Auttakaa minua näpäyttämään ylimielisä kiusari-työkavereita.

Niin on huono henki meidänkin työpaikalla. Porukka puhuu ihan hillittömiä määriä jaskaa minkä kerkiää. Tilanne kiristyy koko ajan, luulen että jatkuvat yt:t saavat ihmiset kyräilemään toisiaan ja olemaan kireitä? Mene ja tiedä, mutta toi on yks veikkaus.

 

Itseäni helpotti hirveesti se, kun tajusin etten voi toisia muuttaa, niin muutan omaa ajattelutapaani. Nyt ajattelen että se paikka on VAAN työpaikka, teen työni ja lähden kotio. Suljen korvani TÄYSIN kaikelta muulta paitsi työasioilta, tietenkään en omia asioitani kerro, enkä kommentoi muiden asioita, enkä ota kantaa enää mihinkään mikä ei liity töihin. Yksinkertaisesti lakkasin välittämästä mitä porukka puhuu, mitä he ajattelevat, kutsutaanko minut lounaalle vai ei. IHAN SAMA!!! Jonkin verran oli työkavereita facebookissa, ja rajasin heidät omaan ryhmäänsä, eivätkä he enää näe juuri mitään seinältäni saatikka sitten he näkisivät päivityksiäni. Antaa paskan olla. Ihmeesti elämänlaatu parani, enkä stressaa töihin liittyvistä asioista, ei ole enää halua kuulua mihinkään "sisäpiirin piirileikkeihin", minun ystäväni ja sosiaalinenrinkini on ihan jossain muualla.

Varmaan jollakulla on parempi idea, mutta itse teen näin ja minun kohdallani toimii.

Vierailija kirjoitti:

täss osioss palaan edelliseen vol3:een linkkaamiini salaisiin dokumentteihin

ne siis syntyivät tilanteessa jossa kävelin sosiaalipalvelukeskuksen kotipalvelun ovesta sisään ja siellä työskennelleeseen kotipalveluohjaajaan jonka luona kävin selvitteleen miks yks kodinhoitaja kysyi minulta porraskäytäväss onko minulla terapiaa. Syntyneen vuoropuhelun aikana kotipalveluohjaajanainen totesi minulle että se on valitettavaa mutta mitäs miehet tekevät?, kun miehenä kerroin hänelle isänäitini seksuaaliväkivallasta. täh ja häh ?? kun tää kommentti jäi mieltäni kaivertamaan, myöhemmin kyseinen kotipalveluohjaajanainen sanoi mulle ett kutsutaanko tähän poliisi selvittämään kuka sanoi mitä sanoi. Kaupungin hallintojohtaja jonka luona kävin asiaa selittämässä sanoi ett kyll tämmöisest kielenkäytöstä kantelun voi tehdä ja minä tein huhtikuuss 2009. vappuaatonaattona 2009 terveydenhoitaja mittasi verensokerini, se oli sellainen lukema ett päivystävä lääkäri sanoi että vaikka on vappuaatto huomenna niin sinä lähdet osastolle, siell olin sitten äitienpäivänkin. Puolen vuoden päästä oottelein vaan kanteluun vastaamista kun ilmoitin kaupungille ett viesteilen kantelusta iltalehden keskustelufoorumilla, palaveriaika löytyi heti vanhustenhuollonjohtajan kalenterista. no siin sitä sitt palaveriss, no mä siin 40 minsaa kerroin isänäidin seksuaalivakivallasta kolmelle naiselle, siinä alkoi otteluväsymys 35 minuutin kohdall meikäläiselle iskeä kun kotipalveluohjaaja intti ettei hän mulle muuta oo sanonut kuin toivottanut kaikkea hyvää elämääni. ja palaveri loppui. josta sitten salainen lausunto tuli postitse kotiini. no sehän lausunto oli sellaista tuubaa ett kirjoitin vastineen kaupunginjohtajalle ja perusturvalautakunnalle, jota kautta vastineeni meni kaupunginhallituksen käsittelyyn,joka oli miehitetty kaupungin virkamiehillä ja naisilla ja yhdellä rikoskomisariollakin. siin sitte kotipalvelu siirtyi vuodenvaihteess kaupungin organisaatiosta sosterveysorganisaatioon ja postin mukana putos helmikuuss kotiini jälleen yks dokumentti, kaupunginhallituksen salainen pöytäkirjaote. tänään tajuan ett minun ois pitänyt osoittaa kanteluni aluehallintovirastolle. minut oli nujerrettu ja nujerrettuna jatkoin kirjoittelua itseavaamiini iltalehden keskustelufoorumin ketjuihin eikä kukaan tullut näitten viiden vuoden aikana sanomaan ett nyt riittää. stoppi tuli vasta sitten kun Iltalehti päätti sulkea keskustelufoooruminsa.

tästä jatkan elämääni.

survister.blogspot.com

Wtf??!!?

