa. Melko varmasti lapset voisivat aivan hyvin joskus lähteä kylään, vaikka siellä menisi tavallista myöhempäänkin.
Joskus voisit tosiaan antaa miehellesi myöten, miten asiat hoidetaan. Voisitte mennä kylään, mitä miehesi ehdottaa - koko perheen voimin. Sinä aikana rentoudu, äläkä avaa suutasi siitä, että pitäisi olla tarkkaan aikaan kotona. Se voisi auttaa asiassa.
Avioehtoanne pidän myös outona: kuulostaa siltä, että teet kyllä oman "osuutesi" kotona lasten kanssa (mahdollistat sen, että miehesi keskittyy tienaamiseen ja sitä kautta asuntolainan maksuun).
Miehesi käytös saattaa kyllä kertoa jonkinasteisesta stressistä ja ehkä masennuksesta - purkaa sitä kotona, kun töissä ei voi. Mitä jos sinäkin menisit töihin, miehesi vaihtaisi kivempaa (vaikkakin ehkä huonompipalkkaiseen) työhön, alkaisitte yhdessä lyhentää lainaa ja osallistuisitte molemmat kodin- ja lastenhoitoon?
kun tehdään lapsia vaikkei tunneta toisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä kyllä joustankin nukkumaanmeno ajoista, mutta koska minä joudun olemaan aina siinä laittamassa lapsia nukkumaan, en tosiaan jaksa pitkittää nukkumaanmeno aikoja usein. Lapset vaan kitisee ja nukahtaminen kestää pidempään. Itsekin kaipaan sitä "omaa aikaa" joka alkaa klo 21 jälkeen, kun lapset nukahtaa. Omasta mielestäni en ole mikään tosi tarkka. Mieheni kuitenkin tulee töistä vasta noin klo 19 ihan senkin takia, että tykkää nukkua pidempään aamuisin joten menee toimistolle vasta klo 9-10.
Nro 6. Olen menossa töihin ensi kuussa. Asuntolainaa en tosin ala sittenkaan lyhentää sillä sitä jäljellä enää 1/7 asunnon hinnasta ja asunto vain mieheni nimissä. Mutta muuten kyllä maksan osuuteni kaikesta.
En vain tajua miten saada avioliittomme kuntoon. Kahenkeskistä aikaa meillä tosi vähän, kun lasten mentyä nukkumaan itseäni jo väsyttää. Juttelemme kyllä mielestäni aika paljon, mutta emme käy ulkona kahdestaan tms sillä hoitajaa lapsille ei ole.
Äh, olen jotenkin niin loppu kaikkeen. Mieheni aina lähes huonolla tuulella ja tuleva työkin stressaa sillä mieheni on jo sanonut, että hän ei juuri voi enempää silloin tehdä kotona, kun nyt työstressin takia...
Olen samaa mieltä tuosta kahdesta eri joukkueesta! Olen siitä monesti miehelleni sanonut (ihan kiltisti), mutta hän sanoo tekevänsä jo hänen osuutensa ja antavansa kaikkensa eikä enempää voi. Toki hän välillä siivoaa ja tekee ruokaa, jälkimmäistä varmasti useammin kuin moni muu mies.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka lapsistamme sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Päätimme pitää lapsen ja tehdä kaikkemme jotta meistä tulisi hyvä perhe :(
mutta teidän perhe-elämän malli olisi minulle painajaismainen..
Miksi teillä on kaksi joukkuetta: sinä ja lapset vs. miehesi?
