Kun kiinteistövälittäjä vähän mokasi...

Tapahtui siis 8 vuotta sitten. Olin tuolloin opiskelemassa, ja olin juuri joutunut perimään osan kotitalosta ja perheen kesämökistä. Ei pystytty sisarusten kanssa helposti pitämään niitä joten menin puhumaan kiinteistövälittäjälle asiasta.
Välittäjä (nainen) vaan ei ottanut minua kuuleviin korviinsa, vaan tylytti ja huusi lopulta häipymään hänen liiketilasta.
Aikaisemmin syksyllä oltiin perheenlisäyksen takia muuttamassa omakotitaloon ja aviovaimo ehdotti että myytäisi kesämökki niin velkataakka olisi kevyempi. Arvaatte varmaan kenen yhteystiedot goolgasin vaimolle. Välittäjä luonnollisesti oli vähän vastenhakoinen, mutta ne sai sovittua että valokuvaa kohteen samalla viikonlopulla kun saatetaan mökki talvikuntoon.
Oltiin sitten paikalla ja siivottiin sovitusti. Itse pidättäydyin vähän sivummalla ja annoin vaimon hoitaa puhumisen. Kesken kiertokäynnin menin pokkana tervehtimään välittäjää ja totesin että ollaan taidettu tavata aikaisemmin ja eiköhän nyt jo ole aika siirtyä takavasemmalle täältä. Välittäjän ilme oli näky ja hän poistuikin raivosta pihisten. Riemu repesi aivan täydellisesti siinä vaiheessa kun selvisi ettei sen illan lautoille mahdu enää ulkopuolisia koska paikalliset käyttää etuajo-oikeutta. Tämä johti siihen ettei välittäjä enää ehtinyt seuraavaksi päiväksi kotiin viettämään perheensä kanssa isänpäivää. Isänpäivä oli siis sunnuntaina 8.11, ja vedätettiin välittäjä paikalle 7.11 kun muutenkin siistittiin paikkoja. Lopulta saatiin kuulla että välittäjä oli perin suivautunut, eikä se päässyt kotiin kun vasta maanantaina aamupäivällä.
Että kannattiko ammatissa ehkä sittenkään käyttäytyä huonosti?