Olenko ihan kauhea?

Olemme olleet aviomieheni kanssa yhdessä 7 vuotta ja meillä kolme lasta joista vanhin on 6v ja nuorin pian 2v. Olen ollut kotona esikoisen syntymästä lähtien osaksi omasta tahdostani kuten myös mieheni työn takia. Mieheni on koko tämän ajan maksanut kaikki perheen kulut, minä olen maksanut äitiysrahoistani/kotihoidontuestani vain omat menoni (bensat, kännykän, suurimman osan vaatteistani sekä lasten vaatteista). Mies ostanut myös meille ihanan talon rahoilla jotka hänellä oli jo ennen kuin tapasimme ja lyhentää asuntolainaa yksin. Talo siis hänen. Meillä avioehto jonka mukaan en saa mitään, jos eroamme.



Kaikki nämä vuodet mieheni on siis käynyt töissä. Hänellä hyvä palkka, mutta inhottava työpaikka... hänen nykyinen pomonsa (vikat 4v) näyttää vihaavan hänta eikä hänellä muutenkaan ole juuri työkavereita. Uutta työtä hän ei saa etsittyä vaikka olenkin hänta siihen patistanut/ehdotellut paikkoja yms. Hän on erittäin tunnollinen eikä usko, että voisi saada toista yhtä hyväpalkkaista työtä joka lieneekin totta sillä hänellä ei ole koulutusta.



Minä olen hoitanut lapset (periaatteessa) nämä vuodet sekä myös kodin... meillä tosin käy siivooja. Mieheni ei juuri osallistu lasten hoitoon, mutta vapaa-ajat vietämme lähes aina koko perhe yhdessä joten hän on lasten kanssa siten. Hän myös halailee lapsia paljon, suukottelee heitä sekä kehuu. Tosin hän on myös usein pahalla tuulella työpäivän jälkeen ja silloin ei juuri edes halua jutella lapsille, tai loukkaantuu heille, jos he eivät halua jutella isänsä kanssa. Minä siis vaihdan vaipat/pääosin valmistan lasten ruoat/yleensä siivoan keittiön/lasten sotkut/pesen pyykit/silitän/hoidan neuvolakäynnit/lasten harrastuksiin viennit/kerhoon viennit yms. Iltaisin laitan pesen lapset yleensä yksin ja laitan heidät nukkumaan sekä herään öisin, jos tarve ja nousen aina heidän kanssaan aamuisin.



Me riitelemme vähän väliä mieheni kanssa ja hän huutaa ihan lastenkin edessä minulle vaikka tietää sen olevan väärin. Hän myös pitää minua pilkun viilaajana, koska yritän mm. pitää lapsille iltarytmiä laittamalla heidät aina tiettyyn aikaan nukkumaan enkä esim. halua lähteä illaksi jonnekin hänen ja lasten kanssa jossa menee yli nukkumaanmeno ajan. Kuitenkaan hän ei kestä lasten kiukuttelua ja huutoa.



Tänään olin lasten kanssa synttäreillä. Tulimme juuri iltapala-aikaan kotiin ja mieheni oli soittamassa pianoa. Pyysin häntä hetkeksi tulemaan alakertaan juttelemaan lasten kanssa, mutta hän sanoi mielummin soittavansa heille pianolla. Mieheni soitti tosi kovaa ja reipasta musiikkia. Pyysin häntä hetken kuluttua, jos hän voisi alkaa soittaa jotain hiukan rauhallisempaa kappaletta, kun on lasten nukkumaanmeno aika jotta lasten olisi helpompi rauhoittua. Mieheni kiivastui kauhesti, lopetti soiton samantien, haukkui minut ilonpilaajaksi joka ei halua nähdä häntä onnellisena ja iloisena. Yritin selittää mitä halusin, mutta hän vain raivosi minulle, että käytökselläni teen hänet onnettomaksi ja, että olen tosi kauhea ihminen. Samoin hän usein käyttäytyy, jos pyydän hänta esim. hiljentämään tv:tä silloin, kun laita lapsia nukkumaan/menen itse.



Olenko minä siis ihan kauhea vaimo? Oma oloni tosi epätoivoinen sillä hänen mielestään minä olen saanut "kaiken" ja olen todella kiittämätön, jos pyydän häntä esim. laittamaan lapset joskus nukkumaan tai heräämään lasten kanssa joku viikonloppuaamu jotta saisin nukkua.