Minun mielestäni sinä olet käytöselläsi ja hyväksynnälläsi eristänyt miehesi normaalista perhe-elämästä. Mielestäni myös miehen täytyy osallistua perheen normaaliin arkeen, vaikkakin käy töissä. Ei se töissä käyminen ole mikään ylimaallinen suoritus, jonka jälkeen ei saa olla mitään "kotirasitteita". Miehesi vain tulee vieraantumaan sinusta ja lapsista tuollaisen seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtamasta työtä? Lyhentäkööt lainaa hitaammalla tahdilla tai antakoot sinunkin osallistua lyhennyksiin (talo tietysti tällöin myös sinun nimiin).
mutta todellakin , kuten moni sanoo olette jakautuneet kahteen leiriin. Jos rakastaisit miestäsi, olisit itse mennyt töihin ja antanut miehen löytää kivemman työn tai olla ehkäpä hoitovapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitte siellä sitten miettiä, mitkä asiat ja arvot ovat teidän perheen kannalta olennaisia, millainen työnjako perheessänne vallitsee ja miten sitä voisi muuttaa jne.
ihan itse? Ainakin minun 6 ja 5 vuotiaat menevät iltapalan jälkeen pesulle jonka tekevät iskän kanssa, aika monesti iskä villitsee lapset, mutta saa heidät myös rauhoittumaan kun saattelee sänkyyn ja istuu hetkeksi lukemaan satua heille.
Sillä aikaa minä touhuilen meidän kuopuksen(8kk) kanssa ja siivoilen keittiön
Voisitko antaa miehellesi vaikka lastem iltasadun lukemisen tehtäväksi, alat muutenkin pikkuhiljaa siirtää lapsia myös isän kanssa touhuamiseen. Täytyyhän heidän tutustua joskus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt osaa ottaa kantaa siihen, että onko teistä nyt jompi kumpi erityisen kauhea, mutta sen osaan sanoa, että kirjoittamasi perusteella parisuhteenne ei toimi.
En haluaisi olla sinun kengissäsi, mutta en kyllä miehesikään. Olette ehkä ajautuneet tilanteeseen, johon ei ollut tarkoitus mennä. Parisuhde- tai perheterapiaa suosittelisin minäkin. Tuosta voi olla liian vaikea riuhtaista itseään ulos.
Voimia teille molemmille löytää tasa-arvoinen ja rakastava parisuhde.
Mieheni halusi minun jäävän kotiin ja hoitavan lapset. Hän ei ole itse halunut jäädä hoitovapaalle sillä pelkää menettävänsä työnsä, jos niin tekee. Minä olen yrittänyt saada häntä jäämään hoitovapaalle, mutta turhaan. Hän pelkää, että menettää työnsä eikä löydä mitään muutakaan... ja lainaa hän haluaa maksaa tosi ison summan kuukaudessa sillä haluaa sen pois mahd. pian. Itse olen sitä mieltä, että hänen mielenterveytensä on tärkeämpää kuin raha, mutta hän ei sitä näe niin. Hänen mielestään laina pitää saada pois niin pian kuin mahdollista varsinkin nyt, kun maailmantalous on mitä se on...
Hänestä sekin on liikaa työpäivän jälkeen ja kokee sen stressaavana.
terv. ap
miehen töiden stressaavuus tuskin hänen mielestään vähenee
joten sinä teet kaikki samat hommat kuin nytkin muutamassa tunnissa töiden jälkeen
ilmeisesti ihan omasta tahdostaan? Joustavat työajat siis? Nukkuuko hän aamulla sinua ja lapsia pidempää vai onko aamuisin hereillä ja läsnä perheelleen?
Miehesi voisi sinun työhönmenon myötä ainakin opetella menemään ajoissa töihin ja palata myös aiemmin kotiin. Jos nyt esim. nukkuu aamut ja tulee vasta seitsemän maissa illalla, ei ole mikään ihme jos on vieraantunut lapsista.
Kyllä, mieheni nukkuu yleensä aamuisin pidempään kuin muu perhe. Usein nukkuu vielä alakerrassa jottaa saisi nukuttua paremmin yönsä (etteivät lapset häiritse). Olen tästäkin yrittänyt hänelle puhua, mutta hän vain kuittaa sen sanomalla, että hän tarvitsee kunnon yöunet tai hän masentuu (hänellä ollut masennus ennen jota hoidettu lääkkeillä, nyt ei suostu menemään lääkäriin). Hän kyllä valvoo myöhempään kuin minä usein joten ei siis mene nukkumaankaan ajoissa.
Alue: Aihe vapaa
sinä ja lapset ja sitten mies joka elää omaa elämäänsä johon lapset ja vaimo kuuluu koristeina