"Näpäyttäminen" on sitä, että jatkat omalla tielläsi huolimatta tuulilasiin läjähtelevistä itikoista.

Ei muuta.

Up

Nauhoita ilkeilyt niin sinulla on tiukan paikan tullessa todistusaineistoa. Näin minä olen tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä tahallani rakastan. Lausun mielessäni loving kindness mantraa: may you be happy, may you be free. Siten olen vapaa itsekin.

Haa, tää voiskin vituttaa rankasti kun yli-imelästi alkaisinkin teeskentelemään.

Aina paranee, lisää.

Tämähän se paras on. Eivät voi valittaa esimiehelle edes. Mieti nyt: "vituttaa, kun se on niin kohtelias mulle, etkö voisi puhutteluun ottaa?"

Sama keino toimii yliveemäisiin asiakkaisiin.

Tässä unohtuu nyt se että päätavoite työpaikoilla ei ole työkavereiden tai asiakkaiden näpäyttäminen, kiusaaminen tai nöyryyttäminen vaan hyvin tehty työ, hyvä palvelu ja huipputulos.

Suomi ei nouse ikinä tästä suosta jos kaikki työpaikoilla keskittyvät toistensa nokitteluun ja muiden sanomisten vatvomiseen.

Huipulle työelämässä pääsee kun keskittyy kaikessa tekemisessään koko firman menestykseen, hyvään ilmapiiriin, positiiviseen imagoon ja luo ympärilleen mukavaa tunnelmaa.

Yritysjohto tukee tällaista ihmistä ja tällaiselle ihmiselle tarjotaan jatkuvasti uusia työpaikkoja ja palkankorotuksia.

Ihan totta puhut, mutta ilmeisesti et ole koskaan ollut töissä työpaikassa jossa on todella huono työilmapiiri? 

Se laskee suoraan työntekijän kykyä tehdä laadukasta työtä, huonontaa palvelua ja tekee ihmisistä vähemmän tuottavia. Ihminen ei voi vain päättää antaa loistavaa palvelua, jos aidosti tuntee olonsa todella huonoksi. Sitä sanotaan näyttelemiseksi ja paraskaan näyttelijä ei pysy roolissa 24/7.

Eli käytännössä ehdotat että aina työpaikka vaihtoon kun tuollaista tapahtuu, mutta joku toinenkin ratkaisu pitäisi löytyä, koska ko. paikka voi olla kiusatun työntekijän uran kannalta tosi tärkeä!

1)

Käyttäydy hyvin ja kunnioittavasti muita kohtaan. Määrittelet itsesi hyväksi tyypiksi.

2)

Keskity työpaikalla työhösi. Opettele työsi hyvin ja kysy nöyrästi neuvoa kokeneemmilta. Osaaminen ja toisaalta myös nöyrä ja ahkera asenne herättää kunnioitusta.

3)

Puhu esimiehesi kanssa työpaikkasi avoimesti kokemistasi ongelmista. Työnantajan tehtäviin kuuluu ratkoa näitä.

4)

2-3 vuotta on jo riittävän pitkä aika nuorelle ihmiselle samassa työpaikassa. Sinnittele niin pitkään kuin jaksat tässä ja etsi koko ajan samalla jotain uutta parempaa. Älä koskaan hauku edellistä työpaikkaasi tai työantajaasi työhaastatteluissa. Älä riko siltoja takanasi.

5)

Älä käytä aikaasi työkavereidesi näpäyttelyyn tai minkäänlaiseen kiusantekoon. Älä haasta riitaa tai jarruta muiden työtekoa. Se tekee sinusta vain huonon työntekijän.

Jos haluaa päästä omassa työssään huipuksi tai haluaa työskennellä hyvin palkattuna Suomen parhaissa firmoissa tai parhaiden huippuasiantuntijoiden kanssa, täytyy itse keskittyä riitelyn sijaan työhön ja olla sellainen hyvä tyyppi jollaisen kanssa muut haluavat olla tekemisissä.

Kun itse törmään työpaikallani "näpäyttelijöihin", luokittelen heidät kokemattomiksi, lapsellisiksi b- luokan työntekijöiksi.